Sivun näyttöjä yhteensä

16. huhtikuuta 2012

Kukkahattutädit


Tuo otsikon nimitys olikin päässyt unohtumaan. Sitä käytettiin ennen paljon. Se oli tarkoitettu hyvin epäystävälliseksi. Siihen sisältyi yleisen höperyyden ajatus ja lisäksi turhan hössöttämisen maku. Kukkahattutäti oli kokoomukselainen tai poikkeustapauksessa maalaisliittolainen eli keskustalainen.

Naisten hatun kulttuurihistorian piirsi Juhani Aho eräässä lastussaan (Vilhelmiina Väisänen). Silloin kauan sitten hattuun sonnustautunut palvelijatar oli perikuva ihmisestä, joka yritti olla hienompi kuin olikaan. Keino oli yrittää tehdä vaikutus ostokoreudella, jota siis edusti hattu. Ja hatussa saattoi hyvinkin olla kukkia.

Välillä on vaikea erottaa toisistaan kirjoituksia tai ohjelmia, joissa kerrotaan paviaanien käyttäytymisestä, ja niitä toisia, joissa nuorehkot naiset ja miehet sanovat rakastavansa itseään ja vartaloaan ja ilmaisevat, että elämän päämäärä ja täyttymys on tulla vielä hiukan rakastettavammaksi.

Nämä kukkahattutädit, jollaiseksi nyt ministeri Väänästä mainittiin, ovat mielenkiintoinen osa yhteiskuntaamme.

Nuoremmille lukijoille vielä selitykseksi, että tätä ministeriä pidettiin niin vakavana yhteiskuntavaarana, että erinäiset taiteen alan järjestöt ja niihin kuuluvat nimekkäät henkilöt laittautuivat presidentti Kekkosen puheilla ilmaisemaan huolensa.

Menettelytapa tuo nyt, vuosikymmenien jälkeen, mieleen 1940-luvun käynnit ja kannanotot, joissa vaadittiin Neuvostoliiton johtamaa valvontakomissiota kitkemään pois tuo tai tämä virkamies tai järjestö.

Mutta 1970-luvun kulttuurihistoriaa ei ole vielä kirjoitettu. Miksi ei ole, se on helppo arvata. Kun tuohon toimeen joskus tartutaan, saadaan vastaus siihenkin, pitääkö oma arvaukseni paikkansa. Kekkonen piti kovin hyvänä vihaista vasemmistoa, nimenomaan sen taiteellista siipeä. Arvaukseni on, että Kekkonen tarvitsi tällaista esittääkseen neuvostovalvojille, että on meillä ”oikeaa ja tervettä” henkeä, ja samalla hän pani kulttuurityöntekijät juoksemaan nyrkkiin. Kaavailtu kumous, jossa kukkahattutäditkin olisi työnnetty lopullisesti syrjään, jäi toteutumatta. Pete Q tuli 1979 ja Jouko Turkka pani tuulemaan 1981. Stalinistikauden pysyviä aikaansaannoksia joutuu miettimään. Holmbergin Turun kaupunginteatteri oli todella hyvä. Muistan. Mutta muistini mukaan Kalle ei ollut aatteen miehiä, vaan taiteilija.

Laskelmia on tehty ja jonkinlaista tilastoa löytyy. Kukkahattutädit pitävät edelleen yleisönä yllä Suomen kulttuurielämää, vaikka hatut ovat jääneet käytöstä. Kirjojen ostajat ja lainaajat, konserttien ja näyttelyiden yleisöt ovat todella merkillisesti 50 ikävuotta täyttäneiden, kokemukseni mukaan sangen valistuneiden ja aktiivisten naisten valtakuntaa. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan katselin busseista purkautuvia mummukuormia Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan. Eikä teatteriin tahdo saada lippuja, kun kaikki paikat ovat täynnä tätejä.

