Sivun näyttöjä yhteensä

28. elokuuta 2017

Maailma sata


Akateeminen kirjakauppa teetti 1993 suomalaisen listan ”sata kirjaa”. Niitä valitsemassa olivat Anja Harvilahti­-Rautonen, Erkka Lehtola, Johannes Salminen ja Pekka Tarkka. Vastaavanlaisia on vakinaisesti maailmalla. Tässä oli tarkoituksena nimetä sata parasta.

Keskustelu on avoin. Aiustan sanomalla ettei lista ole hullumpi. Kuten Tarkka kirjoitti saatesanoissaan, kaksi kolmatta osaa tuntuu selviltä, ja sitten alkaa hajoaminen.Mitenteillä?

Anna Ahmatova
Runot 
H. C Andersen
Satuja 
Augustinus
Tunnustukset 
Jane Austen
Ylpeys ja ennakkoluulo 
Honoré de Balzac:
César Birotteau 
Charles Baudelaire
Pahan kukkia 
Samuel Beckett
Huomenna hän tulee 
C. M. Bellman
Fredmanin epistoloita 
Saul Bellow
Herzog
Andrej Belyj
Peterburg 
Gunnar Björling
Kosmos valmiiksi kirjoitettu 
Karen Blixen
Seitsemän salaperäistä tarinaa 
Boccaccio
Decamerone 
Jorge Luis Borges
Haarautuvien polkujen puutarha 
Bertolt Brecht
Galilein elämä 
Brodsky
Historien som nedan skall berättas
Mihail Bulgakov
Saatana saapuu Moskovaan 
Italo Calvino
Paroni puussa 
Albert Camus
Sivullinen 
Lewis Carroll
Liisan seikkailut ihmemaassa 
John Le Carré
Mies kylmästä
Catullus
Kaikki runous 
Céline 
Niin kauas kuin yötä riittaa 
Cervantes
Don Quijote 
Raymond Chandler
Syvä uni 
J. M. Coetzee
Michael K:n elämä
Joseph Conrad
Nostromo 
Dante
Jumalainen näytelmä 
Charles Dickens
Loistava tulevaisuus
F. M. Dostojevski
Karamazovin veljekset 
Alfred Döblin
Berlin Alexanderplatz
Gunnar Ekelöf
Epätasaiset runot
T. S. Eliot
Autio maa 
WiIliam Faulkner
Liekehtivä elokuu
Flaubert
Rouva Bovary 
Marquez
Sadan vuoden yksinäisyys 
Goethe
Faust 
Nikolai Gogol
Kuolleet sielut 
Ivan Gontsharov
Oblomov 
Maksim Gorki
Lapsuuteni 
Günter Grass
Peltirumpu 
Graham Greene
Voima ja kunnia 
Paavo Haavikko
Talvipalatsi 
Hašek
Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa 
Ernest Hemingway
Ensimmäiset 49 kertomusta 
Homeros
Odysseia 
Bohumil Hrabal
Tarjoilin Englannin kuninkaalle 
Henrik Ibsen
Peer Gynt 
Tove Jansson
Muumi­kirjat 
Maria Jotuni
Kun on tunteet 
James Joyce
Odysseus 
Franz Kafka
Oikeusjuttu 
Kalevala
Volter Kilpi
Alastalon salissa 
Aleksis Kivi
Seitsemän veljestä 
Jaan Kross
Keisarin hullu 
LagerIöf
Peukaloisen retket villihanhien seurassa 
Joel Lehtonen
Putkinotko 
Eino Leino
Helkavirsiä 
Väinö Linna
Tuntematon sotilas 
Li Po
Taivaanrantaan pitkä matka 
Thomas Mann
Buddenbrookit 
Eeva­Liisa Manner:
Kuolleet vedet 
Herman Melville
Moby Dick
Veijo Meri
Manillaköysi 
A. A. Milne
Nalle Puh 
Montaigne
Esseitä 
Shikibu Murasaki
Genjin tarina 
Robert Musil
Mies vailla ominaisuuksia 
Vladimir Nabokov
Lolita 
Friedrich Nietzsche
Iloinen tiede 
Omar Khaijam
Viisaan viini 
George Orwell
Eläinten vallankumous 
Blaise Pascal
Mietteitä 
Fernando Pessoa
Hetkien vaellus 
Petronius Arbiter
Trimalkion pidot 
Platon
Pidot 
Marcel Proust
Kadonnutta aikaa etsimässä 
Raamattu
François Rabelais
Pantagruel 
Rainer Maria Rilke
Duinon elegiat 
Juan Rulfo
Pedro Páramo 
Shakespeare
Hamlet 
Isaac Bashevis Singer
Shosha
Sofokles
Kuningas Oidipus 
Solzhenitsyn
Ensimmäinen piiri 
Stendhal
Punaista ja mustaa 
August Strindberg
Neiti Julie
Jonathan Swift
Gulliverin matkat 
EdIth Södergran
Tulevaisuuden varjo 
Junichiro Tanizaki
Avain 
H. D. Thoreau
Elämää metsässä 
Leo Tolstoi
Sota ja rauha 
Michel Tournier
Keijujen kuningas 
Anton Tshehov
Suuret kertomukset 
Mark Twain
Huckleberry Finnin seikkailut 
Mika Waltari
Sinuhe, egyptiläinen 
Voltaire
Candide 
Virginia Woolf
Aallot
Yourcenaar
Hadrianuksen muistelmat 


