Sivun näyttöjä yhteensä

2. huhtikuuta 2012

Vale


Lukiessani Rytin muistelmia pahoittelen että sodan ajan hallitsevissa piireissä väärä mies (Paasikivi) oli selvillä Venäjän klassisesta kirjallisuudesta. Sotien jälkeen siihen on poliitikoista parhaiten perehtynyt Mauno Koivisto. Tiedän. Jäin toiseksi eli hänellä on spesialistin tiedot aiheesta.

”Idiootti” on paljon muun ohella selostus elämästä valheessa. Tshehov kirjoitti elämänvalheesta. Edellinen tarkoittaa joukkoja ehkä kokonaista maata eli Venäjää. Jälkimmäinen tarkoittaa ihmisiä, esimerkiksi näytelmän henkilöitä.

Katsoessani tähän kirjoitukseen poimimaani Dostojevskin käsikirjoitusliuskaa, mietin myös, mitä latojat mahtoivat sanoa tuollaisesta. Eivät varmaan mitään latomiskelpoista.

Taustamusiikkini televisiouutiset kertovat, mitä Paavo Väyrynen ei väitteensä mukaan tarkoittanut, ja mitä Mari Kiviniemi nyt tarkoitti.

Tuntuu ikävältä kirjoittaa seuraavaan kappaleeseen näiden nimien jälkeen ”Ryti”, mutta toisin kuin etukäteen arvasin julkisuudessa väitettävän, kirja ei ole mielenkiintoa vailla eikä millään muotoa sisällä vain entuudesta tunnettuja asioita. On se kohtalainen sensaatio – mutta vaikea ymmärtää. Tuo 1945 kirjitettu teksti edellyttää perinpohjaista alan kirjallisuuden lukeneisuutta. Jokipiin hyvin laajan ”Jatkosodan synty” on välttämätön, mutta samoin Paasikiven ”Toimintani Moskovassa 1939-42”, Mannerheimin muistelmat ja Tuomo Polvisen J.K. Paasikivi – valtiomiehen elämäntyö 3.

Rytin muistelmissa palautetaan mieleen Saksan, Neuvostoliiton, Englannin ja Yhdysvaltojen juhlalliset ja varman vakuutukset, jotka kerran toisensa jälkeen osoittautuivat toisena tai kolmantena päivänä valheellisiksi.

Kirjan hyvin mielenkiintoista antia on yhteisessä muistissamme kovin suopeasti käsitelty Churchillin Englanti. Se harjoitti hyvin kyynistä valtapolitiikkaa myös suhtautumisessaan Suomeen, eikä Rytin otsikointi ole aivan perätön. Hänen mukaansa juuri Englanti oli Suomessa nälkää ja puutetta lisänneellä ulkomaankauppamme ahdistelullaan ajamassa maata Saksan syliin 1941.

Dostojevski kuuluu tähän siten, että itse Idiootti, ruhtinas Myshkin, on sairaalloisuutensa ja taustansa vuoksi rehellinen ihminen. Hän ei valehtele eikä pyri hyötymään toisista ihmisistä. Romaanin rakenteen kannalta merkittävä on ruhtinasreppanan saama tuntuva perintö. Yksi ja toinen reivaa hätäisestä suhtautumistaan, ja idiootiksi nimittelykin siirtyy kulisseihin.

Eräässä mainiossa maailmanpoliittisessa kohtauksessa Myshkin myöntää tietävänsä, että datshan vuokraisännäksi ruvennut Lebedev varastaa häneltä ja valehtelee hänelle jatkuvasti. Lebedev myöntää tämän käsiään heilutellen ja tuntuu olevan jotenkin ylpeäkin. On hienoa valehdella varastaa! Ihminen joka ei sitä ymmärrä, on kuin onkin idiootti.

Tietysti tuossakin kohtauksessa on vielä seitsemän kerrosta ja itse kirja, siis ”Idiootti”, kaataa erään kivettyneen ennakokäsityksen Dostojevskista. Se on nimittäin hauska. Ei pysty olemaan ajoittain ääneen nauramatta.