Poikkeus on elokuva. Yleistäminen on virheellistä, mutta amerikkalainen näytelmäelokuva tuntuu minusta sangen usein huolellisesti noin 12-vuotiaan pojan henkisen kehitysvaiheen mukaan mitoitetulta. Ja tytöt ovat tulossa tai tulleet mukaan samaan remppaan.

Useammin kuin joskus olen miettinyt, että siinä olisi myös elinkeinoelämälle salainen ase, nämä viisikymppiset naiset. Tunnen muutamia erittäin korkeassa asemassa olevia tai olleita. Oman sukupolveni naisista jotkut erehtyivät. He olivat oudon usein taustaltaan demareita ja oppivat keinonsa juuri 1970-luvun kahinoissa. Niinpä heiltä jäi käsittämättä, ettei johdettaviin tee hyvää vaikutusta, jos johtajasta jää maastoon telaketjun jäljet.

Nämä metsäkonepuolen miehet ovat alaisia tai yhteistyökumppaneita. – Tänään luin kiitoksen sanoja asemaan nousseesta naisesta, jolla sanottiin olevan terästä silkkihansikkaassa. Kirjoittaja ei tiedä. Johtaja on ystävällinen kaikille, myös vastustajilleen. Telaketjumiehet tulevat perässä. Heidät tuntee yleensä pesäpallomailasta. Joukossa on todellisia lyöjäkuninkaita.

Kun mietimme nykyisiä Urpilaisia, Kiviniemiä ja heitä edeltäneitä, on syytä palauttaa mieleen ensimmäinen suuri, hyvin koulutettu, kaiken osannut naispuolinen huippupoliitikkomme. Väärin. Tarja Halonen ei ollut ensimmäinen. Se oli Moskovassa opin käynyt Hertta Kuusinen, Otto-Villen tytär.

45 kommenttia:

  1. No, Tarskahan kyllä jatkoi aika paljon samoilla linjoilla kuin Herttakin! Varsinkin nuorempana poliitikkona Kale Sorsan opissa. Siksi kai se Tiitisen lista onkin säilötty Supon kassakaappiin, ettei totuus paljastuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kemppinen kirjoitti tästä asiasta varsin osuvasti täällä samassa blogissa jo kohta viisi vuotta sitten. Myös tuon kirjoituksen kommenttiketju on lukemisen arvoinen.

      Poista
  2. "ensimmäinen suuri, hyvin koulutettu, kaiken osannut naispuolinen huippupoliitikkomme."

    Tarja Halonen oli suuri maailmanhalaaja ja vielä suurempi kettutyttöjen, setalaisten ja maahanmuuttajien ystävä. Suomalaisista veronmaksajista ja lihaa syövistä miehistä ei sitten ollut niin väliä.

    Lisäksi hän oli huipputehokas nimittämään feminismiin sairastuneita aatetovereitaan huippuvirkoihin ja lisäksi äärimmäisen huipputehokas Suomen puolustuspoliitikan heikentäjä ja puolustuskykymme rapauttaja.

    Tietenkin Tarja oli myös suuri suvaitsija, joka täytti pilkulleen nykyisen suvaitsevaisuuden kriteerin; suvaitse vain niitä, joilla on sama maailmankatsomus kuin sinulla. Siis punainen tai vihreä.

    Mutta tietenkin solisalirattisesta ja esaakoolaisesta näkökulmasta katsottuna Tarja oli SUURI ja "kaiken osaava".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katkeruus lyhentää elinikää.

      Poista
    2. Tämän lisäksi Tarja Halonen valittiin vapaissa vaaleissa, suoralla kansanvaalilla tasavallan presidentiksi ei vain kerran vaan kahdesti.

      Lisäksi se prosenttiosuus suomalaisista, joka kertoi kysyttäessä olevansa tyytyväinen hänen toimintaansa presidenttinä, ylitti jatkuvasti selvästi häntä presidentiksi äänestäneiden osuuden - pathaimmillaan usean kymmenen prosenttiyksikön verran.

      Tämä anonyymistön Halos-viha on jotain, mitä ei ollut Suomessa nähty sitten 1950-luvun silmittömimmän Kekkos-vihan. Jospa Kemppinen joskus kirjoittaisi jotain siitäkin.

