Sivun näyttöjä yhteensä

15. huhtikuuta 2012

Outo nikotus


Tässä on miettimistä. Kaikki nämä blogivuodet, siis vuodesta 2005, käsite ”sananvapaus” on esiintynyt useammin kuin viitsin laskea (vaikka se olisi helppoakin, kun kaikki tekstit ja kommentit oat hyvässä tallessa).

Nyt mieleeni tuli, ettei kysymyksessä ehkä olekaan sana, vaan kurkunpään häiriö – eräänlainen nikottelu.

Joku vetoaa sananvapauteensa. Todellisuudessa hän yrittää sanoa: ”Ei saa haukkua minua.”

Sama henkilö vetoaa taas sananvapauteensa. Nyt hän yrittää sanoa: ”Kyllä minä saan haukkua muita. Hei, ei saa lyödä!”

Ajatuksella on kaksi juurta. Toinen on tietenkin Solzhenitsyn, joka tiesi kirjoittaessaan, että KGB vie hänen kirjoittamansa sanat. Ja hänet. Taisi olla vaikeaa järjestää niin että yli kahta tuhatta liuskaa kopioitiin koko ajan käsin ja siirrettiin kätköstä toiseen 1960-luvun Neuvostoliitossa, jossa kirjoituskone oli edelleen aseista vaarallisimpia.

Tätä kai sanotaan yleisesti sananvapauden puuttumiseksi.

Toinen lähde oli radion eilinen Sorsan hallituksen kulttuuriministeri Marjatta Väänäsen haastattelu toiminnasta kulttuuriministerinä vuosina 1972-1975. Solzhenitsyn-tilaisuudessa en viitsinyt puhua suomalaisen stalinismin loiston päivistä, jolloin ainakin itse itseään valistuneimpana pitänyt väki vaati kirjan julkaisematta jättämistä, mikä onnistuikin.

Väänänen oli kaikkien mielestä hirvittävä akka, mikä usein esitettiinkin juuri näillä sanoilla. Ellen muista väärin, olin samaa mieltä. Tuo haastattelu vuodelta 1992, jonka löytää Wikipedian linkistä, on aika järkyttävää kuultavaa.

Sananvapaudelle löytyi uusi, parempi määritelmä. Sananvapauden loukkaus tarkoittaa, että joku on, tai hänen epäillään olevan, eri mieltä, kuin kulttuurieliitti.

Kulttuurieliitillä ei sinänsä olisi väliä, mutta kuten tuostakin haastattelusta ilmenee ja muistellen voi helposti todeta, nuo henkilöt ovat sama asia kuin valtaeliitti.

Kuten muissakin maissa ja kuten muinakin aikoina noin 200 ihmistä päättää. He eivät ole ikuisia, mutta kyllä oikealla elitistillä on sisään rakennettu vieteri, jonka voimalla hän ponnistaa pystyyn tyrmäyksenkin jälkeen. Väänänen on maalaisliittolainen; ehkä siksi Virolainen ja Väyrynen tulevat mieleen. Kulttuurieliitin suurvaikuttaja oli Eino S. Repo, Virolaisen esiin nostama mies. Tuomas Anhava joutui tyytymään kirjallisuuden paavin roolin; ehkä se oli myös hänen halunsa.

Tuon neuvostovastaisuuden ja stallareiden vastustelun historia on ikävä. Väänänen oli hallitusti ja rauhallisesti oikeassa. Hänen pysyvä saavutuksensa muuten oli musiikkiopistojen verkosto. Ottelusaavutus oli kulttuurieliitin pitäminen jonkinlaisessa järjestyksessä.  Neuvostoliitosta totta kirjoittaneet ja julkaisseet olivat enimmäkseen kammottavia tyyppiä – katkeria, kaunaisia, rajoittuneita. Se ei muuta muuksi sitä tosiasiaa, että he toivat julki nyt oikeaksi osoitettua tietoa ja saivat siitä vihat niskoilleen.

