Sivun näyttöjä yhteensä

22. huhtikuuta 2012

Tieteen heittiöitä


Voisi luulla, että Aarno Karimon ”Kumpujen yöstä I-III”, jossa taivasteleva teksti yhtyy kömpelöön kuvitukseen, olisi edesvastuuttoman maallikon päähänpisto.

Todellisuudessa se oli sotien välisen ajan suosituin historiateos tässä maassa ja tänäkin päivänä monien kotien tuttu. Tekijä oli käynyt piirustuskoulun. Hänet ylennettiin majuriksi 1940. Toisen pysyvän jäljen Suomen kulttuurihistoriaan hän jätti suunnittelemalla talvisodan muistomitalin.

Ajatus on kieltämättä järkyttävä, mutta tämä kirja ei ollut vain suojeluskuntalaisen kaltaisilleen laatima lukemisto. Sen takana oli vakaa akateeminen arvovalta, etenkin professori Jalmari Jaakkolan ”Suomen varhaishistoria” (1935).

Tutkija, runoilija ja myöhempi akateemikko Martti Haavio (P. Mustapää) kirjoitti 1935 eduskunnalle:” Suomalaiset… keräävät joukkonsa ja purjehtivat haaksilla vaaralliselle, vieraille rannoille saalista tavoittelemaan. He viettävät juominkejaan ja juhliaan, he suorittavat kaksintaistelunsa, he laulavat ja loitsivat. Heidän huoleton sotilasmielensä kuvastelee runojen monista kohtauksista; heidän kaipuunsa sotaretkille on vilpitön ja usein kaikkivoittava.”

Eduskunta myönsi 2 miljoonaa markkaa.

Toki oli Kalevalan 100-vuotisjuhlavuosi, ja Haavio aloitti Kalevalan purkamisen vasta sotien jälkeen.  Tiukasti ”suomalaisten” muinaisrunojen takaa alkoi löytyä yhä enemmän kansainvälistä, laajasti tunnettua aineistoa. Lauri Hongon ja etenkin Juha Pentikäisen urakka oli niveltää määrällisesti valtava ja laadullisesti hieno kansanperinteemme kansainväliseen aineistoon ja kytkeä kansalliseksi väitetty ajattelu uskomusten ja uskomusjärjestelmien tutkimukseen.

Kummastelin nuorempana miehenä myös professori Ella Kivikosken (1901 – 1990) ”Suomen esihistorian” ylimalkaisuutta ja köyhyyttä.  Sotaa edeltäneitä käsityskantoja oli täsmennelty vain hiukan. Tälläkin hetkellä ainoa valistuneelle ei-spesialistille sopiva yleisesitys alalta on Matti Huurteen ”9000 vuotta Suomen esihistoriaa (9. P. 2005), eikä sekään ole sisällöltään ongelmaton.

Arkeologia on muualla Euroopassa, oikeastaan kaikkialla maailmassa, mennyt pahemman kerran uusiksi. Jo fysikaaliset ja kemialliset ajoitusmenetelmät ja tietenkin DNA-tutkimukset ovat kaataneet komeita ajatusrakennelmia. Meillä uusoikeistolaiset ja löyhäpäiset nuoret toistelevat Jalmari Jaakkolan kaikuja, eikö sellaista kirjaa oikein ole, jolla heitä voisi lyödä päähän.

Suomen kansalla ei ole suurta menneisyyttä. Suomen kansalla ei ylimalkaan ole menneisyyttä. ”Kansa” on 1800-luvun keksintö. Lukija huomannee, ettei tässä käydä keskustelua esineellisistä eikä kielellisistä merkeistä, jotka voivat hyvinkin yhdistää nykyisen Suomen esimerkiksi myöhäispaleoliittiseen Swidryn kulttuuriin.

Kaikki me olemme jostain kotoisin, aika varmasti Afrikasta. Puhe on ”kansallisten tieteiden” vääristymistä. Haemme tasapainoa paremmin tuntemallemme ja monien muistamalle 1970-luvulle, jolloin tieteenkin sanotaan taipuneen aika kummallisiin tulkintoihin poliittisen sopusuhdan nimissä.

Sotien välinen aika oli paljossa samanlainen. Kun ruotsalaiset saivat vihiä, että heitä pidetään rodullisilta ominaisuuksiltaan etevinä ja kallonmuodoiltaan kauniina, heille tuli kova kiire jalostaa rotuaan edelleen ja poistaa suomalaiset ja saamelaiset kirjoistaan. Suomalaiset puolestaan rakensivat itselleen muinaisia mahtikausia, ja tiedeyhteisö oli enimmäkseen valmis pitämään kansanperinteen väinämöisiä ja ilmarisia kerran eläneinä ihmisinä, mahdollisesti muinaisten merivaltojen kuninkaina. Kullervosta puhuttiin ehkä vähemmän. Tarinakaan ei tunnu olevan oikein samaa kappaletta muiden juttujen kanssa.

Kansakunnan päämäärät, joiden mukaan muokataan sekä menneisyys että tulevaisuus, ovat henkisyys, suuruus ja arvokkuus.

Sanoi Vladimir Putin, muutamia päiviä sitten.

47 kommenttia:

  1. Eikös juuri mainitulta Jalmari Jaakkolalta saatu perustelut Itä-Karjalan ja Kuollan kuulumiseen suomalaisille?

    VastaaPoista
  2. Parahin, suuresti arvostamani hra Kemppinen on taas oikaissut YHDEN osan verran...

