Sivun näyttöjä yhteensä

25. huhtikuuta 2012

Pietistit


Lukijoiden yllyttämänä kävin sitten läpi Parnasson 70-luvun pitkää väittelyä Ilaskivi – Pentti Linkola – Erno Paasilinna ja eräät muut.

Sanon kantani lähipäivinä. Nyt olen epävarma. Mahdollisesti 70-luvun alun Parnassot on suomalaisen (ns. älymystön) sielunmaisema ja muutoksen muisto. Mahdollisesti sitä ei moni mielellään muistele.

Luonnonsuojelua koskevasta keskustelusta tulee mieleen, että siihen sopisi Wahlroos mukaan. Kaikki puheenvuoron käyttäneet ovat näet pietistejä eli yhden totuuden miehiä. Paasilinnan sanoo Linkolaa fasistiksi, mutta se on liian ystävällisesti sanottu. Linkolan mukaan luonnonsuojelun koko ajatus mahtuu muutamaan sanaan: tuotannon ja kulutuksen alentaminen. Tämä tarkoittaa nälkiintyneitten nälkäkuolemaa.

Paasilinna pitää teollisuutta pelkästään pahana ja on varma, että investoinneilla tavoitellaan vain voittoja, arvattavasti kohtuuttomia ja turmiollisia. Ilaskivi tietenkin kiistää tämän. Ilaskiven myöhempi hengenheimolainen Wahlroos puolestaan tuntuu olevan sitä mieltä, että markkinamekanismit järjestävät kaiken, taloudesta asuinpaikan valintaan ja kai kulttuuriinkin. Se jonka markkinavoimat lyövät maahan, hän maassa on.

Nämä ovat yhden totuuden miehiä. Linkola perustaa ajattelunsa vastakohtapariin luonto – ihminen. Ihminen ei kuulu luontoon. Luonto on hyvä ja ihminen paha. Siksi ihmiset olisi hävitettävä tai heidän hyvinvointinsa ei ainakaan merkitse mitään.

Myös muissa asioissa Linkola laskettelee puolitotuuksia. Keskioluen vapauttaminen auttoi luontoa, koska se poisti niin paljon työpaikkoja. Hauskasti sanottu. Työpaikoista ja työttömistä on tarkat tilastot. Keskioluen kohdalla ei ole muutoksia. Ruotsiin muuttaminen oli alkanut vuotta ennen (1968) ja jatkui edelleen.

Keskustelu on hyvin opettavainen. Sen loppuvaiheessa alkoi öljykriisi. Linkolakin vaikeni vähäksi aikaa. Öljy tuotanto laski väliaikaisesti, mutta hiilen ja ydinvoiman käyttö nousi.

Keskustelu luonnonsuojelusta tyrehtyi vuosiksi. Linkolakin sai tahtonsa läpi, kun valoja vähennettiin ja huoneiden lämpötilaa pudotettiin ja samalla määrättiin kireitä rajoja autoilulle.

Paasilinnaa ajatellen mieleen tulee kysymys, mahtoiko öljyn hinnoilla, jotka Neuvostoliitto piti samoina kuin arabimaat, olla vaikutus Suomen stalinismiin ja muuhun vasemmistolaisuuteen ja Neuvostoliiton äkilliseen mielenkiintoon yhteisiin sotaharjoituksiin ja muihin toimiin maan puolueettomuuden menoksi.

Maailmanhistorian suuri vaikuttaja on sattuma. Saman vuoden Parnassossa Jaakko Hintikka huomauttaa kirjaa arvioidessaan, etteivät sattuma ja välttämättömyys ole välttämättä täysin selviä vastakohtia. Israelin Jom Kippur sota ei välttämättä ollut sattuma. Kun öljyn hinta-ase oli kerran keksitty, sitä on kauan käytetty.

Vaikutelma on, että nyt paljon keskusteltu ja ministeriön selvittelemä ”vihapuhe” on ollut kautta aikojen hyvin suosittua, esimerkiksi 1970-luvulla ehkä enemmän kuin nyt. Oletan, että blogit ja chatit merkitsevät vähemmän kuin tuon aikakauden Parnasso – tai Helsingin Sanomat.

