Moral
Precepts
|
|
Guardian Syndrome
|
Commerce Syndrome
|
|
|
Pidin pitkät luennot –
kymmenen tuntia – työelämän ihmisille. Yhteenvetovaiheessa hain Jane Jacobsin
25 vuoden takaisen kirjan ”Systems of Survival”, joka on nyt vielä parempi kuin
ilmestyessään. Kaupunkisuunnittelun klassikko Jacobs sivuuttaa unversaalit
(”älä tapa jne.) ja esittää kahden ”platonilaisen” yhteiskunnallisen luokan
moraalisäännöt. Toiset ovat vartijoita (sotilaat, korkeat virkamiehet), toiset
näitä suojelevia kauppiaita ja muita kansalaisia.
Kuulijoita ja nyt
lukijoita varten suomennan moraalisäännöt tässä. Jacobsin mukaan ne ovat
erillisiä ja itsessään täysin loogisia. Suuri osa nykyisistäkin
onnettomuuksista johtuu niiden sekoittumisesta-
Miksi ei ole hyvä ajatus,
että korkeimman oikeuden presidentti ja puolustusvoimain komentaja pitäisivät
nakkikioskia vapaa-aikanaan? Vihjaan jo: mitä voi pahimmillaan seurata
sote-uudistuksesta eli eräiden hoitopalveluiden yksityistämisestä.
Kun Yhdysvalloissa
yksityistettiin joitakin vankiloita muutamia vuosia sitten, niitä pyörittävät
firmat alkoivat lobata ja järjestää kuljetuksia – lisää maahanmuuttajia. Niin
saadaan vähällä vaivalla lisää vankeja.
Toissa vuonna jokin
Lehmanin tyyppinen finanssitalo jäi kiinni reittausfirmojen painostamisesta. Ne
kerjäsivät, että valtion luottoluokitusta huononnettaisiin nopeasti ja
reippaasti. Ne olivat panneet paljon rahaa johdannaisiin eli näin toimien luvassa
oli jättipotti korkokannan heilahduksesta. Ja sama menettelytapa oli käytössä
roskalainoilla toimivilla yhtiöillä, joilla oli käytännössä liittovaltion
takaus ja kattava vapaus sekä yksityisestä että julki9sesta
finanssivalvonnasta.
Vartijat: Kaihda kaupankäyntiä.
Ole urhoollinen. Tottele ja alistu kuriin. Pureudu perinteisiin. Kunnioita
arvoasteita. Ole uskollinen. Kosta. Petä edustamasi asian puolesta. Nauti
joutilaisuudesta. Komeile. Osoite anteliaisuutta. Syrji ulkopuolisia. Osoita
lujuutta. Ole fatalisti (kohtaloon uskoja). Arvosta yli kaiken kunniaa.
Kauppiaat: Kaihda
väkivaltaa. Kilpaile. Ole tehokas. Ole avoin innovaatioille ja uutuuksille. Ole
aloitteellinen ja yritteliäs. Tavoittele sovintoa. Kunnioita sopimuksia.
Ilmaise erimielisyytesi edustamasi asian puolesta. Ole ahkera. Ole
säästäväinen. Investoi tuottaviin tarkoituksiin. Ryhdy mutkattomasti tekemisiin
tuntemattomien ja ulkomaalaisten kanssa. Tavoittele mukavuuksia ja helpotuksia.
Ole optimisti. Ole rehellinen.
Nakkikioski on esimerkki
kaupankäynnistä. Vartijoiden, etenkin vartijaluokan johtajien, odotetaan
panemaan aikansa ja tarmonsa yhteisen hyvän edistämiseen. Sivubisnes on aina
pois siitä. Siksi myös pääministerien ja korkeimman oikeuden tuomareiden on
siirrettävä jopa perityt rahansa niin, etteivät he itsekään tiedä niistä ja
niiden käytöstä (angloamerikkalainen ”blind trust” on tällainen. Saman asian
voi ajaa jokin sijoitusrahasto, joka pyörittää salkussaan suuryhtiöiden osakkeita).
Urhoollisuus on oman
terveyden ja hengen vaarantamista, jälleen vartijana ja kansan puolesta.
Poliisin tai sotilaan on oikeasti oltava valmis vaarantamaan paljon, jos
suuronnettomuus uhkaa. Savusukeltaja ei saa valittaa, että saattaa tulla hiki
ja hengästyttää.
