Kalistus

Amerikkalaisista merkkihenkilöistä A. Ankka pääsi soveltuvuustestiin. Päähän asetettu kupu mittasi suoraan soveltuvuuden eri ammatteihin. Tämä on se juttu, jossa mittauksen suorittaja, muistaakseni kallontutkija Kalistus, tekee pahan pilkkuvirheen, kun mittarin näytölle pysähtyy pörriäinen, jonka tutkija tulkitsee desimaaliksi, amerikkalaisittain siis pisteeksi. Eikä Aku-raukasta siis olekaan eteväksi salapoliisiksi, vaan hänen todelliset taipumuksensa viittaavat merikäärmeiden lumoamiseen huilunsoitolla.

Olen itsekin ollut panevinani merkille, että monet amerikkalaiset ovat persoja numeroille, vaikka ne eivät pitäisi erityisemmin paikkaansakaan. Älykkyysosamäärää (ÄO eli IQ) on muka kova juttu, ja SAT on mittavinaan soveltuvuutta korkeakoulutason opintoihin. 

Etten saa kimppuuni hyvää tarkoittavia tietämättömiä, jätän esittämättä arvioni, onko noissa teisteissä pohjaltaan kysymys vinksahtaneesta tasa-arvoajattelusta. 

Tarkoitukseni oli selittää havainnollisesti, kuinka paljon ylimääräistä kuolemaa korona aiheuttaa. Se jää selittämättä. 

Poliitikkojen arvellaan periaatteessa valehtelevan ja asiantuntijoiden korostavan itseään esittämällä vaikeatajuisia vastauksia.

Poliitikoista on kuuluisa Groucho Marxin määritelmä: taito etsiä hankaluuksia, löytää niitä, tehdä virheellinen johtopäätös ja soveltaa väärin toimimattomia ratkaisukeinoja.

Eipä sillä, eilen lehdessä EU-oikeuden professori sanoi, että Suomi oli hävinnyt Brysselin neuvotteluissa jo ennen kuin ne alkoivatkaan, nimitäin tavassa jolla asiaan valmistauduttiin.

Suosittelisin kollegalle kallontutkija Kalistusta. Professorin ja muun opettajan saa odottaa puhuvan järkevästi, mutta käärmeenlumoojalta ei vaadita vastaavaa. 

Arvaan hänen tarkoittaneen, että Suomi oli tuominnut itse itsensä epäonnistumaan. Hän selittää sitten, mitä tehtiin ja mitä ei, ja siirtyykin järkevään esitykseen, joka tosin ei vakuuta ainakaan minua käytettävissä olevan järjen määrästä – vai pitäisikö sanoa kulmamomentista. -  EU-budjetin painotuksissa olisi paljon uudistettavaa. Elpymisrahasto olisi saanut jäädä tekemättä.

Sixten Korkman näyttää olevan kohta kohdalta eri mieltä. Hän sanoo, että ratkaisu on jo lisännyt luottamusta talouteen ja heijastuu elpymisen nopeutumisena.

En tiedä muista lukijoista. Itse luin tästä, että korona-pandemia ei kuulu Eurooppa-oikeuteen, vaan se on jäsenvaltioiden vastuulla. Tuolla logiikalla myös tietokonevirukset olisivat jäsenmaiden vastuulla. Ja kyberhyökkäykset.

Voi yhden kerran! Aika ajoin olen luullut, että juridiikka nähtäisiin muunakin kuin rakenteiden normittamista. Ajattelen vähän niin kuin Paasikivi Moskovasta, ettei Brysselkään ole raastupa.