Kalojen mielikuvitus

Otsikko on tarkoitettu vaikuttamaan hullunkuriselta. Oikeastaan olen jatkamassa keskustelua, jonka viritin nerokkaista henkilöistä. Nerokkaaksi sanon ajatusta, joka jälkikäteen ajatellen muutti laajalti kehityksen suuntaan. Siksi esimerkkeinä ovat Einstein, Freud ja Tshehov.

Otsikko ei ole omaa mielikuvitustani. Uhkaavan viisauden mukaisesti olen muuttumassa lapseksi jälleen, tai ainakin yhä lapsellisemmaksi. Korkean iän tuma dementia ei ole leikin asia, vaikka se naurattaakin.

Täysin alaikäisenä koulua käydessäni mieleeni tarttui muka sopiva kotiaineen aihe, syvänmerenkalojen sukupuolielämä. 

BBC:n ”Sinistä planeettaa” en jätä televisiossa tietoisesti väliin. Mielestäni se on järisyttävä ja lisäksi tavattoman kaunis. Ja tuo mainitsemani sukupuolielämä tulee vähän väliä esiin, eikä sitä voi kuin hämmästellä.

Ja on siinä myös kaloja, jotka rakentavat itselleen pesiä kuin linnut, ja toisia kaloja, jotka toteuttavat erittäin pitkäjänteisiä hankkeita.

Olen lakannut tietämästä, olisiko sanalla ”vaisto” jotain todellista käyttöä. Lukemani kuvaukset ovat kehäpäätelmiä kuviossa älykkyys – periytyvyys – oppiminen. Laajasti käsitelty ”tietoisuus” ei mielestäni ole selittävä termi. En puhuisi kysymyksestä, onko kaloilla, valailla tai mehiläisillä tietoisuutta. Mutta kaiken kansan kirjat Konrad Lorenzista Wilsoniin ja Dennetiin näyttävät johtavan vain huomioon, että tietoisuus on jotain sellaista, mitä tahdomme sen tarkoitavan.

Ja Turingin testi eli kuviteltu tietokone, joka huijaa ihmisen luulevan esittäessään koneelle erilaisia lauseita olevansa tekemisissä ihmisen kanssa, johtaa Searlen ”kiinalaisen huoneen ongelmaan”. Riittävien sana- ja sääntökirjojen avulla ihminen osaisi vastata järkevästi kiinaksi osaamatta kiinaa.

Ja siitä päädymme patenttioikeuteen. Jo maailman ensimmäinen meidän tunnistamaamme Babbagen tietokonetta kommentoinut Ada Lovelace huomautti 1800-luvun alussa, että kone yhdistelee merkkejä ohjelmoitujen sääntöjen mukaan mutta ei tuo peliin mitään omaperäistä eli itse keksittyä.

Jolloin olemme takaisin kehäpäätelmissä. Vain patenttioikeus ”tietää”, että patentoida voidaan vain keksintö, joka on uusi ja omaperäinen (keksinnöllinen). Olen käyttänyt hyvin suuren osan ammatillista elämääni noiden sanojen tulkitsemiseen ja odotan nyt koronarokotetta, josta tulee todennäköisesti uusi ja keksinnöllinen ja valtava rahanlähde ja loputon riitojen aihe. Ehkä se – tai ne – tappaa taudinkin.

Meidän kesken – patenttioikeudellinen keksintö tarkoittaa todellisuudessa vain työlästä ja kallista kytkeytymistä hyväksyttyjen hylättyjen keksintöjen erittäin suureen sarjaan. Ilkeästi sanoen ero Searlen kiinan kirjainmerkeillä varustettuihin legopalikoihin ei ole suuri. Naapurin kissaa ei voi patentoida, koska se ei ole palikka.

Mutta en siis otaksu, että nyt elävät jälkeläisenikään tulevat tuntemaan edes kvanttitietokonetta, joka ihan itse oivaltaisi ja analysoisi jotain lämpösäteilyn kaltaista, löytäisi toisenlaisen tajunnan tai osaisi kirjoittaa novellin kuin Tshehov. Jos viimeksi mainittu onnistuisikin, ei ainakaan niin hienoa kuin ”Kaksintaistelu”. Eikä niitä voi mallintaa, koska ne ovat pitkän aikavälin kompleksisia ilmiöitä. Kuten toivottavasti ei se rokote.