Otsikko on teekkarivitsi ja kysymys. Vastaus: en anna enkä kadu.
Kuva on kaupunginmuseosta, https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003dl6
Tarve on muistuttaa, että myös kaupunki on museo, jossa näet itsesikin uudessa valossa.
Itse pidän menneen ajan hullutuksia ehkä arvokkaampina kuin viisauksia. Esimerkiksi Helsingin suurkirkosta on vapaasti ja helposti luettavissa, millainen vaiva siitä aiheutui. Nykyisen hankalasti kuljettavan portaikon paikalle piti rakentaa päävartio. Engelin kirjeenvaihtoon tukeutuva kirja on olemassa. Ei ollut kaikin ajoin helppoa.
Venäläisten rahoituksella pystytettiin erittäin hieno keskusta. Nykyisen Senaatintorin paikallakin oli alkujaan kirkko. Kaupungin tehtävä oli säteillä eurooppalaisuutta, ja sen se tekee.
Toistin aika heikon sukkeluuden Aleksanteri II:n patsaasta. Tahallani jätin mainitsematta, että Venäjän keisarilla on vielä patsastakin kestävämpi muistomerkki: Aleksanterinkatu. Ei tarvitse arvuutella, mistä se on saanut nimensä. Liisankatu viittaa keisarinna Elisabetiin ja ennen suomalaisuuden raivokohtausta 1928 nykyinen Snellmaninkatu oli nimeltään Nikolainkatu. Kalevankatu oli Vladimirinkatu.
Verkosta löytyy koko historia
Lukija saa tietää, että Venäläiset ritarikunnat ovat keskuudessamme, kuten Anna ja Yrjö (George).
Nokkelaa on ollut käyttää suurmiesten etunimiä, kuten Roobertinkatu (Rehbinder), Fabianinkatu (Langenskiöld) ja monet muut. Vain Kluuvi on ruotsia, rupakko (gloet). Korttelin vinosti halkaissut Kaisaniemenkatu oli aluksi Murtokatu, Genombrotten, Genombrottskaja ulitsa. Ja Kallion linjat on napattu nimiksi suoraan Pietarin mallin mukaan.
Jo puoli vuosisataa sitten ikätoverini Jarkko Laine -vainaja kirjoitti tarkka-ampujasta, joka kärsivällisesti vaanii Mannerheimin patsasta. Kirja oli ehkä sama, jossa maolaiseen tapaan kirjoitetaan, että Tulun ja Polin lääni on punainen.
Eli: kuka kaataisi tai töhrisi Mannerheimintien? Läntisessä maailmassa lienee ainutlaatuista, että merkkimies saa 75-vuotispäivänään lahjaksi pääkaupungin pääkadun. Se oli ollut Heikinkatu nykyisen patsaan paikkeille ja siitä pohjoiseen Läntinen viertotie, Västra chaussée, ja sitten Turuntie.
Ja vauhtiin päästyä: kamppi oli venäläisen varuskunnan sulkeisharjoitusten pitopaikka, narinkka oli juutalaisten käytettyjen vaatteiden kauppiaiden torin tapainen ja Arkadiankatu tietysti viittaa ”Hankkijan talon” eli kulmatalon kohdalla sijainneeseen, ennen pitkää ränsistyneisyyttään rämisseen teatteri Arkadian nimeen. Ja Kaivokadulla oli kaivo kaivottomille.
Hienoin osoite, jossa olen käynyt (kutsuttuna), on U.S. korkein oikeus: 1st Street 1. Sitä kadehtisi Aku Ankkakin. Ja Tintin kotiosoite oli Moulinsartin linnaan muuttamiseen asti 26, rue du Labrador.
Annankadun vastakohta on kuitenkin Otankatu. Ei ole ensimmäinen kerta kun ns. teekkarihuumori epäonnistuu täysin. No, enää ei ole teekkareita, kun ei ole Teknillistä korkeakouluakaan tai polyteekkiä, joten kelvoton huumori, vähenee kun vanhat teekkarit kuolevat pois.
VastaaPoistaTeknilloset korkeakoulut ovat menneisyyttä, mutta kyllä teekkarihenki elää ja voi hyvin myös monialaisten yliopostojen teknillis-tieteellisen alan tiedekunnissa. Menepä kysymään vaikka Otaniemen sähköläisiltä tai Tampereen konelaisilta, ovatko he teekkareita!
PoistaNs. teekkarihuumori on turhan aliarvostettua, ne ovat ihan hauskoja omassa kategoriassaan. Tosin niiden ymmärtämistä auttaa huomattavasti se että kuulijalla on yhtä paljon promilleja päässään kuin kertojalla.
PoistaVai epäonnistuu teekkarihuumori muka täysin... huutia sanon ma:
PoistaAnnan. Kadun. / En anna. En kadu.
Sellainenkin vitsi, tai vastaava, on että mitä eroa on teekkarilla ja Mannerheimintiellä?