39 kommenttia:

  1. Kommenttimagneetti.

    Ei taida olla yhtään joka ei puolustaisi paikkaansa. Henkilökohtaisesti vaihtaisin Austenin Ylpeyden ja Ennakkoluulon Persuasioniin (mikä se nyt olikaan suomeksi, onkohan suomennoksesta mihinkään) joka on tiukempi ja kypsempi, ja Calvinolta ottaisin Näkymättömät kaupungit. Conradilta Pimeyden ydin ehkä kuitenkin puhuttelee nykylukijaa eniten ja on vaikuttanut laajimmin.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisasteleva sydän. Ihmeellinen kirja, teemana "toinen kukoistus". Hieno suomennoskin: Kristiina Kivivuori.

      Poista
  2. Upea lista! Lisäehdotuksia:
    Herodotos: Historiateos
    Thukydides: Peloponnesolaissota
    Platon: Gorgias
    Cicero: Vanhuudesta. Ystävyydestä. Velvollisuuksista.
    Seneca: Tutkielmia ja kirjeitä
    Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja (pitäisi saada suomeksi koko teos Bioi paralleloi)

    VastaaPoista
  3. Lista on hyvin tehty. Jos jotain pitäisi lisätä niin Babel: Odessalaisia ja Huovinen: Lyhyet erikoiset. Onneksi tästä listauksesta on aikaa, ettei siellä ole uudempia väkisin viety listalle, esim. Murakamia (ei kuulu ja Syvä uni on jo siellä).

    VastaaPoista
  4. Missä on virsikirja? 1800-luvulla se oli monen kodin ainoa kirja. Vanhojen virsien poljento on meidän alitajunnassamme, se on ollut runoilijoiden rytmeissä mukana. Virsikirjan merkitys lukutaidolle on ollut huima.

    VastaaPoista
  5. Viimeksi luin Pantagruelin.
    Ilokseni havaitsin, että yli puolet on vielä lukematta.

    Lukiossa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. "Everything I have is good."

    - Pharoah Sanders

    VastaaPoista
  7. Kirjan nimi Kaikki runous ei ole onnistunut. Ymmärrän, että taustalla on ehkä syvä ajatus, mutta valitettavasti se ei tule läpi. Lukija jää vain ihmettelemään, että eihän tässä ole kaikkia Catulluksen säilyneitä runoja.

    Mutta on toki nimeä tärkeämpi itse sisältö, ja se onkin suureksi osaksi vallan mainio.

