Ei tarvita

 

Katsellessani tuonnottain junan ikkunasta komeaa riviä ratapölkkyjä jäin pohtimaan, kumpia meillä on enemmän, pölkkyjä vain pölkkypäitä.

 

Siitä on aikaa, kun muuan kansalainen räyhäsi minulle, että lait pitää kirjoittaa niin selvästi, ettei mitään lakimiehiä tarvita. Olin paljon nuorempi. Sinänsä suotta menin vastaamaan, että samaa ajatusta noudattaen päästäisiin palloilulajien erotuomareista, jotka häiritsevät ihmisiä viheltelemällä pillillä. Jalkapallolainvalmistelun tasoa on nostettava!

 

Vastaukseni meni harakoille. Puhekumppanini piti ajatusta oikeana, joten en ruvennut selittämään, että yleensä ottelevien joukkueiden piirissä esiintyy erimielisyyttä sääntöjen tulkinnasta.

 

Alanolla viimeisiä, joka tietää jotain lainsäädännöstä ja etenkin lainkäytöstä poikkeusoloissa. Olen vihjaillut oikeushistorian miehille, että tutkisivat siviilioikeuta 1945 – 1949, mutta eivät he tutki. Syy voi olla se, etteivät he osaa siviilioikeutta, varsinkaan tuon ajan säädöksiä.

 

Mukana olleet kertoivat luottamuksellisesti, miten Helsingin parhaat asianajajat olivat ilmaiseksi yötä päivää mukana siirtämässä suojaan Suojeluskuntajärjestön ja Lotta-Svärdin sangen huomattava varallisuutta. Se tehtiin salaa myös Paasikiveltä ja oikeuskanslerilta. Kun kenraalieversti Zdanov sitten vaati, kuten oli arvattukin, näiden ”fasismin luontoisten järjestöjen” varoja Neuvostoliitolle, vastaus oli ”Mitä varoja?” Ei ollut enää rahaa eikä kiinteistöjä. Sen sijaan Meilahtea alettiin rakentaa, käteisellä. Ja lainhuudot tontteihin olivat kunnossa.

 

Niille juristeille, jotka olivat ryhtyneet ajamaan neuvostovaltion asiaa, ilmoitettiin ystävällisesti, että mahdolliset kanteet paremmasta oikeudesta tuohon omaisuuteen käsitellään tietenkin kiinteistöjen oikeuspaikassa. Forum rei sitae oli Helsingin raastuvanoikeus, joka muuten oli myöntänyt ne lainhuudot, ajoittain aamuyön tunteina.

 

Jos joku kysyy hankkeen moraalia, Neuvostoliitto oli rauhansopimuksessa määritellyt sotakorvaukset. Yksityisoikeudellisista järjestöistä ei ollut mainittu mitään.

 

Ajatus lainsäädäntötyön väliaikaisesta yksityistämisestä oli peräisin Saksasta. Kuka tahansa ymmärtää, mitä maan jättiläisinflaatio 1923 – 1924 oli vaikuttanut maan oloihin. Vaikka siellä oli liikkeellä paljon kieroja juristeja, epäilen itse, että tuo operaatio vaikutti hyvin vahvasti natsismin nousuun. Inflaatiolla Saksan tasavalta suoriutui sangen näppärästi sotakorvauksista, mutta samalla keinottelijat hyötyivät suunnattomasti ja tavalliset maan tai muun kiinteistön omistajat menettivät kaiken.

 

Itse olin mukana harvojen tuntemissa operaatioissa 1991-1993. Siellä oli sekaisin virkamiehiä ja yksityisiä ja kysymykset olivat samanlaisia. Miten hoidetaan konkurssimenettely, esimerkiksi velkojainkokous ja sitten etuoikeutettujen saatavien selvittely, kun näitä velkojia on yli 10 000. Viittaan tässä epämääräisesti punapääoman ja meriteollisuuden suuntaan.

 

Olen pahoillani, etten saanut silloin kannatusta ajatukselleni, että määrätään pankkien lakimiehet vaikka ylimääräisiin kertausharjoituksiin kirjoittamaan velkasaneerausta koskevat lait. Sellaiset saatiin, mutta hitaasti ja huonot. Kenelläkään ei ollut sisua kajota takausvastuisiin, joiden lainsäädännöllinen pohja oli vanhentuneisuudessaan surkea.

 

En tarkoita pelkästään yksityistä sektoria. Valtiolla ja kunnilla on vähemmän kiireellisissä tehtävissä ihmisiä, jotka ovat erittäin hyvin perehtyneet esimerkiksi konkursseihin ja ulosottoon. Keikka ja bonuspalkka?