      Poista
    3. . . . voisiko tuota enää selvemmin (ja yksinkertaisemmin) sanoa.

      Poista
    4. Tässähän oli vain annos sellaista kärjistettyä realismia. Tommi-hyvä. Enkä vihaa Halosta. Viha on kuollutta, enkä halua olla hauta.

      Et vain voi sille mitään, että Tarja Halonen ei ollut missään vaiheessa koko kansan presidentti, koska hän jäi taustansa ja maailmankuvansa vangiksi.

      SAK:n ja SDP:n kasvattina hän lauloi niitä lauluja, joita oli laulanut jo 1970-luvulta lähtien. Ja kaikki ontot ja tyhjänpäiväisiä latteuksia ja fraaseja sisältäneet puheet YK:ssa ja Suomessa uunna vuosina osoittivat, että presidenttinä meillä on/oli nainen, joka oli mieluummin idealistinen profeetta kuin oikea kansan johtaja ja esikuva tavallisille kansalaisille.

      Ja kyllä kai jokainen voi myöntää, että naispuolisten aatetovereiden etujen ajajana hän oli nainen vailla vertaa ?

      Poista
    5. "Ja kyllä kai jokainen voi myöntää, että naispuolisten aatetovereiden etujen ajajana hän oli nainen vailla vertaa ?"

      Mitähän ne "hyvät veljet" sitten loosheissaan ovat iäti harjoittaneetkaan? Puntit eivät taida sukupuolten välillä parin naispresidenttikauden aikana koskaan ehtiä menemään tasan...

      Poista
  3. Ovatko suomalaiset naiset näin pelottavia?
    http://blogisisko.blogspot.com/2006/05/seksismi-ja-ikrasismia-kieless.html

    VastaaPoista
  4. Mainio kuvaus joka sopii huippu-uskovaiseen Timo Soiniin kuin kukka hattuun.

    VastaaPoista
  5. Hertta Kuusinen kukkahattutatiko?

    VastaaPoista
  6. Minulle Marjatta Väänänen on kukkahattutädin vastakohta. Realisti ja valmis tarvittaessa toimimaan myös lauman henkeä ja ns. edistyksellistä mielipidettä vastaan.

    Nykytermin "kukkahattu" ymmärrän ns. hyväntahtoiseksi hölmöksi, joka kiihkeässä halussaan samaistua "eurooppalaiseen arvoliberalismiin", suorastaan rasistisesti halveksii ja vihaa niitä alempiarvoisia impivaaralaisia, jotka hänet elättävät esim. vientiteollisuudessa töitä tekevinä normaalisuomalaisina. "Näin armoton suvaitsevainen olen, pääsenhän mukaan seurapiiriin ?"

    Kukkahatulla on hyvin naiivit käsitykset siitä, miten raakaa ja raadollista elämä tuolla ulkona on ja kuinka käy sille, joka ei puoliaan pidä.

    On myös paljon kukkahattusetiä (en tarkoita blogistia tai lukijoita tässä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkahattutätejä löytyy myös paljon Internetiä sulkemaan ja sensuroimaan.

      Poista
  7. Kannattaa kuunnella YLEN nettiarkistossa oleva Marjatta Väänäsen haastattelu, joka löytyy mm.
    Väänästä koskevan Wikipedia-kirjoituksen linkistä. Kuuntelu kannattaa haastattelun asiasisällön lisäksi haastatellun ja haastattelijankin hyvän puheilmaisun vuoksi. Nykyisin YLEN puheohjelmat tuottavat usein vanhalle peräpohjalaiselle henkistä kärsimystä turhien muotisanojen (niinku, tota, tavallaan, haasteellinen … ), liioittelusanojen (jyrähtää, tyrmistyä, äärimmäinen, ääretön, … ) ja merkitykseltään muuttuneiden sanojen (esim. sanaa ”tosi” merkityksessä ”todella”). Tuota niinkuttelupuheeksi kutsumaani puhetta kuulee varsinkin itseään älykkäinä pitävien haatateltavien suusta. Toimittajat eivät harrastaa sitä yhtä paljon, mutta ovat koko ajan edistymässä siinä. Puheenparteen kuuluu Helsingin seudun murteesta otettujen sanojen suosiminen.

