Sivun näyttöjä yhteensä

8. huhtikuuta 2012

Disain


Juristi saa ihottumaa teollisesta muotoilusta. Se on järjestetty joka maassa eri tavalla eikä kunnolla missään.

Vihje: erikseen myytävä Helsingin Sanomien HS Teema on vallan mainio julkaisu. Toimittajat saavat ikään kuin kerrankin kirjoittaa, mitä haluavat ja osaavat. Nyt myynnissä oleva läpyskä on Design-numero. Maksoin nöyrästi 7,50 ja kotiin tultuani luin lehden kannesta kanteen. Sellaista ei hevin tapahdu.

Vaikka suhtaudun nyrpeästi HS:n asiantuntijaraatiin – siihen kuuluu liikaa itsensäpaljastajia – olin tyytyväinen heidän valintaansa. Suomen hienoin disaintuote on Maiju Gebhardin kuivauskaappi (1945 – 1947 – lähes tuntematon muualla maailmalla) ja kamalin Alvar Aallon Savoy-maljakko, jossa ei voi pitää edes kukkia.

Minulla on oma listani maailman hienoimmista disaineista. Ykkönen on hakaneula. Kakkonen on puinen lyijykynä. Kolmonen on kalakukko.

Esimerkeistäni näkee, miten vaikeaa muotoilu on. Hakaneulassa paketti ja tuote ovat sama esine, samoin lyijykynässä, ja kalakukossa pakkauksen voi syödä. Pankaapa paremmaksi!

Kirjoitin joskus Henri Petroskin pitkäaikaisena ihailijana (The Pencil: A History of Design and Circumstance, 1990; Te Evolution of Useful Things, 1992) glemmarista. Miten monta mallia ja patenttioikeudenkäynti tarvittiin ennen kuin paperiliitin löysi muotonsa, joka toimii eikä takerru.

Hakaneula on ohimennen tehty ja patentoitu keksintö. Nähtävästi sopivaa pianolankaa oli käytettävissä. Päätähuimaava oivallus oli tarvittavan jousivoiman rakentaminen itse esineeseen, eikä helposti toteutettava ja halpa peltinen salpa ollut liioin vaikea ajatus. Itse kukin muistanee kipeästi, että silloin tällöin esiintyvä versio, jossa salpa on sekin taivutettu samasta metallilangasta, ei toimi. Se pistää ja takertuu muihin vaatteisiin.

Kukaties punkkarit ovat teknisesti kaikkein sivistyneintä väkeä. Hakaneulan ohella partakoneenterä, siis se jo sivuutettu Gillette, olivat massatuotannon riemuvoittoja. Kyllä sellaisia kelpaa killuttaa huulissaan tai nenässään.

Jos heittäytyisin kulttuurihistorian luennoitsijaksi (en viitsi tänään), lisäisin luetteloon napin. Se on myöhäinen keksintö, luultavasti siksi, että napinläpi on vaikea ja työläs tehdä. Napin asian ajoi hakanen tai ennen sitä nyöri.

Tämä maininta on tarkoitettu repliikiksi keskusteluun patenttioikeudesta. Neula nimittäin lienee paleoliittinen keksintö ja solki viimeistään kuparikaudelta, mahdollisesti pronssikaudelta.

Mitä eroa soljella ja hakaneulalla on keksintöinä? Todellisuudessa ei mitään. Hakaneulan suuri esiinmarssi osoittaa, että maailmaan oli saapunut uusi ammattikunta. En tarkoita muotoilijoita, vaan insinöörejä.

Lyijykynä, 1700-luvun lopulta, oli sotatarvike. Ainoa käyttökelpoinen grafiitin luonnonesiintymä oli Englannissa. Napoleonin sotien vuoksi oli jauhettava huonompaa grafiittia puuteriksi ja kokeiltava soiva seos saveen. Uusi, verraton ase ole keksitty.

Professorina en koskaan iljennyt ottaa puheeksi ongelmaa, joka taisi vaarantaa terveyteni, nimittäin silmät. Tenttivastaukset sai ja saa edelleen kirjoittaa lyijykynällä. Opiskelijalla on oltava tilaisuus muuttaa mieltään eli pyyhki ja kirjoittaa uudestaan. Kun käsiala on jossain välissä kadonnut maailmasta, himmeällä lyijykynällä riipusteltujen konseptipaperien tulkitseminen kävi työstä.