    Tietämättömyyttäänlö? Sitä en kyllä haluaisi uskoa JK:sta!

    SE ainoa OIKEA Kumpujen yöstä on sensuroimaton 4-osainen, ja mielellään nahkaselkäinen teos!

    Karimo Aarno Kumpujen yöstä I-IV
    Wsoy, 1931-34, 308+358+397+383 s., painos: 1-6, kunto: K3, Sidottu nahkaselkä, 55 EUR


    Sotien jälkeen PUNAkynää saanut teos pieneni yhden osan verran.

    ---

    Niinhän se kävi Paavolaisen synkälle yksinpuhelullekin että KOLMANNES lähti, vieläpä kirjailijan itsensä toimesta!

    Kannattaa aina katsoa minkä version lukee, sillä esim Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä rankasti stilisoimia.

    Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia ja ihmetellä sopii kuinka liki 1000 -sivuisesta kirjasta napsittiin liki puolet poissa! Paljon on pitänyt muuttaa suunta ja kurssia.

    Luin jostain kuinka Synkän yksinpuhelun alkuperäinen 1. painos oli 5000 kpl. Se ei mennyt kaupaksi kuin noin 3500 kpl:n verran eli uusintapainosta ei tietenkään otettu ja loputkin tuhottiin makulatuuriksi. Siksi tuo 1. painos on harvinaisempi, mutta toki sen löytää nettidivareista ihan kohtuudella eikä hintakaan ole älytön.

    Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
    WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1

    Paavolainen Olavi Synkkä Yksinpuhelu - valitut teokset IV
    Otava, 1961, 599 s.

    Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.

    Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää jälkiviisasta huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. OP taisi olla aluksi jopa natsien ihailija, ja sitten käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on kuulemma suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä -kirjassa.

    Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".

    Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" tämä OP siis oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...

    Loppuaikansanhan tuo "herkkä intellektuelli takinkääntäjä" bunkkasi toisen "herkän intellektuellin" (:=?) eli arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa...

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Synkk%C3%A4_yksinpuhelu


    Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu. Alkuperäinen arvostelu HS:ssa

    Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu
    4.12.2006

    KRITIIKIN KLASSIKOT

    http://www.hs.fi/tulosta/1135223449320

    "Paavolaisen alkuperäiset päiväkirjamerkinnät, joihin teos hänen mukaansa perustuu, eivät ole säilyneet."

    VastaaPoista
  3. Herrakansa ei ole mikään saksalainen idea
    Miksi juuri Ruotsissa?

    Tietenkin. Missä muualla? Herrakansa ei ole mikään saksalainen idea. Pohjolassa on aina elänyt herrakansa ylitse muiden. Ruotsalaisessa nationalismissa on aina ollut viesti: Me olemme geneettisistä syistä parempia kuin muut. Ruotsalaiset olivat mielestään natsien "Pohjoisen Ajatuksen" vaalea, hevosnaamainen sankarikansa. Se orjarodun rooli, minkä saksalaiset varasivat juutalaisille ja slaaveille tarjottiin täällä pohjoisemmassa mm. suomalaisille.
    Jo 1800-luvun puolimaissa toimittaja Aug. Sohlman latasi perusteesit. "Mikään Euroopan kansaperheen jäsenistä ole näytellyt mitättömämpää osaa kuin suomalainen", joka on "hidas ja alistuva". Suomalaiset kuuluvat "tsuudilaisen kansanheimoon, jolta puuttuu sivistykseen tarvittava lahjakkuus". Suomi on "ruotsalaisen kulttuurin luomus". Edes Kalevala ei ole suomalaista kansallisomaisuutta. Se on kerätty "Suomen ulkopuolelta, eikä korjattunakaan yllä skandinaavisten jumalaistarustojen ylevyyteen". Näitä ajatuksia levittivät edelleen mm professori Munch ja Carl Säve. Suomessa niiden esitaistelijaksi tuli Freudenthal.

    http://www.anarkismi.net/kapis/38suomalaiset.htm
    http://www.anarkismi.net/kapis/10rasismi.htm

    Yleisessä rotuteoreettisessa ajattelussaan Gobineau sijoitti suomalaiset keltaiseen rotuun, johon kuuluivat myös tataarit ja mongolit.

    Keltaisessa rodussa yhdistyivät Gobineaun mukaan puhdas käytännöllinen hyötyajattelu ja taipumus keskinkertaisuuteen. Keltaisen rodun edustajat muodostivat hänen mukaansa kansanjoukon ja pikkuporvarisäädyn, jonka jokainen hallitsija haluaisi yhteiskuntansa perustaksi. Mutta hänen mukaansa keltaisen rodun edustajat eivät ole kykeneviä luomaan sivistystä ja kulttuuria. Suomalaisten luokittelu keltaiseen rotuun perustui göttingeniläisen lääketieteen professorin Johann Friedrich Blumenbachin rotuluokitteluun vuodelta 1776.


    Mitä rotua on Suomen kansa? Tässä on saksalaisten 1941 kiireesti kyhäämä "asevelipassi" sillä eihän Tsuudilaisten Turaanien kanssa sopinut sotia aseveljinä. Ne Tsuudit muuten tarkoittaa Vepsäläisiä.

    http://www.anarkismi.net/kapis/10rasismi1.gif
    Helsingin Sanomat 17.7.1941

    Kysymys mielenkiinnon kohteena Berliinissä.

