Sivun näyttöjä yhteensä

19. huhtikuuta 2012

Kumma blogi


Imatralainen tai lappeenrantalainen Kari Lempiäinen saattaa olla Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston miehiä. Ammatti on erikoistutkija ja ala tietotekniikka.

Hän oli pyhäaamuna radiossa ”Näistä levyistä en luovu” –ohjelmassa. Ohimennen vilahtaneen tiedon perusteella kaivoin esiin hänen bloginsa

Valokuvia löytyy Googlella.

Kun ihminen sanoo, kuten minä nyt, että onpa jumalattoman hyviä konsertti- ja musiikkiarvosteluja, hän tarkoittaa, kuten minä nyt, että maku ja mielenkiinnon kohteet ovat juuri samat.

Radiossa soi klassisen seassa John Coltrane (Giant Steps) ja Pink Floyd. Blogista käy ilmi suorastaan järkyttävä konserttien harrastus. Mies näyttää käyvän monta kertaa viikossa kuuntelemassa ja kirjoittaa joka kerta jotain fiksua ja erinomaisen asiantuntevaa. Hän ei pelästy Helsingin Musiikkitalon uutta ja vähemmän tunnettua musiikkia eikä edes itseään Wagneria.

Viime syyskuussa hän istui Wagnerin Ring-tetralogian, joka veljeltäni ja minulta jäi tällä kertaa meinaamiseksi.

Itse innostun blogin oopperataltiointien (Kuva ja ääni eli Blu Ray) esittelemisestä. Suurin osa on uusia esityksiä, joista en välttämättä ole kuullutkaan. Lukijalle on suuriarvoista, että blogisti suodattaa kummallisuudet pois. Oopperassa harrastetaan modernisointeja ja sovituksia, jotka eivät ole välttämättömästi eduksi teokselle.

Radio-ohjelmassa menin lopullisesti veteläksi viimeisestä numerosta, joka oli katkelma Tannhäuserista, ja nimenomaan Wilhelm Furtwänglerin johtamana hyvin vanhana esityksenä (jonka restauroitu versio on ainakin hiljan ollut CD:nä myynnissä).

Menee jo noituuden puolelle. Useimpia Wagner-levytysiä en oikein kestä. Ringiäkin kuuntelen Barenboimin johtamana vain paremman puutteessa. Kun on kuunnellut Gergieviä, ei enää ole helppo tyytyä levyllä vähempään. En jaksa kuunnella. Furtwängler on aivan toista. Musiikillisesti se on ihme. Rinnakkaisnimi on tietenkin Klemperer. Herroille järjestyi tilaa, koska Klemperer joutui pakenemaan Saksasta juutalaisena, kun taas Furtwängler johti Berliinissä Beethovenia pommien putoillessa konserttitalon katolle.

Tämä Lempiäinen, jonka naamassa ehkä on jotain tuttua tai sitten ei, lienee hyvässä asemassa, koska hän matkustelee, ja kun hän on matkalla, hän menee oopperaan. Niinpä Oslon uusi oopperatalo saa asiantuntevan esittelyn, ja kirjoittaja vertaa sitä Kööpenhaminan oopperaan.

Mikä on tämä mies? Musiikkikritiikkinä hänen kirjoittamansa ei häpeä kenenkään suomalaisen rinnalla – paitsi ehkä Isopuron Jukan, jonka täysammattilaisuus ja huikeaksi kehittynyt korvan tarkkuus ja taito löytää yksityiskohdat on tietysti omaa luokkaansa.

Verkossa näkemäni valokuvat – blogisti toinen suuri rakkaus - ovat lyhyesti sanottuna hyviä ja sopivat jotenkin hänen musiikkimakuunsa. Muodot, etenkin graafiset muodot, näyttävät kiinnostavan, varsinkin kun muodoista syntyy liikettä, ja esimerkkejä löytyy lähiympäristöstä, vaikkapa kerrostalon parvekkeista ja niiden varjoista.