Pietistien 1700-luvulla keksimä tapa kärjistää lähes ratkaisemattomia ongelmia ehdottomiksi vaatimuksiksi elää ja voi hyvin. Saman vuosisadan oivallus väittää, että suuret ja pahat asiat ovat jonkun nimeltä tunnetun henkilön, esimerkiksi Ludvig XIV:n tekosia, jatkui ja vahvistui.

Keskustelu tarvitsee vihollisia. Ellei niitä löydy, lukija ei välttämättä huomaa, miten hurskas kirjoittaja haluaa osoittaa olevansa.

Vedin Wahlroosin tähänkin rinnastaakseni hänet Pekka Kuuseen ja tämän kirjaan ”Tämä ihmisen maailma” (1982). Molemmat viisaat herrat halusivat ohjata kulttuurievoluutioita. Päästäkseen kehäpäätelmiin he määrittelivät ensin käsitteensä ajatuksiensa mukaisiksi. Se on tunnettu keino.

28 kommenttia:

  1. Eiköhän sekä Kuusen että Wahlroosin ponnin ole, että kun on sattunut diilaamaan viinaa (Kuusi) tai istumaan sököringissä (Wahlroos) koko parhaan miehuutensa, ja sitten kuitenkin aamuisin peilistä näyttäytyy sen verran merkittävä mies, niin jokin monumentti tarttis saada. Ja kun patsastoimikunnan kasaaminen edesmentyä molemmilla on ollut epätodennäköinen vaihtoehto, on paras tapa hoitaa homma itse kirjallisin jälkisäädöksin jälkeenjäävälle maailmalle. Ja sitten nämä "käsitteet ja niiden määrittely" - "sen päälle nostaa koira jalan", kuten sotamies Rahikainen eräässä tieteenfilosofisessa seminaarissa pitämässään puheenvuorossa totesi.

    VastaaPoista
  2. Taannoin tässä blogissa oli puhetta kukkahattutädeistä.
    Samaan sarjaan kutsumailkeyksiä liittäisin sanan viherpipertäjä.
    Linkolaa en tiedä kenenkään kutsuneen viherpipertäjäksi. Hänen karun miehekäs olemuksensa kai torjuu moiset sanan valinnat.
    Itse en ole Linkolalaisia vaikka kirjojensa ilmestymisaikoina ajatuksiensa perusteluja silloin tällöin ymmärtelinkin. Silloin.
    Tällöin olin vielä nuori ja vähän ehdotonkin. Mutta ehdottomasti sitoutumaton. Minkä kertominen tuolloin 70-luvulla oli virhe. Silloin piti kuulua johonkin.
    Mutta asiaan. Mikäs se olikaan. Niin.
    ": tuotannon ja kulutuksen alentaminen. Tämä tarkoittaa nälkiintyneitten nälkäkuolemaa."
    Totta tosiaan. Nalle on viherpipertäjä.
    Hänen opeillaan tuotantoa alennettaisiin kuluttajien luonnnollisen poistuman avulla varaston kiertonopeutta säätäen.
    Tai näin käsitän. Mutta tässä olen tyypillinen suomalainen. Jos jotain käsitän, niin yleensä väärin.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  3. Keskustelu tarvitsee vihollisia. Ellei niitä löydy, lukija ei välttämättä huomaa, miten hurskas kirjoittaja haluaa osoittaa olevansa.

    Poistan Kemppisen uudemman kerran monikielisen eurooppalaisuuden viholaislistaltani ja otan sinne Timo Soinin ja Paavo Arhinmäen, kaksi vaikutusvaltaista yksikielisen englantilaisfutiksen ja Wahlroosin ihailijaa.

    VastaaPoista
  4. Ymmärränkö asioita kovin väärin, kun minusta tämä Nalle Wahlroos haastaa ennemminkin ihmisiä keskustelemaan, kuin julistaa niitä ainoita totuuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ad Anonyymi: - luullakseni sinä ymmärrät Wahlroosia aivan oikein. Minä en ole ymmärtävinäni.