    VastaaPoista
  8. Missä on listalta John Steinbeck vaikkapa Vihan hedelmillä. Francois Rabelaisia listassa ihmettelen, koska listassa on kyse haudan vakavasta asiasta. Vonnegutia ei sentään kelpuutettu, ettei listan laatijoita epäiltäisi kevytmieliksi.

    VastaaPoista
  9. Jos pitäisi valita yksi virolainen kirja niin se olisi pikemmin Tammsaaren "Hornanperän uusi paholainen" tai Lutsin "Kevät" tai jotain Karl Ristikiviltä. Kross on sellainen hyvä mutta minusta vähän liian tavallinen. Mutta listan suurin puute: minne jäivät Suomen suuret kosket, Linnan- ja Saarikoski?

    VastaaPoista
  10. Lista on kestänyt yllättävän hyvin aikaa. Muutama yllättävä valinta ilahdutti, kuten Bohumil Hrabal, Tarjoilin Englannin kuninkaalle taisi olla 1993 tuore suomennos. Toki arvostus on joidenkin kohdalla vanhentunut. Vaikkapa Balzac, pidin kyllä hänestä aiemmin. Mikäli lista laadittaisiin nyt, Thomas Pynchon voisi olla vahva ehdokas kanonisoitavaksi. Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo ei näemmä ole tehnyt vaikutusta valitsijoihin.

    Kuten jaetaan vaihtoehto-Nobeleita, niin oma valintani klassikoksi, jota ei koskaan noteerata näissä valinnoissa: Kalle Päätalon Nälkämäki. Uskokaa pois, Päätalo hallitsi myös vaikuttavan draaman kaaren yllättävän vähäeleisin keinoin. Ainakin kun vertailukohtana on miehen oma tuotanto. Tuo/toi mieleeni monet venäläiset klassikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan. On mielenkiintoista, että Kalle kirjoitti Nälkämäen jo 1967, ja silti se solahtaa sujuvasti myöhempään muhkeaan Iijoki-sarjaan – 80-luvun alussa kirjoitettujen Tuulessa ja tuiskussa sekä Tammerkosken sillalla osien väliin.

      Poista
  11. Alkuperäinen lista ei ole ollenkaan huono, jos mukaan hyväksytään vain vuoteen 1993 mennessä suomeksi julkaistu kaunokirjallisuus. Puoli tusinaa täysin turhaa olisi helppo poistaa, jotta mukaan saataisiin Viidan Moreeni ja Ellisonin Näkymätön mies.

    Vuoteen 2017 mennessä lista muuttuisi sormilla laskettavalla määrällä. En kerro esimerkkejä, kun en enää tiedä enkä välitä, mitä kaikkia on suomennettu.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  12. Olipa hyvä lista. Calvinolta olisin ottanut mieluummin listalle Näkymättömät kaupungit, ja omalla listallani olisi myös Kurt Vonnegut.

    Ja Raamatun lisäksi listalle myös Koraani. Nimenomaan molemmat siksi, että niiden yhteneväisyydet ja erot avaavat maailman ihmisistä puolen maailmankuvan. Muhammed oli mielestään uskonpuhdistaja, kun taas kristinuskon sisältö on juuri se, minkä Muhammed kiisti. Vaikka molemmat perustavat samoihin vanhan testamentin juutalaisiin profeettoihin, Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin.

    VastaaPoista
  13. Pistää silmään,etteivät suomalaiset valitsijat ole kelpuuttaneet yhtään Väinö Linnan tai Haanpään teosta. Hieman tekotaiteellisen Karamazovin veljesten tilalle olisin nostanut Dostojevskin Riivaajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Tuntematon sotilas minusta on Linnan. Eihän se yhtä hyvä ole kuin Pohjantähti, mutta ehkä globaalisti tarpeellisempi.

      vuorela, tampere

      Poista
  14. Onpa maailman sadan parhaan joukkoon päässyt monta kirjaa niin pieneltä kielialueelta kuin suomi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja ihan paskoi: paska maa, paska kieli.
      fhy fun!
      oikeasti, suomalaiset yleisurheijat ovat ja melkoisia kingejä ja diivoja kotomaassa.