    Berlin, keskiviikkona.

    Useat saksalaiset lehdet julkaisevat tänään pitkän artikkelin, jossa selvitellään perusteellisella tavalla uudemman tutkimuksen valossa Suomen kansan rodullisia ja kielellisiä ominaisuuksia. Kirjoituksessa korostetaan, että tähänastinen historiantutkimus on monessa suhteessa ollut väärässä Suomen kansan vaellusta selvitellessään. Suomen kansa on jo ammoisista ajoista asti ollut sangen läheisesti sidottu indogermaaniseen kultuuripiiriin, ja siinä voimakkaasti edustettuna pohjoismaalainen aines. - (E.P:mi)

    VastaaPoista
  4. 1921 Ruotsiin perustettiin valtiollinen rotuhygienian laitos.
    UUSI KIRJA MUISTUTTAA RUOTSALAISISTA ROTUOPEISTA

    Kaleva 17.8.2006 STT

    Tukholma. Ruotsalaiset yliopistotutkijat mittailivat vielä viime vuosisadan alkupuoliskolla (lat.huom.??) ihmisten kallonmuotoja ja vaalivat pitkäkalloisen rodun ylemmyyttä muihin kansoihin nähden. Keskiviikkona ilmestyneessä kirjassa muistutetaan mittauksista, joissa muun muassa suomalaiset ja saamelaiset luokiteltiin lyhytkalloisiksi ja alempaan rodulliseen kastiin. Kirjailija, tiedetoimittaja Maja Hegerman penkoo uudessa kirjassaan DET RENA LANDET (Puhdas maa) ruotsalaisen rotuajattelun historiaa ja muistuttaa miten naapurimaassamme luotiin myyttiä pohjoisesta germaanisesta rodusta. Tähän ylevään rotuun ei tietysti hyväksytty muita kuin ruotsalaisia ja sitä varten mittailtiin ihmisten kallonmuotoja. Näistä ajoista ei ole vielä ihmisikää - Hagerman muistuttaa, että vielä vuonna 1921 Ruotsiin perustettiin valtiollinen rotuhygienian laitos.

    STT


    Ruotsista rotuhygieniaa jo vuodesta 1921 alkaen:

    ARV OCH RAS, Uppsala 1940 Gunnar Dahlberg

    Alkuperäisteos on vuodelta 1940 Gunnar Dahlberg, professori, Ruotsin valtion rotubiologisen tutkimuslaitoksen johtaja,

    ARV OCH RAS, Uppsala syyskuussa 1940
    Suomentaja Vilho Rikkonen Tammi 1944 ja suomenkielinen nimi on vaatimattomasti Perinnöllisyys ja rotu.

    Jo kirjan sisällysluettelo antaa viitteitä tulevasta: Alkusanoiksi, Esipuhe, Yksinkertaiset periytymistavat, Monimutkaisia periytymistapoja, Eräitä erikoisia periytymistapoja, Sukupuolen määräytyminen, Perintötekijäin vaikutustapa, Ihmisen perintötekijät, Valinta, Sukuavio, Valinta-aviot ja muuttumat, Eriöt (isolaatit), Roduista, JUUTALAISISTA, Mihin olemme menossa, Oppisanojen selityksiä

    Juutalaisista -osiossa käydään läpi asioita, mitä en edes ilkeä esitellä julkisesti!

    VastaaPoista
  5. Roomasta arvioituna tuntuvat edelliset merkinnät mittakaavaltaan lievästi ylimitoitetuilta. Histori ei missään ole ollut yhtä oikeudenmukaisuuden ja järjen juhlaa. Se ei tietysti estä sitä että jokaisen blogistikirjoittajan näkemys on arvokas.

    VastaaPoista
  6. ... ”Kansa” on 1800-luvun keksintö...
    Siis onko niin, että jokin asia on olemassa vain siitä lähtien kun joku älyneistöporukka on keksinyt sille termin ja määritelmän. Mitähän ne kansainvaellusten "kansat" oikein sitten olivat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti. Vaikka kansa olisi määritelmänä ollut olemassa vain lyhyehkön ajan, kyllä kansa on ollut olemassa sitä ennenkin, vaikkin vailla määrittelyä. Ei se mistään tyhjästä pompahtanut. Ne, jotka haluavat sanoa, että suomalaisia ei ollut tai ei ollut suomalaista kansaa ennen kansallisromantiikan aikaa, haluavat vähätellä suomalaisuuden olemassaoloa ennen sitä ja usein erityisesti ennen ruotsalaisten alistamaksi siirtomaaksi joutmista.

      Poista
  7. Myytti myy: Ilmarinen, Sampo, Pohjola.

    Wahlroos samaistuu Sampoon, vaikka Sampo on vain IF:n peitenimi. Osuuspankit haluavat olla Pohjola.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sampo vain Ifin peitenimi"

      Ifin syntyä läheltä seuranneena pakko todeta, että tuossa häntä heiluttaa koiraa. Tai pikemminkin: If oli toiselle koiralle heitetty kalikka, joka kalahti heittäjiinsä kun Sampo sen nappasi. Oikein kovasti yksinkertaistaen siis.

