Joskus

Joskus, ehkä turhan harvoin, tulee kiitellyksi hienoista kommenteista. Kehuessa ikään kuin asettuu kiitettävän yläpuolelle. Tässä blogissa on ainakin viisi vuotta, ellei kymmenen, vallinnut se selvä ilmapiiri, että vertaiset puhuvat vertaisille.

Joskus harvoin kommentoija kirjoittaa niin kummallisia, että asiaan tulee sekaantuneeksi.

Se on mielestäni aivan paikallaan, että muutamat kommentoijat pitävät tapaan huomautella tietojeni vähäpätöisyydestä ja virheellisyydestä. Niin mekin huomauttelimme, kun olimme toisella kymmenellä. Arvioimme yksimielisesti, ettei matematiikan opettaja ymmärrä matematiikasta mitään, kun antaa niin huonoja numeroitakin.

Siihen huomautukseen sekaannun, että tämän ajan kansainvälinen terrorismi sekoitetaan tieten tahtoen toisiin asioihin.

Terrorismi on sanana yleiskieltä. Sen sisällöstä ei ole yksimielisyyttä. Kuinka ollakaan, pelkoa tarkoittavia sanoja on kielissä paljon. Ranskan vallankumouksen ’terrori’ nousi poliittiseksi sanaksi Robespierre ilmoitti kannattavansa juuri sitä, vaikka huonosti hänelle kävi.

Jos tiedämme suhteellisen hyvin, mitä tarkoittavat sanat ’sota’ ja ’rikollisuus’, saamme sanoa,ettei tämän hetken terrorismi oli niistä kumpaakaan. Tietysti kiinni saadut pommin räjäyttäjät tuomitaan henkirikoksista, mutta käsitämme hyvin, että tuntemattomien siviilien surmaaminen suurin joukoin on tekona erilainen kuin arsenikin sirotteleminen aviomiehen aamiaiseen.

Suomessa ’punainen terrori’ ja ’valkoinen terrori’ kotiutuivat kieleen etenkin Jaakko Paavolaisen noita nimiä kantaneiden kirjojen ansiosta. Väinö Linnalla oli hyvin suuri merkitys, koska terroriteot oli ”Pohjantähden” ilmestyessä onnistuttu unohtamaan aika tehokkaasti, eikä nuorempi polvi ollut paljon kuullutkaan niistä.

Kannattaa muistaa kahvipöytäkeskusteluissa, että keskitysleirit keksittiin ja kehitettiin Suomessa. Se ei ole aivan totta, mutta vaikutus on vahva. Englantilaiset käyttivät buurisodassa hyvin saman tyyppistä järjestelyä, mutta kyllä ’vankileiri’ sopisi sekin. Brittien pitämissä leireissä kuoli 26 000 ihmistä, suuri osa nälkään ja tauteihin.

Leirit olivat brittien vastaus buurien laajaan ja tehokkaaseen gerillasotaan. Suomessa 1918 tuskin uskottiin punavankien vaarallisuuteen. Vastaus ”entä punainen terrori” ei ole vakuuttava. Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta siviiliväestö ei ollut vaikeassa vaarassa, esimerkiksi Helsingissä.

Hyvin monet aikalaiset järkyttyivät aidosti saksalaisten kostotoimiin Belgiassa 1914. Siellä kuitenkin käytettiin kenttäoikeuksia. Se ylimalkainen ajatus, että sotaa käyvät sotilaat, eli toiseen maailmansotaan asti. Tietenkin Neuvostoliitto ja Kiina olivat asia erikseen.

Muistan itse hyvin, miten 1968 erilaiset punaiset prikaatit ryhtyivät käyttämään väkivaltaa poliittisiin tarkoitusperiinsä. Baader – Meinhofin ryhmä muistetaan ehkä, mutta myös Palestiinaan liittynyt Musta syyskuu oli suuri uutinen. Tuo liikehdintä ei koskaan tarttunut Suomeen. Muualta se tukahdutettiin vähä vähältä.

Vuoden 1999 jälkeen, tarkemmin vuonna 2001, alkoivat sotatoimiksi ilmoitetut iskut eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, ja niillä väitettiin noudatettavan Allahin tahtoa ja edistettävän islamin uskontoa.

Väkivaltaa on ollut aina. Terrorismin käsitteen hämmentäminen on jo tietoista toimintaa. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että USA ja Venäjä harjoittaisivat Lähi-Idässä sotatoimia jostain muusta syystä kuin ajaakseen omaa etuaan. Kilpailijan liittolaisten nimeäminen terroristeiksi on ysi keinoista. Terrorismin ”filosofinen” vähättely on sekin yksi keinoista. Ja kenen tahansa turvapaikan hakijat luuleminen terroristiksi edistää terrorismin asiaa.