Sivun näyttöjä yhteensä

6. huhtikuuta 2012

Jumalan tanssi


Nyt Matteus-passiota kuunnellessa mieleen tuli jatkuvasti, miten Petipa tai Balanchine olisivat tehneet tämän isolla, syvällä näyttämöllä klassisen baletin keinoin. Anna Pavlova ja Nizhinsky…

Värit: sininen, keltainen, punainen. Keltaista ehkä ei. Peilejä, jotta valonsäteet voisivat kommentoida musiikkia.

Bachin musiikki on olennaisesti tanssia. Sarjat on nimetty aikakauden tanssien mukaan. Niissä on sarabandeja ja menuetteja. Laulettavaa eli vokaalimusiikkia ei tavallisesti käsitetä näin. Oratorioita pidetään kai kertomuksia ja motetti on lähellä laulettua rukousta.

Passioiden päähenkilö, hän joka kuolee, on ’parakletos’.  Sana tarkoittaa lohduttajaa tai virvoittajaa.

Ajatus on eriskummallinen, kun puhe on kärsimyshistoriasta.

Passiot ovat kuin ylipitkiä pitkänperjantain kantaatteja, mutta niissä on yhteinen outous. Näytelmä päättyy kuolemaan, hautaan. Matteus-passiosssa solistit käyvät kaikki neljä hyvästelemässä päähenkilön. Loppukuorot toivottavat hyvää yötä.

Pääsiäiseen ja sen sanomaan ei liity Bachilla eikä kenelläkään muulla mitään näin suurisuuntaista. On pääsisäisoratorio BWV 249), mutta ei se ole alkuunkaan näin iso taiteellisesti eikä ajatuksellisesti.

Musiikissa päähenkilöstä on tehty musiikilla johdattaja. Sekä soinnut että soittimet tähdentävät tätä. Jeesuksen repliikit eivät ole tanssillisia – eivätkä liioin joukkojen tunteenpurkaukset (turba). Sitä ovat aariat ja tarkoin kuunnellen myös koraalit.

Tällä kohdin saa olla onnellinen uusista esityksistä ja levytyksistä. Otto Klempererin vanha levytys on monessa mielessä ylittämätön – ehkä ennen kaikkea tasaisuutensa ja sinnikkyytensä vuoksi. Kaikki on huippua.

Tänä vuonna taannoisen Harnoncourtin uusimman levytyksen sijaan oli vuorossa Herreweghen uusi. Tanssi, hyvin keinuva, kutsuva, tunteellinen rytmi on nostettu yhä selvemmin esille.

Näin toteutettuna teos ei johda pimeyteen ja kuolemaan, vaan anteeksiantoon, lauluna ja soittona. Kuulija kutsutaan kulkueeseen. Kulkueen kärjessä on tapana soittaa – se oli tapana jo kauan ennen tässä musiikissa kuvattuja tapahtumia.

Tältä pohjalta nousi ajatukseni baletista, tanssiteoksesta, jonka elementtejä ovat ihminen, liike ja aika kaikkine rytmeineen.

Se tähdentäisi, ettei tässä ole kysymys lohduttavasta tai nukuttavasta teoksesta, joka tulee jostain, toisten tekemänä, ja jota nyt on vain pakko kuunnella katkeraan loppuun asti (käytännössä yli kolme tuntia).

Tietenkin tämä on rauhallisen illan harha, päähän pisto tai ajatuskoe. Varmaankaan se ei johtaisi kehuttavaan tulokseen.

Vanha ja vakiintunut musiikki on kuitenkin kokenut monta kertaa kummia. Bach oli itse Voltairen ja Newtonin aikalainen eli kulttuurisesti kahden maailman rajalla. Yritykset viitata nykyhetkeen, jolloin ihmiset ovat juuri samanlaisia mutta heidän ympäristönsä on muuttunut, voisivat silti olla miettimisen arvoisia.

Ellei baletti, niin entä oli solistien korvaaminen saksofoneilla, ehkä baritonilla, tenorilla ja altolla, ja ylös tarvittaisiin huilu. Mikä sopisi paremmin teoksen monumentaaliseen bassolinjaan kuin bassokitara? Ja sen ympärille lyömäsoittimet. Jukka Perkon koraalin jazz-versiot ovat niin paljon parempia kuin virsien sovitukset sinfoniaorkesterille…

14 kommenttia:

  1. Kun ihminen on ilman Jumalaa, on vain kuolema. Ei voisi synkempää olla. Kaurismäen haastattelu The Guardian lehdessä.
    http://www.guardian.co.uk/film/2012/apr/04/aki-kaurismaki-le-havre-interview

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan Testamentin Jumalakin rankaisee, mutta tuossa Kaurismäen suosittamassa ratkaisussa lie se ongelma, että hänen se pitäisi kai toistaa aika ajoin tavoitteen saavuttamiseksi. Hankala juttu. Jeesuskin tapettiin vain kerran.

      Bach on kauniimpaa.

      Poista
    2. Kun ilminen on tosikko, on vain toisten naureskelu selän takana. Ei voisi synkempää olla. Anonyymin kommentti Jukka Kemppisen blogissa.
      http://kemppinen.blogspot.com/2012/04/jumalan-tanssi.html#comment-form

      Poista
    3. Jumalien kanssa tai iliman; aika tappista elämä kaikkinensa on. Pirun hyvä sitten, kun kaikki päättyy ja vain pimeys kukasenkin kohdalle vuorollaan lankeaa. Onhan elämä jokaisen kohdalle tullut ilman, että olisi itse sen tilannut, syntymäänsä rukoillen tahtonut.