    YLE-puheen kanavalla kuulee uusintoja vanhoista ohjelmista. Jokin aika sitten kuuntelin 1970-luvun ohjelmaa, jossa niinkuttelupuhetta ei ollut lainkaan. Yksi ohelmassa mukana ollut maanviljelijä puhui kunnolla peräpohjalaisittain ”hoon päältä” (anteeksi kotiinpäinveto) ja käytti lyhyittäkin vokaaleja kohdissa, joihin monet murteenharrastajat katsovat kuuluvan yksinomaisesti pitkän vokaalin. (Jauhojärvi käyttää kotikylänsä puhetavan mukaisesti lyhyttä vokaalia mm.
    sanassa ”tänhän”. Pitkän vokaalin suosion takana saattaa olla pohjoisruotsalaisen kirjailija Bengt Pohjasen ”meän kieli” lehtien murrepakinoissa. Pohjanen kyllä itse toteaa ”Jopparikuninkhaan pojassa”, että monissa kylissä Suomen puolella Tornionjokea useissa hänen pitkävokaalisesti kirjoittamissaan sanoissa esiintyy lyhyt vokaali pitkän vokaalin asemesta.

    VastaaPoista
  8. (Kulttuuri)historikot (vai hysterikot, siis vastasuunnan?) siis töihin. Avautuisi nykyenemmistölle monta tänään elävää väärää kertomusta, mutta tietenkin monta surkeaakin tarinaa, ehkä Herran (huom UKK) huomassa olon voimaannuttamien kohdallakin?

    Itse siihen aikaan väärässäkin olleena muistan kyllä, että kovasti väännettiin työpaikalla omassa porukassa mm. aseellisen kumouksen oikeutuksesta ja muistoni mukaan demokraattiset vaikutustavat olivat etusijalla. Opiskelijoiden osalta luulen, että enemmistö sielläkin oli samaa mieltä (siis ns. taistolaisista).

    Tätä tutkimusta odotan koska muistan 60-luvulla itselleni olleen tosi avartavaa lukea viimeistä tutkimusta Suomen itsenäisyyden synnyn etu- ja jälkivuosista. Tämä koska suvussa oli siihen maailman aikaan kutakuinkin vastaansanomaton ymmärrys siitä, mitä oli tapahtunut.

    Historiantutkijat löytänevät siis muitakin käsityksiä ja totuuksiakin SKDL:n sisäriidoista ja taistolaisuuden syvimmästä olemuksesta kuin mitä nykyisten bloggareiden pääosan teksteistä voi ymmärtää, keskustelun kommentoijista puhumattakaan.

    Ikäänkuin olinhan siellä minäkin!

    VastaaPoista
  9. "Holmbergin Turun kaupunginteatteri oli todella hyvä. Muistan. Mutta muistini mukaan Kalle ei ollut aatteen miehiä, vaan taiteilija."

    Ei kun oli mutta ei vain tullut ottaneeksi jäsenkirjaa. Näin hän sen itse määritteli. Mies ei siis ollut "puolueeton".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalle Holmberg oli taistolaisen kommunismin miehiä. Eikö hän laulanut "On aika kertoa Leninistä" ja pisti pilkaten Suomen sotivaa armeijaa jollain levyllä "...oli murtunut Kannas ja armeijan teräs/sen sankarit metsissä käpyjä keräs".

      Poista
  10. Käsittääkseni kukkahatut olivat ajan muodin mukaan pukeutuneita naimattomia tai muuten joutilaita naisihmisiä (1800-luvulla oli paljon enemmän sinkkuja kuin nykyään), jotka purkivat itseään poliittiseen toimintaan. Yleensä siltä pohjalta, että viina, seksi tai jokin muu inhottava miesten keksintö uhkasi taas pörröisiä eläimiä tai muuta avuttoman viatonta uhriluokkaa. Myöhemmin poliittiset nimilaput ja muut heimomerkit ovat vaihdelleet miten sattuu, mutta tämä perusrakenne pysynyt.