      Poista
  8. Ad Nyreä et alii: - kansainvaellukst oli saksalaistenhistoriantutkijoiden 1800-luvun puolivälissä keksimä' termi. Sinänsä kysymyksessä oleva aikakausi oli merkityksiltään sotkettua heimojen ja pienempien ryhmien vaeltelua. Kun erilaiset gootit esimerkiksi "vaelsivat" Roomaan, siellä oli jo puolet armeijaa näitä samoja gootteja eli germaaniheimoja.

    VastaaPoista
  9. Ad Karjalaispoika: - ymmärrän. - Olen joskus lueskellut Italian historian koulukirjoja. On aika vaikea uskoka silmiään. Historian parantelussa me kyllä häviämme heille kirkkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku esimerkki, kiitos.

      Poista
    2. Italian historiassa on varmaan sama ongelma kuin Turun Akatemian ja nykyisen Turun yliopiston suhteessa. Italiaanot kertaallen kutsuivat maiden vanhimpien yliopistojen porukkaan väärän yliopiston. Samoin ei Roomakaan ole ollut keskiajalta sama kuin antiikin Rooma ja Italia on pikemminkin tuore sekapizza kuin minkään kantakirjahärän marmoroitu pihvi.

      Poista
  10. Ad Omnia: - Jaakkola tosiaan kirjoitti tuon saksalaisille tarkoitetun kirjan.

    Karimon Kumpujen yöstsä -teokessta on kolme laitosta, joista ensimmäinen alkoi ilmestyä 1929. Minulla on mielikuva, että 1950-luvun laitos oli jollain tavalla tilaustyö. Olisiko Osuuspankki ollut rahoittajana?

    Katso fennica.linneanet.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karimon Kumpujen yöstä -teosta lyhennettiin samassa "naapurihengessä" kuin kyseisiä kirjoja pantiin kirjastojen "myrkkykaappeihin" maakunnissa. Uuden "ystävyyden" nimissä pahinta "idän myrkkyä" laimennettiin aika lujasti... Määrä tuskin korvaa laatua, mutta tämäkin juttu kuvastaa kyykyllään olon määrää. Pääosin kuvitteellisia tarinoita historian menneistä tapahtumista piti alkaa sievistelemään.

      Katsoin jälleen kerran Kai Ekholmin väitöskirjasta Kielletyt kirjat 1944-1946. Yleisten kirjastojen kirjapoistot vuosina 1944-46

      Teos näyttää olevan poistosijalla 275 kun kirjapoistoja oli kaikkiaan 1783 nimikettä.

      Samaa aihetta käsiteltiin täälläkin:

      http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/onko-karjalaa-ollut-olemassa.html

      "Tekijän suostumuksella kolmiosaiseksi lyhennetty laitos vuosina 1929-1932 ensi kerran ilmestyneestä neliosaisesta teoksesta."

      Painovuosi: 1953, 1954 ja 1954
      Painos: Kolmiosaiseksi lyhennetty laitos
      Sivumäärä: 333, 322 ja 319

      Tässä on AINOA ja OIKEA Kumpujen yöstä -teos. Siinä on 4 osaa ja se on SENSUROIMATON!

      Karimo Aarno Kumpujen yöstä I-IV - Suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan
      WSOY, 1930-31, 308+358+397+383

      Suomessa sensuurin kohteeksi joutuneita tietokirjoja

      http://www.kitee.fi/dman/Document.phx?documentId=tg34407105336408&cmd=download


      http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarno_Karimo

      "Kumpujen yöstä -sarjasta on otettu painoksia vielä 1950-luvulla, mutta näistä laitoksista on jätetty pois lopun Suur-Suomi-julistus ja muita uudessa ulkopoliittisessa tilanteessa arveluttavia kertomuksia. Toinen painos ilmestyi kolmiosaisena ja kolmas painos enää kaksiosaisena."

      Poista
  11. Ad Omnia: - kommentissa selostettu Olavi Paavolaisen "Synkän yksinpuhelun" historia olisi ehkä selostettava laajemminkin, koska sitä ei kovin moni tunne.

    Aineisto vain on valtavan suuri. Väittely jälkiviisaudesta alkoi heti kun V.A. Koskenniemi oli julkaissut salanimellä hyökkäyksensä.

    Olen itse kuunnellut omin korvin Paavolaisen TK-kavereiden mielipiteitä. En ota niihin kantaa, koska ne oli 60-luvun puheita, mutta niin valitettavaa kuin se onkin, pidän tätä Paavolaisen kirjaa poliittisen pyrkyryyden näyttönä.

    Oliko Valittujen teosten Eino Leinon palkinnon jäkeen ilmestynyt 1960-luvun sarja suomettumisen alkusoittoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taikasana "Suomettuminen" kuin mitätöi koko valtavan prosessin ja pitkän tien pysyvään rauhantilaan, joka siis, sitä ei uskoisi, mutta ei vieläkään kaikille kelpaa.
      Ikään kuin stabiili rauha olisi voitu saavuttaa ilman uhrauksia, kompromisseja ja aitoa paranemista siitä sodankiihkon kulttuurista, joka oli vetänyt Suomen mukaan henkiseen pimeyteen.

      Poista
  12. Minua ihmetyttää tämän blogin commenteissa olevat time stampit?
    Tänään on 22-04-2012 viittä vaille yhdeksan aamulla ja kuitenkin ensimmäinen reply on leimattu: Apr 21, 2012 02:17 PM

    Käykö blogistin kello omiaan?
    Ovatko blogin aihe ja replyt kirjoitettu etukäteen ja ne liipastaan matkaan sopivasti ?
    Ettei vain olisi joitain virtualisia-kemppisiä asialla ?

