Sivun näyttöjä yhteensä

9. huhtikuuta 2021

Liian fiksu



 

Ylijohtaja käveli Edusuntaan erotettavaksi virantoimituksesta esitellen samalla huonoa lukeneisuuttaan. Hänellä oli näkyvillä Plutarkhoksen ”Mielen tyyneydestä”. Torkin uusi suomennos on kelpo valikoima. Mutta kokonaisteoksen nimi on ”Moralia”, ja Penguin-valikoiman vastaavasti ”Morals”. Usein puhutaan ”Plutarkhoksen esseistä”, jotka tunnetaan tavattoman paljon huonommin kuin ”Kuuluisien miesten elämäkertoja” (Bioi parallelloi).

 

Asian luonteen vuoksi ”Moralia” olisi ollut sopivaa luettavaa.

 

Onko ihmisen mahdollista käsittää, että keskustelukumppani on armottoman paljon fiksumpi?

 

Kysymykseen haluaisi vastata että ei. Mitä muuta tuo fiksuus olisi kuin fiksuuden tunnistamista? Siten vain itseään tyhmemmät voisi panna merkille.

 

Ajatus on luultavasti väärä. Jalkansa katkaissut, yli-ikäinen ja parhaimmillaankin vain keskinkertainen taitoluistelija näkee kentän laidalta toisen luistelijan, joka on mykistävän hyvä. Keskinkertainen pianonsoittaja joko kuulee suoraan tai käsittää muotteja seuraamalla, miten käsittämättömän hyvin äänitteellä esiintyvä mestari selvittää lähes mahdottoman jakson musiikkiteoksesta.

 

Vihje: luulen osaavani luetella J.S. Bachin laajasta tuotannosta kohtia, joita ei tietääkseni ole koskaan soitettu tai laulettu oikein. René Jacobsin levyllä Matteus-passion alkukuoro saattaa olla eräin kohdin preparoitu, koska ainakin toisen kuoron bassot ovat tuskin taistelusukeltajia. Kukaan muu ei pystyisi pitämään hengittämättä niin pitkiä urkupisteitä soivina. Ja kyllä, tiedän laulajien keinon hengittää sisään laulaessaan eli hengittäessään ulos. Joissakin luolissa on sama ilmiö. Ulkoa tulee puhdasta ilmaa ja metrin päässä sisältä työntää hiilidioksidin kyllästämää ”pilaantunutta” ilmaa.

 

Menestyskirjailija Michael Crichton, joka kuoli imusolmukesyöpään, oli liian fiksu. Hänellä ei ollut yletöntä määrää papereita tutkinnoista. Hän oli antropologi ja lisäksi lääketieteen tohtori, mutta erittäin korkeatasoinen ammattilainen myös tietotekniikassa, rakettimoottoreissa ja useassa muussa asiassa. Mikrobiologiasta hänellä oli hyvän tutkijan tiedot. Opiskellessaan kirjallisuutta, etenkin luovaa kirjoittamista, hän ei menestynyt.

 

Steven Spielberg kertoi käsittäneensä keskusteltuaan 15 minuuttia Crichtonin kanssa, että tässä on tuleva yhteistyökumppani ja sydänystävä. Tuloksen oli muun ohella Jurassic Park. Täytyy olla tosi fiksu tehdäkseen niin hölmöstä aiheesta suurenmoisesti menestyneen elokuvan.

 

Crichtonin erikoinen taito olikin tarinan kertominen. Hän oli yhtä hyvä kuin Dickens, joka tarkoittaa samaa kuin ”maailman paras”. Lukija joka toivottavasti rientää tekemään johtopäätöksiä, ottanee ystävällisesti huomioon, että Crichton kirjoitti hyvin erilaisia romaaneja.

 

Nyt vihjaisin Andromeda-kirjoihin (Andromeda uhkaa, Andromeda Evolution). Jälkimäinen on kuoleman jälkeen kokoon parsittu. Molemmissa on liian fiksun ihmisen leima. Menemättä turhan kauas science fcitionin perinteestä Crichton kirjoittaa -  pandemiasta. Samalla hän kirjoittaa keksittyä mutta pelottava uskottavaa tarinaa biologisesta sodankäynnistä, joka olisi meneillään avaruudessa tälläkin hetkellä. Tietojenkäsittelytiede… Ohjelmoinnissa js scifissä peruslause on If – Then. Jos – niin.

17 kommenttia:

  1. Tuosta väärin soitetusta Bachista ja scifistä muistuu mieleen Fred Hoylen Musta pilvi - niminen tarina. Siinä avaruudesta saapuneelle hyvin älykkäälle pilvelle soitetaan ihmiskunnan saavutusten esimerkkinä jotain Bachin teosta. Pilvi pyytää soittamaan teoksen uudestaan siten, että jokin sen osa soitetaan tavanomaisesta poikkeavassa selvästi nopeammassa tempossa. Pilvi on kuulemaansa tyytyväinen, mutta tarinan päähenkilö pitää pyyntöä kovin outona, ja tarkistaa tempomerkinnät nuoteista. Ja toden totta, pilven pyytämä tempo on täsmälleen Bachin alkuperäisten merkintöjen mukainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kirja. Klassikot ovat sellaiset. Luullakseni olin n. 8 vuotias kun sen kurkin riipin raapin mutta enpä juuri ehtinyt enempää, suomeksi kyllä tuossa viitisen vuotta sitten. Nam, sivu pari kerrallan. Nukuskelin ja nautin toden teolla, eipä kun toisinpäin, koska eiväthän unet ole scifiä vaan totta.