En kannata ajatusta suomalaisen totuuskomission asettamisesta. Ei sitä ole toisaalta kukaan ehdottanutkaan. Täällä ei minun elinaikanani ole kuitenkaan tapettu ketään mielipiteittensä ja niiden ilmaisemisen takia.

Haluan vain huomauttaa, että kulloisenkin eliitin mielipiteiden vastustaminen harmittaa tätä eliittiä. Olen näkevinäni, että silmukka kiristyy hitaasti. Sanomisen vapaus supistuu.

Rajoituksia perustellaan aina hyvin. Yleispätevä perustelu on ”epäisänmaallista”. Paasikiven – Kekkosen linja on helppo määritellä: sananvapauden vastustaminen. 1946 – 1984 oli varma, että tasavallan presidentti kävi puhelinlankaa pitkin suurimmankin lehden päätoimittajan kimppuun, jos oli julkaistu jotain ikävää. Ja ongelma oli tuttu: he määräsivät muustakin kuin väitetystä neuvostovihamielisyydestä.

35 kommenttia:

  1. En kyllä ymmärtänyt tuosta tekstistä, mikä oli kirjoittajan kanta ministerin puheisiin. Sattumalta kuuntelin saman ohjelman ja päälle vielä Maija Dahlgrenin vuodatuksen. Itse hämmästelin kummankin äänessäolijan näkemysten epäanalyyttisyyttä ja pinnallisuutta. Ikäänkuin ei siihen aikaan olisi ollut mitään sosiologista ja yhteiskunnallista teoriaa, johon vedota kukkahattuilun sijasta. Ja olinhan siellä minäkin, vaan en yhtä hukassa kuin opetusministerimme.

    VastaaPoista
  2. Solzhenitsyniä ei pidä varauksetta lähteä kehumaan. Eikös mies itsekin ole sanonut nykyjärjestelmää hyväksi eli tulkiten: neuvostoaikojen sorto ei varsinaisesti ollut huono asia - se vain meni hieman liian pitkälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saaristosta käy kyllä hyvin ilmi ettei A.S ihannoinut neuvostoaikaa.Tsaarinaikoja hän vertaili neuvostoaikaan,neuvostoaika ei kestänyt vertailua.Se mitä A.S sanoi ja oli mieltä Amerikassa ja sieltä palattuaan ansaitsisi lisävalaistusta koska niin usein lukee A.S:n juutalaisvastaisuudesta ym.Eli vaikka tulkitsisi niin tuskin hän vankileirejä takaisin kaipaili.

      Poista
  3. Huomattavin eliitin vaientama henkilö taitaa olla professori Tauno Tiusanen. Onneksi hän ei antanut periksi.

    En kannata minäkään totuuskomissioita, mutta totuuden voisi kyllä tuoda julki. Juuri nyt on meneillään todella mittava viherpiiperökusetus. Koko maapallo pelastuu, kun viiden miljoonan ihmisen kansa palaa keskiaikaan ja kaskiviljelyyn.

    Televisiossa voisi esittää hupiohjelmia, joissa tehdään oikein urakalla pilkkaa näistä Satu Hasseista, Kaisa Korhosista ja Aulikki Oksasista. Ja virallinen yhteiskunta voisi riistää heiltä aikoinaan antamansa kunniamerkit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mutta taitaa jäädä toiveajatteluksi.

      Nämä satuhassit vain sabotoivat suomalaisten elinmahdollisuuksia ja erityisesti teollisuutta ja tuotantoa valtion rahalla vielä siinäkin vaiheessa, kun vaihtotase on pysyvästi pakkasella ja tuotantoa ylläpitäneet hassien vihaamat perusduunaarit on saatu tienpäälle ulos tuotannosta.

      Loiset ovat sitkeimpiä ?

