Vastustan avoimuutta

The blogger expresses dissent in the discussion concerning Rosenholz-materials concerning people recorded by STASI (GDR) and thinks that Premier Vanhanen is acting wisely, when he warns members of government from answering polls arranged by media.

Here the writer claims being very much against open information and freedom of opinion. This, of course, is most alarming, because the blogger actually is professor of information law and has quite often tricked his readers by attacking authorities and tehir obscurantism.

Strange, isn't it, dear taxpayers?

En siis näe aihetta Stasin Rosenholz-aineiston julkistamiseen ja pidän luonnollisena, että pääministeri Vanhanen jarruttelee ministereitä vastaamasta kaikkeen, mitä lehdistö keksii kysyä.

Perusteluja? - On.

Minusta on sekä viisaampaa että oikein noudattaa voimassa olevia lakeja kuin tiedotusvälineiden vaatimuksia. Minusta on paikallaan kuunnella kansan oikeutettua raivoa kuin kiirehtiä keräämään pisteitä.

Asiasta on jo tuomioistuien päätöskin - vireillä olevassa jutussa listoja ei vaatimuksesta huolimatta määrätty julkisiksi.

Suomessa on voimassa henkilötietolaki, joka rajoittaa aika jyrkästi sellaisten tietojen julkaisemisesta, jotka kuuluvat ihmisten yksityisyyteen. Sellainen tieto on mm. sytymäaika.

Ne tiedot, jotka voivat vaikuttaa ihmisen elämänmenoon, laki luokittelee arkaluonteisiksi. Niistä on erittäin tiukkoja säännäksiä. Esimerkiksi epäily rikoksesta tai vaikkapa sukupuolitaudista on arkaluonteinen tieto. Sitä ei saa julkaista, vaikka epäilyssä tuntuisi olevan viha perä.

Meille on kerrottu, että saksalaisessa aineistossa on suomalaisia nimiä. Aineistoa on käytetty maanpetoksellisen toiminnan selvittelyyn.

Kysymys on rikosepäilystä. Rikosepäilyä koskevat tiedot ovat salaisia.

Poliisi kukaties epäilee, että minä hakkaan vaimoani. Asia on salainen, kunnes syyttäjä on nostanut syytteen. Sen jälkeen se on julkinen.

Suojelupoliisi ehkä epäilee, että olen entinen DDR:n vakooja. Korviini ei ole kantautunut mitään, joten luulisin, että syytetoimiin johtavia tietoja ei ole olemassa.

Itse asiassa sisäministeri Rajamäki vastasi Heidi Hautalan eduskuntakyselyyn useampia vuosia sitten, ettei poliisi - suojelupoliisi - tiedä seikkoja, jotka edellyttäisivät virkatoimia.

Myös minusta sisäministeri Rajamäki on epäilyttävä tyyppi, mutta lähtisin siitä, että hän puhui totta.

En ole muutenkaan erikoisen innostunut siitä ajatuksesta, että kansanedustajat yrittävät panna poliisitutkinnan paremmaksi.

Kauko Juhantalo on hoitanut sitä tonttia tähä asti. Saatuaan tuomion valtakunnanoikeudessa hän leimasi viimeksi viikonloppuna tapauksen pikkujutuksi. Erikoinen tapa suhtautua tuomioistuimen päätökseen, vallankin kun kysymyksessä oli valtakunnanoikeus.

Vapautta tietojen saamiseen ja etenkin niiden levittämiseen rajoittaa siis etenkin henkilötietojen suoja. Myös valtakunnan etu rajoittaa sitä eräissä tilanteissa.

Vanha kollegani Timo Vuortama ja asioita tuntevien henkilöiden enemmistö pitää Vanhasen salailuohjeita täysin sopimattomina. Minä pidän niitä täysin sopivina.

Jos Alma Media kysyisi ministereiltä, mitä mieltä nämä ovat Itämeren maakaasuputkesta tai Pietarin jätevesistä, joku onneton voisi mennä vastaamaan. Muistan tapauksen, jossa muuan isokokoinen poliitikko yritettiin vetää tilille siitä, että hän oli jotain mieltä George W. Bushista ja Irakiin hyökkäämisestä. Olen muistavinani, että keskustelussa oli tarmokkaasti mukana naispuolinen pääministeri ja että pohdinnan kohteeksi joutui myös tapa hankkia tietoja presidentin kansliasta.

Ehkä muista väärin. En pidä päiväkirjaa. Blogia vain.

Erinäiset asiat ovat siis valtioneuvoston kannalta sinisiä haaveita, kunnes on otettu listalle. Sauli Niinistö puhuu tässä vähän asian vierestä. Hallitus nauttii kokonaisuutena luottamusta tai saa epäluottamuslauseen. Toimiakseen hallitus kerää faktoja ja tekee suunnitelmia ja päätöksiä. Yleensä kukaan ei jaksa lukea näitä suunnitelmia ja puiteohjelmia, mutta ne ovat julkisia heti kun niistä on jotain mustaa valkoisella. Ennen sitä ne ovat kahvikeskusteluja.

Suomen hallituksessa on hyvin karvaita muistoja ajasta, jolloin osa ministerieistä laukkasi Moskovaan, Tehtaankadulla tai vaikka Siltasaarelle tai Etelärantaan raportoimaan, mitä tänään on kahvilla keskusteltu. Muuan ministeri, jota ei syytetty sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, pinkaisi valtioneuvoston ulkoasiaiain valiokunnan salaisista istunnoista raportoimaan ajatuksista Pörssiklubilla kärsimättömänä odottaneelle herra Metzgerille, joka lienee raportoinut edelleen Gestapolle ja Sicherheitsdienstille - minkä hän tosin itse kiistää muistelmissaan. Mutta tieto kulki.

Pääministerin menettely voi olla hyvää johtamista tai huonoa johtamista. Ratkaisu on kuitenki hänen.

Mielestäni kaikkien suurten organisaatioiden toimintaan liittyy sellaista sisäpiirintietoa, josta on oltava hiljaa, kunnes tulee julkistamisen aika. Jos kysymys on kahden partiopoikalippukunnan yhdistämisestä, on paikallaan, että asianomaiset tutkivat ensin itse kaikessa hiljaisuudessa, onko hankkeelle edellytyksiä. Jos kunnasta on lopetettava kaksi koulua, jonkun on tehtävä lista kouluista ja koottava näkökohtia puolesta ja vastaan - jotta kansalaiset voisivat keskustella asiasta tosiasioiden perusteella.

Sanon varmuuden vuoksi, etten ole Stasin vakooja enkä pääministeri Vanhasen kannattaja enkä kenenkään viestinviejä, vaan yksityisajattelija pahinta lajia.

Vid tvistiga fall får man viss ledning av lagen - visaisissa kysymyksissä laista saa tiettyä johtoa. - Tämä vanha juristivitsi, jonka väitetää olevan juristiprofessorin repliikki. Ajatus sinänsä on mielestäni ikituore. En tässäkään ottanut kantaa siihen, onko julkisuuslainsäädäntömme hyvä. Siihen otin kantaa, että vaikka julkisuuslainsäädäntö olisi huono tai kerrassaan epämiellyttävä, sitä on silti noudatettava.