Mutta tuomioistuimissa lyijykynä oli korkean virka-arvon merkki. Jäsenet, neuvokset, suttasivat esittelijän koneella kirjoitetun konseptin lyijykynällä. En todellakaan muista yhtään poikkeusta. Aina lyijykynällä – vaikka yliviivaukset tehtiin omituisesti hakasuluilla. Ehkä joku oli saanut tsaarin aikana junanvaunullisen hyviä lyikkäreitä halvalla. Miten lienee nykyisin? Epäilen että tuomioistuimet ovat puisten lyijykynien viimeinen linnake. (Kyllä; olen myös illuminoinut konsuja; se on toinen tarina – neuvoston merkintöjen toisintaminen musteella (Akvila).

39 kommenttia:

  1. Mikä on glemmari? Klemmari on kyllä tuttu ja se tarkoittaa paperiliitintä.

    VastaaPoista
  2. Kaikkein kalleimpien italialaisten paitojen käsinommellut napinlävet ovat nykyäänkin niin ronskin näköisiä, että eivät menisi teollisessa tuotannossa laadunvalvonnasta läpi.

    VastaaPoista
  3. Kuulakarkikyna;

    Pidan yksinkertaista kuulakarkikyna, tyypia BIC, aivan sanattomaksi tekevana oivalluksena ja insinooritaidon mestarityona. Kirjoituspaassa olevan pallon ja sen pesan mitoitus on arvattavsti ollut iso tyo. Minulta ei koskaa ole tama pallo ollut hukassa eli on pysynyt aina pesassaan, ja silti annostelee mustetta tsaisesti!

    VastaaPoista
  4. Tanskanmaalla kuulemma käyttävät Aalto-maljakkoa oluttuoppina. Siinähän on sopivasti ote molemmille käsille ja kaatonokka kohti janoista suuta.

    VastaaPoista
  5. JK. Kalakukon kun disainlistassasi mainitset, niin oheisesta linkistä löytyy teko-ohje pitkänlinjan ko. tuotteen leipurilta (kuvien kanssa):


    http://kivaniemi07.blogspot.com/2010/10/mystinen-kalakukko.html

    VastaaPoista
  6. Kun tuo liitin tuli mainittua, en malta olla kommentoimatta tarranauhasta. Aluksi se tuntui kätevältä mutta nyt kun niitä on joka läpän sulkimena, ne ärsytävät tarttuessaan milloin minnekin.
    Todella tehokas liitin on tyhjässä, unelman ohuessa hedelmätiskin muovipussissa. Sitä ei tahdo saada auki hygienisesti sitten mitenkään.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  7. EU:sta lyijykynät hävisivät v 2011, kesäloman jälkeen.

    Nyt siellä on liki jokaisella tabletit, joihin esityslistat mahtuvat.
    Mediassa väitetään, että iPod on tulossa yleissanaksi.

    Ne, joilla oli lapsena lyijykynä, siniruutuinen vihko ja kumi, oppivat että viisas ratkaisu tulee vasta, kun kaikki siihen vaikuttava tieto on omien aivojen sisällä aikansa hautunut.

    Ne, joilla ei ole lyijykynää eikä kumia, tekevät ratkaisuja ulkoistaen (eivät käsittele niihin tarvittavia tietoja aivoissaan, mutta tietävät, missä ne tiedot ovat - siis missä linkeissä: hakukoneesta haettu tieto tosin ei "haudu").

    Kumpi ratkaisu lie parempi? Ainakin omaan päähän ahdettu ihmisaivojen päiväkapasiteetti (32 GB/10 tuntia) lisää kortisolin määrää hermoverkossa ja aiheuttaa suurta solutuhoa.

    "Vanhenin vuosia kuukausissa"

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - glemmarin brutaalin kuoleman yksityiskokhdista poliisi vaikenee. Valokuva siitä ajelehtimassa Seattlen katuojassa on järkyttävä:
    http://uncyclopedia.wikia.com/wiki/Microsoft_Word_Paperclip

    VastaaPoista
  9. Yhdensortin neronleimaus design vai mikä patentti sekin, on että laatii työpanokseen perustuvan osakekirjan. Saisi osinkoa palkan sijasta. Kauppalehti 5.4.-12 kertoi Sweat equitystä enkelisijoitustoiminnassa.
    TekesValtiokin puuhaa tätä jonakin Vigo toimeentuloluukkuna paremmalle väelle.

