Taloudessa vaikein kysymys on kymmenyspilkku ja sen merkitys. Toinen hyvin kiperä asia on ‘miljardi’, englanniksi ‘billion’ eli tuhat miljoonaa eli ykkönen ja 9 nollaa. Euroopassa ‘biljoona’ on eri summa eli ykkönen ja 12 nollaa.
Asiasta on kirjoitettu kirjoja. Erilaisille mittayksiköille on SI-standardi, mutta anhat ja myös harhaanjohtavat nimitykset elävät niiden rinnalla, kuten ‘hevosvoima’. Lisäksi yleiskieli sekoittaa käsitteitä. Esimerkiksi massa ja paino eivät ole sama asia. Newton käsitti tämän yli 300 vuotta sitten, mutta kaikki eivät vieläkään.
Siitäkään ei ole täyttä yksimielisyyttä, käytetäänkö erottimena pistettä vai pilkkua, siis 1.000 vai 1,000. Kolmas vaihtoehto on välilyönti, siis 1 000. Urakkapalkkaistn puhtaaksikirjoittajien riemuksi tuomioistuimet kirjoittivat tärkeimmät summat sekä kirjaimin että numeroin, siis tuhat (1 000) tai 1 000 (tuhat).
Suomen valtionvelka on ylittämässä 150 miljardia euroa. Korkoa menee noin 3 miljardia vuodessa.
Suunnilleen tähän asti olette jaksaneet lukea. Tästä eteenpäin ette lue. Tuskin luette sitäkään. Lukemisen sijaan ajattelette, että niiden pitäisi maksaa verot, joilla on siihen varaa.
Keskustelu on vaikeaa, koska juuri noin tapahtuu ja on kauan tapahtunut. Pari vuotta vanhan tilaston mukaan yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevat maksoivat 95,8 prosenttia maan koko ansiotuloverosta.
Pääomatuloveron osuus kaikista veroista on selvästi alle 10 prosenttia.
Nuo kappaleet olivat turhia. Osa suomalaisista arvioi, että herrat ryyppäävät ja rälläävät ja jakavat toisilleen hyväpalkkaisia virkoja, mutta kansa kurjistuu. Toista väittää YLE-propaganda.
Itse tiedän, ettei minulla ole kivitaloa eikä nelivaljakkoa eikä liioin vihreää frakkia, jonka hihoissa olisi kullan värisiä nauhoja. Silti elintaso ympärilläni on kohonnut elinaikanani ainakin 15-kertaiseksi.
Yksi syy huonoon tiedonkulkuun voisi olla lukemisen ja kuuntelemisen epäonnistunut opetus. Meillä neuvotaan hapuillen jotain oppia puhumiseen, ja moni on tavannut taitavia puhujia. Taitavia kuuntelijoita on vain vähän. Onneksi olen tavannut eräitä.
Tekstin ongelma on pätkälukeminen. Se saattaa liittyä teknisiin laitteisiin. Kuten jo paperille painetuissa lehdissä tiedettiin, otsikko, lihavalla painettu ingressi ja palstan katkaisevat tekstin palaset olivat tärkeitä. Nykyisin jätetään kylmästi puoliväliin tai kolmannekseen. Sitä voisi kokeilla kliinisesti. Kätkisi viimeiseen kappaleeseen lauseen: joka tuo tämän paperin kokeen järjestäjälle, saa sata dollaria. Luulen että järjestäjä pääsisi aika halvalla.
Ilmiötä hkä edistää se, että vanhastaan jopa kirjeissä on käytetty alkulauseita ja loppuluituksia, joiden ei ole tarkoitettu tarkoittavan mitään. “Täten sulkeudun suosioonne, teidän uskollinen N.N.”
Edward Gibbonia pidetään edelleen esimerkillisenä kirjailijana, vaikka hänen Rooman valtakunnan rappiosta ja tuhosta kertova kirjana ilmestyi yli 200 vuotta sitten. Etevä suomennos on aika uusi, Erkki Salon. Gibbonin tiedot ovat nykyisiin verrattuna riittämättömiä ja hänen johtopäätöksensä kohdittain selvästi vääriä. Hänen perusväitteensä, että Rooman tuhosi kristillinen kirkko, panee kysymään, miksi sama kirkko ei sitten tuhonnut muita valtakuntia. Tai miksi Muhammed onnistui perustamaan uskonnon, joka tuhosi tehokkaasti ja tarkoituksella valtakuntia.
Gibbonin kirjoittamisessa oli kikka. Vaikka hänen historiateoksensa on valtavan laaja ja hän kirjoitti paljon muutakin, hän mietti lauseen (virkkeen) aina valmiiksi eli pisteeseen asti. Ennen kuin hän otti kynän kteensä, hän oli miettinyt alusta loppuun senkin, mitä hän halusi nyt kirjoittaa. Se oli erikoista. Nykyisin se olisi vielä paljon erikoisempaa.