Yksinlaulu on kaikin puolin harmillista ja yhteislaulu
kaameaa.
Nämä tuntemukset ovat yhteisiä usealle sukupolvelle. Itse
kuulun sellaiseen, itsetehostajien ryhmään, joka vielä lisää, että yhteislaululla
tai kirkkokuorotasoin alton kiekumisella ei ole mitään tekemistä musiikin
kanssa.
Paljon menetettiin, kun jokirannassa juopottelu alkoi
taantua. Poissa on sykähdyttävä mölinä: rannalla rommia ryypättiin, ja pullot
lyötiin rikki…
Suomenruotsalaisten seurueiden heelat ja halvat nostavat
nekin hien pintaan.
Jos asialla olisi merkitystä tai mielenkiitoa, antaisin
tutkittaa vielä kerran pääni. Perheeni ja sukuni on aivan täynnä erittäin korkealuokkaisia
laulajia. Levylle tai maksullisia konserteissa laulaneita on ainakin kymmenen,
ja jos vaimojen suvut otetaan huomioon, ainakin kaksikymmentä, Minä en, minä
en.
Ruotsin yhteislauluperinne, jota on nyt televisioitu pitkin
kesää, on hämmentävä. Oudointa on kuvan välittämä tieto laulajien
ikärakenteesta ja viitteet sosiaalisista taustoista. Niitä on todella joka
lähtöön!
Kuvan esittelemä kirja on hyvin arvokasta
kulttuuriperinnettä ja sen toimittaja ja
hyvin monien tekstien kääntäjä Palle eli Reino Hirviseppä eli majuri
Reino Palmroth (1908 – 1992) oli kova vaskisti ja muutamankin ryssälaulun
kirjoittaja. Olen tavannut hänet useita kertoja, ja hiukan ihmettelin, kun
tapasin sivistyneen ja sävyisän herrasmiehen, joka oli runokielen taituri,
vaikka ei omissa teksteissään mestari.
Olisiko tarkistettava mielipiteitä? Suomalaisen rekiviisun,
halpahintaisten kuplettien ja rahvaanomaisten rillumarei-laulujen sekä Vainion,
Salmen ja Leskisen suurena ihailijana luulen näkeväni selvän linjan.
Esimerkiksi Tatu Pekkarinen – Reino Helismaa – Palle on tekstintekijöinä kuin
kiinteä ryhmä.
Palle, papinpoika, oli sodan aikana kuuluisa kuin Paavo
Nurmi. Hän veli yli sata asemiesiltaa Messuhallista, ja niitä kuuntelivat
kaikki. Hän suomensi keskeiset saksalaiset sotilasiskelmät, nämä Kaarinat ja
Tellervot ja Orvokit, ja teki sen erinomaisen hyvin. Hänen jäljiltään Schubertin
Lindenbaum, Heidenröslein ja useat vastaavat ovat suomeksi aivan
laulukelpoisia. Bellmanin suomennokset ovat Suomen toiseksi parhaat (Liisa
Ryömä oli omaa luokaansa).
Se kabareeperinne, jonka me muistamme Lapualaisoopperan viereltä
kohonneina hyvin poliittisina Orvokki-kabareina johtaa kuin johtaakin Gösta
Sundqvistin ohella kohdin hyvin korkeatasoisiin nykyiskelmiin, mutta taustalla
on - Palle. Radiorevyyt, kuten Palle ja Kalle, ja ajankohtaiset ja satiiiset
revyylaulut, joita esitti Punainen mylly, tekivät tämän Ruotsissa vanhastaan
kukoistaneen lajin (Dan Anderson, Evert Taube jne.) meilläkin mahdolliseksi ja
jopa tunnetuksi.
Ja operetteja oli liuta, ja elokuvaiskelmiä tyyppiä ”Katariina
ja Munkkiniemen kreivi”.
”Merehen hyöky pyyhkäis’ pois / Kap Hornin luona mun. /
Paremmin tuskin käydä vois’ / kannalta urheilun. / Kimppuuni sain mä suuren
hain. / Sen tapoin nyrkilläin mä vain. /
Ja sitten laivan kiinni uin. / Ja taas pelastuin. / Kas, merimiest’ ei voi se
hätkähdyttää, / pelko pois, pelko pois, Rosmarie! / Jos vaikka vaarat
kaikkialla kyttää, / pelko pois, pelko pois, Rosmarie! / Maapallo vaikka
tervaan jäis / tai kuperkeikkaa pyllähtäis, / niin merimiestä vain se hymyilyttää,
/ pelko pois, pelko pois, Rosmarie!”
Lentolaivue 24 tosin taisi käyttää kutsuna ”Henki pois,
Rosmarie”, mutta siinä oltiin kyllä Kannaksella tuhoamassa Stormovikeja (IL-2) ,
joten ennen lopullista paheksumista voinee ottaa huomioon ns. pakottavat
olosuhteet.
Odotin viiltoanalyysiä Pentti Linkolan uunituoreesta elämäkerrasta mutta tulikin sitten jotain tylsää yhteislaulua..
VastaaPoistaPallen, "vaikka ei sitä tyhmempi heti huomaa" laulusuomennos häivytti alkuperäisen ruotsalaisen Hitler ja Göring pilkan. On kerrottu, että Pallen "ryssää silmien välliin" laulun jatkuva esitys rintamaradiossa turhautti kuulijat.
VastaaPoistaNäihin kiinnostaisi löytää linkit...
PoistaAlkuperäistekstin teki Karl Gerhard, joka näissä yhteyksissä pitää aina mainita.
Poistavuorela, tampere
Jokainen meistä on laulunaihe. Tämä halpahintainen kupletti on
VastaaPoistapotku Pallen palleaan
Tai Tahkollehan tässä irvaillaan, ei Pallelle. Mutta hehän olivat ilveksiä kuin veljekset. "Herra, jos Sinulla on vähänkin urheiluhenkeä, annan meille Talvisotamme takaisin." Eli revanssi.
Yhteislaulu on myös suomenruotsalaista perinnettä. Joka kesä on tuossa joen pikku tekosaarella "allsång", jossa on mukana niin nuorta kuin vanhaa, ja keväällä sisätiloissa nuorisoseurantalolla, jossa istutaan pöydissä, juodaan välillä kahvia ja sitten taas lauletaan kaikki vanhat ja uudet laulut kuoronjohtajan johdolla, hänen hauskasti spiikatessaan, iloisessa ilmapiirissä. Sitä yhteisöllisyyttä. Jos ei laula kuorossa, joita on monenlaisia ja monen ikäisille, niin sitten ainakin kuuluu moneen yhdistykseen, tai sekä että. Yksikin sanoi olevansa seitsemän yhdistyksen puheenjohtaja ja sitten vielä vaikuttavansa kunnan ja kirkkovaltuustossa. Että tuntee elävänsä?
VastaaPoistaTammisaaressa pääpaikalla yhteislaulua vetää kerran kesässä aina joku riikinruotsalainen laulajakuuluisuus.
EG
Blogisti, teeppä vähän syvällisempi analyysi Allsångin suosiosta Ruotsissa. Vilkaisemalla yleisön koostumusta, voisit todeta mistä on kyse. Allsång on ruotsalaisen peruskulttuurin viimeinen bastioni. Vaikka Ruotsi on toteuttanut esimerkillisesti slogania: allas lika värde, niin tuskin muut ymmärtävät esim. Evert Tauben saaristolaisvalsseja.
VastaaPoistaOliko Palle myös nikkaroitsija?
VastaaPoistaKotonamme oli nojatuoli, jonka tekijäksi isäni mainitsi Reino Hirvisepän.