Nämä kirjoitukset ovat pohjaltaan keskustelua. Kuulu siihen koulukuntaan, jona mielestä kirjallisen teoksen luo lukija. Uskonlahkomme mielestä aistinfysiologia peruserehdys on nyt sivuutettu biotieteissäkin. Aistiminen eli siis etenkin hermoston toiminta on kaksisuuntaista. Ihmisen mieli on verkottunut kuin metsä.
Vastakohta on kirkko, jossa pappi paukuttaa ja kansa pitää turpansa kiinni.
Olen vastaamassa kommentoijan kysymykseen, miksi en kirjoita ihmisiksi, esimerkiksi esseitä tai sitten artikkeleita.
Sellaisia on hallussani ja ylpeydekseni Kansalliskirjastossa nimelläni varustettuna digitaalisena kokoelmana tuhansia. Valokuvia on kymmeniä tuhansia.
Koska mukana on laajasti vanhempieni ja isovanhempieni tuottamaa ja myös julkaisemaa aineistoa, kysymyksessä on eräänlainen suomalaisen alaluokan historia eli aineistoa käsittämättömästä noususta ylemmäksi keskiluokaksi. Se tarkoittaa maailman huipputasoa.
Isäni ja tätini, juoksupoika ja kauppiaan tytär, kirjoittivat kumpikin sukunsa ensimmäisinä ylioppilaiksi samana vuonna kuin synnyin eli 1944. Äitini ei ainakaan eilen puhelimessa enää harmitellut, että häneltä jäi sivistäytyminen keskikouluun. Se siis meni perille, että heidän 1921-1923 syntyneiden koululuokkansa pojista melkein kaikki kaatuivat Talvisodassa ja muut merkittiin ilman kirjoituksia ylioppilaiksi, eli mikään ei olisi muuttunut, kun siihen aikaan oppikoulussa ei oppinut edes kieliä, vaikka opetettiin.
Kokoelmassani on kolme tuhatta kirjoitusta ja suomennosten vuoksi yli kaksisataa kirjaa. Kaikkein vaivalloisin oli yi 500-sivuinen nide tietokoneohjelmien ja tietoliikenneratkaisujen patenttisuojasta. Tiedossani ei ole, että yksikään ihminen olisi lukenut siitä osaakaan. Ei kannatakaan. Teknologia ja yhteiskunnat ovat muuttuneet hyvin paljon alle 20-vuodessa. Itse sain professuurin ja itselleni osoituksen, että osasin vaikean asiaryhmän eli tietosisältöjen kansallisen ja kansainvälisen kaupan tavat ja säännöt. Nyt muuten mennään virusten ja solupintojen kemiallisesti koodatussa informaation vaihdossa eli käytännössä kysymyksessä, kuka pitää rahat korona-rokotteesta ja jo valmiista ”lääkkeestä”, joka manipuloi eräitä entsyymejä ja parantaa diabeteksen.
Sokeritautinne voidaan kohta parantaa puhelimitse, koska kysymyksessä on epigeneettinen koodausvirhe.
Helsingin Sanomissa li lukijoita. Sain kirjoittaa, mitä mieleen juolahti, mutta en keksinyt keinoa päästä irti suuren lehden kaikupohjasta. Kirjoitin viikoittain kolumneja lähes 10 vuotta ja artikkeleita, arvosteluja ja esseitä päälle.
Tätä blogia on noin 10 000 liuskaa ja kommentteja vielä paljon enemmän.
En usko, että kirjoituksillani olisi vaikutusta tai merkitystä. Tiedän että niillä on lukijoita, vaikka näkyvä lukija- eli katselijamäärä on tietenkin kumulatiivinen, eli on joukko ihmisiä, jotka lukevat näitä lähes päivittäin. Sen tiedän omia teitäni, että monet ahkerimmatkaan lukijat eivät kommentoi koskaan. – Kuvassa amerikkalainen säkkisolmu, joka on käytännössä aukeamaton
Sen tiedän, että en edes tiedä, moneenko aiemmin tuntemattomaan kirjaan olen tarttunut tämän blogin ajamana. Sanotaan nyt viime päästä vaikka Jared Diamondin Kolmas simpanssi ja Thomas Mannin Josef-sarja (luettuna tosin vain nyt Jaakobin tarina so far mutta tuossa ne ovat loputkin). Ettätuotahäntä, tattista!
VastaaPoistaTämä on monipuolisuudessan ja ainakin näennäisessä "hyppelehitivyydessään" aivan erinomainen blogi.
VastaaPoistaKiitokset siitä.
Hieno vastaus pieneen huomiooni, kiitos! Jatkan blogin uskollisena seuraajana, koska siinä virtaa ajatuksia enemmän kuin Tonavassa vettä. Ehkä umpisolmua parempi kuva blogille olisi umpihanki, Hellaakosken sanoin. Hyvää kesää!
VastaaPoistaPäin vastoin. Hanki on täynnä latuja jotka vievät kaikenlaisiin suuntiin paitsi sinne minne ollaan menossa. Joka risteyksessä valitaan se ura jonka arvellaan vievän eniten haluttuun suuntaan. Umpihangessa junnattaisiin vaan itsepäisesti oikeana pidettyä pistettä kohti.
PoistaUlkomuistista tuli laduista mieleen...
Poista'Seitsemän latua johti itään, yksi tuli takaisin'.
Noin jotakuinkin...
Hesarin löysin parikymppisenä maalaispoikana 60-luvun lopussa ja totesin, että tässähän on jotain järkeä. Jossain vaiheessa sinne tulivat Kemppisen kolumnit.Blogia olen lukenut vuosiakausia, heti kun sen huomasin. Kuinnkas sattuikaan, että juuri eilen sanoin yhdelle tutulle, että toivottavasti Kemppinen kirjoittaa niin kauan kuin minä pystyn lukemaan.
VastaaPoistaKemppilän kestikievarissa on siinä mielessä hyvä meininki, että täällä yleensä saa asiallisia ja maltillisia vastauksia provosoiviinkin kannanottoihin. Isäntä itse ei provosoidu juuri mistään.
VastaaPoistaSitä huomaa, että moniin asioihin voi esittää perustellusti ihan päinvastaisiakin näkemyksiä.