      Poista
    2. Olenko väärässä, mutta ihan viime aikoina tuntuu yleistyneen esittää tällaista sanktiota, kunniamerkkien peruutusta. Vaikka idea ei ole uusi, se ihmetyttää minua, jotenkin primitiivistä. Kansalaisluottamuksen tai sotilasarvon menettämiseen sentään liittyi aitoja reaalisia argumentteja (tulevilta ongelmilta suojautumista), prenikkojen repiminen olisi minusta pelkästään peninkamaista.

      Poista
    3. Jos kunniamerkkejä lähdetään riipimään takaisin, niin kai samalla vaivalla voitaisiin ottaa sen ison juorutoimittajan muutama itsenäisyyspäivä sitten Punapäältä saama jonkin sortin riipuskin. Meinaan, ettei häpäisisi niitä muita sen asiallisin perustein saaneita.

      Poista
  4. Pakostakin nyt lähes larynx tukkeutuu nikottelemaan eliittiä muistellessa ja ajatuskin sumenee, kunnes muistuu kaiken keskellä mieleen se, mitä jo Martin Luther King negro spirituaalia mukaellen totesi: “Free at last, free at last, thank God Almighty, Aleksandr Isayevich Solzhenitsyn is free at last!”

    Ja heti helpotti kuulkaas.

    VastaaPoista
  5. Ns. Taxellin uudemman paradoksin mukaan jos Suomessa haluaa julkisuutta ajatuksilleen, pitää olla sinut suurten lukujen kanssa; pitää osata käytellä isoja rahoja.

    VastaaPoista
  6. "Täällä ei ole tapettu..."

    Suomen lain mukaan avustettu itsemurha ei ole avustajan rikos.
    Läntisissä naapureissamme se on rikos.

    Belgian ja Hollannin laeissa (samoin kahdessa USA:n osavaltiossa) on toisenlaisia versioita, Sveitsissä erikseen vielä omansa (jolla alppimaassa tehdään aika hyvää tiliä).

    Asiallisesti kulttuurieliitin jalkoihin on 1918-2012 murskautunut aika paljon veljiä ja siskoja ennenaikaisesti kuolemalla.

    "Kaikki mitä Palavasta pensaasta on jäljellä, on käänteinen jälki hänestä ja se tunnetaan ilkeyden nimellä...Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä Palava pensas joskus oli" (Eagleton, suom. Riku Korhonen).

    VastaaPoista
  7. Sananvapauden rajoittaminen on kuin tuliaseen käyttö lähimmäistä vastaan. Suoraviivaisesti ajatellen sen pitäisi olla ehdottomasti kiellettyä, mutta kun asia kierrätetään ihmisaivojen kautta, niin ihmisten uhkaaminen ja tappaminen tuliaseilla on monissakin tilanteissa aivan vältämätöntä ja legitiimiä.

    VastaaPoista
  8. Ei varmaankaan totuuskomissioita tarvita, ja ei ehkä hupiohjelmiakaan. Riittäisi, jos myöhäisillassa pyörisivät uusintoina 1970-luvun poliittiset ajankohtaisohjelmat vaikkapa nimikkeellä "Näin meillä ja naapurissa". Olisi hyvä, että asiat eivät unohtuisi näinänäkään aikoina, kun ideologioista on ainakin väiaikaisesti puutetta.

    -osku

    VastaaPoista
  9. Marjatta Väänänen ansaitsee kaiken kunnioituksen ministerin toimistaan 1970-luvulla.

    Vasemmistohihhuleiden tarkoituksena oli pistää maassa hulinaksi, mutta onneksi löytyi sentään määrätietoisia ja rohkeita toisinajattelijoita.

    VastaaPoista
  10. Kun Jarl Hellemann oli kunniavieraanamme Keltaisen kirjaston juhlaseminaarissa Orionissa neljä vuotta sitten, hän sanoi, että yhtä asiaa hän katuu: ettei Tammi julkaissut Vankileirien saaristoa.

