Sivun näyttöjä yhteensä

7. elokuuta 2017

Kuuluisia psykopaatteja II



Psykopatia ei ole virallisen tautiluokituksen termi. Sitä käytetään silti. Joukkomurhaajista sanotaan neljän viidestä olevan psykopaatteja, liikkeenjohtajista neljän ja koko kansasta yhden prosentin. Johtavia poliitikkoja koskevaa arviota en ole nähnyt.

Termi tarkoittaa kyvyttömyyttä käsittää toisen ihmisen kärsimystä, laajemmin tunteitakaan. Haluttomuus tai taito tukahduttaa esimerkiksi säälin tunne liittynee olosuhteisiin eikä kenties ole yhtä vaikea ilmiö. Psykopatiaa näet ei osata millään tavoin hoitaa.

Mainitsin Marxin tarkoittaen osoittaa esimerkin psykopatian ylistyksestä. Historiallinen materialismi ja Marxin ajattelun kehitys nuoruuden kirjoituksista ”Pääomaan” osoittavat sen sillan, jota kulkien perustellaan kivun, kärsimyksen ja kuoleman merkityksettömyys. Marxin yhteydessä on aina mainittava Hegel. Olisi syytä mainita kuitenkin myös Immanuel Kant. Kantin kategorinen imperatiivi on tieteellisen psykopatian täydellinen vastakohta. Ihmistä on kohdeltava päämääränä, ei välineenä. Hänelle ei pidä tehdä sitä mitä ei tekisi itselle, esimerkiksi aiheuttaa kärsimystä.

Suuri huoli on kovuuden politiikan suosion jatkuva nouseminen. Esimerkkejä on tietysti myös Suomessa, mutta tietysti mieleen tulevat ensin Trump, Putin ja Erdögan.

Kannatan teeskentelyä. Mielestäni se ei ole ydinkysymys, mitä poliitikko todella ajattelee. Tunnemalli eli käyttäytyminen on tärkeämpi. Tässä mielessä viime vuosien johtohenkilöitä vastaan ei ole huomauttamista.

Ihmiset eivät tietenkään ole sitä miltä näyttävät. Kun jouduin tekemisiin molempien kanssa, sain sellaisen käsityksen, että Vennamo oli älykäs kyynikko, joka oli hyvin taitava käyttämään ihmisiä hyväkseen, kun taas Johannes Virolainen oli älykäs tunneihminen. Kekkosta en tuntenut, vaikka tapasin. Minulla on sellainen käsitys, että ainoa ihminen, joka häntä kiinnosti, oli Kekkonen. ”Kirjeitä myllystäni” oli mielestäni järkyttävä kirja.

Ettei nyt ymmärrettäisi väärin, korostan että myös viha on tunne ja raivostuminen on usein merkki tunteen vahvuudesta.

Keskitysleirikirjallisuus Saksasta Ja Venäjältä osoittaa ainakin kaksi perustyyppiä murhamiesten puolelta. Saksassa asiaa on tutkittu hyvinkin laajasti. Tulos on yleensä sama. Tuhoamisleirien kaasuttajat ja tuhkaajat olivat tavallisia ihmisiä, usein perheellisiä miehiä ja naisia, monesti ympäristönsä arvostamia ja näitten toimien ulkopuolella huomiota herättämättömiä. Sitten ovat psykopaatit, joiden ruokahalua ja yöunta turvattomien ihmisten kiduttaminen ei vienyt. Erikseen ovat sitten sadistit, jotka saivat mahdollisesti seksuaalistyyppistä mielihyvää hirmuteoista.

Julkinen valta ja osa poliitikkoja vastustivat ennen ahkerasti niinkin hyviä asioita kuin pornografia ja väkivaltaviihde. Etenkin elokuvasensuuri työskenteli ahkerasti.

Hyvin suuri osa väkivaltajutuista on niitä samoja, joiden yliaikaisuuden ja yleismaailmallisuuden osoittaa esimerkiksi kansanperinne, kuten sadut. Paha saa palkkansa.

Mietin näitä asioita ankarasti, kun lakimiehenä päädyin avustamaan elokuvien maahantuojia jaj valittamaan sensuuripäätöksistä valtion elokuvalautakuntaan ja KHO:een. Puolustin raivoisasti ”Kellopeliappelsiinia” ja Peckinpahin ”Olkikoiria” ja ”Hurjaa joukkoa” ja lukuisia hongkongilaisia kung-fu-satuja. Ehkä onnistuin joskus vakuuttamaan tuomarit siitä, että kaikkien aikojen väkivaltaviihteen mestari oli Shakespeare.