Ryti kertoo valitelleensa neuvostoliittolaisille, että me olemme niin erilaisia. Meillä on eri kieli, kun oli uskonto, oli eri uskonto. Tuota valehtelemista ja varastamista hän ei mainitse, mutta tarkoittaa. Kun hän itse, Ryti siis, oli eräänlainen ruhtinas Myshkin, suunnattoman älykäs ja syvämielinen mutta samalla merkillisesti kuin hiukan irrallaan ihmisten maailmasta, on selvä, että lebedevit pitivät hänestä oikein kovasti, mutta Tannerista taas eivät.

Jossain lehdessä kirjoitettiin, että muistelmien mukaan Rytin ja Mannerheimin välit olivat ajoittain jännittyneet. Miten ne olisivat voineet olla muuta! Venäläisenä hovimiehenä Mannerheim – tätä ei pidä ymmärtää suurmiehen halventamiseksi – pidätti itselleen tulkintaetuoikeuden myös tosiasioihin nähden. Hänellä oli täysi aihe loukkaantua ja jättää eronpyyntönsä tai uhata sellaisella, jos joku uskalsi olla oikeammassa kuin hän.

Jos joku kertoisi minulle, että Ryti piti Dostojevskista, en ihmettelisi. Etenkin Dostojevskin usein kuvaama ajan pidentyminen teloittajan kärryillä ajettaessa lienee ollut Rytille tuttu tunne.

24 kommenttia:

  1. Englanti ja Churchill;

    Voi, kylla keskimaarainen, elakkeella oleva engesmanni suhtautuu Suomeen edelleen kuin tautiseen piskiin. - Kokemuksesta tiedan, etta vaikka kuinkakin juhlallinen tapaaminen engesmannin tai parin heikalaisen kanssa olisi
    oikein ystavallinen ja korkealentoinen, niin kylla engesmannit muistaa muistuttaa ilkeassa savyssa, etta Suomi oli natsien puolella. Ikaan kuin eivat tajuaisi, etta Suomi taisteli olemassaolostaan.

    Tietysti asian tekee kitkeran makeaksi engesmanneille se, etta he itse ajoivat Suomen Saksan syliin. Sitahan he eivat tunnoissaan myonna.

    Puola on engesmanneille sankarikansakunta, mutta puolalaiset ovatkin kayneet 50-vuotisen kommunismin kurssin. Sita kai englantilaiset olisivat odottaneet Suomeltakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ikaan kuin eivat tajuaisi, etta Suomi taisteli olemassaolostaan."

      Eivät tajua. Siitähän on kyse. Heille kyse on vain heidän sodastaan.

      "Puola on engesmanneille sankarikansakunta"

      Koska puolalaisia taisteli engelsmannien joukoissa!

      Poista
    2. "kylla engesmannit muistaa muistuttaa ilkeassa savyssa, etta Suomi oli natsien puolella."

      Silloin pitää heti huomauttaa, että itse olitti Stalinin puolella ja sallitte perustaa Itä-euroopan gulagin neljäksikymmeneksi vuodeksi.

      Lopuksi pitää todeta, että jokainen kansa ajaa loppulaskussa vain ja ainoastaan omaa euaan ja nostaa sille malja - taikka kuppi teetä.

      Poista
  2. Itse Risto Ryti oli uskomaton ihminen ja nyt hänen muistelmat, jotka Rautakallio on kerännyt sekä julkaissut teilattiin perinpohjeisesti Helsingin Sanimissa. Mihin siis uskoa?

    Paasikivi, vaikka olikin lukenut Venäjän klassikoita, taisi tehdä vääriä päätöksiä aina jonnekin vuoteen 1945. Onneksi silloin vanha pappa taisi olla oikeassa Suomen kannalta.

    Englannin ihailua olen aina ihmetellyt. Risto Ryti taisi olla erittäin arvostettu keskuspankkimies Englannissa. Muistelen, että hän jopa sai kunniamerkin, jota olisi seurannut nimi Sir Risto, mikäli hän olisi ollut englantilainen. Myös Mannerheim oli tuolloin länsimielinen. Pitäneekö paikkansa lukemani, että Mannerheim sai Churchillilta kirjeen, jossa hän valitti sitä, että Englanti joutuu julistamaan sodan Suomelle?