    Itsesensuurin takia julkaisemisesta pidättyessään Tammi aiheutti Suomelle enemmän vahinkoa kuin jos se olisi julkaissut kirjan. Mediakohu vahingoitti Neuvostoliittoakin enemmän kuin kirjan julkaiseminen Tammen kautta olisi tehnyt.

    Vankileirien saaristohan ilmestyi suomeksi nopeasti, ensimmäinen volyymi Wahlström & Widstrandilta, ja nousi Suomen myyntilistojen kärkeen. Jaakko Anhava muisteli julkistustilaisuuden jälkeen, miten korkeat kirjapinot hupenivat aikoinaan silmissä Akateemisessa kirjakaupassa.

    Luin aikalaisleikkeitä Aleksandr Solzhenitsyn -kirjoituksista (Nalle Valtiala, Kari Tapiola, Esa Adrian), ja ne olivat syvällisempiä ja perusteellisempia kuin nykyiset. Vakavasti otettavat kirjoitukset olivat johdonmukaisen Solzhenitsyn-myönteisiä. Kemppinen ja hänen sukupolvensa tämän tietävät, mutta voi olla, että nuori lukija voi saada joistakin kuvauksista hassun käsityksen. Suosittelen lukemaan aikalaislehtien kulttuurisivuja, joista voi aarrelöytöjä tehdä!

    VastaaPoista
  11. Hyvin kirjoitettu. Mutta noinhan se on aina ollut. Ja tulee ilmeisesti aina olemaankin:

    "Sananvapauden loukkaus tarkoittaa, että joku on, tai hänen epäillään olevan, eri mieltä, kuin kulttuurieliitti." Tai oikeammin siis vain pelkkä "eliitti."

    Ainut vaihtelu syntyy siitä, että aina joskus rytisee ja eliitti vaihtuu toiseen (vrt. Orwell ja Eläinten vallankumous)

    VastaaPoista
  12. Googlailin tuota sananvapautta ja millaisia muutoksia siihen on tullut 50-luvulta lähtien. Sananvapauden päivää vietetään joulukuun 6. päivä. Media jakaa jotain "sananvapauden miekkaa" palkinnoksi toimittajille, ei siis poliitikoille.

    Sitten kauhistuin. Piti käydä oikein kirjahyllystä tarkistamassa. Poliitikot ovat jauhaneet vuosikymmeniä sananvapaudesta. Outoa kyllä samoissa yhteyksissä on lähes aina mainittu seuraavat sukupolvet.
    Viimeksi Katainen mainitsi ettei velkoja saa jättää tulevien sukupolvien maksettavaksi.

    Mikä tässä on sitten kauheaa? No se että minut on kokonaan unohdettu. En ole koskaan kuulunut "tuleviin sukupolviin", koska aina olen joutunut maksamaan valtionvelkoja. Onko kukaan koskaan kuulunut näihin mystisiin "tuleviin sukupolviin" joilla ei olisi velkavastuita kannettavana?

    Sananvapauden kunniaksi ehdotankin pakkosterilointia kaikille suomalaisille, jotta voisimme suomalaisina täst edes keskittyä vain itseihimme, emmekä syntymättömiin veronmaksajiin.

    VastaaPoista
  13. "Ja virallinen yhteiskunta voisi riistää heiltä aikoinaan antamansa kunniamerkit."
    Tapahtuu päinvastoin. Kunnia vain lisääntyy. Jaetaan jo Kaarina Helakisa -palkintoja lapsille kirjoittaville, Matti Rossi sai valtionpalkinnon. Kohta kai aletaan jakaa Matti Rossi -kääntäjäpalkintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja mika ettei Matti Rossi -kääntäjäpalkintoa. Tämän Shakespeare-käännökset ovat laadukkaita, oli mies itse millainen stukats (koputtelija) hyvänsä.
      Pitää osaa erottaa ihmisen eri puolet: aikaisempi (arveluttava) poliittinen toiminta, jota saa ja pitää kritisoida sekä myöhempi, mahdollisesti ansiokas toiminta: Aikaisempi koputtelu ei tule hyväksi myöhempien runojen tai käännösten takia, mutta eivät runot/käännökset muutu huonoiksi koputelun takia; ruusutkin kasvavat paskasta.