      Keskustelu kuolee useimmiten kohtuun. Joku on asettanut kysymykset.

      Poista
  5. Tuota -70 luvun väittelyähän voitaisiin jatkaa edelleen kun sekä Ilaskivi että Linkola ovat edelleen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa mutta kuka Ernon tilalle?

    Ikävä on tuon ajan älyllistä keskustelua jota käytiin niin radiossa, telkkarissa kuin lehdissäkin. Ernohan veti myös telkkarissa ajankohtaisohjelmaa "Tästä puhutaan" josta todellakin puhuttiin pitkään vielä ohjelman jälkeenkin. Suojelupoliisikin kehoitti Ernoa pysymään neljän seinän sisällä lähetyksen jälkeen jottei olisi tullut lynkatyksi kadulla. Erno ja Linkolahan olivat "Mitä Suojelupoliisi lukee" listan kärjessä tuolloin. Mitähän Supo lukee nykyisin, Jari Tervoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä usko, että Supo Ernoa koskaan on lukenut.
      Ernohan oli niin kiltti kirjoittaja, oikea puudeli.

      Poista
  6. Tämä kirjoitus valaisi aamuni.

    VastaaPoista
  7. "Oletan, että blogit ja chatit merkitsevät vähemmän kuin tuon aikakauden Parnasso – tai Helsingin Sanomat."

    Merkitsevät kenelle? Ovako ne edes mitenkään samassa vertailukategoriassa? Onko ko. vertailu näinmuodoin relevanttia?
    Tuo oli älymystön ja eliitin pientä, kiistatatta välillä ansiokasta keskinäistä vuoropuhelua, mutta esimerkiksi Linkola oli parhaimmillaan samaan aikaan Yrjö Blomstedtin päätoimittamassa Aika-lehdessä, joka taas oli Kanavan edeltäjä. Hienoja kirjoituksia myös mm. Tuomas Anhavalta, Eino Jutikkalalta, Simo Juntuselta, Pekka Gronowilta ...

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi: - oma näkökulmani on aivan toinen. Kirjallisuusarvostelun tai "katsaukseen" käytin 50 - 100 työtuntia Parnassoon kirjoittaessani. Tästä blogidsta vertauskohtana itse kukin voi tehdä johtopäätöksensä.

    Teksti eli essee tai kirjoitus tai käännös oli joskus puolen vuoden työ.

    Enpä usko että kukaan pohdiskelee vanhojen blogien "pois heittämistä".

    Enkä minä siinä erityistä elitismiä näe. Ennen oli joka maassa kulttuurilehtiä, joiden taso oli korkea.

    Mielestäni muuten Kanava on nykyisellään aika hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, siis tekstin kanssa masturbaatioon käytetyn ajan määrä olisi se ykkösfaktori tässä pelissä. Ilmankos blogitekstit kulkevat kuin rokkibändi, jolla on "huono" basisti.
      Miten tämä sitten korreloi ajanhampaan kanssa, aika näyttää.
      Ostetaan kannat sitten.

      Poista
  9. Kansalaisille, jotka pimeydessä vaeltavat, syntyy joskus toisia kansalaisia, joista kehittyy pitkässä juoksussa soihdunkantajia tielle, totuuteen ja ehkä elämäänkin.

    Kaikkine puutteineen soihdunkantajina ovat toimineet lukuisien muiden historianhenkilöiden ohella myös Pentti Linkola ja Erno Paasilinna paikallaolevaa Jukka Kemppistä unohtamatta.

    Jokaisella heillä on tärkeää sanottavaa jonka voi lukea heidän sytyttämänsä soihdun valossa. Vastaanottajasta riippuu paljon, ajaako hän kaiken lukemansakin jälkeen puolivaloilla tai mustaa savua käryttävän tuijun itkuisassa pimeydessä. Vastaanottajasta myös riippuu, lankeaako hän soihdunkantajan muutaman virheellisen ajatuskulun pauloihin ja lyttää niiden perusteella koko laajan kirjon, johon tämä on sanansa sanonut.