    Amerikkalainen näytelmäelokuva taas juuttui esipuberteettiin juuri myöhemmän aikojen kukkahattujen takia. Nämä mobilisoivat boikotteja koska tiesivät näkemättäkin, että elokuvat turmelevat lapset seksillä ja väkivallalla. Hollywood joutui luomaan koodiston, jota noudattamalla protestit vähenivät siedettävään määrään. Näin ainakin muistan lukeneeni.

    VastaaPoista
  11. Perinteisesti hattu on liitetty Suomessa yläluokkaisuuteen tai amerikkalaisuuteen. Amerikassa kaunis kukkahattu oli kevään merkki, se ostettiin pääsiäiseksi vielä siihen aikaan, kun olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Sitä käytettiin kutsuilla.

    Nyt termi kukkahattutäti tarkoittaa jopa demaripresidenttiä, joka ei käyttänyt hattua edes valtiovierailuilla vaan ennemmin poltti kasvonsa etelän auringossa. Kukkahattutädistä näyttää tulleen yleishaukkumasana, jota voidaan käyttää melkein milloin hyvänsä, kun ei pideteä jostakin henkilöstä. Siihen liittyy vasemmistopiirien harjoittama outo hattuviha, joka saattaa lisätä ihosyöpien määrää, kun Suomessakin säteily on voimakasta.

    Nykysuomalainen nainen ei rohkene ostaa itselleen lierihattua kuin korkeintaan lapsensa häihin. Lierihatut päähän kesällä, hyvät naiset ja herrat sekä lapset vauvasta alkaen.

    VastaaPoista
  12. Hei ! Palataanpa taas hetkeksi nuoruutemme elinympäristöön Kauhavalle. Kuinka monella naisella oli hattu? Ehkä jollakin kentän frouvalla ja apteekkari Serlachiuksen puolisolla. Pääasiassa naisilla oli "hilakku" (huivi) kietaistuna hiusten suojaksi; parempi asioilla Lauttamuksessa ja erikseen sitten toinen kotona työnteossa. Amerikantädeillä oli kesällä kukkahatut ja niille naurettiin. Asemapäällikkö Aholan tyttären (nyk. Lukkarinen) häissä näin hattuja ja käsineitä pitkien pukujen kanssa ensimmäisen kerran. Häät pidettiin 1955 tai niillä main. Silloin alkoi muodikkaampi pukeutuminen, myös Etelä-Pohjanmaalla.En ole oppinut käyttämään hattuja/kukkahattuja, mutta baskerista tykkään. Baskeripäisen tunnistaa yli 65-vuotiaaksi, mutta ei minua hävetä yhtään!
    En koe Marjatta Väänästä kukkahattutädiksi. Pidin häntä jämäkkänä naisena. Muistan aina sen K. Suomalaisen piirroksen, jossa "radikaalit" huutavat Kekkosen ikkunan alla: "Isä tuu ikkunaan, Marjatta kiusaa!" M. Väänänen esiintyi noin kuukausi sitten Sinikka Nopolan kanssa sukuohjelmassa. Hän vaikutti tarmokkaalta ja hyvävoimaiselta.
    Terv. LN (kokoomuslainen Niemen-suvun perintönä)

    VastaaPoista
  13. Minusta vaikuttavin kukkahattutäti oli Hella Wuolijoki. Tyypillinen nainen.
    Sodan aikana Wuolijoki tuomittiin kuolemaan. Väinö ja Linda Tanner tekivät kaikkensa, jotta kuolemantuomio muutettaisiin elinkautiseksi, jonka Ryti sitten tekikin.
    Hellan ollessa vankilassa, ainut ulkopuolinen vierailija oli Linda Tanner, joka toimitti hänelle kirjoja, ruokaa ja oli ystävänä ja osin myös uskottuna.