      Poista
  14. Pitäisi kerätä nettisivustoon Suomen imelimpien Neuvostoliiton ylistysten sivusto. Lehdistä löytyisi runsaasti aineistoa kuten esimerkiksi Keskisuomalaisen YYA-pääkirjoituksesta vuodelta 1988; siis kolme vuotta ennen savijalkaisen jättiläisen sortumista.

    Sananvapautta Suomessa käyttävät päätoimittajat ja omaa blogisivustoaan ylläpitävät kirjoittajat. Ne eivät perustele sensurointiaan.

    VastaaPoista
  15. Ad res.kapteeni

    "totuuden voisi kyllä tuoda julki"

    Totuus kuuluu Jumalalle, ihmisillä voi olla siitä korkeintaan vain pieni siivu.

    "Televisiossa voisi esittää hupiohjelmia, joissa tehdään oikein urakalla pilkkaa näistä Satu Hasseista, Kaisa Korhosista ja Aulikki Oksasista. Ja virallinen yhteiskunta voisi riistää heiltä aikoinaan antamansa kunniamerkit.!

    Kuulostaa diktatuurilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotettu menettely ei ole diktatuuria nähnytkään. Etenkin jos verrataan siihen, mitä suomalaisen stalinismin aikana todella tapahtui. Toisinajattelijoita ajettiin maanpakoon tai itsemurhiin ja alkoholismiin. Tietyillä yhteiskunnan tukemilla aloilla virkakielto oli lähes täydellinen.

      Poista
    2. Eli kuten aina olen epäillytkin: nykyisin vielä elossa olevat suomalaiset alkoholistit ovat pääosin suomalaisen stalinismin uhreja. Heidän (= alkoholistien) juttujaan kuunnellessa, sikäli kun on sitä jaksanut tehdä, on tämä pointti tullut selkeästi esiin.

      Voimia ja Korkeimman siunausta elossa yhä sinnitteleville taistelevien alkoholistien harveneville riveille!

      Poista
  16. Jep. Blogiarkistossanne olen nyt vuodessa 2009. Hyvä, että ovat tallessa, silloin oli paljon kommenntteja. Vuosien varrella on sodittu, kiistelty Hitlerin tappamien juutalaisten määrästä, halveksittu naisia (en tarkoita teitä, vaan kommentoijia). Lukijat ovat harventuneet ?... Ettehän älykkönä menetä kiinnnostusta nykyiseen elämänmenoon Suomesssa ?.

    VastaaPoista
  17. Vetoomuslähetystö joka oli radikalismin vuosikymmen älymystö ja josta tuli ahneuden vuosikymmenen kärkijoukko ja tulppa. Tässä pääsyylliset:

    Kari Sallamaa, Anu Kaipainen, Irmeli Niemi, Kari Jylhä, Marja-Leena Mikkola, Aimo Kanerva, Pirjo Honkasalo, Teemu Lipasti, Kimmo Mikkola, Lasse Pöysti, Kari Rydman ja Jotaarkka Pennanen.

    ?

    VastaaPoista
  18. "Porvaristolla" on aina se ongelma, että "porvarismi" ei ole kovin luova tila.

    VastaaPoista
  19. Blogi-isäntämme arveli, että sananvapaus vähenee ja silmukka kiristyy. Kuin kaikuna viidakosta uuden Suomen keskustelupalstan pitäjä ilmoitti tänään: "Rekisteröityminen Uuden Suomen uutispalveluun on suljettu toistaiseksi. Aiemmin rekisteröityneet voivat edelleen kirjautua sisään."
    Uusi Suomi ei siis halua uusia keskustelijoita sivuilleen. Erikoista?

