Edge

Ainakin 10 vuotta edge.org on ollut kaikkein kiinnostavimpia verkkopaikkoja. Sen vetäjän John Brockmanin julkaisemat kirjat verkkopaikan keskusteluista ovat jollain ihmeen keinolla säilyttäneet iloisuutensa.

Kommentit ovat yleensä blogin pituisia, siis yksi, kaksi tai kolme liuskaa. Kommentoijat ovat yleensä alansa huippuja, sangen usein nobelisteja. Mukana on muuten vain omaperäisiä ajattelijoita.

Esimerkiksi kirjassa ”Tämä selittä kaiken - 150 syvällistä, kaunista ja siroa teoriaa maailmasta” aloittajina ovat Susan Blackmore, Matt Ridley, Richard Dawkins, Jared Diamond.

Mukana on tietysti eurooppalaisia ja aasialaisia.

Mainitsemassani niteessä puhutaan jopa yleiskieleen istahtaneesta ”Peterin periaatteesta, Laurence J. Peterin oivalluksesta, että organisaatioissa pätevät henkilöt saavat korotuksia, kunnes tuloksena on tehtäväkenttä, josta asianomainen ei enää selviä. Kyvyt eivät riitä. Tämä oman pätemättömyyden tason saavuttaminen on se Peterin periaate.

Ajatuksella ei taida olla tekemistä tieteen kanssa, koska se ei ole testattavissa. Tyydyttävä se on, myös nurin käännettynä. Kuka ei olisi tavannut henkilöitä, jotka ovat silmiinpistävän päteviä tehtävissään. Mietin joskus pariakin kansakoulun ja oppikoulun opettajaani. Joissakin tapauksissa selitys tuntuu helpolta – puolison työpaikka tai juurtuminen paikkakunnalle monin sitein.

Joskus ei auta kuin ihmetellä. Joku opettaja oli niin pahuksen etevä tärkeässä tehtävässään takoa tietoa kakaroiden kalloon ja rakentaa heille hyvät perusteet ammatteihin kouluttautumiselle, ettei sitä voinut kuin ihmetellä.

Ihmettely johtui osittain siitä, ettei paikkakuntamme voinut millään muotoa olla pedagogin toiveiden täyttymys. Kunhan oli maalaiskunta, tosin vuosikymmeniä varakkaan sorttinen.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat kieltäytyneet ylennyksestä ikään kuin arvaten Peterin periaatteen.

Välistä selitys tuntuu helpolta. Esimerkiksi metsäalan ihminen pitää parempana paljon metsiä ja ihmisiä sisältävää elämää kuin paperien pyörittämistä tylyn tehtaan konttorissa, vaikka palkka olisikin sirkaman parempi.

Edgen kirjan kirjoittaja lisää periaatteeseen kiinnostavan mutkan. Kun yhteiskunta, esimerkiksi USA toimii tuon lain mukaisesti, tuloksena voi olla pätemättömyytensä tavoittaneiden henkilöiden hallitsema maa eli keskinkertaisuuden paratiisi.

Yhdysvalloista voi sanoa mitä tahansa, mutta tuo heitto ei minusta tunnu aivan aiheettomalta.

Ajatusta ikään kuin jatkaa toinen kirjoittaja. Empirismi on tieteen kulmakiviä. Läheskään aina ei riitä, että uskoo, mitä opettaja sanoo. Joskus ei pidä uskoa edes korkean arvovaltaisia sanojia. Kannattaa katsoa itse ja sitä ennen opetella näkemään.

Sama koskee ajattelua. Kannattaa ajatella itse – mutta olisi hyvä, että kulkisi porukoissa ja vaihtaisi välillä seuraa. Kun tulet tai minä tulen aivan toiseen tulokseen kuin niin sanottu vallitseva mielipide, todennäköisesti olemme erehtyneet ja vallitseva mielipide on oikeassa.

Darwinilaisessa kehitysopissa on vaikeasti käsitettäviä piirteitä. Kuulostaa todella oudolta, että linnut ovat kehittyneet dinosauruksista. Vastahan minä näin dinosauruksen, eikä se ollut yhtään linnun näköinen…

Vitsailun takana on ihan vakava tosiasi. Ei maailmankausista saa kunnon käsitystä aivan vähällä vaivalla. Itse asiassa suurten matelijoiden tuho on edelleen hiukan epäselvä asia. Useimmat ovat päätyneet siihen Jukatanin jättiläismeteoriin, koska matelijoiden tuho oli niin tavattoman nopea. Mutta muutkin seikat ovat voineet olla vaikuttamassa.

Virkistävä ajatus on vielä erään kirjoittajan maininta, että edustuksellinen demokratia on empirismin tuote. Sen voi nähdä kokeiluna. Samat miehet, jotka toivat valistusfilosofian Amerikkaan ja Ranskaan, olivat ahkeria tutkijoita ja kouliintuneet johdonmukaiseen omien havaintojen tekemiseen.

Ainakin Amerikassa kirjoitettiin avoimesti, että ellei tämä alkuperäinen järjestelmä toimi hyvin, muutetaan sitä sitten. Itse asiassa järjestelmää on muutettu useita kertoja ja paljonkin.

Väsähtänyt vitsi sanoo, että jos kansa äänestää väärin, kansa täytyy vaihtaa. Vitsi tekee vääryyttä äänestämisen mutkikkuudelle. Mistä kaikesta, ketkä ja miten äänestävät? Sovelluksia on tunnetusti monenlaisia niin että aika yleisesti arvellaan tällä hetkellä noudatettuja järjestelmiä vähiten huonoiksi.

Mutta Internetistä pakko varoittaa. Brckman on toimittanut kirjan siitäkin, miten Internet vaikuttaa ajatteluumme. Siitä asiasta emme toistaiseksi tiedä kovin paljon.

Eri syistä ajatus verkossa äänestämisestä tuntuu menettäneen kannatustaan. Se on käytössä, mutta toisaalta vastoinkäymisiä ja vaaroja on ilmennyt niitäkin enemmän kuin luultiin.

Ilmoittaudun itse yhdeksi epäilijöistä. Kuitenkin kaikitenkin valtiolliset vaalit eivät ole mitään peukuttamista.

Olisi kovin hyvä, jos tämän hetken asetelmat todella johtuisivat keskiluokan kurjistumisesta, josta siis on kirjoitettu Suomessakin paljon. En ole vakuuttunut. Minusta syy on pikemminkin keskiluokan keskiluokkaistuminen.