Lääketeollisuus on
vaikuttanut Jacobsin oireyhtymiin. Eikö ole mielenkiintoista, että masennus
kielletään molemmilla listoilla. Vartijoiden lujuus ja kauppiaiden kilpailu
molemmat edellyttävät, ettei pimeitä tunteita pidä päästää valtaan.
Lakimiehiä on vaikea
sijoittaa. Tuomarit kuuluvat selvästi vartijoihin, mutta asianajajat ovat
selvästi kauppiaita. Lääkäreillä on Hippokrateen vala, joka on vartijan vala.
Elämää ja kärsivää on aina autettava. Keltään ei saa kieltää apuaan siksi, että
hän on esimerkiksi Keravalta kotoisin. Nähdäkseni lääkärit ja hoitajat ovat
jatkuvasti viittailleet juuri tähän Soten yhteydessä. He sanovat, että heillä
on velvollisuutensa potilaita kohtaan ja tarkoittavat, että heillä on
velvollisuutensa ammattikuntaansa ja sen käyttäytymiskoodia kohtaan eli kuuluvat
vartijoihin. Näin onneksi on.
Saalistavaa asianajajaa
pidetään harmillisena ilmiönä, kuin hiirtä ruokakomerossa. Saalistavaa lääkäriä,
joka ansaitakseen rahaa määrää turhia hoitoja, pidetään melkein rikollisena,
syystä.
Pääomasijoittajien
peukalon alla oleva lääkärikeskus on ongelma. Oireyhtymät ovat ristiriidassa.
Itse olen sitä mieltä, että julki lausuttu tai selvästi näkyvä pyrkimys
taloudellisen voiton maksimointiin sairaanhoidolla on rivo ajatus.
Raha ei tuo valtaa. Valta
tukee rahaa. Ei pidä ihmetellä, miksi kuuluisat rikollisjärjestöt syntyivät
esimerkiksi Italiassa köyhässä etelässä eivätkä rikkaassa pohjoisessa.
Pohjoisessa tilanne oli
jo aikojen alussa se, etteivät jotkut Medicit tarvinneet kilpailevia
rikollisia. Los Angelesissa oli tapana kysyä vitsikkäästi, miksi Los
Angelesissa ei ollut edes ennen sotia juuri lainkaan gangstgereita. Oikea
vastaus on: meillä on toimiva kaupunginvaltuusto ja Bank of Italy (nyk. Bank of
America), joihin idän ”suurliikemiehet” luottavat..
"Itse olen sitä mieltä, että julki lausuttu tai selvästi näkyvä pyrkimys taloudellisen voiton maksimointiin sairaanhoidolla on rivo ajatus."
VastaaPoistaJäin tuota miettimään. Tunnen asiaa todella huonosti, mutta eikö se perusperiaate sotessa nyt ole saman suuntainen kuin Kiinassa kerrotaan joskus olleen: lääkäri saa palkkionsa ja saa pitää päänsä vain niin kauan kuin keisari on terve.
=> Ts. sotefirmat saavat korvauksen per hoidossaan oleva nuppi - eivät per. (turha) toimenpide? (Toki tuossa varmaan pienellä kirjoitettua tekstiä ja poikkeusta on myös, mutta tuo lienee se perusperiaate.)
Joten ei se voiton maksimointi terveydenhoidon palveluissa mitenkään paha juttu ole. Kysymys on vain siitä, miten ohjaus on järjestetty niin, että voiton maksimointi toimii samalla yhteiskunnan ja kansalaisten hyväksi. Uskokaa pois, se on mahdollista sekin (itse asiassa koko markkinatalouden ylivoima suhteessa valtiovetoiseen suunnitelmatalouteen perustuu juuri tähän).
Soten vastustuksessa on kysymys paljolti yleisestä muutosvastarinnasta (impiwaaralaisuus), sen pelosta, että omat työt muuttuvat (ehkä laaja-alaisemmiksi ja paremmiksi?) ja totta kai, kun Suomessa ollaan - kateudesta. Jos joku tekee tuon niin fiksusti ja hyvin, että hän sillä menestyy. Se ei jumalauta käy.
Melko heikkolaatuinen soten puolustus. Olemassaoleva järjestelmä paransi itseltäni syövän, eikä jäänyt mitään valittamista hoidon laadun ja kustannusten suhteen. Siis, miksi korjata sellaista, mikä ei ole oleellisesti rikki? Vastaan: Ideologisista syistä.
