Käännösteksteistä

 

Mielenkiintoisia kommentteja vieraan kielen opettelemisesta vaikean tekstin, sanakirjan ja kieliopin tuella.

 

Kaksi täsmennystä on tarpeen. Vain luetun tekstin ymmärtämiseen tähtäävä opiskelu on todella aivan eri asia kuin kirjoittamaan tai lukemaan opettelu.

 

Kääntäminen on myös mahdotonta. Asiatekstin puolella kaikin puolin käsitettävän toisen kielisen version saa yleensä aina syntymään. Jos käännettävä teksti on hyvää tai todella hyvää, käännös on uusi teos, joka on mielestäni parhaimmillaan samaa lajia kuin sävellyksen soitintaminen.

 

Olen sattunut siivoamaan hyvin laajaa musiikkikokoelmaani tietokoneessani. Tiedostoja on 215 Gb ja pelkästään hakemistoja (dir) 1328). Spotify ja vastaavat eivät aina riitä. Olen esimerkiksi kiivaasti sitä mieltä, että Fischer-Dieskaun Schubert Gerald Mooren säestämänä on vieläkin huippu, eikä tuota vanhaa levypakkaa tietääkseni saa enää mistään.

 

Vanhastaan olen kuunnellut ja kopioinut levyjä samalla tavalla kuin äitini virkkasi. Sopivaa mutta ei aivotonta tekemistä. Minusta oli myös hauska rikkoa lakia. Rippasin kotikuntani, Espoon ja Helsingin kirjastot jokseenkin järjestelmällisesti. Niinpä hallussani on vähintään 12 eri kokonaislevytystä Mozartin neljästä kuuluisimmasta oopperasta, joista ”Ryöstö Seraljista” on mieluisin. On minulla kyllä myös sellainen Don Giovanni, jossa johtavissa miesrooleissa ovat Fischer-Dieskau ja Talvela. Se on kopioitu aikoinaan hankkimaltani LP-levyltä, ja esitys on yllättäen suhteellisen huono. Ja minullahan oli tilaisuus rikkoa lakia ja kaikkia määräyksiä, kun 1990-luvulla valikoin eli siis toimitin Ylelle yöradioon tekijänoikeudesta vapautunutta musiikkia eli yli 25 vuotta vanhoja klassikkojen esityksiä. Levystön levyjä ei saa viedä kotiin. Minä vein. Ja soitatin yöllä Furtwänglerin johtamaa Beethovenia, jossa taustalla erottuu Berliinin pommitus…

 

Etenkin Bachin teoksista on lukematon määrä muunnoksia. Uruille tai cembalolle sävellettyä esitetään pianolla. Eräästä suurteoksesta on kokoelmissani versio, joka soitetaan neljällä saksofonilla. Ja esimerkiksi E.P.- Salosen uusi soitinnus sinfoniaorkesterille ”pienestä fuugasta” on suurenmoinen. Verkosta löytyvä versio jousille, vetopasuunalle ja fagotille ei miellytä ja tulkintakin on jotenkin hätäinen. 

 

Kirjallisuudessa on esimerkkejä käännöksistä, jotka ovat alkutekstiä parempia. Poe oli hyvä kirjailija, mutta itsensä Baudelairen ranskannokset saattavat olla parempia, koska ne tuntuvat uppoutuvan kauhun ytimeen.

 

Eri esittäjät saattavat tarjota yleisölle erilaisia, eri tavoin erinomaisia teoksia, kikkoihin tai konsteihin turvautumatta.

 

Neuvon oman kikkani, konstini. Kun nuoruudessani ymmärsin päätyneeni suomentamaan kaikenlaista, opiskelin alaa. Juhani Jaskaria ihailin. Luin useita hänen suomennoksiaan vertaamalla niitä sana sanalta alkutekstiin. Eeva-Liisa Mannerista hämmästyin. Hän näytti aika usein hyppäävän sanakirjan käyttämisen sijasta kokonaisen lauseen tai kappaleen yli. Pentti Saarikosken epätasaisuuden tietävät kaikki.

 

Olen lukenut Proustia englanniksi ja ruotsiksi ja katsellut saksaksi. 

 

Tulos: mielestäni sekä Koskenniemen kaarti että anhavalaiset liioittelivat ja kiittelivät vippaskonsteja. Minulle todella hyvä teksti on kuin lihapulla. Niin hyvä ettei huomaakaan.

 

Kuvassa anarkisti, tiedemies ja aatelismies Kropotkin 1800-luvun lopulla. Katsokaa miten vähällä uranuurtaja Nadar sai kaiken esiin! Valokuvausta ei yleensä haluttu tunnustaa taiteeksi…