    Hellan vapauduttua hän kutsui Linda Tannerin luokseen yrittäen saada Lindaa vaikuttamaan sotasyyllisyysoikeuteen niin, että Väinö Tanner saisi ankarimman tuomion.

    Muistelmissaan, Tämän olen kokenut, Linda Tanner jatkaa:

    "Olin kuin puulla päähän lyöty. En osannut edes nousta heti ja häipyä tieheni, vaan jäin istumaan paikalleni. Kuulin kuin unissani, kuinka hella vihjaili omaisuutemme takavarikoinnista. Olipa ottanut selvää jo etukäteen, ettei minulla ollut avioehtoa ja ettei minun osaani omaisuudesta voitu erottaa, vaan kaikki takavarikoitaisiin.
    Nousin ja lähdin. Se oli viimeinen kerta, jolloin tapasin Hella Wuolijoen."

    Ansioistaan isänmaan hyväksi Hella Wuolijoki sai vuonna 1952 Pro Finlandia -mitalin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä myös nämä kotimaiset punikit ovat olleet niin kertakaikkisen katalaa ja vastenmielistä sakkia, että huh huh...

      Poista
    2. Vieläkös sinä jarmom piirtelet niitä 33,3 km ympyröitä?

      Poista
    3. Joo. Mutta tuolla matkalla kynä kuluu usein loppuun.

      Poista
  14. Marjatta Väänänenhän muistetaan aina "hallituksen ainoana miehenä."
    Miten tuo blogisti on sössinyt taas tämänkin asian!

    VastaaPoista
  15. Naisten kukkahatut olivat muoti-ilmiö ei ilmaus poliittisista mielipiteistä.

    Viktorian ajan lopulla ja Edwardin aikaan hatut olivat valtavia. Niissä oli koristeina tekokukkia ja -hedelmiä, jopa täytetty oikea lintu tai pienoislaiva. Suunnattomat määrät lintujen sulkia tuotiin esimerkiksi Pariisiin naisten hattuja varten. Naisen hattua arvostettiin ja kulkuneuvotkin suunniteltiin korkeiksi, jotta nainen hattuineen mahtui sisälle.

    On hassua, että kukkahattuinen nainen tuli merkitsemän ahdasmielisyyttä, sillä leveälierinen hattu oli enemmänkin elämänilon, muodikkuuden, viehättävyyden ja jopa kevytmielisyyden symboli.

    Miehilläkin oli korkeat hatut. Jopa kantajat ja lastaajat käyttivät hattua päässään töissä. Sen voi nähdä 1900-luvun alun valokuvista. Hatuttomasta miehestä sanottiin vielä muutama vuosikymmen sitten Savossa "avopäin kuin kanavaras". Hattua pidettiin sisälläkin. Sanottiin: Pää on hatun naula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän mies avopäin. Lakki otetaan päästä syödessä, kirkossa ja Paavo Väyrysen puhetilaisuudessa, sanotaan Nivalan miehistä.

      Poista
    2. Joo. Jos olisin yhtä pihalla kuin Anna Amnell hattuineen, kertoisin tässä, kuinka

      "hakaristi symboloi äärettömän pyhää ja hyvää. Se on yksi Vishnun symboleista ja kuvaa auringon säteitä, joita ilman ei olisi elämää. Vishnu on hindulaisuudessa rakkautta ja elämää ylläpitävä jumala. Hakaristia käytetään yleisesti eri puolilla Intiaa koristamaan erilaisia asiota ja esineitä, kuten temppeleitä, alttareita, häitä ja muita juhlia, taidetta, uskonnollisia kirjoituksia, taloja, porttikäytäviä, sekä lahjoja ja leivonnaisia."

      Onhan se nyt vallan merkillistä, että hakaristiä ei kunnioiteta kaiken hyvän symbolina, vai mitä, Anna? Mutta me, sinä ja minä ainakin, tiedämme paremmin.