Kirjallisuudessa samaan sarjaan kuuluu Dostojevski. ”Karamazovin veljekset” (suom.Martti Anhava) olisi määrättävä pakolliseksi tenttikirjaksi rikosoikeudessa (tai oikeusfilosofiassa)-



25 kommenttia:

  1. Jokin aika sitten TV:stä tuli Agatha Christien tarinan "Eikä yksikään pelastunut" eräänlainen filmatisointi. Kymmenen henkilöä etäisellä saarella linnassa yhteisen syyn takia ja yksi kerrallaan kukin päätyy murhatuksi, viimeisenä eloonjääneenä tuomari, mikä on aika vertauskuvallistakin. Tavallaan tuomari on viimeinen sana.

    Tuomareiden joukossa täytyy olla niitä, jotka nauttivat käyttäessään hyvää valtaa. Toisaalta tiedän, että poliitikot ovat mitä ovat joka tapauksessa, mutta tuomareiden todellisista motiiveista en tiedä. Ja mikä mahtaa olla se tavanomainen ilmiö, kun saadaan ihmisjoukko kivittämään tuomittua.

    VastaaPoista
  2. Satuin ostamaan taannoin kirjaston postimyynnistä teoksen "Kirjeitä myllystäni I" ja selailin sitä kesäiltana muutamana. Teos on todellakin järkyttävä. Se on populismia kauneimmillaan. Mieleen tulee Putin.

    Kirjekirja suorastaan ylpeilee vallan väärinkäytöllä. Kekkonen kirjoittaa erilaisten pienryhmien hyväksi "yksityisiä" kirjeitä, joissa pyytää erilaisten hallinnollisten kysymysten ratkaisua näiden eduksi. Klassisia esimerkkejä ovat puhelinlinjat ja maantiet, joiden rakentamista Lapin syrjäkylien ja jopa yksittäisiin taloihin Kekkonen kiirehtii.

    Presidentillä oli tällaiseen periaatteellinen oikeus, sillä silloisen perustuslain mukaan hän sai ohjata hallintoviranomaisia yksittäisissä asioissa. Silti kyse oli väärinkäytöksestä. Päätökset olisi tullut tehdä esittelystä valtioneuvostossa.

    Voi toki kysyä, eikö Kekkosen ohjaus ollut näille syrjäseuduille hyväksi. Saivathan ne tien tai puhelimen. Ei tämä silti ollut oikein. Suomessa oli tuolloin yleistä kannatusta nauttiva pitkän tähtäimen tavoite rakentaa nuo tiet ja linjat joka tapauksessa. TVL:n ja PTL:n insinöörit suunnittelivat varmasti vähien määrärahojen käytön mahdollisimman hyvin. Olen tuon aikaisia suunnitelmia lukenut ja tuntenut ihailua äärimmäisen rationaalista, kirkasta suunnittelua kohtaan. Jos siihen puuttuu poliittinen ohjaus käskemällä, että optimoidusta rakennussuunnitelmasta on poikettava, rahaa palaa hukkaan ja joltain toiselta syrjäkylältä jää tie tai puhelin saamatta. Kekkonen varmasti ymmärsi tämän, mutta nautti liikaa vallankäytöstä.

    Varsinaisiin myllykirjeisiin en puutu. Ne ovat tyylillisesti sitä luokkaa, että niistä, erityisesti kirjaan painettuna, olisi voinut varmaan nostaa kunnianloukkaussyytteen. Se, että presidentti alentui tällaiseen kirjoitteluun ja kirjeiden julkaisuun, oli kuvottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika rajoittunutta on myös tämän Aleksanterinlaisen maailmankuva! Kekkonen ja Putin, siinä kaikki! Täyttä skeidaa!

      Poista
    2. Jos George Lucasilta kysyttäisiin, vastaisko hän että Kekkonen oli esikuvana Tähtien sodan Darth Vader hahmolle.

      Poista
    3. Kekkosfobia rulettaa.
      arvasin tän heti kun näin otsikon.

      Poista
  3. Ja mikähän osuus professoreista on psykopaatteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. normi tai vähä päälle.
      mä tunsin yhden, se teki lääkkeillä ihmiskokeita pokkana; kaikkea epäeettistä, mistä nyt rahaa saa - mm. taistelukaasutestejä eläimille usan keskusintelligenssipalvelun tilauksesta.

      Poista
    2. hänet tuomittiin siitä, mistä oli näyttöä.