    Homman nimi on kutakuinkin panna osakepääoma apportiona mutta ei kuorma-autona meisselinä eikä lapiona, vaan tutkintona. Osaajataho sitoutuu työskentelemään asiantuntijafirmassa medone-mehiläinen -ja tulee osakkaaksi. Se on sitten sitä myöten selvää. Raihnaishoitolan kilpailutuksessa allergiaosaajataho saa pluspisteitä ja kukkienasettelija miinus. Se on sitten carema-attendo kun hoidettavat perii, ja pienet palovaaralliset testamenttijohdannais-hoitokodit suljetaan.

    Hyvinvointivaltioverot ohjautuvat näille monitaitureille. Yksi keksinnöistä on ottaa palkka osinkona. Hoitomaksut jäävät alemmiksi kun palkkavero jää pois. Markkina on auki Rääkkylöitä myöten. --Kiva kun kaikki eivät jää kipeiksi. Sopimusvapaus on ylin arvo.Anarkistit voittivat. Trullit ja noidat hilluvat.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vigo ei ole hyvästä, vaikka nuoriso sen sai markkinoitua ensin tekesille ja ohjelman päätyttyä julkisuuteen... mainostomalla toistolla toiston perään ohjelman hienoutta. Siis oman työn hienoutta.

      Pienyrittäjän kannalta asia on niin, että kerran viikossa toimistolla käy joku besser-wisser puoli päivää olemassa. Hintaa on keskisuuren yrityksen toimiatuajohtajan verran eikä vastuita juurikaan. Useampi pien- ja sarjayrittäjän on antanut Vigon mennä menojaan. Sarjayrittäjä eli tyypillisesti ensimmäisessä yrityksessään onnistunut tunnistaa ukotuksen. Tai siis paremminkin, yrittäjän kannalta tarpeettoman suuren riskin.

      Vigon tekijämiehet ovat sarjayrittäjiä myös. Track-record kunnossa, keskittyminen jatkossa ei olekaan uuden tekemistä mahdollisimman hyvin, vaan onnistumistarinoiden luomista. Tekes saa hyvää uutisointia tästä eli kaikki voittavat. Kai...?

      Ei, vaan Tekes on löytänyt saman ikiliikkujan, josta Ollila varoitti henkilöstöään vuonna 2004.

      Paljonko jää villoja, kun omakehu otetaan pois?

      Poista
  10. Kaikenlaisia kyniä arvostaen parhaat käsinkirjoittamiseeni/-piirtämiseeni ovat annostelevat lyijykynät eri lyijypaksuuksineen sekä pullosta täytettävä Pelikan-mustekynäni vuosimallia 1991.
    Saman vuosikymmenen aikana Saksassa lapseni kirjoittivat koulussa melko kaiken mustekynällä; tekivät jopa matemaattiset tehtävänsäkin sillä. Virheet viivattiin yli; opettaja kertoi sillä tavoin näkevänsä kuinka oppilas oli oppinut.
    Siihen aikaan muuten näin Saksassa käytettävän lyijykynissä holkkeja.
    Mikään ei voita muuten timpurinkynää!
    http://netmanner.com/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=4331103

    VastaaPoista
  11. Kai tämä kasku on tuttu: NASA kehitti miljoonalla dollarilla astronauteille kuulakärkikynän joka toimii painottomuudessa, neukut antoivat kosmonauteille mukaan lyijykynän.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - kuulakärkikynä oli U.S. ilmavoimien tilaus II maailmansodan ajalta. Seurauksena oli toimiva laite, jota muuten sanottiin "flaieriksi " (flyer) vielä nuoruusvuosinani. Seuraukseni oli myös riivatunmoinen patenttiriita. Todellinen keksijä Bic (oik. Bic---wictz) hävisi.

    Olen vieläkin ylpeä siitä, että minulla oli kansakoulun ensimmäinen kuulakärkikynä. Sen merkki oli Kaligraf. Vuosi oli 1954.

    Nykyisin suosin halpoja geelikyniä. Ne saoin kuin kuulakärkikynät voivat muuten tuhota vaivattomasti paidan taskun ja siten paidan...

    VastaaPoista
  13. Kouluaine kirjoitettiin lyijykynällä ja opettaja rakasti omaa punakynäänsä. Aineen lopussa oli aina lähes alkuperäisen mittainen kommentti, siis ne oikeat mielipiteet, punakynällä kirjoitetut, vaikka värien symboliikka meni juuri päinvastoin. Äidinkieli, kielioppi ja kirjallisuus, 4, lukion toisella. Kuulin keväisen kadun kutsun, enkä palannut Norssiin enää koskaan. Syy ei liennyt silloinkaan Stabilon lyijykynän.

