Poliittinen evankeliumi

Tänään ne lukijat, jotka eivät mahdu tai pääse tuomiokirkkoon kuuntelemaan passiota, tietysti perehtyvät sen tekstiin. Matteuksen evankeliumi 26. luku ja seur. ei riitä,  koska teoksessa on paljon virsien säkeistöjä ja muit laulettuja tekstejä.

Johannes-passio on tekstiltään suoraan sanoen aika heikko esitys. Sen lienee kasannut eräs postinkantaja, ilmeisesti joutoaikoinaan. Tekstin piehtarointi veri-mystiikassa viittaa enemmän makkaratehtaan puolelle kuin kirkkoon.

Matteus-passio on toista ja sisältää myös selvän avaimen kokonaisuuteen. Hyvin karkeasti jaotellen vanha perus-katolisuus perustui ajatukseen, että seurakuntalaisten on syytä pitää suunsa kiinni ja antaa papisto hoitaa messuamisen ja kerätä penningit.

Uskonpuhdistus matkaansaattoi paljon pahaa ja osoittautui etenkin Pohjois-Euroopassa mainioksi maksimoida ruhtinaiden rahalliset voitot ja luoda paikalliset virkamiehet vahtimaan rahvasta.

Toisaalta se nosti esiin jo katolisen mystiikan luoman henkilökohtaisen elämismaailman. Tuo vallankumouksellinen ajatus – jonka tukahduttamisessa suurilla yhteiskunnallisilla vallankumouksilla oli pari sataa vuotta myöhemmin työ ja tuska – oli vapaus.

Kirjoitusten laajalti tunnettu epäselvyys johtui siitä, että kysymyksessä on enemmän kartta kuin kirjoitus. Ihmiselle annetaan välineitä löytää oma tiensä.

Juuri passioissa vahvasti korostettu rakkaus on ydin. Tarinoissa ihmisiä ei rakasteta sen takia, että he olisivat hyviä, rikkaita tai ihailtavia. Evankeliumiteksti korostaa lapsia, naisia ja vanhuksia, jopa eläimiä ja tarkasti katsoen ympäristöä eli maailman ihmeitä. Päähenkilö tapasi hakeutua vuorille, jotka hänen aikanaan kuivassa maassa lienevät olleet hienoja paikkoja. Hän käytti vettä (kaste), kun vanhan perinteen mukaan ihmeidentekijät harrastivat outoja ja epäilyttäviä nesteitä ja keitoksia.

Vuotuisilla rituaaleilla on merkitys. Passioissa se on rakkaus. Jopa sana ”passio” tarkoittaa sekä kärsimystä että rakkautta. Viimeksi mainittu tuli käyttöön myöhään merkityksen ”erittäin voimakas tunne” kautta.

Ei taida olla liioiteltua väittää että yli sata vuotta viha on ollut johtava tunne ja valitettavasti myös aate. Kohteita löytyy. Silti välillä tuntuu, että kurituksen ja alistamisen aatemaailma olisi välillä kuin vaihtumassa.

Kärsimystarina ei sisällä ratkaisua. Yli kolmituntinen tarina päättyy hautaan ja jäähyväisiin. Bach, taiteilija, käsitti että ajatus pilven päällä odottelevista vainajista on taikauskoa. Messianismi eli Kristuksen toinen tuleminen on uskomus sekin, mutta ajatus pikaisesta paluusta on hiipunut jo tuhat vuotta sitten.

Hyvin usein merkittävän taiteilijan ydinelämys on rakkaus, siis antaminen eikä pyytäinen. Hyvin usein merkittäviin vaikeuksiin  joutuneen ihmisen ongelma on rakkaudettomuus. Ja kaikille kuolema on suuri kysymys.

Johtopäätös on vaivaton. Tässä musiikissa ovat mukana tärkeimmät asiat, joita ihmisillä ja eläimillä on. Tyypillisen osuvasti päähenkilön kielikuvallinen nimitys on karitsa.