PoistaTämä on tervehenkinen näkemys Matias K.:lta.
PoistaEsimerkiksi mitä ihmeen rivoa on siinä, kun lääketeollisuus pyrkii kehittämään tehokkaita lääkkeitä sairaita auttaakseen ja siinä samalla tavoittelee voittoa toiminnallaan?
Kapitalistisessa markkintaloudessa voiton tavoittelu pistää talouden rattaat pyörimään, kansalaiset työllistyvät ja julkishallinto saa varoja ylläpitääkseen tätä hyvinvointiyhteiskuntaa.
"Voiton maksimointi" saattaa kuulosta poliittisesti ikävältä ahneudelta, vaikka kyse on mikrotaloustieteellisestä käsitteestä. Voiton maksimointiin liittyy hyödykkeen hinnanasetanta, tuotettava määrä, kilpailutilanne sekä kysyntä ja tarjonta.
Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä menestyneistä yrityksistä, jotka eivät ole olleet luovia ja tehokkaita missään muussa kuin "yhteiskuntasuhteiden hoitamisessa".
PoistaOn äärimmäisen naiivia yleistää että toimintojen siirtäminen yrityksille ja niiden voitontavoittelu aina koituisi yhteiskunnan hyväksi. Yritykset toimivat yhteiskunnan hyväksi ainoastaan jos kilpailutilanne pakottaa.
Sote on tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa normaali kysyntä- ja tarjontamekanismi ei toimi ja kilpailun säännöt täytyy määritellä keinotekoisesti. Terveys- ja hyvinvointiasioissa kannustimia on äärimmäisen vaikea asettaa niin etteivät ne johtaisi osin harhaan.
Siitäkin voi perustellusti kiistellä, tuottaako lääkefirmojen kilpailu nykyisillä säännöillä optimaalisesti globaalia hyvinvointia.
"Melko heikkolaatuinen soten puolustus."
PoistaErikoissairaanhoito (mm. syöpähoidot) toimivat Suomessa erittäin hyvin, kuten Anonyymikin toteaa. Ne eivät ole soten peruste eikä niitä olla "korjaamassa". Ongelmat ovat perusterveydenhoidossa, sen saatavuudessa, resurssien kohdistamisessa, tuotos/panossuhteessa ja siinä, että systeemi on sirpaleinen. Hoitoketjut puuttuvat. So on erillään te:stä ja erikoissairaanhoito on erillään perusterveydenhoidosta. Paljon parempaa on savutettavissa.
Mutta kaipuu Impiwaaraan on kova: "Koskaan et muuttua saa."
Jotenkin harmittaa tämä laaja ja varsin älyvapaa soten demonisointi. Kellä tahansa on oikeus, milteipä velvollisuus, lytätä sote puhtaasti fiilispohjla, Sipilä-vihasta ja kummallisesta kaunasta, asiaan erityisemmin tutustumatta ja asiaa ollenkaan miettimättä. Puhtailla ennakkoluuloilla ja kovin "ylätason" analyyseilla mennään.
Ajan henki. Jokainen on oman elämänsä dosentti ja jokainen mielipide on yhtä arvokas ja totta. Sanoivat faktat siten mitä vain.
Näillä mennään.
Hyvä lisä uskonnollista hurmosta muistuttavaan kokkarimenoon soten tiimoilta. meikä kok on liikkeellä teekutsuliikkeen - veljespuolueensa - hengessä.
VastaaPoistaMeillä oli 60-luvulla tuollaiset puutarhatuolit ja...rhododendron. Rhodo on vieläkin, suuri ja komea; kukkii kohta eikä säikähdä lumisadettakaan.
VastaaPoistaJoo, eipä tuossa jutussa muuta hyvää ollutkaan.
PoistaKyllä minua niin syvästi miellytti, että herra blogistikin julkesi lausua ääneen sen, mikä nykyisiltä hallitusherroilta näyttää jääneen vähemmälle huomiolle: "Itse olen sitä mieltä, että julki lausuttu tai selvästi näkyvä pyrkimys taloudellisen voiton maksimointiin sairaanhoidolla on rivo ajatus."
VastaaPoistaJulkilausua ennen kuin ne ovat rivoja tekoja: demareita usein viedään kuin desinmittaa. Vasuriliitto heikkenee mutta sitä mukaa vihreät ärhäköityy ... - jos he ovat seuraavassa eduskuntavaalissa suurin puolue, tuo rivouden perusta vielä muuttus.
