Olimme antaneet sen käsityksen, että meillä oli tärkeää tekemistä, joka ei ollut mitenkään vailla kytkentää erinäisiin olemassaolon peruskysymyksiin. Itse asiassa panettelimme yhteisiä tuttaviamme heidän selkänsä takana.
Laitoin ylle Gregory Peckin ja David Nivenin roolikuvat tuossa samassa hengessä. En ole koskaan sanottavasti pitänyt kummastakaan näyttelijästä.
Juuri siksi otin taannoin hyllystä katsellakseni Nivenin mustelman. Niitä on kaksi nidettä, joista toisen mukaan kuu on ilmapallo ja toisen nimi on että tuokaa tyhjät hevoset.
Muistin oikein. Kirjat olivat tavattomia menestyksiä vuosikymmeniä sitten.
David Niven esitti jatkuvasti englantilaista upseeria ja herrasmiestä. Kirjojensa mukaan hän oli upseeri – huononlainen ja helposti kyllästyvä – eikä lainkaan herrasmies. Vaikka hän arvioi esittämillään perusteilla olevansa myös näyttelijänä aika huono, hän oli silti onnistunut teeskentelemään näitä vakiohahmojaan.
Hän siis oli kadettiupseeri ja lähti luutnanttina onkimaan onnea Amerikasta, mutta palasi 1939 armeijan rulliin. Epäselväksi jää, mitä kaikkea hän teki, mutta kommando-koulutuksen hän sai ja koulutti itse toisia. Käsitykseni mukaan hän sai everstiluutnantin arvonsa propagandapuolen tehtävistä.
Lukija saattaa muistaa, että Niven sai mm. Oscarin parhaasta miespääosasta, ja sitä pidettiin hyvin ansaittuna, ja hän sai kiitosta myös teatterin lavalla sellaisten tekijöiden kuin Lawrence Olivierin seurassa ja paljon rahaa elokuvan ”Maailman ympäri 80 päivässä” pääosasta.
Kirjojen perussävy on tuo alussa määrittelemäni. Niven tuntuu tekevän sen taitavammin kuin me äkkipojat. Hänen yleisesti tunnetun hyväntahtoisuutensa ja mahdottomiin yltävän ystävällisyytensä – jopa Humphrey Bogartin kanssa – pohjalla on piikkipäärynöitä, joita voi kiertää esimerkiksi aamulla kelo viisi. Eliotin runon ”piikkipäärynä” (prickly pear on siis Opulentia-sukuun kuuluva kaktus).
Taitoaan Niven käyttää myös kertoessaan naisista, joita hän harrasti: Ava Gardner, Rita Hayworth, Marilyn Monroe, Lauren Bacall jne. Suhteiden platonisuudesta ei ole tietoa, mutta kirjoittajan pysytteleminen faktoissa on tunnetusti heikkoa. Sekin tekee kirjoista nautittavia. Viis siitä, rysähtikö Chaplinilta housuihin sinisimpukka-aterian johdosta Cannesin lähellä, mutta kuvaus painuu mieleen – salailusta huolimatta ainoan löytyneen ja ranskalaiseksikin saastaisen huusin ympärille kertyi nopeasti tuhat rivieralaista. Sinisimpukoita muuten kannattaa välttää juuri tuosta syystä. On tullut kokeiltua.
Graham Lordin erinomaisessa elämäkerrassa ”Niv” on muutama hurja juttu.
Nivenin agentti oli tehnyt vuodesta toiseen töitä kuin mykkä orja. Superagentti Allenberg tuli sanomaan tähdelle, että närhet näyttävät ajankohdan oikeaksi ottaa kunnon agentti, hänet. Niven väittää tuskailleensa ratkaisua. Vanha agentti sanoi kuultuaan, että hän saa nyt mennä:” Luulin että olemme ystäviä. Mutta sinä olet samanlainen kuin kaikki muutkin näyttelijät.”
Seuraavana päivänä mennessään tapaamaan uuden agentin lupaamia alan anteliaimpia moguleja Niven kuuli sihteeriltä, että tämä uusi kaikkivoivaksi arvioitu agentti oli yöllä kuollut.
David Nivenin herrasmiesolemukseen viitataan myös sarjakuvan puolella. Goscinnyn käsikirjoittamassa ja Morrisin piirtämässä Lucky Lukessa esiintyi usein muualta tunnettujen henkilöiden mukaan piirrettyjä sivuhahmoja. Calamity Janen hyvien tapojen opettaja oli lainannut piirteensä David Niveniltä. Tarinassa herrasmiehen olemus alkoi karista loppupuolella.
VastaaPoistaAiheesta jatkaen, muita Morrisin ja Goscinnyn versioimia henkilöitä olivat ainakin Alfred Hitchcock, Jack Palance, Boris Karloff ja Lee van Cleef. Valkoisen ratsastajan pääosassa oli Barrymore, John vai Lionel, en osaa sanoa kun piirteet olivat niin samanlaiset. Jopa Drew Barrymoren kasvonpiirteissä on paljon samaa kuin Morrisin piirroksissa, joten hyvin piirtäjä tavoitti sukupiirteet.
Eräs elokuvan ja sen rintaperillisten kuten tv-sarjojen suurimpia miinusmerkkisiä sankareita, siis pahiksia, on saksalainen upseeri, mieluiten scutztaffel-laattainen ja koppalakilla varustettu. Syy lienee siinä tehossa jolla henkilökuvaa myytiin vuodesta 1925 eteenpäin Saksan toimesta ja 1945 eteenpäin amerikkalaisen mediakoneiston avulla.