    Tätäkään STT:n välittämää uutista Uusi Suomi ei varmaan halua sivuilleen kommentoijien revittäväksi:

    "Kulttuuri-ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on myöntänyt 650 000 euroa valtionavustuiksina monikulttuurisuuden tukemiseen, rasismin vastaiseen työhön sekä maahanmuuttajien kotouttamisen distämiseen taiteen ja kultuurin avulla."

    On meinaan hiukan isompi asia kuin Hellun hihamerkit. Mutta: who cares?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kulttuuri-ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on myöntänyt 650 000 euroa valtionavustuiksina monikulttuurisuuden tukemiseen, rasismin vastaiseen työhön sekä maahanmuuttajien kotouttamisen distämiseen taiteen ja kultuurin avulla."

      Erinomaisen kannatettava asia muuten.

      Poista
  20. Jonninjoutavaa jorinaa ja juoruilua!

    VastaaPoista
  21. Kuuntelin tuota Väänäsen haastattelua. Päällimmäisenä jäi mieleen, että hän 70-luvulle ohjaili kulttuuritukia muillekin kuin vasemmistolaisille ja joutui ongelmiin taistolaisten kanssa. Varmaan missasin jotain, missä se järkyttävyys oli? Huom. en tarkoita tätä vintsuiluna, mutta kun googlaamallakaan ei oikein selvinnyt Väänäsen hirviömäisyys. Itse synnyin vasta noihin aikoihin, joten omia muistikuvia ei ole.

    VastaaPoista
  22. Tuolla on viitattu jonnekin menneisyyteen.
    Mun mielestä taistolaisliike, vaikka oli kiihkeä, ja sosiaalinen mukautumisen paine saattoi välillä olla kovaakin, se ei ollut kylmä niin kuin fasismi on. Se oli, kuitenkin, jossakin suhteessa fasismin vastakohta.
    Siksi sitä ei tuomita kokonaan vielä tänäänkään, ja jos minusta kiinni on, ei koskaan.
    Se kai pitäisi nyt tuomita, joidenkin mukaan, vastapainona sille sisulaisen sisäpiirimäisen ja sisäsiittoisen huumorin näytteelle (mieto), joka lipsahti yleiseen jakeluun. Riittävän kauan kun hehkutetaan tota kakaa, yli 14v., omien kesken, vahinko tulee, ja se on kello kaulassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi kirjoittelee täyttä puppua.

      Suomalaiset stalinismiin hurahtaneet hölmöt olivat sokeita sosialismin ihailijoita ja toisinajattelijoiden ilmiantajia pahimmasta päästä.

      Siis punaisen fasismin kannattajia ja täydellistä roskasakkia.

      Poista
    2. Siis Nalle Wahlroos on täydellistä roskasakkia. Sitä mieltä minäkin olen.

      Poista
    3. "Toipila" vai "Toipilas"?

      Poista
  23. Ad Anonyymi:

    Ajettiin maanpakoon ja itsemurhiin? Kyllä jokin raja pitäisi olla liioittelullakin.

    Mitä virkakieltoon tulee, niin tiedän oppikouluja, joihin ei otettu edes demaria.

    VastaaPoista
  24. Muistaakseni Suomessa oli 70-luvulla täysi vapaus julkaista Vankileirien saaristo-kirja, jos sen vain joku näki oman etunsa mukaiseksi. Jokaisena aikana on oma itsesensuurinsa eli ajanhenkensä. Esim. nyt kukaan järkevä kustantaja ei julkaise fasistista tai kiihkoisänmaallista tai rasistista materiaalia eikä tätä itsesensuuria mitenkään pidetä sopimattomana ja ehkäpä siitä voisi joutua jopa syytteeseenkin. 70-luvulla vain ei ollut kovin järkevää julkaista kirjaa, joka olisi ärsyttänyt maata, johon kaikin tavoin haluttiin ylläpitää hyviä suhteita. Mutta jälkiviisaushan on parasta viisautta ja nythän on fiksua mollata taistolaisia, mitä pahaa sitten olivat aikaansaaneetkaan.

    VastaaPoista