      Poista
    3. Anonyymille kommentoijalle, joka on 'pihalla' muodin historiasta:

      Eräs Rosa Luxemburgin lierihatuista.
      http://www.guardian.co.uk/books/2011/mar/20/rosa-luxemburg-letters-review

      Poista
    4. Natsit halusivat naisten olevan kansallispuvussa ja avopäin. Naiskommunistin tuli olla avopäin tai sotilashattu päässä. Naiset kapinoivat ja käyttivät muotihattuja.

      Poista
    5. Pihalla on käsittääkseni henkilö, jolle tuntuu olevan ylikäymätön paikka sellainen asia, että ajat muuttuvat, samoin esineiden kulttuuriset merkitykset, eli tässä(kin) tapauksessa pihalta löytyy Anna Amnell.

      Poista
    6. Naisia valtavissa kukkahatuissaan ammattiyhdistyskokouksessa Skotlannissa vuonna 1910.
      http://www.nls.uk/learning-zone/politics-and-society/labour-history/female-stuc-delegates

      Poista
    7. Anonyymille. Mennään toki pihalle, mutta pidetään tiivis leveälierinen hattu päässä. Miehille Panama-hattu tai vastaava.

      Leveälieriset hatut ovat tulleet takaisin, ei muodin tai historiainnostuksen vuoksi vaan terveyden vuoksi. Ihosyöpä ei naurata. Skin Cancer Foudation antaa neuvoja siitä, millainen on hyvä hattu, joka antaa riittävän suojan, mitä aurinkovoitet eivät tee.

      Wide Brims: Hats with at least a 3"-brim encircling the circumference protect the face, ears, and neck. Examples include the bucket, cowboy, outback, and Panama.
      Curved Shapes: Look for hats that follow the contours of the head and neck.
      Dark Colors: Dark- or bright-colored hats absorb UVR better than paler colors.
      Opaque Materials: The denser the fabric, the higher the UPF. Look for closed-weave fabrics or tightly-woven straw.

      Poista
  16. Eikö teatteri ollut samanverran Långbackan kuin Holmbergin ja aate enemmänkin?

    VastaaPoista
  17. Analyysi tuntuu oikea, vähintään kiehtovalta; tulkinnat eivät. Ainakin osa niistä on hölmöjä. (Minulla on huomenna hammaslääkäri enkä uskalla juoda viinaa niin paljoa että muistaisin/osaisin perustella KAIKEN... Mutta ei se ihan noin mennyt.)

    Ps. Sitä paitsi - olen välillä vakavissani - sulaa järjettömyyttä on pilkata ihmistä "takin kääntämisestä...". Eli siitä, että hän, kesken elämäänsä, vaihtaa mielipiteensä, toiseksi? Eihän kai sitä kukaan muusta syystä tee kuin siitä että tämä toinen, uusi mielipide, on vakuuttavampi? Kutsuisin opportunistiksi ihmistä joka - n. 12-vanhana - käsittää että maailma toimii näin, eikä koskaan millään muulla lailla. (Jotkut imevät saman varmuuden jo ennen syntymäänsä. Pitäisikö heistä sanoa että he "eivät vaippojaan kääntele?")

    VastaaPoista
  18. Kerran muuten menin kauheassa kohmelossa hammaslääkäriin... olin silloin nuori. Ja ajattelin olla myös ovela; pistin jalkoihini 2 1/2 numeroa liian pienet kengät ja kävelin 2 ja 1/2 kilometriä hammaslääkärille. Ajattelin, että kun jalkoja särkee (samperisti) niin se poraaminen ei satu niin (kamalasti)... Olin aivan väärässä. Sattui sekä päähän että jalkoihin (kamalan samperisti). Olin ihan nolo.