    VastaaPoista
  14. Miksi kukaan ei mainitse täytekynää? Kyllähän se meni pois "muodista" 1960-luvulla, kuulakärkikynän myötä, mutta on silti kirjoitusmukavuudessa ylivertainen (tosin lyijykynällä on etunsa myös).

    Vuoden 1990 paikkeilla jouduin kirjoittamaan paljon käsin, ja sain käden kipeäksi kuulakärkikynällä, mutta kollegan vihjattua täytekynästä kokeilin sellaista, eikä käsi enää kipeytynyt.

    Parikymmentä vuotta olen kirjoittanut mustekynällä, olisiko neljäs nyt menossa. Mustetta kuluu, mutta mustepullo ja konvertteri sekä varapatruuna on kätevä yhdistelmä.

    No, kyllä mustekynässä ongelmansa on. Kerran unohdin kynän lentokoneessa taskuun, ja paineenvaihteluiden takia se vuosi läikän housuihin; onneksi sain hotellissa pesetettyä tahran pois.

    VastaaPoista
  15. En pidä Aallon suunnittelemista rakennuksista. "Vohvelikeksikin" pilaa Katajanokan. Hänen nojatuolinsa ovat epämukavia ja jotkut edustustuolit suorastaan vaarallisia. Olen nähnyt vieraan keikahtavan eräillä hienoilla kutsuilla lattialle Aallon nojatuolista.

    Pidän Aalto-maljakosta. Kyllä siinä voi pitää kukkia. Olen tarjonnut siitä hedelmäsalaattiakin. Siinä voi säilyttää esineitä.

    Onnellista pääsiäistä!
    Anna Amnell

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Olen nähnyt vieraan keikahtavan eräillä hienoilla kutsuilla lattialle Aallon nojatuolista. "

      No wonder.

      Poista
  16. Kauhavalle tultiin ikäänkuin jälkijunassa. Lappeenranassa Olli Miettinen, sittemmin Matka-Miettinen, kauppasi Lyseon pihalla 1952 tai jopa aikaisemmin, Reynolds Flyer-kuulakärkikyniä ja lakritsapötköjä. Ainakin "Mutsi" kielsi jyrkästi kynien käytön ruotsin kokeissa. Vain oikea mustekynä kelpasi.

    Seno

    VastaaPoista
  17. Parahin Jukka,
    mitä vitun designia on lyijykynässä?!?
    Sehän on mitä puhtainta insinöörityötä!
    (Muutenkin listasta näyttää kovasti puuttuvan juuri mainittu design.)

    Napinläven tekeminen ei muuten ole lainkaan niin vaikea tehdä kuin napin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä puhuminen on kyllä helpompaa kuin mikään.

      Poista
  18. Milloin viimeksi ostitte kuulakärkikynän? Minä ostin ainokaiseni v. 1963. Siinä oli mustesäiliö neljälle eri värille. Ennen paperinpyörittäjän työuraani käytin arpajaisvoitoksi saatuja BIC-kyniä, sen jälkeen työpaikan omia ja muualta saatuja mainoskyniä (ml.kansanedustajaehdokkaiden kynät). Niillä pärjään lopun ikääni.

    VastaaPoista
  19. "Todellinen keksijä Bic (oik. Bic---wictz) hävisi."

    Entäs László Bíró?

    VastaaPoista
  20. Alvar Aalto lienee eräs pahimmista anti-suunnittelijoista tässä maassa. Tälläkin hetkellä keskellä Jyväskylää seisoo talo, jossa ei ole ainuttakaan ihmistä, ei edes virkamiestä, vaikka nimi onkin valtiontalo. Talo on suunnattoman ruma ja se romahtaa hetkellä millä hyvänsä. Taloa ei voida purkaa, koska sen on suunnitellut Alvar Aalto.
    Miksi, oi miksi ei voida myöntää, että suurimmillekin neroille sattuu joskus huonoja päiviä ja että he saattavat mahdollisesti tehdä erehdyksiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos huoleton - Jyväskylästä tiedotetaan kyllä heti Närpiöön tapahtumien kulusta.