      Poista
  4. "Ettei nyt ymmärrettäisi väärin, korostan että myös viha on tunne ja raivostuminen on usein merkki tunteen vahvuudesta."

    juu, kyllähän nyt noin vankalla käyttäytymistieteellisellä koulutuksella voi heittäytyä besserwisseriksi.

    VastaaPoista
  5. 50 luvun alkupuolella alkuni saaneena elämässä ei pitkään aikaan muuta mahtia ollut kuin Kekkonen Kekkonen Kekkonen. Kekkosen mahdin varjoon värjöttelemään ja pelkäämään jääneet aikuiset miehet oppi vanhetessaan tunnistamaan vallattomiksi poliitikoiksi.
    Olisipa kiinnostavaa tietää, mitä vaurioita aikalaisiin ainainen Kekkonen siellä ja Kekkonen tuolla sai aikaiseksi...kuinka kauan kesti kiven alla kyyristelyä kukakin politiikassa mukana ollut vielä varjon mentyä.
    Matias Keskisen betonista valmistama Kekkosen pää oli huipennus ja tarina, jota käsikirjoittaja ei olisi keksinyt.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  6. Dostojevski kuuluu mielikirjailijoihini. Hän "aukoo" ihmisiä minulle. Parhaillaan luen (tai elän) pokkarissa (Loisto) VANHAN RUHTINAAN RAKKAUS (suomentaja Juhani Konkka), jossa hän tuo esille julman hauskan huumorin, jota harvoin olen nähnyt hänen suurissa klassikkoteoksissaan siinä määrin. Vaikka totuus on, että kun ihminen puhkaistaan, hänen sisällään majaileva sielunelämä on mitä vaihtelevammassa määrin niin monenkirjavaa että mitään ominaisuutta sieltä ei juuri puutu. Sekös on mukavaa, kun näkee jossain henkilössä itsensä. Jos ei muuta, niin ainakin se on terveellistä. Voi nauraa itselleen. Tai olla hämillään. (Parhaiten löydän itseni Idiootista.)

    Mutta psykopaatti? Ei tule mieleen yhtään tarkemmin kuvattua psykopaattia Dostojevskin henkilögalleriassa, vaikka sellaisia varmasti kyllä on, ehkä useampiakin.

    VastaaPoista
  7. Ehdokas Huhtasaari kannattaa keskitysleirejä, kuten Halla-aho ja PS-nuoretkin.
    (Siis siten koska Laura A-studiossa kannatti aussien mallia johon kuuluu Guantamolainen keskitysleiritys - vuosia saarivankilassa ilman oikeutta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kannatan sitä, että tulijat valitaan todellisen tarpeen mukaan hyvin hoidetuilta ja kaikin puolin asiallisilta leireiltä sensijaan, että varakkaat suvut lähettävät tänne ihmissalakuljettajien avulla joutilaita poikiaan. Mukana myös sotarikollisia ja suoranasia terroristeja.

      Olen varma, että tähän leirisysteemiin myös mennään - Saksan ja Ranskan johdolla. Ei siinä mitään pahaa ole.

      Nykyinen systeemi, jossa rikkaat, terveet ja joutilaat rynnivät tänne noin vain huvikseen täällä seulottaviksi, on järjetön.

      Syyrian todellista hätää kärsiviä naisia ja lapsia ei ole tällä nykysysteemillä täällä juuri näkynyt. Reipasta sotilasainesta muista maista kyllä.

      Poista
    2. Tää on taas tätä täyttä höpön höpöä!

      Poista
    3. Kai sieltä saarelta saa kotimaahansa mennä, toki varmaan kuolemaan, miltä ei tosin välttyisi Autsraliassakaan.
      Ps. Kekkonen on paska jätkä.
      Uskalsinpahan sanoa.

      Poista
    4. Mutta Kirkkonummi on paska kunta.

      Poista
    5. Joo, mä ja ole kuullut useilta tahoilta.

      Poista
  8. Kekkonen kirjoitti tai julkaisi nimimerkillä Simo Sakari teoksen Sivalluksia. Sivallus olisi varmasti hyvä käännös nykyajan Stand Up koomikoiden termille "Punch line".


    Miksi Laura Huhtasaaren pitäisi vältellä keskustelua Jeesuksesta?

    Vuoden 1994 presidentinvaaleissa presidentiksi ratsastettiin aasilla, anteeksi Jeesuksella ja kirkon virallisella uskontunnustuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikivanha vastaus: ei se mitään että Jeesus ratsasti aasilla mutta se on jotain kun aasi ratsastaa Jeesuksella

      Poista
    2. Jos vielä jatketaan: Se on harmitonta, kun aasit ratsastavat Jeesuksella, mutta se ei, kun monet vallanpitäjät tekevät niin huomatessaan sen itselleen edulliseksi (esim. Putin).