      Poista
  2. Yks pieni Pietari-lapsenlapsi laulaa tänään Tuomiokirkossa muiden mukana Matteus-passiota. Lähdetkö kuuntelemaan?
    Nim. Terveisiä Kauhavalta.

    VastaaPoista
  3. Tuo sama tanssillisuus kävi mielessä, kun eilen olin kuuntelemassa Johannes-passiota.

    Erityisesti lyhyet kuoro-osuudet (Jesum von Nazareth, Nich diesen, sondern Barrabam, jne.) mutta myös jotkut koraalit toivat mieleen Brandenburgilaiskonserttojen menevän meiningin. Ja Kari Rydmanin mainion Bach-viritteisen Kanttorin jenkan:

    http://www.youtube.com/watch?v=tkjnP_9n61o

    Tosiaan sen verran mahtavaa musiikkia, että sitä voisi myös yrittää kierrättää uusiksi versioiksi.

    VastaaPoista
  4. 3 tuntia, entä 3 minuuttia? Etsikää yuotubesta " Diandra Flores prinsessalle" -yleisö ei valitettavasti ymmärtänyt pitää minuutin hiljaisuutta kuten asiaan olisi kuulunut, silti olisiko tuossa jokin kaiku Bachin ajoilta, vai onko liian kaukaa haettua? _._ _._

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tämä Diandra kenties sukua Antonio Floresille, tälle Pekan kaverille?

      Poista
  5. Millä oikeudella "uskovaiset" luulevat tietävänsä miltä "ateistista" tuntuu, ja voivansa käyttäytyä heitä kohtaan näin loukkaavasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue haastattelu. Kaurismäki kertoo, miltä hänestä tuntuu. Hän hautoo itsemurhaa omien sanojensa mukaan. Hän nimittää ohjaajakollegansa tuotantoa rumalla ilmaisulla, joka kertoo hänen omasta maailmankuvastaan.

      Poista
    2. Anonyymille (Millä oikeudella "uskovaiset" - -):

      Sellaisenaan asiallinen kysymys. Omalta osaltani pakko ripostoida, että kokemuksen ja historan mukaan juttu on mennt pitkään juuri toisinpäin:
      alleviivaten kyvyttömyyttään ymmärtää, ateistit ovat kiusanneet uskovia todella pitkään, sehän on ollut suorastaan modus operandi.

      Poista
  6. Yleensäkin musiikn sydän on liikkeessä. Taitavimpia liikkeen muotoja on tanssi. Bach on taitavinta tuntemaani musiikkia, joten ei Bachin tanssillisuus sellainen skandaali ole, jona isovanhempan taisivat sitä ajatusta pitää. Toki Bachilla tanssimuodotkin käsitellään myös aivoilla, ei vain rinnassa.

    Jo useita vuosia hiljaisen viikon ydin on minulle ollut passioiden (Pärtin passiosta muuten on helpompi pitää kuin luullaan, kokeilkaa Naxosin levytystä) ja requiemien (Fauré on tasaisempi kuin Mozartilta keskenjäänyt, jossa pari vuorenhuippua vesittyy lähes verdimäiseen toistoon ja täydentelijän keskinkertaisuuteen - Gardinerin johtamana viimeksimanittua ei juuri huomaa) Bachin kantaatti Christ lag in Todes banden BWV 4.

    Romanttisella tyylillä esitettynä kyseinen kantaatti ei oikein jää mieleen, mutta sopii ernomaisesti vanhan musiikin puristien esittmämäks - kun esiintyjien määrä penennetään lähelle sitä, mikä juuri riittää kaikkien nuottien esittämiseen, esiin tulee entistä enemmän ise musiikista. Tässä pitkäaikainen suosikkini (Parrot ym.)

    http://open.spotify.com/album/1fR0hSqj0wJwQaw0DCpjYD

    Tämä taktiikka ei toimi aina, esiintyjien pitää nimittäin olla mestariasoa ja jotkin teokset, kuten H-mollimessu, vaativat minusta enemmän sohvanpehmustetta kuin edellä kuultavaa artek-tyyliä.

    Kantaatin kohokohta on osa "Es was ein winderlicher Krieg". Talvella tutustuin Gardinerin loisteliaan kantaattikierroksen versioon, ja pääni oli, kuten sanotaan: räjähtää, siitä tavasta jolla maailman parhaaksk kuoroksi usein tituleerattu Monteverdi Choir tämän esittää. Istukaa, ottakaa pöydänreunasta kiinni ja kuunnelkaa, jos ette kärsi matkapahoinvoinnista:

    http://open.spotify.com/album/5zYdA8U3abl3m14sWsbJX6

    Ylösnousemusta voi sitten mietiskellä oikein r-a-u-h-a-s-s-a mestari Schützin ylösnousemuskertomuksen seurassa. Paras levytys oli Eratolla (Widmer ym), Spotifyissa olevista lähimmäs tulee tämä (Pierlot ym):

    http://open.spotify.com/album/0n9kMXbIgSjzk5XKQl1aBl

    VastaaPoista
  7. Matteus-passiota kuunnellessa mieleen tuli jatkuvasti, miten Petipa tai Balanchine olisivat tehneet..."

    Itse olen miettnyt, miten J s Bach olisi tehnyt ylösnousemus-oratorien, tämän pojan räpellys ei tehnyt vaikutusta.
    Vaikka J S Bach oli suurin lueterilainen kirkkomuusikko hänen töissään kiusaa, että Jeesus jää hautaan. Ortodokseilla taas on ylösnousemusriemu, mutta säännöt kieltävät sen musikaalisen ilmaisun. Pirullista!

    VastaaPoista