PoistaMuistuu mieleen keskustelu tv:stä 1970-luvulta.
PoistaHelsingin vaalipiirin SKDL-kansanedustaja Laine paheksui apteekkarien ansioita sairaiden ihmisten kustannuksella ja vaati apteekkien siirtämistä julkisen vallan hallintaan eli apteekkitoiminnan sosialisointia.
Tähän Raimo Ilaskivi vastasi jotenkin siihen tapaan, että on kyllä kamalaa ansaita rahaa sairauden kustannuksella, mutta vielä kamalampaa on ansaita nälän kustannuksella, kuten maanviljelijät ruokaa tuottaessaan tekevät.
Noihin aikoihin oli SKDL luopunut ohjelmissaan maatalouden kollektivisoinnista ja luvannut sosialistisessa Suomessa perheviljelmien säilymisen. Itäisen naapurin kolhoosiviljelmillä ei ollut hyvä kaiku SKDL:ää äänestävän pienviljelijäväestöosankään keskuudessa.
Noihin aikoihin vasemmistopoliitikko Tyyne Leivo-Larsson ehdotti radiokeskustelussa apteekkioikeuksien siirtämistä asteittain Helsingin yliopiston apteekeiksi. Paikkakuntien apteekkioikeuksia ei enää olisi julistettu proviisorien haettavaksi.
Miksei puolustusvoimien komentaja/heikäläisen vaimo tai avovaimo ei saisi pitää nakkikioskia? Täysin ymmärtämätöntä. Esimerkiksi Lappeenrannassa satamassa saa "Atomipiirakoita". Ne ovat niin saatanan hyviä, ja aika isoja, että suorastaan räjäyttävät pään. Eli suun. Kun niitä kaksin käsin tunkee sisuksiinsa. (Sama englanniksi:When the two of them manually penetrate into their innards.)
VastaaPoistaOlipas kerrankin kirjoitus, joka selvensi omankin asemani yhteiskunnassa. Ammattietiikkani vaatimukset menevät täysin puhtaasti kauppias-puolelle.
VastaaPoistaJohdannaiset ovat käsitykseni mukaan puhdasta vedonlyöntiä asiakkaan rahoilla. Vedonlyönnin kohteet voivat olla mitä vain, siis mitä vain. Se ei mielestäni ole pankkitoimintaa eikä sijoitustoimintaa vanhanaikaisten määritemien mukaan. Keskiluokkaa on pahasti petetty länsimaissa näiden keksintöjen avulla, ollen yleensä, siis melkein aina, tappiollisia itselleen muttei sijoitusyhtiölle tai pankille. Mutta niinhän se on että maksaja pitää aina saada paikalle houkuteltuna kuvitteellisilla suurilla tuotoilla johon keskiluokka tyypillisesti uskoo ja sortuu, kuiluun syöksyen. Seuraan katseella huvittuneesti tuttujen sijoitusseikkailuja; saavat mitä ansaitsevat.
VastaaPoista"Itse olen sitä mieltä, että julki lausuttu... pyrkimys taloudellisen voiton maksimointiin sairaanhoidolla on rivo ajatus."
VastaaPoistaEi olisi kovastikaan vaikeaa järjestää kaikkia 70-luvulla tunnettuna olleita hoitomuotoja kaikille kansalaisille ja jos vielä voisi käyttää 70-luvun kustannustasoa ponnistus olisi vieläkin vaatimattomampi. Sen jälkeen ovat 50 vuoden aikana uutterat tiedemiehet kehittäneet yhä parempia ja ymmärrettävästi kalliimpia hoitomuotoja sairauksiin, joita ei 70-luvulla edes ollut olemassa. Seuraavina 50 vuotena tullaan kehittämään hoitomuotoja, joita ei vielä edes voida aavistaakaan hintaan jota on tällä hetkellä vaikea kuvitella.
Olen sitä mieltä, että julki lausumaton tarve kustannuksien vaikutuksien pohtimisesta on tavattoman rivo ajatus.
Tässä katsotaan asian ytimeen. Yleistäen: sairaanhoidon kulut satakertaistuvat kymmenessä vuodessa. Tämä väite perustuu tämän hetken laskelmaan, jonka mukaan sairaanhoidon tietotekniikkaan menee sata kertaa enemmän rahaa kuin kuluttajapuolelle, ja siihen tulee robotiikka päälle.