    Soihdunkantajan omat lähtökohdat ovat tärkeät. Harvoin heitä syntyy vakaista, rauhallisista, valmiiksi pureskeltujen leipämössöjen ja lämpimien keskuslämmitys- tai kaukolämpöverkkojen suomien, tasaisten olojen ihanuudesta. Tämän näkee Björn Wahlroosista; ei hänellä oikeasti ole historiankestävää sanottavaa ollut koskaan. Sanojalla täytyy olla jokin ankara kokemus elämässään, ja lähinnä lapsuudesssa, joka tuon tulen hänen sisällään nostattaa; olkoonpa kukin mitä mieltä tahansa Freudista, mutta lapsuusosiossaan hän oli harvinaisen oikeassa.

    E.Paasilinnalla (koko Paasilinnan perheellä) olivat lähtökohdat rankat, koska Petsamo, kotiseutu sotkeutui maailmanmyllerryksen jalkoihin. Eikä nuoruudessa koettu jatkokaan ollut kuin suota, kuokkaa ja perkeleitä. Kannattaa lukea E.P:n "Tähän astiset elämäni kirjaimet" jossa tämä hyvin käy ilmi.

    Aina, kun ihmiseltä riistetään arvokas osa lapsuutta tavalla tai toisella, jää katkeruudenjuonne elämään vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Tällaisen menetyksen jäljiltä ihmisestä voi tulla mm. joukkomurjaajaterroristi, kapinallinen poliitikko, alkoholisti, itse- tai jopa perhemurhaaja. Joskus ankara lapsuudenkokemus synnyttää ihmisestä kirjailijan ja sananjulistajan, taidemaalarin tai jonkun muun lahjakkuudenalansa esilletuojan.

    Minun näkökannaltani katsoen Erno Paasilinna ei sovi kategoriaan "yhden totuuden mies" niin paljon olen hänen jäljiltään kaikenlaista löytänyt, ja löydän edelleen.

    Sanoisinko patettisesti, että yhtä paljon, kuin tarvitsen elämäni polttoaineeksi ja valaistukseksi, ja jaksaakseni muutenkin täällä maailman kamppailuissa, niin August Strinbergin, Joel Lehtosen, Pentti Haanpään, Samuli Parosen jne. tekstien lisäksi myös, ja nimenomaan, Erno Paasilinnan papereille painettuja sanoja.

    Enkä ole ymmärtämättä Pentti Linkolankaan sieluntuskia hänen havaittuaan pikkulintujen pesillä, kuinka niiden lajiköyhtyminen onkaan isotosi pelkästään oman lajinsa, ihmisen, tuhovimman edessä. Viherpiipertäjätkään eivät voi muuta kuin viherpiipertää raskaiden teollisuuden telaketjujen kolistessa asvaltinraoista ponnistelevien voikukkien ylitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perkeles - Valto Ensio- kun kirjoitit ajatuksen hienosti.Menen nukkumaan tyytyväisenä.Hieno keskustelun aihe ja -juoksu.

      Poista
    2. Hyvä kommentti tosiaankin.

      Poista
  10. Rooman tasavallassa pantiin paljon konsulien nimiin. Ludvig XIV ei sikäli ollut ensimmäinen.

    VastaaPoista
  11. Supo lukee valaistuakseen soihdunkantaja Kemppisen blogia.

    VastaaPoista
  12. Kemppisen mainitsema 1970-luvun vihapuhe oli tosiaan laajamittaista ja kärkevää. Vaikka naapurimaasta ei saanut virallisesti puhua pahaa, epävirallisissa kanavissa oli koko ajan kova meno. Luulen, että poliittinen johtomme tietoisesti salli tietyn määrän neuvostovastaisuutta ja muuta vihapuhetta, jotta kansakunnan henkinen painekattila ei räjähtäisi. Nykyiset vallanpitäjät pyrkivät kuristamaan jokaisen suvaitsevaisvastaisen mielipiteen jo kehtoonsa. Se ei ehkä ole pitkällä tähtäimellä järkevää.