Olen mieltynyt kuviin. Turhan harva valokuvaharrastaja uskoo, että kuvan ei tarvitse olla erikoinen eikä kummallinen tehotakseen. Huonokin kelpaa, kuten S. Niinistön virallinen muotokuva taas kerran osoitti. Minulle henkilökohtaisesti muoto ja sen sisältämä potentiaali eli jännite eli mahdollisuus liikkeeseen merkitsevät eniten. Ja musiikissa sama. Se toimii kuin sydän, sähköisku ja supistus ja sitten lyhyt lepo.

Jäljelle jää kysymys, onko tämän tasoista tavaraa enemmänkin kätkettynä verkon uumeniin? Vihjeitä otetaan kiitollisuuden tuntein vastaan.

13 kommenttia:

  1. Attention, Kemppi!
    Muista nyt, että olet monimiljoonakäyntinen mielipidevaikuttaja. Omassa yksinäisyydessään on mainitsemasi herra Lempiäinen tähän yöhön asti saanut vaeltaa (ilman kommentteja) ja nyt jopa minä, joka korkeamusiikista en mitään ymmärrä, plätkäisin hänen bloginsa välittömästi suosikkilistalleni. Loistava Vincent meni aikanaan aivan mykkyrään, jos hänen maalauksiaan vähänkään kehuttiin. Otatko vastuun, jos me nyt kaikki, Sinun perässähiihtäjäsi, ryntäämme Lempiäisen blogiin häntä häiritsemään?
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset Jukka Kemppiselle rohkaisevasta blogiesittelystä ja liikenteenohjauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ja tästä liikennepoliisi kuitunen&piippo ohjaa Herrat konserttiin viikon kuluttua:
      http://www.saimaasoi.fi/2012/05/konserttikiertue-valonsaikeita-ja.html

      Poista
  3. Olen tykännyt Rane Aunimon leffakritiikeistä. Kirjoittaa kai Demariin ja nettisivuillaan http://www.raneaunimo.net/ on laaja arkisto. Aika paljon keskimäärästä syvempää analyysiä.

    VastaaPoista
  4. "Useimpia Wagner-levytyksiä en oikein kestä."
    Kuka tolkullinen, huo. term. a´la Katainen, sitä pulleaa natsimusaa jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin voidaan mainita Luis Buñuel, jota on vaikea vääntää ainakaan natsiksi. Omien sanojensa mukaan hän rakasti Wagnerin musiikkia. Jonkinlaisena todisteena tästä voinee pitää sitäkin, että Isoldes Liebestod pauhaa parissakin hänen dokumenttileffassaan taustalla. Kataislaisittain ajateltuna on tietysti eri kysymys, oliko Buñuel "tolkullinen" henkilö, mutta asiasta on olemassa hiljainen konsensus, että oli.

      Poista
    2. Ottaen huomioon, että Wager kuoli 1883 ja Hitler syntyi 1889, niin tämänkertainen natsi-kortti happani iskijänsä käteen.

      Poista
    3. Komisario Morse ainakin. Todistusta tietysti heikentää, hieman, se, että Morse on fiktiivinen henkilö. En pidä sitä kuitenkaan pahana puutteena.

      Poista
    4. "pulleaa"

      Hauska mutta minusta ei osuva kuvaus - Wagner jos mikä on jäntevää ja etenevää (joskin moneen verattuna hitaasti).

      Poista
  5. Kumma blogi - tämäkin!

    VastaaPoista
  6. Lempiäisen kuuluisuuden kasvun perusteena voidaan myös pitää tietenkin radio-ohjelmassa esiintymistä.

    Netti kätkee syvyyksiinsä paljon hyvää, pahaa, innostavaa ja arveluttavaa. Itse olen kiitollinen tämän blogin päivittäin tuomasta virkistävästä aivohuuhtelusta sekä Kemppisen että kommentoijien ansiosta.

    VastaaPoista
  7. Wagneriaanille hyvä on thewagnerian.blogspot.com.

    VastaaPoista
  8. Wagneriaanille thewagnerian.blogspot.com on hyvä.

    VastaaPoista