      Viksu vekotin, semmoinen omantunnonoloinen pilvipalvelija.

      Poista
  2. Tykästyin suunnattomasti Bachiin ensin passioiden ja myöhemmin edelleen kantaatteihin Gardinerin loistavan sarjan kautta. Bachin muun musiikin tuntemukseni niiden varjossa on jäänyt kuitenkin varsin pieneksi. Asia korjaantui jouluna pukin tuoman Bachin uusimman kokonaisteospaketin 'Bach 333' myötä (280 tuntia!). Odotukseni olivat korkealla vaikka yritin pitää jalat maassa, koska mitä suuremmat odotukset, sitä suuremmat pettymykset yleensä. Kuunneltuani koko paketin osin jo useampaankin kertaan (aivan pakko) voin sanoa, että suuret odotukseni eivät ainoastaan toteutuneet, vaan myös ylittyivät, jos vain mahdollista.
    Kemppisen 'kohtia, joita ei ole koskaan soitettu tai laulettu oikein' pitää varmaankin paikkansa vaikka olen täysin pelkästään musiikin kuuntelija. Oma soittourani tyssäsi jo lapsena siihen edelleenkin harmittavaan kokemukseen, kun soittamisen sijaan huomioni keskittyi kokonaan ilmeisesti jostain allergiasta tai heinänuhasta kärsivän pianonsoiton opettajani pyyhkimisestä punaiseen nenään. Sitä alituisesti pyyhkiessään soittamisen sijaan huomioni siihen ja jännitin, ehtisikö nenästä tipahtaa tippa pianon koskettimille ennen pyyhkimistä. Nyt Kemppisen ikätoverina välillä taas haaveillut soittamisen aloittamista omaksi ilokseni, olisi tuntemani soitonopettajan mielestä muka täysin mahdollistakin, mutta kun tuo J S Bachin käsittämättömän hienon tuotannon kuuntelu syö kaiken ajan...

    VastaaPoista
  3. Fiksuus -ongelman olen omalta kohdaltani ratkaissut sillä etten ole tekemisissä itseäni tyhmempien ihmisten kanssa. Ja näin korona-aikana tällaiseen ”yksinäisyyteen tuomittu”na oleminen on muutenkin suositeltua, vai mitä?

    Mollbergin naturalismista en kovasti pidä mutta Aapelin teksti on hyvä:

    oletko nähnyt vai etkö ole nähnyt viisasta miestä?

    VastaaPoista
  4. Kyllähän itseä fiksummatkin pystyy tunnistamaan. Muuan Kemppinenkin on minua paljon fiksumpi.

    VastaaPoista
  5. Elämässä yleensäkin peruslause on jos - niin. Ongelmia syntyy luultaessa, että jos on sama asia kuin kun.

    VastaaPoista
  6. Toistavimmillaan Crichton on sitten valitettavasti puuduttavan ennustettava, koska rakentaa tulevaa menestyskirjaa jossa ei pidä tehdä vaarallisia käännöksiä -- vähän kuin Suezin kanavassa.

    Amiriikkalaisille saattaa 13th Warrior olla eksoottista historiaa, mutta nokkiessaan hajalle Ibn Fadlanin raatoa ja Austrvegriä, ja muistaakseni päälle päätteeksi Beowulfia, mieleen nousi hissuksiin Dan Brown.

    Timeline taas toi mieleen tietokonepelin tai semmoiseksi tarkoitetun käsikirjoituksen.

    Mutta jokaisen Crichtonin olen aikanaan ostanut, koska ainahan sitä ajanvietettä tarvitsee. Andromedan luin jo teininä, jos väärin muistan.

    Valitettavasti Crichtonin kirjojen tyypit ovat ohuita kuin sanomalehtipaperi, ja varmaan syystäkin. Ymmärrän hyvin sen että Spielberg tajusi näistä tulevan erinomaisia elokuvia mutta vain keskinkertaisia kirjallisia ilmiöitä. Jo tarinaa (Jurassic) kirjoittaessaan hän varmaan ymmärsi, että tiedonpiilotuskoneen päähaltijan on oltava ylilihava peräkammarinpoika joka sortuu käytännön asioista selviämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jurassic Parkin päähenkilöitä ovat ne hirmuliskot. Ihmishahmojen syvällisyydellä ei ole mitään merkitystä. Stereotyyppiset hahmot kuuluvat just asiaan.

      Hyvikset pelastuvat kauhistuttavien seikkailujen jälkeen, pahikset kuolevat pahuutensa. Joku vanha hyvis voi uhrautua nuorten puolesta ja jostain pahiksesta voi kuoriutua lopussa hyvis, siinä hahmojen kehityskaari. Eikä yhtään muuta tarvitakaan.