    VastaaPoista
  13. Osataan sitä muuallakin kirjoittaa historiaa omiin tarpeisiin. Vierailin juuri Andalusiassa Zahara de la Sierra nimisessä pikkukaupungissa, jonka yllä komeili Andalusian kaupungeille tyypillinen linnoitus. Linnoituksen suurissa informaatiotauluissa kuitenkin niiden historia alkoi vasta kristittyjen takaisin valloituksesta (reconquista). Maurien osuudesta linnoituksen alkuperäisinä rakentajina ei ollut sanaakaan.

    VastaaPoista
  14. Tuntuu, että paremmistollemme, jotka blogistimmekin edustanee, on viime aikoina tullut ihmeellinen tarve osittaa, että suomalaiset eivät ole mitään eivätkä mistään kotoisin. (Päinvastoin kuin kaikki muut, meitä paremmat.)

    Aivan tarkkaan en ymmärrä, miksi näin. Mihin tällä pyritään ? Pelottaako jokin ? Vai liittovaltioko kutsuu ?

    Silloin, kun Suomi vielä menestyi ja täällä tehtiin innolla töitä sekä oman maan että muunkin maailman ylösrakentamiseksi, suomalaisuudessa ei ollut mitään hävettävää. Päin vastoin, oli hienoa kuulua joukkueeseen, vaikka sitten vain jonkin asutustilan pellon päässä tai suuren hallin pienen sorvin äärellä.

    Tuskin sodasta olisi selvitty asenteella "me muuten emme ole mitään emmekä mistään". Mikään joukkue ei menesty noilla eväillä.

    Maailma on tarinoista rakennettu. Miksi meidän tulee hävetä omaamme ?

    VastaaPoista
  15. Milloinka muistelmateokset eivät edustaisi jälkiviisautta? Itse olen Paavolaisen tuotannossa kuitenkin aina aistivinani jonkin skeptisyyden pohjavireen. Eikä Kolmannen valtakunnan vieraana ole mielestäni natsin vaan pohjimmaltaan kauhistuneen henkilön kirjoittama.

    VastaaPoista
  16. Kaksi ruotsalaiskommenttia suomalaisten rodullisesta alhaisuudesta:

    1. Kun joskus 1930-luvulla suomalaiset keihäänheittäjät saivat kolmoisvoiton Tukholman olympiastadionilla, ruotsalaislehti kirjoitti "Mongolien päivä stadionilla."

    2. Ruotsalainen erään tunnetun hiihtäjän valmentaja katsoi suomalaishiihtäjien syyllistyneen Lahden MM-kisoissa dobingiin, koska he ei-germaaneina olleet psyykkisesti kyllin vahvoja voittaakseen , vaikka fyysisesti tasavahvoja esim. germaanisten ruotsalaisten kanssa. Hei tarvitsivat dopausta heikkoutensa kompensoimiseen.

    VastaaPoista
  17. aika varmasti Afrikasta, tai siis sieltäpäin, käviskö?

    VastaaPoista
  18. Paavolaisen suhtautumisesta natsismiin saa autenttisen kuvan mm. teoksista Kolmannen valtakunnan vieraana (1936) ja Risti ja hakaristi (1938), joissa ei hävityn sodan jälkiviisautta ole mukana. Olosuhteet huomioon ottaen antaisin Kivennavan korealle pojalle synninpäästön. Ainakaan häntä ei kannata tuomita ankarammin kuin suurinta osaa 70-luvun poliitikoistamme.

    Ymmärrän kyllä Kemppisen teesit, ettei Suomen "kansalla" ole suurta tai pientäkään menneisyyttä, mutta toisaalta anonyymin mielenkiintoisiin tietoihin viitaten on huomautettava, että tällaiset kitkerät kiteytykset johtavat ihan samalla tavalla harhaan kuin mm. ruotsalaisten harrastama aiempi vähättelykin.

    Siksihän Kalevalasta innostuttiin niin suuresti aikoinaan, kun se todisti, ettemme sittenkään ole sen huonompia kuin muutkaan "kansat". Olemme vieläpä näiden pohjoisten alueiden alkuperäiskan...

    Niin, totta tosiaan - kun "kansa" on 1800-luvun keksintö, niin onko "alkuperäiskansan" käsitekin katsottava pelkäksi poliittiseksi semantiikaksi? Sillä jos suomalaiset eivät ole "kansa", niin ovatko saamelaiset sitten "kansa". (Suomalaisten ja saamelaisten heimojen ja kielten historia kytkeytyy ja yhtyy toisiinsa monin tavoin, se on toinen juttu.)

    Tiivistäen: jos ei ole Suomen kansalla menneisyyttä, niin entäpä "suomalaisilla", joiksi nykyään kutsutaan silloisia suomalaisia, hämäläisiä ja karjalaisia (sekä mahdollisesti eräitä saamenkielisiä) heimoja. Entä eestiläiset, vepsäläiset ja liiviläiset heimot?

    Suomalaisten menneisyys kytkeytyy niin tiiviisti heihin, että he kyllä menevät sitten saman pesuveden mukana historian tunkiolle. Eikä se oikein kuulosta uskottavalta, kun sentään roomalainen historoitsija Tacitus mainitsee eestiläiset Germania-kirjassaan jo vuonna 100.