    VastaaPoista
  13. Linkolan kunniaksi on kuitenkin sanottava, että hän näki asian ja ongelman ytimen.

    Nykyisillä punavihreillä profeetoilla, joiden huutavan ääni varoittaa globaaleista ongelmista; esim. veden ja ruoan riitävyydestä tai sitten siitä kuulusta ilmastomuutoksesta, ei ole rohkeutta sanoa kiellettyä ja tabua ääneen.

    Kaikkien globaalien ongelmien äiti on väestöräjähdys, minkä Linkola kuitenkin uskalsi myöntää päinvastoin kuin nykyiset viherpeipot. Valitettavasti relativismin ja poliittisen korrektiuden täyttämiin tyhjiin päihin ei järjen ääni tunnetusti kuulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkee mitä näkee. Normaalijärkinen ohittaa tuon ongelman ytimen julistuksen, kun ratkaisuksi esitetään fasismia.

      Poista
  14. Linkolan ongelma ovat tosiasiassa hirvittävän kokoiset korvat, joiden takia hän on ikänsä samaistunut metsänpeikkoihin.

    Hänen olisi pitänyt jo ensimmäisen ihastuksen mentyä pieleen muuttaa Norjaan. Protestanttina hän ei kuitenkaan uskaltanut tehdä niin radikaalia siirtoa kuin muuttaminen naapurimaahan.

    Näin ollen hän on joutunut kertomaan meille, miten meidän tulisi elää, jos meilläkin olisi suuret korvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Valitettavasti relativismin ja poliittisen korrektiuden täyttämiin tyhjiin päihin ei järjen ääni tunnetusti kuulu."

      M.O.T

      Poista
    2. Linkolasta irvailtaessa silloin irvaillaan varmaan myös mm. näistä henkilöistä joilla ehkä "järkeäkin" lie ja joille titteleitä nimen jälkeen riittää jos Linkolan järjenjuoksua ja opisto-opetuksen tasoa epäillään: Ilkka Hanski, akatemiaprofessori, Timo Kuuluvainen, metsäteknologian dosentti, Tero Laakso, oik.tieteiden kand., maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, metsänhoitaja, Panu Kunttu, metsäasiantuntija WWF ja Sini Eräjää, luonnonsuojeluliitto. He kirjoittivat tämän päivän HS:n "Metsät"-mielipideosioon metsiin liittyvistä tiedoistaan. He tosin kirjoittavat niin kiltisti, siististi ja vaatimatta kenenkään päitä varsinaisesti vadille, sanomatta suoraan, että niin minä kuin sinäkin olet maailman (metsien)tilan tähän saattamiseen syyllinen; tee itse johtopäätökset!, että eihän se ketään yksityistä luontoon käytetyn akun heittäjää herätä ajattelemaan, tekeekö hän siinä oikein.

      Samoin irvaillaan viime aikoina suuria otsikoita saaneen Talvivaaraprosessin epäonnistuneen "luontokokeilun" arvostelijoista Kainuussa. Ja lukemattomien muiden kaikenlaisesta luonnontilasta huolestumisesta; Kiinaan, Barsiliaan jne. suomalaisista metsistä miljardinsa keränneiden metsäjättiemme röyhkeän rantautumisen arvostelijoista siellä.

      Ja jos yhtään osaan arvata, vain Linkolan ("linkolismin") kautta on moni yliopistotutkija todella havahtunut ehkä jopa jalkautumaan näyttöpäätteidensä äärestä metsiimme ja rannoillemme ihmettelemään, mikä maailmantilan totuus siltä kantilta katsottuna todella onkaan.

      Eikä se taida arvostettujen, titteleillä ryyditettyjen asiantuntijoidenkaan mielestä ihmisen jäljiltä hyvältä näyttää kun kokeidensa tuloksia ovat käyriinsä piirrelleet. Vai miksi Itämerestäkin niin huolissaan ollaan? Ja miksi, kun vasta pahan ydinonnettomuuden jälkeen Japanikin aikoo ajaa alas voimalansa, meille niitä vain lisäärakennetaan? Missä järki luuraa vai kannattaako tässä muulle linjalle enää kallistuakaan (lapsilleenkaan joulupukkitarinoita kertoella maailmantilasta), kuin mikä Linkolan toivoton linja ihmislajin suhteen on?