    VastaaPoista
  19. 1970-luvunkin taidehistoriasta mielenkiintoinen uusi kirja on Maaretta Jaukkurin Muutosten pyörteissä: Suomalaista kuvataidetta 1960-1980-luvuilta. Kuva näyttäytyy värikkäänä. Erik Kruskopf luetteli tuoreeltaan 1970-luvun alun suuntauksia: oli ei-esittävää ja esittävää, surrealismia, erilaista uusfigurativismia, minimalismia, inhotaidetta, strukturalismia, uusnaturalismia, trompe l'oeil -taidetta, esinetaidetta, ympäristötaidetta, op-taidetta ja informalismia. Vasemmistoradikaali vaikutus tuli ja meni muutamassa vuodessa olematta missään vaiheessa hallitseva, ja 1970-luvun puolivälissä poliittisetkin trendit olivat vaihtuneet. Yhteiskunnallinen energia ilmeni pikemminkin sellaisilla suunnilla kuin Komposti, Uuden Ajan Aura, new wave / punk, omakustannelevyt ja -lehdet.

    Ehdottomasti näkemisen arvoinen on Amos Andersonin samanniminen näyttely; parhaiden taiteilijoiden parhaita teoksia 1960-luvulta 1980-luvulle suomalaisten säätiöiden yms. kokoelmista (neljäs ja viimeinen osa upeassa näyttelysarjassa).

    Amoksella on myös saman ajan yhteiskunnallinen rinnakkaisnäyttely, jonka otsikko "Kenen joukoissa seisot" on hieman harhaanjohtava, koska julistavaa taidetta enemmän on mukana undergroundia, avantgardea, dadaismia ja käsitetaidetta. Aikansa kohuteoksia voi katsoa toisin silmin, ilmauksina situationismista, postmodernismista, naivismista ja poptaiteesta. "Épater le bourgeois" oli vielä mahdollista. 1980-luvun kasinovuosina joidenkin radikaalien taiteilijoiden teosten hinnat nousivat pilviin, ja heistä tuli itsestään miljonäärejä. Gerhard Richter ei ole ihan varma, mitä ajatella siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuden Ajan Aura oli hieno lehti, henkinen, yksi hienoimmista koskaan tällä kapisella kielialueella ilmestyneistä.

      Poista
  20. Puupää nimeltään Pekka, päässänsä hattu, jossa kukka.

    Lieköhän Pekka Puupään ideoijalla, sarjakuvataiteilija Ola Fogelbergilla ollut mikä muoti mielessä kun ensimmäisen kukallisen hatun Pekan päähän sarjakuvaruutuunsa (1925) hahmotteli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka Puupään hattu muistuttaa bowler-hattua, jollainen oli mm Chaplinin kulkurilla. Naisilla oli 1920-luvulla kapeita ja korkeita pyöreäkupuisia, lierittömiä hattuja.
      http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/news/3166622/Bowler-hat-on-comeback-trail.html

      Poista
  21. Ad Omnia: - Pekka puupää ym. - "kukkia hatussa" tarkoitti ennen samaa kuin "päreitä kainalossa" - ei aivan vakavasti otettava, ehkä suorastaa pösilö.

    VastaaPoista
  22. Näyttää vahvasti hattujen kanssa siltä, että "the denser the fabric, the less blood circulation in the brain is possible." Pysyn siis mielummin poissa pihalta ja hatutta päin.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi, käytä sulkapäähinettä niin kuin prinsessat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosituksesi sopii paremmin päähineisiinsä juuttuneelle Anna Amnellille.

      Poista
  24. "amerikkalainen näytelmäelokuva tuntuu minusta sangen usein huolellisesti noin 12-vuotiaan pojan henkisen kehitysvaiheen mukaan mitoitetulta."

    Ollaan nyt armollisia, varsinainen näytelmäelokuva voi olla mitoitettu jopa 20-30 vuotiaan (nais-) yleisön kehitysvaiheeseen, mutta jännitys-, toiminta- ja scifi/fantasiagenreen tuo sopii. Tätä kuvaa hyvin sarjakuvasupersankareiden loputon kierrätys. Yhtenä syynä on se, että tuo ryhmä on suurin elokuvien kuluttaja ryhmä.

    VastaaPoista