    Vasta nyt myös englantilaiset alkavat tunnustaa, että Churchil oli poikkeuksellisen paljon sodasta nauttiva johtaja.

    Ikävä kyllä nykyiset Suomen johtajat eivät tunne venäläistä kirjallisuutta eikä esimerkiksi Pushkinin valtavaa vaikutusta heihin edelleen. Taidamme olla kuten ennenkin sivistymättömiä tshuhnia.

    VastaaPoista
  3. Eikös kuitenkin 1867 toiseksi vaimoksi tullut Anna Grigojevna Snitkina kirjoittanut puhtaaksi Idiootinkin, sehän valmistui vasta 1868. Sitä ainakin latoja ymmärsi varmasti arvostaa.

    Englantilaiset olivat saarroksissa saarellaan: Lofoottien retki keväällä 1940 oli surkea osoitus sotilaallisista kyvyistä ja esimerkiksi kulttuuripropagandaa Suomeen tuottaesaan britit saivat aikaiseksi vain yhden propagandaelokuvan näytöksen. Kirjoja ja lehtiä tuli kai Tukholman kautta. Miten he olisivat voineet tehdä kauppaa suoraan Suomen kanssa? Tai vaikeuttaa kauppaa. Mielestäni Ryti puhuu höpöjä, mutta täytynee tämän sanoakseen katsoa, osaako hän ja haamukirjoittajansa perustella. Puntilan kokoelmassa olevan, ilmeisesti L.A.:n vähintäänkin puhtaaksikirjoittaman ja tarkistaman "muistelman" Rydiltä olen lukenut. Eroaako tämä siitä?

    VastaaPoista
  4. Jukka, tutun oloinen tuo D:n käsikirjoitus. Samanlaista on toisella suurella mestarilla eli Marcel Proustilla. Ei hänenkään sotkuistaan ja korjailuistaan juuri selvää saa. Onkohan suuren kirjailijan työskentely aina suurta tuskaa, synnyttämisen tai luomise? Veikö tietokoneen näppäimistä ja jo sitä ennen mennessään suuret?

    VastaaPoista
  5. Ad Sedis: - Englanti - kysymyson välirauhan ajan Liinahamarin naval certificate -politiikast ja suomalaisten kauppalaivojen käännyttämisestä Englannin satamiin. Osan välirauhaa ulkomaankauppa kävi pelkästään Petsamon kautta, kuten hyvin tiedät.

    Katso ihmeessä teksti. Mielestäni Ryti puhuu asiaa, ei höpöjä.

    VastaaPoista
  6. Jo ennen Churchilliä oli briteistä riesaa Suomelle. Kun yritettiin Vienan vapautusta 1918-22 olivat britit Vienan meren rannalla strategisista syistä Saksan pelossa ja saivat propagandalla ja elintarvikkeilla aikaan epäluuloa suomalaisia kohtaan, olimme valloittajia, ruohteja, ja huonostihan ne retket menivätkin.

    VastaaPoista
  7. Vihjaako blogi-isätämme, että Lebedev/Mannerheim olisi kähveltänyt Myshkin/Rytiltä valtaa ja puhunut hänelle muunneltua totuutta. (eduskunnan kielenkäyttösääntöjen mukaan)

    VastaaPoista
  8. Lisäisin tuohon listaan kuriositeettina:

    Markku Ruotsila: "Churchill ja Suomi"
    Jukka Nevakivi: "Apu jota ei pyydetty", "Ystävistä vihollisiksi" ja "Apu jota ei annettu".

    Minulta kyllä meni usko "alan kirjallisuuteen" lukiessani joskus Mannisen ja Salokankaan kirjoitelman Eljas Erkosta. Koskaan aiemmin en ollut lukenut niin häikäilemätöntä vääristelyä ja puhtaaksipesua, kuin näiden kahden kirjoittajan maksetusta tekeleestä löytyy.