Poista
VastaaPoistaJahka kynänpyörittäjät ovat yhtiöittäneet terveyskeskukset ja laskukone kertoo kansalaisen keskikulun eli rahanmenon per vuosi, voidaankin julistaa kapitaatio. Sen Maakunta lupaa Tuottajalle per asiakaspeukutus.
Tämän Kapitaation Tuottaja saa terveistäkin, niistä jotka eivät tuo kuraa eteismatolle. Tämä kiinteä osuus on 2/3 Tuottajan Maakunnalta nostamastaan korvauksesta vastata palveluista, loput suoritepalkkiota. Hammashoidossa suhteet ovat 50/50. Eli ei määrätä turhia hoitoja, enää. Hyvää lobbausta. Toisen puolen 1/3 tai 1/2 asiakas maksaa palvelusetelillä. Niitä syntyy valtiontaseesta. Kysy KPMG,PwC,EY…mikä se neljäs onkaan, taitureilta. Säästöjä tulee, jos osinkoa meneekin. Kapitaation yli menevän asiakas maksaa palkastaan tai eläkkeestään.
Sellainen tietokonepeli. Taitaa kuulua tuonne listan vasemmalle vaikka monikulttuurisen trendissä oikealle luettavaksi myyntipuhutaankin. Sen jos vielä huitaisisi, että pitkäjänteistä on vääntö ollut alkaen MedOne työtaistelukokardeista lääkärilentäjien koppalakeissa. Jonoa pukkasi. Hyvää strategista silmää sekin kun Terveystalo juuri korjasi pois potentiaalisen markkinahäirikön, diokonissalaitoksen laskentatoimensa ja good corporate goverdancen alle.
Farsi jatkuu. Kunhan vain terveenä pysyisi ja kaatuisi suorilta jaloilta nostettuaan -muaailmaa nauttien- maksamansa eläkemaksut (ja ennenaikaisesti kuolleita jääneet). Ne muuten nauttivat sopimuspyhyyden suojaa. Eläkelupaus pitää, paitsi että Suomen valtio kiertää jonkun prossan lisäveroksi virastonäppäryydellä (ei tavoita kuoria Caymanilla).Jukka Sjöstedt
" ... etteivät jotkut Medicit tarvinneet kilpailevia rikollisia. ... ...[koska] meillä on toimiva kaupunginvaltuusto ja Bank of Italy ..."
VastaaPoistaTuota edellä olevaa mukaillen itselleni tämä meidän EU:mme näyttäytyy yhden sortin mafiana, jossa globaali kova kapitalismi oudolla tavalla lyö veljen kättä sosiaalidemokratian kanssa ja jota johtaa melko estoton alkoholisti.
Kun katsotaan, miten EU käyttää mm. erilaisia populistisia manipulaatiomenetelmiä viestinnässään, kansakuntien suoraa kiritystä ja toisaalta lahjontaa sekä etuuksien ja virkojen jakelua eri maiden eliiteille koettaessaan pakottaa niskuroivat alamaiskansakuntansa valtansa ja veronkantonsa alle, ei tuo mafiavertaus ole ollenkaan niin kaukana totuudesta, kuin mitä se ensikuulemalta saattaa kuulostaa.
Niin vahva EU ei kuitenkaan taida olla, että se pystyisi ajamaan muut rikolliset kilpailijat pois kentältä. Ei organisoitunutta rikollisuutta sen enempää kuin "yksittäistapauksiakaan".
Kovaa jaottelua.
VastaaPoistaOn kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka jaottelevat ihmisiä kahteen luokkaan, ja niitä jotka eivät.
Hieman hitaalla ja kommentti myöhässä.
VastaaPoistaTuossa rahan tekemisessä sairaanhoidolla on se ongelma, että yhteiskunnan maksamassa hoidossa kilpailu ei toimi.
Oikeassa (ideaalissa) kilpailutilanteessa ostaja harkitsee panosta ja hyötyä.
Verorahoilla palvelua hankkiessaan hoidon tarvitsija yrittää yleensä maksimoida saamansa hoidon ja myyjä yrittää maksimoida voiton. Molemmilla on samansuuntainen tavoite (paljon ja kallista hoitoa). Maksajalle jää työksi yrittää valvoa rahanmenoa jotenkin.
Osmo Soinivaara on kirjoitellut aiheesta ainakin Suomen Kuvalehdessä.