      Poista
  15. Laskin: olen lukenut noista vain yhdeksän. Nolottaa sivistymättömyyteni. Jopa monia aivan ilmeisiä puuttuu. Ja lisäksi pidän itseäni vieläpä kirjallisuuden suurena ystävänä. Toisaalta olen ehkä aina ollut kiinnostuneempi populaarimmasta kirjallisuudesta kuin varsinaisista klassikoista.

    Siitä puheen ollen: olen aina arvostanut arvon blogi-isännässämme sitä miten suvereenisti hän liikkuu sekä korkeakirjallisuuden että populaarimman parissa. Pitäen siitä, mikä hyvää on, lajityypistä tai yleisestä arvostuksesta niinkään välittämättä.

    VastaaPoista
  16. Lisäisin ainakin kaksi: Lawrence Sternen Tristram Shandy ja Imre Kertészin Kohtalottomuus. Conradilta Pimeyden sydän, Nostromoa en ole lukenutkaan. Samasta syystä Balzacilta Ukko Goriot. Juan Rulfo on minulle ihan tuntematon suuruus, mutta on ilmeisesti ollut hyvin merkittävä ja vaikuttanut moniin eteläamerikkalaisiin kirjailijoihin. Voisi lukea, jos jostain löytyisi.
    Hyvä lista se on.
    EG

    VastaaPoista
  17. Sakari Topelius: Maamme kirja
    Juhani Aho: Juha
    Pentti Haanpää: Noitaympyrä
    Veikko Huovinen: Puukansan tarina
    Antti Tuuri: Ikitie
    Yrjö Hirn: Barnlek / Leikkiä ja taidetta
    Samuli Paulaharju: Vanha Raahe
    Georg Henrik von Wright: Tanke och förkunnelse / Ajatus ja julistus
    Erik Tawaststjerna: Jean Sibelius 1-5
    Matti Kuusi: Suomen kirjallisuus 1: Kirjoittamaton kirjallisuus
    Göran Schildt: Alvar Aalto 1-3 (Det vita bordet, Moderna tider, Den mänskliga faktorn)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tiede ja muu nonfiktio hyväksytään mukaan, alkuperäisestä listasta ei jää montakaan jäljelle.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Voisi olla erikseen lista "50 parasta suomalaista kirjaa". Tai 20, se kävisi helpommin.
      EG

      Poista
    3. Historiankirjoitus alkoi tarinankerrontana, ja kun kirjailija kertoo tarinan upealla kielellä, myös ei-fiktio kuuluu kirjallisuuden historiaan. Esimerkiksi Herodotoksen kertomus Kroisoksesta on suurta kirjallisuutta. Topelius kuuluu samaan jatkumoon. Luin viimeksi mitä hän kirjoittaa Aleksanteri Nevskistä ja Tuomas-piispasta. Antiikin klassikoiden veroista kerronnan iloa.

      Poista
  18. Akateeminen painatti 1993 kaksikin vihkosta, laajemman ja suppeamman, noista "maailman parhaimmista kirjoista". Minulla on ne tallella. Minusta ne ovat lähinnä asiapitoisia mainoksia. Muistan, kuinka listan kaikkia saatavissa olevia teoksia kasattiin myyntipöydille, ja kauppa ilmeisesti kävi. - Sekin muistuu mieleen, kuinka tuolloin naureskeltiin, kuinka pieni, sisukas Suomi oli listalla onnistunutkin valtavalla yliedustuksellaan ponnistautumaan jos ei vielä tuohon aikaan humanitaariseksi niin ainakin humanioran suurvallaksi.

    VastaaPoista
  19. Omalla listallani olisi Hermann Hessen Demian tai Lasihelmipeli.

    VastaaPoista
  20. Mielenkiintoista, että Homerokselta on valittu Odysseia eikä Iliasta (oikeasti toki eri tekijöiltä, mutta sillä ei tässä ole merkitystä). Ilias on näistä syvällisempi. Odysseiakin on totta kai upea ja mahtavan nautinnollinen, mutta paljon Iliasta kepeämpi eikä nouse samanlaisiin sfääreihin.