      Poista
  21. Ad Omnia - lyijykynöä designia - hyvänen aika, puinen lyijykynä loistaa samoilla ominaisuuksilla kuin parhaat lasit ja kupit - ihanteellinen paino ja paksuu ja nerokas muoto kädelle ja lisäksi paksuuden ja korkeuden suhde. Lyijykynä lienee ainoa taideluomus, jonka muoto ei lakkaa miellyttävästi, vaikka se lyhenee radikaalista teroitettaessa.

    Vai luulko joku, että se on sattuma tai teknisten tekijöiden vaatimus, että lyijynät ovat melkein kaikki saman pituisia ja paksuisia, ja lyijyt samoin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys kuuluukin, mitä iloa tekninen kehittäjä saisi siitä että kynien ja lyijyjen koot vaihtelisivat? Design alkaa vasta ongelmanratkaisun loppuessa.

      Poista
    2. Hyvin sanottu.

      Ja joissain esineissä pilaa funktion. Erilaiset vaateripustimet ja koukut pahimmasta päästä.

      En tiennyt olevani kone-esteetikko, mutta teollisuuslaitokset, esimerkiksi petrokemian, ovat karuudessaan ja funktionaliteettiin keskittyessään hienoja. Ei liikaa design-kuorrutusta.

      Poista
  22. Lasz<lo Biron ohella eranskalainen Marcel Bich.

    Kuukyniä omistan kaksi - vastoin alkuperäistä ideaa mustesäiliö on paineistettu. Valmistaja on Fisher. Kynä lienee todella ollut kuulennolla mukana. Itse ihettelen, että omani on tallella, vuodesta 1970. Kynää valmistetaan ja säiliöitä saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä mielessä Bich on ollut mukana? Siis muuten kuin Bírón patenttia ostamassa?

      Poista
  23. Ad Omnia: - täytekynän jätin tieten eri jutun aiheeksi. Se on maailmankatsomus.

    tätä nykyä saa aivan erinomaisia japanilaisia täytekyniä. Heillä lienee kirjoituksensa johdosta erityinen tarve käyttää niitä.

    UCLA:n kuppiloissa täytekynä käyttäjää uhkaa portikielto - eurooppalaista snobismia, jotka Kaliforniassa halveksitaan. Olen kokeillut...

    VastaaPoista
  24. Komppaan Närpiön s



































    Komppaan Näärpiön Sutta: Tapasin valtiontalolla ensi kerran tulevan vaimoni ihanan hymyn, seuraavan kerran kohtasin hänet Ainolassa - ja pääsin saatollekin jne.
    Valtiontalo oli kylmän kalsea paikka ja ruma kuin mikä. Naiset sentään olivat useimmiten houkuttavia, eikä se ollut Aallon ansio.

    En vieläkään ymmärrä sitä, miksi Alvarista on semmoinen jeesus tehty!

    iisi

    VastaaPoista
  25. Siis eiks täytekynä ja mustekynä ole sama asia?

    http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4ytekyn%C3%A4

    VastaaPoista
  26. Alvar Aallon vihaamisen leviäminen tuntuu olevan taistolaisuuden pysyvin saavutus Suomessa. Sukupolveni arkkitehtiopiskelijat saivat pitää mistään Aallon töistä vain salaa. Savoy-maljakko oli poroporvarillisuuden äärimmäinen ilmenemismuoto.

    Hyvä taideteos ei useinkaan ole "kaunis"-ovatko Dostojevskin romaanit "kauniita"? Sama pätee myös muotoiluun ja arkitehtuuriin, jotka ovat vielä vähemmän taiteilijan vapaata itseilmaisua. Bruce Allsopin sanoin "A feeling of elation because it is a beautiful spring morning does not justify an efflorescence of pinnacles on a design for a police station".

    Jyväskylän Valtiontalo ei ole mikään valtiontalo vaan Suojeluskuntatalo. Niinpä sen muotokieli on asianmukaisen jäyhä eikä mikään krumeluuri olisi käyttötarkoitukseen soveltunutkaan. Julkisivua on toki myös myöhempien omistajien toimesta kaikin tavoin pyritty pilaamaaan, ja hinku purkaa talo on saanut omistajat muutenkin laiminlyömään sitä jo vuosikymmenten ajan. Luuletteko että tilalle muka tulisi mitään sen parempaa?

    AW

    VastaaPoista
  27. Lyijykynällä (erityisesti -täytekynällä) on yksi lyömätön ominaisuus: se on kaunokirjoituksella kaikkein nopein kynä, lyijy ikäänkuin liukuu paperin päällä.