    VastaaPoista
  9. Tarkoittaako arv. isäntämme sitä, että maailmanpolitiikassa Suomi on vähän höperö (mutta 100% rehellinen) Myshkin ja muut sitten sitä valehtelijaporukkaa?
    Siltä tosiaan joskus tuntuu. Miksi meidän täytyy olla ainoa, toistan ainoa EU-maa, joka pitää kynsin hampain kiinni typerimmistäkin määräyksistä ja valvoo niitä Gestapon raivolla.

    Samalla ystävällisesti huomautan, että "reivaaminen" ei tarkoita suunnanmuutosta vaan purjeiden vähentämistä.

    VastaaPoista
  10. Mainio postaus Kemppi!
    Verrata nyt Rytiä ja Idiootin ruhtinas Myskiniä! Valehdeltuhan meille suomalaisille on läpi historian (viittaan ed. tähän "vaalivilppiin" vuonna 1917) ja venäläisyyden uskoakseni parhaiten oppii tuntemaan Dostojevskin kautta. Kieli, kansanluonne, uskonto ym. meitä parhaiten ovat auttaneet itsenäisyytemme säilyttämisessä. Anna tulla lisää vaan tällä linjalla ja jätä sarjakuvat vähemmälle!
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  11. Suomi ja Iso-Britannia olivat viime sodassa sekä samalla (vain oman itsensä) puolella että vastakkain (Hitlerin/Stalinin puolilla). Vaikka britit yleensä pitävät näppäristä nenäkkyyksistä, tästä eivät.

    VastaaPoista
  12. Silmiini osui Ilkkalehden entisen päätoimittajan arvostelu
    tästä Rautkallion kirjasta. Luin sen varmistaakseni
    vastaako arvostelu ennakkoaavistustani. Vasasi. Jos
    joku onsanonut joskus poikkipuolisen sanan Kekkosesta,
    voi olla varma, ettei kepulle koskaan kelpaa.

    Uutta oli, että K Kallio olisi moittinut Rytiä asehankintojen
    vastustamisesta ennen talvisotaa vaaiessaan tätä pääministeriksi.

    Arvostelu päättyy:

    "No, olisipa aseita ollut enemmän tai vähemmän,
    uskin se talvisodan lopputulokseen olisi vaikuttanut."

    Aika omalaatuinen väittämä.

    VastaaPoista
  13. Nyymiölle Kallio vs. Ryti.

    Taisi jo Lauri Haataja kirjassaan Kun kansa kokosi itsensä esittää näkemyksen Kallion lausumasta Rytille rintamakarkuruudesta:

    "...hän (Kallio) tarkoitti myös sitä, ettei Risto Ryti ollut mitenkään osaton puolustuksen aineellisiin puutoksiin".

    Suomihan oli suhteellisesti Euroopan parhaiten varustautunut maa ennen Talvisotaa ja Ryti kannatti ennemmin diplomatiaa kuin varustautumista.
    Tosin jo vuonna 1937 Ryti kirjoitti Paasikivelle istuvansa perushankintakomiteassa, jossa oli tultu kaameisiin tuloksiin. Eli ainakin tällöin Ryti olisi halunnut enemmän rahaa varustautumiseen.
    Tosin "tykkivero" tuli käyttöön koska Ryti ei halunnut ottaa 30-luvulla ulkolaista lainaa varusteluun..

    Ryti sai tietää lähettiläs Steinin vierailusta ja neuvottelutarjouksesta maaliskuussa 1939. Ryti lähti tuolloin siitä, että Neuvostoliiton ehdotus sopimukseksi oli täysin kunniallinen ja ymmärrettävä ja lisäsi Cajanderille, ettei suurvallan esittämää neuvottelutarjousta saisi kevyesti torjua vaan olisi ryhdyttävä neuvotteluihin ja pyrittävä ratkaisuun.

    Täytyykin hankkia tuo uusin Rytin muistelmateos ja vertailla asioita välillä Tanner-Erkko-Mannerheim-...