VastaaPoistaAsian alkuperä saattaa kuitenkin olla preussilaisen, kaksintaisteluhaavaisen ja monokkelisilmäisen upseerin hahmossa, joka ennen tuota aikaa oli antagonistinen ilmestys ja joskus melkein inhimillinen.
Kuvassa siis eivät ole nimetyt näyttäytyjät vaan tämä -- modernilla terminologialla -- meemi. Kirjailija Alistair MacLean pani rahoiksi sillä.
Blogin lopusta tulvahti kerettiläiseen mieleeni kaikenlaista itsellenikin outoa. Nimittäin miksi emme uskoisi sittenkin hallituksen vakuuttelua EU:n elvytyspaketin siunauksellisuudesta Suomelle. Voisimme ainakin teeskennelä uskovamme ja sen varjolla ajatella seuraavaa:
VastaaPoistaJos kerran tämä EU:n tukipaketti on niin hyväksi kehuttu toimenpide Suomelle, niin miksei sinne sijoiteta enemmän miljardeja kuin se 6,6 miljardia.
Eikö olisi vielä parempi, että vaikka 20 miljardia pistettäisiin kaiken kaikkiaan sinne EU:n köyhäläisille? Nykymallisen laskukaavan mukaan EU palauttaisi Suomelle siitä 20 miljardista semmoiset 6 miljardia.
Valtionvarainministeri Matti Vanhanen osaisi helposti perustella sen, että 20 miljardin sijoitus on ainakin kolme kertaa parempi kuin 6,6,miljardia. Jollain mystisellä tavalla Suomi hyötyy siitä jatkossa. Aina kannattaa elvyttää enemmän kilapailijamaiden taloutta kuin omaamme.
Toipila, logiikkasi on kristallinkirkas.
PoistaJos kerran 6,6 on hyvä, 20 on vielä parempi.
Jos ketä kiinnostaa elvytyspaketin logiikka hieman pidemmän kaavan mukaan, se on tässä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalinen/lausuntoni-suurelle-valiokunnalle/
Veikkanpa, että historia tulee varsin pian todistamaan, että juuri noin se homma meni.
Ikävä vain, että unioneissa periferiat kupataan aina ensin.
Rakensimme sukupolvien työllä mallikkaan yhteiskunnan ja annomme sen sitten pois Lombardian herttuoiden Lamborghinien uusimisen rahoittamiseen. Tämä nyt lievästi, mutta vain lievästi kärjistäen ;)
Ja tämä kaikki vain muutaman EU-viran toivossa.
Suku Opuntia.
VastaaPoistaMahdollisesti - tai jopa todennäköisesti - laji O. ficus-indica, viikunaopuntia, kauppanimeltään kaktusviikuna (on siis syötävä viljelykasvi!).
Osaako setä sanoa, miksi kansanedustaja Räsästä vastaan käydään oikeutta lehtien pääkirjoituksessa ja palstoilla arkkipiispan ja valtakunnansyyttäjän toimesta? Oikeudenkäyntihän ei ole vielä edes alkanut.
VastaaPoistaHuonosti käyttäytyviä ei saa arvostella?
PoistaToimittaja lie kysynyt kyseisiltä henkilöiltä mielipidettä. Valtakunnansyyttäjä ilmaisi mihin syyte perustuu. Arkkipiispa ei ottanut tähän tapaukseen kantaa, totesi että oikeuden päätöksellä tulee aikanaan olemaan oma merkityksensä. Niin paljon sanottu kuin hänen asemassaan voi sanoa.
PoistaAd Omnia: tähdet ovat kuvan kohtauksessa saksalaisiksi pukeutuneita länsivaltojen kommandomiehiä.
VastaaPoistaKirjassa, josta tuo elokuva, mahdollisesti surkuteltava versio, on tehty, ovat kaikki henkilöt eräänlaisia pahvista leikattuja nukkeja, myös se "aito" natsikentsu joka yrittää estää kommandopojat. MacLean oli huomannut, että paperinuket myyvät -- keep it simple and stupid.
PoistaJuuri näin. Tällä tavoin saatiin komeat saksalaisunivormut hyvistenkin päälle!
PoistaMm. elokuvassa "Kotka on laskeutunut" kuvio meni toisin päin. Saksalaiset pukeutuivat briteiksi.
PoistaElokuvaa kuvattiin silloin aikoinaan täällä meillä.
Kuten montaa muutakin kylmän sodan aikaista jännäriä.
Kun kylmä sota alkoi loppua, hetken ehdittiin kertoa muutamassa elokuvasa osatotuus itä-Euroopan etnisyyteen perustuvasta jengi-kulttuurista ja näiden jengien välisistä kahinoista.
Nyt niistä taitaa olla jo parempi olla puhumatta.
Jengiytyminen mahdollistaa siivellä elämisen - vielä jotakin aikaan saavilta kerätään suojelurahat tai vastaavia suorituksia.
Rikollisuudella hankitut rahat laitetaan omaa etnisyyttä edustavan, huolellisesti poimitun ja hyvin koulitun silmäätekevän taskuihin ja hän ajaa jengin tahtoa esimerkiksi parlamentaarikkona.
Monissa maissa "hyvinvointivaltio" on ajautumassa yhä vahvemmin järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.
Tämä onnellisesti mahdollistaa laiskottelun ja vetelehtimisen.
Sitä mitä suurten korporaatioiden päälliköt saavat tehdä, sitä pitää pikku-nilkkienkin saada tehdä.
Vastustusta osoittava poliitikko tai virkamies joutuu vähintään painostuksen kohteeksi.
Monissa maissa poliisin de facto tarkoitus on suojella johtavia poliitikkoja - näin suojelu ulottuu samalla ehkä hyvinkin isoon osaan järjestäytyneestä rikollisuudesta.