Hyvää syntymäpäivää

Erosen Kala Oy:n verkkosivulla sanotaan, että suvussa on kalastettu jo  kolmessa sukupolvessa. Siinä saattaa olla noin 500 vuoden virhe. Lisäksi suvussa on riidelty ketkujen karjalaisten, kuten varmaan Kemppisten kanssa. Ja lisäksi se meidän kesämökkipaikkamme muinaishauta viittaa siihen, että varmaan toiset 500 vuotta aikaisemmin nämä keskisen Saimaan vedet houkuttelivat käypäläisiä.

Itse olin luullut, että savolaiset ovat liikkuvaa väkeä. Sen näimme aikoinaan kirjasta, että siellä tutuilla seuduilla oli samoja sukunimiä kuin nyt jo hopeaveroa 1600-luvun alussa kannettassa. Mutta esimerkiksi Erosia oli siis 1400-luvulla. Eräästä heistä mainittiin, että hän oli karannut Venäjälle eli Haukiveden yli Ahvensalmen kylään.

Siteeraan Immosen ”Suomen rahvaan historiaa”.

Asiat olivat sitten sujuneet yleisen niskuroinnin merkeissä, mutta Puolan sotaan kadonneen Heikki Erosen sijaan määrättiin hänen poikansa Mikko. Savolaisia karkureita vaelteli myös Inkerinmaalla, Kainuussa, Pohjanmaalla ja Ruotsissa. Olli Martinpoika Eronen päätyi Ruotsiin ”metsäsuomalaiseksi” ja Rantasalmen mies Olli Räsänen Amerikan siirtokuntaan Delawareen.

Karjalan kävijät toivat tuliaisia matkoiltaan. Rakuuna Yrjö Venäläinen oppi Käkisalmen läänissä palvellessaan taian, jolla saattoi pilata naapurin kaskisadon. Piti sijoittaa yhdeksän viljanjyvää munankuoren sisään ja kaivaa se maahan, jonka jälkeen lausuttiin loitsu ’Tue nyt Saatana ja auta oppipoikaasi, koska olet alkanut auttaa häntä’.

Tämä tuli mieleen, kun se yksi naapuri kaatoi muutamia vuosia sitten puita kovasti muttei sitten kaskennutkaan…

Mikko Eronen oppi Königshofenissa ja Lützenissä syömään höyryävään huoneeseen mennessään  kypärästään valkoviinissä liotettua nisupullaa. Mutta sitten tuli rutto ja olot kurjistuivat. Ujojen savolaisten sanotaan pidättäytyneen silloin ryöstelystä ja ”harhailleen tyhjin katsein lumisilla pelloilla”.

Pekka Erosen kohtalo oli erikoinen. Velimies Mikon piikkimiesryhmä oli käytännössä lakannut olemasta kuoltuaan tauteihin ja sotaan. Pekka Erosen karkasi Saksasta Inkerin kautta kotitilalleen Rantasalmelle ja eräs Ilonen palkattiin hänen sijaisekseen sotaväkeen. Tilattomia miehiä houkuteltiin rakuunoiksi lupaamalla heille verovapauksia. Itsellismies Lauri, Eeron poikia, ilmoittautui rakuunaksi mutta karkasi ja muutti Ahvensalmelle eli Vesikansan puolelle.

Mutta suku oli mennyt 30-vuotisessa sodassa niin vähiin, että lopulta sotaväenottoon ilmestyi vain Ritoniemen vanha emäntä, Lauri Erosen leski. Häntä ei otettu sotaväkeen.

"Ajan raa’at sodat jättivät miehiin syvät henkiset haavat. Ne näkyivät käräjillä, joilla käsiteltiin sitten useita Erosen suvun väkivallantekoja."

Kohta kirjassa siirrytään Kinnusiin, mutta lue itse. Ja Eero ja Olli kanssa. – Kemppiset muuten pääsivät vähemmällä. Tuohon samaan aikaan tilaa Kemppisenmäki (Hiitola, Ilmee) viljeli Pekka Kemppinen. 1662 – 1738. Isonvihan aikaan...

Qq

Professori Heikki E.S. Mattila on keskittynyt oikeuslingvistiikkaan. Useimmat eivät tiedä, mitä se sellainen on, syödäänkö sitä vai juodaan vai pannaanko päähän.

Kirja on omiaan salpaamaan hengen kaikilta muilta paitsi Mattilan tuntevilta. Se on niin hyvä ja kattava ja lisäksi kieleen terveesti suhtautuva.