      Poista
  9. Tuosta Australian käyttämästä saarivaihtoehdosta turvapaikanhakijoille - syynä on Australian tapa ilmoittaa ihmissalakuljettajille, etteivät he päätä valtion puolesta, kuka pääsee Australiaan.

    Muutama päivä sitten mediaan vuosi Trumpin ja Australian pääministerin puhelinkeskustelu, jossa aihetta käsiteltiin.

    Kannattaa lukea nämä keskustelut, samalla näkee kuinka äänestäjille esitetty näytelmä eroaa tosiasioista.

    Eräs suuri lavastaja oli miljonääri Veikko Vennamo, joka osasi laskuttaa omia kannattajiaan ja kansanedustajia vekseleillä.

    VastaaPoista
  10. Alla har träffat en psykopat.

    https://www.youtube.com/watch?v=-Ymbmz3cWOE&feature=youtu.be

    VastaaPoista
  11. Tuosta Johannes Virolaisesta sen verran, että hän taisi olla Kaarina Virolaisen lavastus. Arkistoaineistosta selviää Jussilla olleen lukihäiriö, mutta se haitannut, kun vaimo oli hyvin koulutettu käsikirjoittaja.

    Muistot | Muistot HS / 13.9.2005
    Kaarina Virolainen
    Opetusneuvos Kaarina Virolainen kuoli 13. syyskuuta 2005 Espoossa

    Kaarina Virolainen kuului suomalaisen puheilmaisun ja lausuntataiteen opetuksen perustajahahmoihin. Hän teki pitkän elämäntyön alan opettajana. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1950. Logonomin tutkinnon hän suoritti 1949 ja teki 1946–82 opintomatkoja Euroopan lisäksi Yhdysvaltoihin ja Japaniin.

    Virolainen oli mukana perustamassa Suomen puheopistoa. Hän opetti siellä puhetaitoa 1949–60 ja toimi oppilaitoksen korkeakoululinjan yliopettajana vuoteen 1973 saakka.

    Sibelius-Akatemiassa hän työskenteli puhetekniikan ja lausunnan virkaatekevänä lehtorina 1959–62, lehtorina 1963–84 ja opettajana 1984–86. Hän opetti pitkään puhetaitoa myös Suomen sairaanhoito-opistossa.

    Virolainen tiivisti näkemyksensä puheilmaisun merkityksestä lehtihaastattelussa 1979.

    "Mielestäni puhujalla on velvollisuuksia yleisöä kohtaan. Hänen täytyy selvittää ihmisille miten elämä voidaan saada paremmaksi, hänen täytyy tuntea asiansa niin hyvin että voi antaa muutakin kuin klisheitä, eikä hänen pidä puhua jotakin vastaan vaan jonkin puolesta."

    VastaaPoista
  12. Mistä psykopatia kumpuaa, jos se ei ole ympäristön aiheuttamaa, ainakaan pohjimmaltaan? Jotain liikaa aivoissa tai pikemminkin liian vähän, jotain geeneissä? Ei kai kukaan haluaisi lapsestaan psykopaattia, mutta voiko sitä välttää sen yhden prosentin osalta? Pehmentääkö rakastava ja harmoninen ympäristö asiaa jotenkin? Ja toisaalta vaikeat lapsuuden kokemukset kuormittanevat, kuten kaikilla? Siitä on niin kauan kun olen lukenut Karamazovin veljekset, että muistan sen vain epämääräisesti, mutta vanhin veli ja isä ainakin olivat pahoja ihmisiä. Ehkä Dostojevski vain halusi tutkia ihmistä erilaisten tyyppien avulla, paha, älykäs, hyveellinen. Olisikin aika lukea se uudelleen sen perhedynamiikan kannalta ja muutenkin. Voisiko samassa perheessä kasvaneissa oikeasti olla niin erilaisia ihmisiä?

    Kyllä minäkin arvelen muutaman psykopaatin elämäni varrella kohdanneeni, sellaisen lievemmän tapauksen, eikös niitä ole useanlaisia, vaikkei maallikkona tietenkään pitäisi mitään tuomioita langettaa noin vain. Erikoislaatuisia ihmisiä kuitenkin, vaikeita ympäristölleen ja sietämättömiä, jos kaikki ei suju suurten odotusten mukaan, mutta myös energiallaan asioita eteen päin vieviä.
    EG

    VastaaPoista