    Ehkä Odysseia on jossain suhteessa helpompi ja uppoaa vähän paremmin nyky-yleisöön. Harva gresisti muuten pitää Odysseiaa Iliasta parempana, vaikka siinä kuvattu odysseia on legendaarisen hieno ja symbolinen.

    VastaaPoista
  21. Kuvasta puuttuvat vanhat Jallut, joiden eroottisia (oikeasti porno-) novelleja olivat kirjoittamassa monet suomen kielen opiskelijat ja myös kirjailijat virabelityönään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin harva vain signeerasi nämä kertomukset omalla nimellään. Toki muutama: Jorma Ojaharju, Martti Innanen, Juha Vainio ja Aarne Tarkas. Kolme viimeksimainittua siis ansioituneita populaarin ajanvietteen tekijöitä.

      Poista
  22. Minusta on perusteltua, että Mannilta listalla on nimenomaan Buddenbrookit eikä Taikavuori tai Faustus. Ensin mainittu sisältää - edelleen tietenkin omasta mielestäni - yhden kirjallisuushistorian merkittävimmistä ja oivaltavimmista passuksista. Kohta alkaa maininnalla siitä, kuinka Thomas Buddenbrook "eräänä päivänä luki neljä tuntia yhteen mittaan yhä liikuttuneempana muuatta kirjaa, joka melkein sattumalta oli joutunut hänen käsiinsä". (Harmillista muuten, että juuri tuota kohtaa on tyylillisesti vesitetty ja modernisoitu äskettäin kuolleen Ilona Nykyrin muuten hienossa uudessa suomennoksessa vuodelta 2010.)

    VastaaPoista
  23. 》paska maa, paska kieli.《


    Etelä-Pohjanmaalla pikkulapset puhuu ns. paskakieltä eli vähän sinnepäin olevaa suomea.

    VastaaPoista
  24. Luultavasti 12 luettu. Tosin rajoitus yksi kirja per kirjailija ei välttämättä järkevä.

    VastaaPoista
  25. Mielenkiintoista, että listalla Omar Khaijamin Viisaan viini. Sen alkuteksti on näet 1900-luvun väärennös. Toki aitojen Khaijam-nelisäkeiden tunnistaminen on usein vaikeaa tai lähes mahdotonta, mutta tällöin kyse ei ole varsinaisista väärennöksistä, vaan vanhoista runoista, jotka ovat vuosisatojen varrella eksyneet Khaijamin nimiin niin, ettei niitä ehkä voi aidoista enää erottaa. Nelisäkeethän olivat tilapäärunoutta, ja Khaijamin kuuluisuus oli aina FitzGeraldin maineikkaaseen mukaelmaan asti melkein ainoastaan matematiikassa ja tähtitieteessä, missä hänen saavutuksensa olivatkin merkittäviä.

    Persiasta sopisi kyllä kernaasti paljon muutakin, esimerkiksi suurimmat klassikot Firdawsi (Kuningasten kirja), Hafiz (Divan), Mawlana Rumi (Masnavi) ja Sa'di (Ruusutarha).

    VastaaPoista
  26. Mielestäni sellainen ylhäältäpäin pakkosyötetty teos kuin Raamattu ei kuulu tällaiselle listalle. Ja millä tavalla se kuuluu 'parhaisiin'? Ilmeisesti ei ole uskallettu jättää pois, vähän sama kuin jos Neuvostoliitossa tehdytä vastaavasta listasta olisi jätetty Leninin pääteos pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, mutta tuo ylhäältäpäin saneltu nauratti minua. Jumala siis sanoi, että tässä teille, ottakaa tai itkette ha otatte?

      Poista
    2. Lue Jobin kirja ja psalmit ja keskustellaan sitten, onko kyse laadukkaasta kirjallisuudesta.

      Poista
  27. Rabelais ansaitsee paikkansa, vaikka joku häntä ihmetteli. Itse katson, että Henry Miller kuuluisi joukkoon.

    VastaaPoista