      Poista
    2. Sen tietojärjestelmää ylläpitävän nörtin nimi oli Nedry. Tietenkin.

      Vieläköhän nykypäivänä tehtäisiin noin selvästi osoitteleva hahmo?

      Poista
    3. Tätä tietojärjestelmää ylläpitää taho joka ajoittain osoittelee aivan selvästi. Taannoin hän kirjoitti ettei Mikael Lilius pääse taivaaseen, vai oliko se E. J. Penttilä? Ei väliksi vaikkeivät pääsisikään. Voisivatkin sopia sen asian, keskenään. Ei siis taho, vaan nämä nuoret herrantertut.

      Katseeni poimi viestin jakamolaatikosta: Kokoomusnuoret kutsuvat minua eloterroristiksi. Minä kutsun heitä kokoomusnuoriksi.

      Arvelen että käsiala ei ollut Björn Wahlroosin. Viestin sisältö saattoi olla.

      Poista
  7. Suomalaista virkamiestä on pidetty ehdottoman tarkkana ja esimerkillisenä moraaliltaan, mutta nyt on alettu lipsua, on leväperäisyyttä rahankäytössä tai jopa suunniteltua rikollisuutta, kun aina uudelleen tilattuja laitteita on myyty ulos miljoonilla omaan laskuun. Lienevät kuitenkin yksittäistapauksia.

    Bachin passiot ja kantaatit ja muut, pitäisi kuunnella enemmänkin eikä vain pääsiäisen tai joulun aikaan, mutta aina on olevinaan jotain tekemistä ja vaikea rauhoittua pitemmäksi aikaa. Nyt vanhemmiten kaikki sujuu hitaammin, ei sille voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luottaisin suomalaisen valtionhallinnon virkakunnan moraaliin yhä aika lailla - valvomaton ja vääränlaisen keskitetyn johtajavallan varaan rakennettu VTV poissuljettuna. Kuntamaailma on pyhän itsehallintonsa katveessa ja isonkin rahankäytön heikosti valvotussa rajapinnassa paljon riskialttiimpaa. Sieltähän tuo pitkään jatkunut opetusviraston tietokonepuliveivauskin oli, tosin alkanut ja loppunutkin aikaa sitten.

      Kunpa kansa kuntavaaleissa osaisi valita kunnan asioissa taitavia ja yhteistä etua ajavia kuntalaisia. Ei siis niitä, jotka mesoavat netissä kovimmin tai keskittyvät sellaisiin asioihin, joista kunnissa ei vähääkään päätetä. Nyt tarve keskittyä olennaiseen on suurempi kuin koskaan.

      Poista
    2. Maankäyttö, kaavoitus ja rakentaminen kunnissa on se varsinainen korruptioherkkä rajapinta, sisäänlämpiävien julkisten hankintojen ohella. Valtavia omaisuusarvoja synnytetään nuijankopautuksilla ja aina joku ne saa. Nythän taas rakennuslakia ollaan "keventämässä" eli kauniiden sanojen varjolla avaamassa uusia filunkipelin paikkoja.

      Kaikkeen tällaiseen verrattuna muuten erilaiset bonuspisteet ja ja kampaajalaskut ovat pelkkiä kärpäsenjälkiä, jos niitäkään.

      Poista
    3. Voi Täytisen Virasto sentään ja Herra hyäst' hallikkoon kun pitikin käydä köpelösti mutta sentään se lohtu että pöksyt lämmittänevät mukavasti nilkkoja.

      Poista
    4. Tuo toccata ja fuuga, onko se vuoropuhelu? Isä, poika ja Pyhä henki? Olen siihen täysin tyytyvä.

      Harmonia, hän palmikoitsee taiten - mutta tuo kumma sävel erikseen on selvä seikka. Pelkkä sävel. Langennut, mutta mukana.

      Poista
  8. Etikkaa nerojen patsaiden päälle.

    Koululaisena Bachin jalusta romahti koska useita vaimoja ja 20 penskaa tarkoitti minulle että hän olikin moraaliton tapauskovainen häntäheikki. Mutta enhän minä tiennyt sen ajan vaimojen hengenmenoriskejä.

    Androma uhkaa -kirjoittajan jalusta romahti silmissäni kun kyseenalaisti tupakoinnin vaarat ja kasvihuoneilmiön uhan.

    Onko sillä muuten väliä jos passiot ja kantaatit ja Andromeda uhkaat sähelsikin karmeat pedofiilit? Muuttaisiko se nuottien tai virkkeiden värejä, kauneutta?

    MMM...

    VastaaPoista
  9. Fiksuutta on niin monenlaista. Vaarallisinta on elitistinen fiksuus, joka tämän ylijohtajan kohdalla oli peräisin Ranskan elitistisestä hallintokoulusta. Macron on luvannut lopettaa tämän koulun, mutta tuloksia voi nähdä vielä pitkään Afrikassa ja näemmä myös Suomessa.

    VastaaPoista