Sekä lakimies että muut tuntevat kysymyksen, jota eivät aina tunnusta: mitähän tämä tarkoittaa, jos mitään. Itse liikutuin syvästi penkoessani hiljan tietosuojaa koskevan lainsäädännön valmisteluasiakirjoihin.

Muuan 1800-luvun mies, lakimies, sai nimiinsä ajatelman: ”Miksi esittää asia yksinkertaisesti, kun siitä saa niin ihastuttavan monimutkaisen!”

Mattilassa on miestä mainitsemaan suorin sanoin sekin, että lainopin alalla yksi syy on itsetehostus, kirjoittajan halu korostaa oppineisuuttaan, oli se aitoa tai ei. Hän jopa viittaa lyhenteistä kirjoittaessaan okkultismin perinteeseen. Ei loitsu mene toteen, jos joku ymmärtää sen. ”Hokkuspokkus” on väännetty sanoista ”hoc est corpus meus” eli ehtoollisen asetuksesta: tämä on minun ruumiini. Uskonpuhdistussyistä viiniä ei mainita.

Otsikon kaksi q-kirjainta ovat aikanani oppimani memoriaalipöytäkirjan eli istunnon kestäessä laaditun luonnoksen merkintä kulujen kuittaamiseen. Lopullisessa versiossa niiden paikalla luki ”Asian laadun johdosta asianosaiset saavat pitää heille oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut vahinkonaan.”

Kyselin vuosikymmeniä viisaammiltani, mistä tuo qq on peräisin ja järkevin vastaus oli ”quod quitteras”, mikä ei valitettavasti ole mitään kieltä tai ehkä sitten latinan pronomini ja yhdistelmä ruotsin ja latinan kielistä. Oikeudenkäyntikuluja koskeva lausua lyhennettiin ”exp.” ja jotkut lukivat sen ääneen: ”Exp 100 mk.” Joku oikeuttaan hakeva oli tiemmä kuullut tämän väärin ja vastannut Herra Puheenjohtajalle:” No, hepskukkuu.”

Tämä ei ole Mattilan kirjan esittely, vaan päivittelyäni siitä, että joku voi toteuttaa noin valtavan hankeen noin hyvin ja johdonmukaisesti. Sain kirjan pari päivää sitten tekijältä (ja ojensin omani).

Kirjoitan tämän lähinnä äidinkielen opettajille ja muille kielen ilmiöistä avarasti kiinnostuneille. Kirjaa lukiessa näet tulevat mieleen monet muut alat, kuten laitteiden kokoonpano- ja käyttöohjeet, jotka tosin ovat siirtyneet suureksi osaksi YouTubeen, lääketiede ja esimerkiksi rakennuspiirustukset ja -määräykset, joissa sananvalinnat ja kielen muodot saattavat olla niin ratkaisevan tärkeitä, että henkilökohtaisiin taidonosoituksiin ole todella aihetta. Esimerkiksi kosteiden tilojen eristyksen yhteydessä ei pidä käyttää sanoja ”tai muu vastaava” siveltävä aine tai laatta. Riitatilanteessa vastapuoli voi väittää, että paperimassasta muodosteltu levyntapainen on ihan vastaava.

Sekä juristit että lääkärit käyttävät latinankielisissä sanoissa ahkerasti lyhenteitä. Syy on se, etteivät he osaa latinaa mutta ovat saaneet jostain tiedon, että sanoilla on taivutus. ”Inf. cord.” tarkoittaa sydänkohtausta. Kaikeksi onneksi molemmat sanat ovat maskuliineja, joten ”infarctus cordis” -mutta kolmannen deklinaation nominien kanssa saa olla varovainen

Lakikieli on petollista, koska tavallinen kielemme sana saattaa tarkoittaa aivan muuta kuin luulisi. Ainakin minulle on vastattu useasti huomautukseen ”tuollainen päätös olisi moitteenvarainen”, että ”kyllä minä sen moitteen kestän”. Moite tarkoittaa tuomioistuimessa ajettavaa kannetta, jossa vedotaan pätemättömyysperusteeseen.

Mutta Mattilan mainio teos ei ole moitteenvarainen eikä väitteenvarainen