    VastaaPoista
  19. Mitä mä olen yksityisajatellut Kalevaleesta niin ainahan matkakirjallisuus on ollut suosittua. Alku-Kalevala on tiivis ja siisti paketti sekä hyvä johdanto itse rytömaahan eli varsinaiseen Kalevalaan, jossa tunnelma on tärkein -- samoin improvisaatiokin -- ja ns. faktoja on sieltä hankala löytää. Ennenaikaan meri oli tie, ja maantie poikkeus. Mereltä tultiin ja merelle mentiin, ehkä Väinäjoelle asti kaupoille. Tai sitten ventoniemessä tavattu vendi eli kauppo tarinoi, ja Väinämöinen lähti juttuna kiertämään. Kotijumalina pidetyt käärmeet (Latvian seuduilla) taas saivat aikaan ajatuksen Pohjolasta jossa niin koti kuin peltokin on täynnä käärmeen kähyjä. Pohjola, siksi että sieltä käytiin kauppaa pohjoisemmaksi. Taas kerran lähtee Pohjolasta mies vendikaupalle, ja kaupoissa petetty laiha poika lappalainen ampuu uusmuotisella varsijousella kaupon veneen peräsimen irti ja miehen mereen. Aseen voimaa on pikkuisen liioiteltu.

    Sijoitan siis raunioituneessa mielessäni Kalevalan perustarinat Väinäjoen tienoilla tapahtuneiksi kuvitelluiksi. Vendikauppias oli ensimmäinen kansainvälinen media. Vendikauppa on kääntökauppaa: kauppo laittaa neutraalilla paikalla (jossa väijytys ei onnistu) tavaroita kasaan maalle ja ostaja nahkoja läjään niitä vastapäätä. Kun molemmat ovat tyytyväisiä kasan korkeuksiin, läjät kääntävät omistajaa. Sitten, jos luottamusta on, tarinoidaan jos kieltä osataan. Ja liioitellaan.

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: tässä keskustelussa jo nousee pintaan kaksijakoisuus. Minulle tämä on paras maa maailmassa ja sen perinteet ja kieli ovat läheisiä. Toisaalta ymmärrän ja käsitän, että joku toinen, esimerkiksi venäläinen tai ruotsalainen, ajattelee omasta maastaan vastaavasti.

    Ehkä tämä on uskon asia, koska en itse tunne tarvetta tuntemusteni perustelemiseen, en vallankaan tosiasiaväitteillä.

    Arvelen että historiamme tietty lyhyys ja epämääräisyys on syy siihen suomalaisuuden piirteeseen, jota arvostan erikoisesti: täällä on näihin aikoihin asti vallinnut tietty valmius kohdata ihmiset heidän omilla ehdoillaan. Tähän verrattuna Ruotsi (Tukholma) on luokkayhteiskunta.

    Olin nuorempana nopea nokittelemaan naapureita, jotka oliva tmielestäni liian nopeita tähdentämään todellista koulusivistystään (Norra Latin).

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia: - blogin aikaleiman säädöt ovat kohdallaan, myös kommenttien. Virhemerkintöjen syy jää siis epäselväksi.

    Moderoin kommentit aina muistaessani, muutaman kerran päivässä tavallisimmin.

    VastaaPoista
  22. Väinämöinen ja Ilmarinen eivät välttämättä olleet pelkästään taruhahmoja ja Lönnrotin luomuksia. Ainakaan asiasta ei vallitse akateemista yksimielisyyttä eikä kai koskaan voi vallitakaan, paitsi jos koko kysymys muuttuu yhdentekeväksi.

    Arkeologia on Suomessa mitätön tiede juuri siksi, että täällä ei ole paljon mitään esihistoriallisesti kiinnostavaa verrattuna vaikkapa ruotsalaisten salaperäisyydessään kiehtovaan menneisyyteen (pronssikausi, gootit, Birka, aarteet, viikingit ...). "Kiinnostava" tarkoittaa tässä vähän samaa kuin "ällikällä lyövää".

    Hitler oli vähän samaa mieltä Saksan esihistorian suhteen pilkatessaan Himmlerin pakkomiellettä menneisyyteen. Silti Saksan historia onnistuu sekin lyömään ällikällä, vaikka sivuuttaisikin arjalaisten maailmanvalloituksen sun muun hömpän.

    Tämä on se kehys, jossa Jaakkolan teos tietysti pitää nähdä. Kansallisvaltiot ympärillä kehittelivät omia menneisyyksiään ja loivat niillä kansallista yhtenäisyyttä. Tärkeältä osin se tapahtui muita, "vähäisempiä" kansoja ja rotuja pilkkaamalla. Sellaisia kuin suomalaiset. Olisiko pitänyt mennä maahan makaamaan ja tekeytyä mahdollisimman pienksi?

    VastaaPoista
  23. Jukka,

    etsit kirjaa, jolla voisi lyödä päähän näitä Karimon nykyaikaisia opetuslapsia. Itse ehdottaisin Unto Salon kirjaa "Ajan ammoisen oloista" (SKS:n toimituksia 1174, 2008). Kyseessä on oikein vetävä teos Länsi-Suomen esihistoriasta. Salo esittää melkein Jaakkolan kanssa painivan kokonaisnäkemyksen Suomen esihistoriasta, mutta jutusta puuttuvat mahtipontiset merivallat ja mukana on viime vuosikymmenien arkeologian ja ilmastotieteen panos.