    VastaaPoista
  28. Höpö, höpö, ano! Ei tarvitse olla taistolainen huomatakseen, että A.Aalto on suunnitellut muutamia tosi kurjan näköisiä taloja. Hänen itse suunnittelemansa venekin oli sellainen venkura, ettei siitä tiennyt, haluaako se olla veden päällä vai alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusinkin vain provosoida. Aallon tuotanto on niin iso, että löytyy sieltä kaikennäköistä. Mutta J-kylän S-talosta olen kyllä sitä mieltä, että hyvin kunnostettuna se on vähintään yhtä hyvän näköinen kuin se kulmittain oleva pankkitalo samalta ajalta (Oiva Kallio).

      Myös Enso-Gutzeitia pidän paljon mainettaan parempana.

      On paljon ihmisiä jotka käyvät mielellään katselemassa performanssitaidetta ja muuta "paskanheittoa", mutta joiden maku arkkitehtuurin suhteen on jämähtänyt 1910-luvulle (ja musiikin suhteen 1830-luvulle).

      AW

      Poista
  29. Aina puhutaan, että Keksintösäätiön yhdeksi viime vuosituhannen merkittävimmäksi suomalaiseksi keksinnöksi nimeämä ja HS:n raadin Suomen hienoimmaksi designtuotteeksi valitsema astiankuivauskaappi on suomalainen ilmiö. Totta on, ettei sitä yleisesti tunneta juuri muualla. Keski-Euroopassa asuvana ostin keittiökalusteet vuonna 2005. Kun kysyin myyjältä kyseistä kaappia yllätyin, että hän tunsi sen heti. Kuulemma monet italialaistaustaiset asiakkaat haluavat sellaisen. Saksalaisvalmistaja Nolte-Küchen luettelossa oli useita erilaisia kuivauskaappimalleja. Italiassa astiankuivauskaappi onkin ollut kaikissa niissä lomahuoneistoissa, joita olen vuokrannut. Nettiä selatessani löysin yllättävän tiedon. Louise R Krause on saanut astiankuivauskaapille (dish drying cabinet) patentin Yhdysvalloissa jo vuonna 1932, siis yli kymmenen vuotta ennen Maiju Gebhardin keksintöä. Lähde: http://www.google.com/patents/US1860617

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos katsot linkaamasi Krausen patenttia niin se on kovin erinäköinen. Teknisesti heikompi kuivausta varten ja vähemmän "ilmava". Ja nimenomaan myös astioiden säilytykseen tarkoitettu.

      Poista
    2. Krausen keksimä astiankuivauskaappi vaikuttaa kyllä ilmavalta. Se on alhaalta avoin ja kaapin katto on reitetty, joka sallii vapaan ilmankierron. Kun katsoo Ylen elävästä arkistosta Maiju Gebhardin esittelemässä kehittämäänsä astiankuivauskaappia, hän kertoo astioiden kuivauksen ajan ovia pidettävän auki. Kun astiat ovat kuivuneet, niin ovet suljetaan ja astiat säilytetään samassa kuivauskaapissa. Lähde: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/astiankuivauskaapin_keksija_maiju_gebhard_43825.html#media=43828

      Myös Yhdyvaltalainen Angiolina Scheuermann on ideoinut astiankuivauskaapin (Drainer and Deposit for Dishes). Patentti US1733907 on myönnetty lokakuussa 1929. Tässä mallissa lautasia varten on metallilangasta tehty teline, joka on hyvin samankaltainen Gebhardin kaapin kanssa. Lähde: http://www.google.com/patents/US1733907.

      Vielä varhaisempi astiankuivaustelinepatentti (Improvements in and relating to the Drying of Dishes and the Like) on myönnetty Glasgowlaiselle Robina Woodille jo vuonna 1894 Isossa-Britanniassa (GB189410066) ja Yhdysvalloissa seuraavana vuonna 1895 (US542912) Lähde: http://www.google.com/patents/US542912.

      Todennäköisesti Maiju Gebhard on itsenäisesti kehittänyt astiankuivauskaappinsa. Noloa asiassa on se, että mm. Keksintösäätiö mainostaa astiankuivauskaappia suomalaisena keksintönä, vaikka samankaltaisia kaappeja on patentoitu jo yli vuosikymmen aiemmin kuin Gebhard on kehittänyt kaappinsa.

      Poista