    VastaaPoista
  14. Ilmeisesti pitää lukea uusi käännös tästä Deen Idiootista, vanhan käännöksen luin viime vuonna. Dostoa lukemalla oppii, kannattaako ottaa vakavasti väitteet, että ihmiset ovat rationaalisia, rehellisiä ja reiluja. Idiootti sopinee erinomaisesti kaikille [oikeus]teoreetikoille. Teoria kun on teoriaa, käytäntö on käytäntöä, loppupeleissä käytäntö taitaa korjata potin.
    Edellisen virkkeen alku taitaa olla vanha venäläinen sananlasku.

    Venäjällä meni hyvin siihen saakka, kunnes hovi päätti satakaksikymmentä vuotta sitten venäläistää Venäjän. Olisivat vain antaneet saksalaisen hoitaa Venäjän hallintoa.

    VastaaPoista
  15. "No, olisipa aseita ollut enemmän tai vähemmän,
    uskin se talvisodan lopputulokseen olisi vaikuttanut."

    Aika omalaatuinen väittämä.


    Noinkin voi päätellä. Tosiasia vain on se, että sotatoimissa olevat joukot kuluvat. Sekä henkisesti että fyysillisesti. Amerikan ihmemaassa asiaa on oikein tutkittu ja tultu siihen lopputulokseen, että joukkoja pitää kierrättää n. kolmen kuukauden välein. Talvisodassa Suomella ei ollut erityisen paljon reserviä käytössä ja vaikka aseita olisi ollut varsinkin tykistölle, niin ei se tilannetta olisi muuttanut kun käyttäjät puuttuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kerran venäläisen kirjan, johon oli koottu sotilaiden kertomuksia Talvisodasta. Se oli ihan asiallinen, ilman isompaa propagandaa ja kertoi tapahtumista aika samalla tavalla kuin meillekin on opetettu.

      Huomioni kiinnitti kuitenkin yksi asia: jokainen kertoja oli ollut rintamalla vain vähän aikaa. Joko hän oli parin viikon kuluttua tulostaan haavoittunut tai saanut siirron muualle, tai sitten hän oli tullut juuri ennen sodan loppua.

      Sen sijaan suomalaisissa muistelmissa on yleistä, että samat miehet sotivat alusta loppuun, kaikki 105 kunnian päivää.

      Mielestäni selitys ei ole, ei ainakaan ainoastaan, että venäläiset osasivat kierrättää, vaan että heidän joukkonsa "kuluivat". Miljoonasta puhutaan, mikä lie tämän päivän totuus.

      Poista
  16. Saapihan sitä toki kuvitella kaikenlaisia yhteyksiä...vaikka se oliski ihan höpö höpö juttua.

    VastaaPoista
  17. "Ryti siis, oli eräänlainen ruhtinas Myshkin, suunnattoman älykäs ja syvämielinen mutta samalla merkillisesti kuin hiukan irrallaan ihmisten maailmasta."

    Eikö tämä ole hiukan liian ankara tuomio: toki Ryti oli älykäs ja kylmä mutta ehkä tunneälyä vailla, mutta ymmärsi kaiken aikaa mitä oli kulloinkin tehtävä ja valmis maksamaan siitä täyden hinnan. Ei Rytiä voi naiviksi kutsua vertaamalla Myshkiniin.

    VastaaPoista
  18. Rautkallion uusi Ryti-kirja saa kylmää kyytiä


    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4340

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi: - Olen eri mieltä kuin kollega Jokisipilä. Kirja on lukemisen arvoinen ja sisältää jännittäviä painotuksia. Se on tietenkin totta, että ei siinä ole mitään ihmeellisiä "paljastuksia".

    Historiantutkijoiden keskuudessa Rautakallio on totuttu runttaamaan, hiukan samoin kuin Ylikangas.

    Itse en jaksa olla sitä mieltä, että tietojen uskottavuus riippuisi ratkaisevasti niiden esittäjästä. Rajan vedän selviin höpöjuttuihin, joita herra paratkoon kyllä riittää, sodistamme varsinkin.

    VastaaPoista