    Lyhennellen, ja rankasti ulkomuistista (luin Salon kirjan sen ilmestyttyä 2008), näkemys on seuraava:
    * Suomen alkuperäiset asukkaat puhuivat todennäköisesti uralilaista kieltä.
    * Vasarakirveskansan indoeurooppalaiset, proto-germaanis-balttilaiset uudisasukkaat tulivat maahan muutamia vuosituhansia sitten. Heidän elinkeinonaan oli karjatalous. Karja laidunsi lehdoissa ja söi talvisin lumen alta talventörröttäjiä. Tämä kansa kutsui itseään ihmisiksi *huomos tai jotain sinne päin, mistä äänteenmuunnoksella tuli "Suomi", ja alkuperäisväestöä tummiksi, mistä tulivat sanat Häme ja Saame.
    * Vasarakirveskansan tuhosi ilmastonmuutos. Talvet kylmenivät ja lumi syveni. Karja kuoli pois. Kansa sulautui hämäläisiin, mikä näkyy geeniperimässä edelleen. Vasarakirveitä, jotka matkivat indoeurooppalaisia kuparisia kulttikirveitä, tehtiin vielä muutama sukupolvi, ja sitten ne rappeutuivat pois.
    * Roomalaisella rautakaudella Kalantiin tuli germaanista asutusta, joka sittemmin on sulautunut suomalaisväestöön.
    * Joskus kansainvaellusaikana Kalannin, Varsinais-Suomen ja Kokemäenjokilaakson alueella oli kihlakuntia, jotka yhdessä svealaisten kanssa kävivät ryöstöretkillä Hämeessä. Vainovalkeasysteemi ja silloinen linnoitusketju syntyi Hämeen ja Suomen rajan tietämille.
    * Suomi oli osa Sveaa ihan alusta saakka. Ruotsalainen uudisasutus tuli kuitenkin vasta Birger-jaarlin aikoihin.
    Korjatkoon se, jolla on Salon kirja kourassaan.

    VastaaPoista
  24. Tulipa juuri luettua Tapperin "Pitkäsuisten suku". Siinä kansalliseepos minun makuuni.

    VastaaPoista
  25. Jotkut sentään ovat saaneet historiankirjojaan valmiiksi ja jotkut teoksilleen jopa hyvän myyntimenestyksen. Joidenkin omituiset kulttuurihistorian yritelmät ovat jääneet pölyttymään kirjastoihin. Ne muistetaan lähinnä lukuisista kieli- ja lyöntivirheistään.

    VastaaPoista
  26. Ad Henry: - Bravoo! Olen lujasti samaa mieltä. Tapperilta löytyy paljon muutakin hauskaa.

    VastaaPoista
  27. Ad Anonyymi: - sääli, sääli. Oman väitöskirjani 2000 kpl:n painos myytiin loppuun viikossa ja kirjastot sitä kyselevät.

    Se on auki verkossa
    https://sites.google.com/site/jktekstejkuvia/taetae-kaikki-asianomaiset-noudattakoot-1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko nuo kirjoitusvirheet sinä korjattu?

      Poista
  28. Ad Erastotenes Aleksandrialainen - kiitos. Siinäpä kirja, joka oli jäänyt minulta huomaamatta. Panin jo tilauksen sisään.

    VastaaPoista
  29. Suomen suvun muinainen loistokkuus ilmeni myös kielellisenä kolonialismina ja muutoinkin voittoisana alemmilla kehitysasteilla rimpuilevien kansojen puhumien kielten tehokkaana siementäjänä. Tästä tosiseikasta kertovat Sigurd Wettenhovi-Aspan tekemät laajat tutkimukset alalta. Wettenhovi-Aspan akateemisesta statuksesta en ole varma, mutta ainakin hänen työnsä lopputulemat lienevät herättäneet hyväksyvää muminaa ja nyökkäilyä tietyissä piireissä.

    VastaaPoista
  30. Vieläköös tämä pitää paikkansa?

    Valev Uibopuu; Finnougrierna och deras språk

    http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=642000

    VastaaPoista
  31. Mainioita pistoja, kiinnostavia viitteitä ja terävää läpivalaisua historian "itseymmärryksen" pilveen taas bloiginpitäjältä ja muutamalta muultakin.

    Tarttuisin kuitenkin esilletuotuihin näkemyksiin historiallisten kirjoitusten käyttökelvottomuuteen "löyhäpäisten" sivistämisessä.

    Näkisin päinvastoin tärkeänä, että omaa maailmankuvaa rakennettaessa ymmärretään historian, tieteen ja aatteiden muutokset myös aikalaisten ja aikaisempien kirjoittajien silmin. Tähän jatkumoon jäsentyvät paremmin uudemmat tulokset ja opit, jotka epäilemättä asettavat vanhemmat näkemykset rodusta, kansasta, kielestä ja valtiosta omaan arvoonsa.

    Lisäksi, niinkuin tiedämme, historialliset opit, asenteet ja aatteet elävät kiertokulkuaan edelleen nykyäänkin, niin meillä kuin muuallakin. Tähän sopii hyvin bloginpitäjän viimeinen lainaus itänaapurista, tai "suomalais-ugrilaisen" Unkarin sisäpolitiikan viimeaikaiset virtaukset.
    Näihinkin antavat hyödyllistä vertailukohtaa blogissa ja kommenteissa mainitut vanhemmat taivastelevat, paatokselliset ja asenteelliset kirjoitukset.