      Poista
    3. Linkolan perusteesi on, että tällä menolla ihmiskunta tuhoaa itsensä. Johtopäätöksenä hän esittää, että puolet ihmiskunnasta olisi tapettava. Moni on samaa mieltä, joten kyse onkin enää siitä, että kumpi puoli.

      Moni taas on sitä mieltä, että jos ihmiskunta tuhoaa itsensä, niin mitä sitten? Luonto kiittää.

      Poista
  15. Nyt en kyllä ymmärrä, että mitenkä kumpikaan näistä kommenteista liittyi mitenkään kertomaani selvään luonnontieteelliseen tosiseikkaan Linkolasta?
    Minun puolestani metsät saa pelastaa ihan rauhassa Linkolalla tai ilman. Käsittelin tässä vain erästä muutenkin vallalla olevan ihmisvihamielisen tehoajattelun marginaalista ja vaihtoehtoista haaraa ihan puhtaasti korvatekniseltä kannalta.

    (Lyön tältä paikalta vetoa, että ekologinen jalanjälkeni on tämän blogin kävijöistä pienimmän 10 %:n joukossa, ja lisäksi se on tarvittaessa hyvin helposti alaspäin skaalautuvaa sorttia!)

    Tämä keskustelu täällä - hieman ohi aiheen lisään tämän - on muutenkin usein jonkinlaisen kakofonisen apriorisen oikeassaolon raskauttamaa. En esimerkiksi ymmärrä, miten korvalehteä koskevan mittastandardin käyttöönotto luonnonsuojelun kulttuuritieteellisessä analyysissä olisi jotenkin poliittisesti korrektia. Eihän siitä voi päätellä edes, että olisin sanastakaan eri mieltä Linkolan kanssa.

    Olen itse asiassa eri mieltä vain ongelmien prioriteeteista. Huumori on esim. kestävän elämänmuodon kannalta tärkeämpi kuin kalastus. Rautalankailen vielä, että niukkuuden, tosikkouden ja eristäytymisen moraali on aatteiden sukupuussa erittäin lähellä talouskasvua, joka vie tunnetusti kalatkin vedestä.

    VastaaPoista
  16. "Valitettavasti relativismin ja poliittisen korrektiuden täyttämiin tyhjiin päihin ei järjen ääni tunnetusti kuulu."

    M.O.T

    Hra Ano n. Luonnontieteellinen päätelmäsi Linkolasta oli, että hän on samaistunut metsäpeikkoihin. Mielenkiintoista. Siis.

    Meitä anonyymejä näyttää olevan liikaa; ja jotkut lainaavat toisten sanoja ja pelkästään hämmentävät ja trollaavat. No. Mikäpä siinä. Antaa mennä vaan.

    Valtolle sen verran, että Sinunkin on valittava, oletko huolissasi ilmastomuutoksesta vai ydinvoimasta. Molempia ei voi vastustaa eli Jeesuksen sanoin, et voi palvella kahta herraa, Jumalaa sekä mammonaa.

    Lisäksi Jeesustelu maailman "metsien tilalle" ja suomalaisen paperiteollisuuden moralisointi on aika onttoa ja turhaa, jos ei tiedä sitä tosiasiaa, että viidesosa maailman metsistä tuhoutuu vuosittain väestönkasvun ja kaskiviljelyn vuoksi.

    Mennäpä vaikka Madagaskariin toteamaan tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Valtolle sen verran, että Sinunkin on valittava, oletko huolissasi ilmastomuutoksesta vai ydinvoimasta. Molempia ei voi vastustaa eli Jeesuksen sanoin, et voi palvella kahta herraa, Jumalaa sekä mammonaa."

      Minulla ei ole jumalaa.

      Poista