Yletön

Kysymys on vakavampi kuin kollegat Olli Mäenpää ja Thomas Wilhelmsson sanovat.

Eikö kukaan halua verrata pääministeri Juha Sipilän menettelyä Donald Trumpiin?

Kysymys on siis Katera Oy:n – päätoimittaja Atte Jääskeläisen asiasta.

Yle ei ole tuomioistuin. Ei myöskään FBI ole. Yle ei ole viranomainen. Tämä on vaikeampi kysymys. Laissa on useita eri viranomaiskäsitteitä. Yle on eduskunnan alainen. Eduskunnan alaisena ei taida toimia muita erillislaitoksia. Yleensä valtion hallitsemat yhteenliittymät ovat valtioneuvoston alaisia, ja Katera Oy:n aikana Talvivaaran kaltaisten valtion yhtiöiden tai valtion osakkuusyhtiöiden omistajan eli siis valtion edustaja oli pääministeri.

Ymmärrän hyvin, että pääministeri menetti malttinsa. Yli kymmenellä viestillä pommittaminen merkitsee yleensä keskivahvaa humalatilaa, raittiusmies Sipilän tapauksessa jokseenkin poikkeuksellista mielentilaa.

Se ei ole käynyt minulle selväksi, miksi Sipilä ei käyttänyt erikoisavustajaa ja jättänyt oikaisuvaatimusta Ylelle.

Nyt hän käytti pääministerin asemaansa välillisesti itseään koskevan uutisen sisältöön vaikuttamiseen.

Juuri näin Trumpin väitetään menetelleen, ja jos Trumpin tapauksessa väitteessä todetaan olevan perää, edessä on paha perustuslaillinen kriisi.

Miten Suomessa, sitä en osaa sanoa. Jos uutisväline olisi ollut yksityinen Helsingin Sanomat tai vastaava, voitaisiin keskustella pääministerin menettelyn sopivuudesta. Lain kanssa asialla ei olisi tekemistä.

Joku humoristi saattaa muistaa, että päiväkirjojensakin mukaan jo J.K. Paasikivi soitti harva se aamu sanomalehdille ja haukkui päätoimittajat.

Helsingin Sanomien historiasta tähän mennessä julkaistussa kerrotaan myös Kekkosen yhteenotoista lehden kanssa, ja Mauno Koivistolla oli myös kielteisiä mielikuvia sopuleista eli journalisteista.

Amerikkalaisessa perinteessä presidentin sekaantumista poliisin toimintaan pidetään vallanjako-opin vastaisena. Se on hyvä peruste. Sen taustalla on kuitenkin sama ajatus kuin meillä. Pyritään estämään toimeenpanovallan eli siis poliitikkojen epäasiallinen vaikuttaminen poliisin toimintaan. Vaikuttaminen sinänsä on normaalia ja toivottavaa. Presidentti voi vaikuttaa huomattavasti esimerkiksi poliisin rahoitukseen, ja jos hän joutuu itse kulutelluksi, hän saa tietenkin sanoa, että ei ollut syyllinen.

Epäasiallinen vaikutus on juhantalomaista koplausta. Asianomainen pyrkii asemaansa hyväksikäyttäen sellaiseen lopputulokseen, johon muu henkilö ei pääsisi. Epäasiallista olisi – kuviteltu esimerkki – poliitikon sanoa: tehkää näin tai vähennämme rahoitustanne. Tai: vaietkaa tuosta asiasta tai järjestämme johtajallenne potkut.

Monet lukijani suuttuivat, kun ilmoitin eräistä kommenteista poliisille joitakin vuosia sitten. Suuttujiin ei tehonnut ilmoittamani syy. Minua rangaistaan sisällöltään lainvastaisista kommenteista, jotka julkaisen blogini yhteydessä. Heitä ei helpolla rangaista, koske he kommentoivat anonyymeinä ja – niin epäilin – ulkomaisten palvelimien kautta eli jäljittäminen on aikaa vievää. He siis olivat sitä mieltä, että minun olisi tehtävä rangaistava teko eli rikos heidän väitetyn sananvapautensa nimissä.

Vedän tämän vanhan asian esiin, koska Ylen Jääskeläinen on (tietääkseni) samassa asemassa. Hän on oikeudellisesti vastuussa tiettyjen uutisten sisällöstä eli häntä voidaan rangaista niiden lainmukaisuudesta. Siksi hänellä on oikeus ja velvollisuus varmistua tietojen oikeaperäisyydestä. Jos toimittaja kirjoittaa uutisen, jossa kerrotaan, että pääministeri on eilen kello 22 lyönyt poliisia ravintola Seahorsessa, hänen on kysyttävä, mihin tämä tieto perustuu, ja ellei toimittajalla ole kysymykseen vastausta, juttu on jätettävä lähettämättä, eikä siinä sananvapaus auta.

Se oli epäasiallista, että kauan sitten Vaasassa ovimies sanoi sisään pyrkineelle seurueelle, että tuo humalainen ei sitten pääse hienoon anniskeluravintolaamme osoittaen sormella raittiusmiehenäkin tunnettua, maakunnassa hyvin kuuluisaa reservin majuria, joka oli menettänyt sodassa kätensä ja toisen jalkansa ja liikkui siksi hiukan kulmikkaasti, varsinkin portaissa. Seurueen muut jäsenet soittivat ravintolan johtajalle, joka järjesti portsarille potkut. Se oli epäasiallista, koska järjestysmiehen tehtävä on arvioida sisään pyrkijät muun muassa alkoholia koskevien säännösten perusteella. Erehtyminen liian tiukkaan suuntaan ei ole rangaistavaa.

En sanonut, että seuralaiset tekivät väärin. Yritän kuvittaa esimerkein, mistä nyt kirjoitan.

Sangen uudet sananvapautta (ja tietosuojaa) koskevat lait ovat korjaamisen tarpeessa. Pelkästään se asiaryhmä, jota sanotaan informaatiosodaksi, on avannut uskottavan vaaran, että verkoissa liikkuu jatkuvastikin sotatoimen kaltaisia tekoja harjoittavia henkilöitä, joiden toimintaa vaarantaa henkemme ja turvallisuutemme.

Arvaan että torjuntaa harjoittaa enemmän armeija kuin poliisi. Armeijalla tarkoitan tässä yhteydessä sotilastiedustelua.

Sananvapauden puolella vastuuta koskevia säännöksiä on mietittävä. Eräin osin sananvapaus on liian suppea, koska lobbarijärjestöjen tuella tekijänoikeutta on venytetty sellaisiin mielettömyyksiin, etteivät edes viranomaiset muista aina, että kyllä henki ja terveys ovat nekin tärkeitä asioita. Hengenvapaus on myös ihmisoikeus, ja sananvapaus väistyy sen tieltä. Keksin tuo sanan juuri. Oikea termi olisi juhlallinen ”oikeus elämään”.

Sipilän juttu on minun silmissäni aika vähäpätöinen. Ylen vastuurakenne ei ole vähäpätöinen. Vaikea se on, koska asia on ollut esillä ainakin huhtikuusta 1945, jolloin väärän puolueen suosikki Hella Wuolijoki nimitettiin pääjohtajaksi. Ja Eino S. Revon vaiheet muistan itse jokseenkin hyvin. - Kuvassa poliitikko on päässyt mikrofonin ääreen.