    Moni tärkeä kirja ja lehti jäi nuorena lukematta,mutta olen iloinen, että opettelin lukemaan Hakkapeliitta-lehdestä ja luin Jussi Kukkosen vauhdikkaita sotakirjoja pojille (Rappasodan sankarit pitää vielä lukea uudelleen). Maailman monella kolkalla niittenkin aatteet näyttävät kovin ajankohtaisilta.

    VastaaPoista
  32. Minua on aina jotenkin huvittanut tämä tiettyjen suomalaisten ajattelumalli. Että siinä, missä kaikilla naapurivaltioilla ja -kansoilla on oma pitkä, kronikoitu historiansa, Suomi on oikeastaan ollut jonkunlainen tabula rasa 1800-luvulle asti, jolloin ilmeisesti ufojen tuomana tänne tiputettiin outoa kieltä puhuva tuntematon barbaarilauma. Ehkä olemme avaruuden humanoidien jälkeläisiä? :D

    Toisaalta jonkinlainen maalaisjärki sanoo, että kai täälläkin on jotain tapahtunut ennen Venäjän valtaa.

    VastaaPoista
  33. Ad Anonyymi: - olen samaa mieltä, historiografia eli historiankirjoituksen historia on hyödyllistä ja hauskaa. Onkohan sitä tässä maassa moni harrastanut Matti Viikari -vainajan jälkeen. Hänen tätä asiaa koskeva kirjansa oli mainio.

    VastaaPoista
  34. Ad Omnia: - taidanpa laittaa trollin taas jäähylle. Yritykset henkilökohtaisiksi pistoiksi ovat paikallaan, jos ne liittyvät jollain tavalla johonkin asiaan. Kun niillä todistellaan kirjoittajan heikkoutta, herää kysymys, mikä tarve trollilla on lukea ja kirjoittaa.

    VastaaPoista
  35. Mikäli olen oikein oivaltanut, niin isäntämme kokee sanoa tässäkin, että me suomalaiset olemme ja olemme olleet sen verran kovia jätkiä, että emme tarvitse mitään vääristeltyä historiaa tai taruolentoja muuten kuin korkeintaan huvin vuoksi.

    VastaaPoista
  36. Ainakin Urpilaisen Eki Oulun yliopistossa tutkii sitäkin. Kaltio-lehdessä muistaakseni oli kiintoisa juttu aiheesta, verkosta löytynee lisää.

    Julkaisuluetteloa

    VastaaPoista
  37. " - - paremmistollemme - - on viime aikoina tullut ihmeellinen tarve osoittaa, että suomalaiset eivät ole mitään eivätkä mistään kotoisin."

    Johtuisikohan se kemppisen sukupolven "intellektuellien" itseinhosta, joka kohdistuu itseään ja omaan maataan ja sen kansalaisia kohtaan.

    He ovat nimittäin huomanneet, etteivät heidän haihatuksensa, edistyksellisyys, näennäis-kriittisyys edellisiä sukupolvia osoittautunutkaan muuta kuin suureksi vitsiksi ja moraaliltaan ala-arvoiseksi.

    Itse luin Kairamon teoksia varhaisteininä. Sain pysyvän innostuksen (Suomen) historiaan ja hyvän suomalaisen itsetunnon. Sekö se on niin väärää ja pateettista?

    VastaaPoista
  38. Olavi Paavolaisen puolustukseksi:
    Itse en ole lukenut Synkkää yksinpuhelua. Olen kuullut sitä sanottavan kovin pitkäveteiseksi ja puisevaksi. Sitä vastoin olen lukenut oikein hyvin Paavolaisen ns. "Pako pimeyteen" -trilogian: Kolmannen valtakunnan vieraana, Lähtö ja loitsu sekä Risti ja hakaristi. Näistä viimeinen on minulle Paavolaisen todellinen "testamentti", epätoivoinen yritys kertoa yleisölle että sekä natsismi että kommunismi ovat samasta puusta veistettyjä kollektivistisia aatteita. Kumpikin yhtä mahdottomia ajattelevalle ihmisille. Missä on ajattelevan ihmisen paikka hulluksi tulleessa maailmassa? Paavolainen osoittaa, että kaikesta menneestä pahasta huolimatta kristinusko on Euroopassa siittänyt älyllisyyttä, individualismia ja kosmopoliittisuutta. Ja siksi, jos on _pakko_ valita kansallissosialismin ja kommunismin välillä, Paavolainen valitsee kommunismin, koska edes ideologian tasolla se ajaa kosmopoliittisuutta ja kansojen välistä ystävyyttä.

    VastaaPoista
  39. "Kansakunnan päämäärät, joiden mukaan muokataan sekä menneisyys että tulevaisuus, ovat henkisyys, suuruus ja arvokkuus." (Vladimir Putin)

    Eipä olisi voinut G. Orwellkaan sattuvammin sanoa.

    VastaaPoista
  40. Me emme kyllä todellakaan ole Afrikasta kotoisin. Katso esim.: https://m.phys.org/news/2017-05-scientists-million-year-old-pre-human-balkans.html

    VastaaPoista