Mannerheimintie menee Vanhan kellarin ohi.
:)
VastaaPoistaSenaatintori on erikoinen siinä mielessä, että se oli asukasluvultaan suhteellisen pieni, mitta silti tori tai aukio oli isompi kuin mikään vastaava Pietarissa.
VastaaPoistaEli se ei tavallaan sovi jossain mielessä paikkaansa, mutta toisaalta sopii kuitenkin.
Warren Beattyn nimiin kirjatussa elokuvassa "Reds" lähes koko senaatintorin alue ja lähitienoo esittää Petrogradia vallankumouksen kourissa.
Kyseessä on yhden "vallankumouksen apostolin" elämä ja toiminta - John Reed.
Elokuva on valitettavasti vielä suuruudenhullumpi kuin sen aiheet, eli vallankumouksellinen ja vallankumous.
Mutta kuva on hienoa, tekijöinä maailmanluokan taituri Vittorio Storraro tiimeineen.
Venäjä valuu jälleen osaksi arkipäivää. Mopopojat talvella suuntasivat valokeilan Venäjän suuntaan ja siellä lamput syttyivät. Muuten ei juuri kommunikoitu kylmän sodan aikana. Tätä rajaa on ylläpidetty huolella. Olisiko aika palata aikaan ennen Leniniä?
VastaaPoistaFredriksperinkatu Helsingissä vei aina vuoteen 1928 asti Hämeentieltä ohi Konepajan liki Pasilan asemaa. Sitten katu sai nykyisen nimensä Aleksis Kiven katu. Liekö kirjailija koskaan käynytkään täällä päin kaupunkia?
VastaaPoistaMannerheim sai tosiaan katunsa viime tinkaan. Sodan jälkeen se ei olisi ollut enää mahdollista ja olisikohan enää 90-luvulla moiseen suostuttu.
Onko yleensäkään toisen maailmansodan upseereille missään päin maatamme katuja tai teitä? Itse tiedän ainoastaan Helsingin Taivaskalliolla Pekka Jokipaltion tien.Se nimettiin vuonna 1993 Helsingin ilmapuolustuksen isän eversti Jokipaltion mukaan.Hieno ele koska hän säästi suuren joukon siviilihenkilöitä taitavuudellaan.
Erehdyin Tampereen asemalla sanomaan taksikuskille Hämeentie jne. Kuski minua opettamaan, että meillä kaupungeissa on katuja maaseudulla on teitä. Korjasin, että niin tietenkin mennään Hämeenkadulle, olen tulossa Helsingistä ja minulla pikkukaupunkilaisena tuppaa menemän nämä kadut ja tiet hieman sekaisin.
VastaaPoistaMonopoli-pelissä on kylläkin tuo Hämeentie.
PoistaMMM...
Jokipaltio kävi puhdasta puolustussotaa, ja iiteelle oli loppuvaiheissa katsottu myös piiska-asemat Porvoon suunnassa, kuten tiedetään. Sinne olisi ehkä joutunut Tom of Finlandkin. En kyllä minäkään tiedä II ms:n aikaisista upseerikadunnimistä. Pariisissa taas niitä muinoin hävinneitä päälliköitä ihan vilisee. Arndt Pekurisen puisto kyllä täällä on Itä-Pasilassa. Kivenkatu on teollisuus- ja muulta historialtaan niin värikäs, että sopii hyvin kansalliskirjailijalle. Tähän urbaaniin ympäristöön hän istuu kuin nenä päähän kulkemaan halki historian Harjun ruumishuoneen hajusta (mm. Ässärykmentti) Wall Streetin (Nordea) eli entisen Sisu-auton maisemaan ja katuhuorainvaasioon 1990-luvulla, SOK:n kahvin ja mausteenhajusta junanvaunukonepajan kolinaan ja entisen kartonkitehtaan kulmille aina Saimaankadulle saakka, jossa, kantakaupungin äärimmäisellä rajalla, virta katuvalopylväästä toiseen kulkee yhä vieläkin ilmajohdoissa. Ihmisiä asuu kaiken keskellä vimmatusti, myös kerikansaa uusissa Lintukodoissa. Sporalla pääsee ja olviretkikin onnistuu. Baari 7 veljestä löytyy. Valtimonteatteri ja tanssisali. Joel Lehtosen Henkien Taistelun henkilö käväisi uudenkarhealla Aleksis Kiven kadulla. Sitä seikkailua voisi luonnehtia kuutamoisen hämäräperäiseksi.
VastaaPoistaMuuten: isäni asui Aleksis Kiven kadulla ja lähti sieltä inttiin keväällä 1939. Siitä tuli pitkä reissu. Samassa talossa asunut Tane (Olkkonen), josta tuli aikanaan TKK:n proffa, sanoi että Kemppisellä oli komea pitkä nahkatakki ja koppalakki. (Isä oli niitä, joista tehtiin vänrikkejä kesken RUK:n sydäntalvella 1940.)
VastaaPoista