Tärpäntikkeli

 

Toisin kuin kunnioitetut kollegani pidän Carl Schmittin ja kumppaneiden sommittelemaa hallitusmuotoa jokseenkin heikkona. K.J. Ståhlbergin yllytyksestä tästä Saksan Weimarin tasavallan säädöksestä tuli hiukan muokattuna Suomen Hallitusmuoto 1919, ja muutokset presidentin vallan vajentamiseksi vuoden 1999 perustuslaissa ovat lopultakin aika pieniä. Lisäksi tämä voimassa oleva laki heijastelee outoa poliittista tilannetta. Neuvostoliitto oli kaatunut eikä väkivaltaisesta Venäjästä ollut riittävää aavistusta.

 

Olemme selvinneet täysin odottamattomasta tilanteesta eli koronakriisistä niin hyvin, ettei sitä voi olla ihmettelemättä. Ja Eduskunnan perustuslakivaliokunta, jota on perinteisesti kummasteltu, on selvinnyt hienosti.

 

Sitä vastoin Ruotsin valtiollinen järjestelmä on todellisuudessa jo romahtanut ja Saksan liittovaltiorakenne on ehkä osoittautumassa samalla tavalla epäonnistuneeksi kuin Yhdysvaltojen.

 

Pandemian pelottavin ja ehkä vaarallisin seuraus on ollut informaatio-sisällissota. Väitteeni on, että uudistusten suosiminen eli innovaatiot ja eliitin pitäminen avonaisena määräävät kansojen kohtaloita.

 

Yhdysvalloissa jouduttiin kokeilemaan vaikean kautta, kumpi johtaa perille, Trumpin viestintä vai se muu viestintä. Tuloksen määräsi Trumpin keskittyminen rajatila-äänestäjiin. Heitä ei ollut tarpeeksi.

 

Suomessa kaiken jälkeenkin ”valtamedia” on säilyttänyt asemansa, ja sekä Helsingin Sanomat että Yle ovat olevinaan kriittisiä arvioidessaan poliittisia ratkaisuja. Valtioneuvosto ja presidentti ovat osoittaneet käytännössä, että molempia tarvitaan.

 

Olisin samaa mieltä kuin Sauli Niinistö. Hiukan sopimattoman vahva presidentti-instituutio on tarpeen. Mauno Koivisto ja sitten Niinistö itse ovat tehneet suuren työn, koska sekä Paasikivi että Kekkonen onnistuivat puoli vuosisataa pitämään kansanedustalaitosta aivan liian nöyränä.

 

Tämän kirjoituksen taustalla on näkyvien juristien ilmaisema huoli tuomioistuinten aseman varmistamisesta järjestelmän kolmantena peruskivenä. Siihenkin ehdimme tottua sotien jälkeen, ettei tuomioistuimilla ole käytännössä sen suurempaa merkitystä.

 

Nyt uudenlaiset äänenpainot toistavat sitä, mitä ei yleisesti ymmärretä. Suomessa riidat ja rikokset käsitellään omissa tuomioistuimissa. Euroopan kolme tuomioistuinta eivät ole muutoksenhakuasteita. Mitä paremmin ja itsenäisemmin omat tuomioistuimemme toimivat, sitä vähemmän näitä ammattitaidoltaan hiukan arveluttavia elimiä tarvitaan.

 

Koko kansa kannalta pandemia on tähän mennessä tehnyt selväksi, että lukutaito on sittenkin tarpeen. Isoissa asioissa uutisotsikkojen tai some-viestien selaaminen ei todellakaan riitä. Ja meillä on kuitenkin miljoonia kansalaisia, joilla on kyky ymmärtää mutkikkaitakin asioita ja halu kehittää tuota kykyä.

 

Ja eliittiin – esimerkiksi korkeisiin virkoihin tai ylhäälle esimerkiksi taiteessa – voi edelleen päästä tekemällä oikein sitkeästi työtä, ilman merkittäviä rahoittajia ja lietsomatta korruption liekkejä.

 

Otsikon ”tärpäntikkeli” (perpendiculaire) on Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa kellon heiluria. eräs isä aikoinaan uhkasi liikaa läksyjä lukevaa jälkeläistään lyövänsä ennen pitkää tärpäntikkelillä päähän niin että resitentti näkyy perseestä…