Sivun näyttöjä yhteensä

11. syyskuuta 2009

Valehtelemisen oppikirja LXXI



Tämä on ehkä työsuunnitelma.

Kirjoitin ”Informaatio-oikeuden alkeita” ja työ sujuu, koska se ei ole tavallista lainoppia. En yritä erikoisesti selittää sääntöjä, koska lukijoiden ei tarvitse tuntea niistä kuin tärkeimmät. Mietin yhteentörmäyksiä.

Alallamme ”kollisio” voi tarkoittaa esimerkiksi julkisuusperiaatteen ja yksityisyyden suojan yhteentörmäystä, josta selvitään punniskelemalla periaatteiden painoa ratkaistavassa tilanteessa.

Rikosoikeudessa samanlainen termi on ”konkurrenssi”. Jos mies lyö tiilikivellä lasin sisään ja kömpii huoneistoon varastamaan, häntä ei rangaista erikseen vahingonteosta ja varkaudesta. Asetelman nimitys on lainkonkurrenssi. Jos sama rosvomies saa vastaansa talon isännän, joka havahtuu unenpöpperöissään ihmettelemään, ja pätkäisee tätä turpaan, rangaistus tulee sekä varkaudesta että pahoinpitelystä. Se on reaalikonkurrenssi.

Informaatio-oikeudessa on yritettävä ymmärtää eri aikoina ja eri tarpeisiin säädettyjen lakien vaikutukset toisiinsa eli törmäykset. Tekijänoikeus ja asiakirjajulkisuus törmäävät joskus.

Näin viisaita minä ajattelin, mutta ikämies kun olen, menen välillä mahani viereen makaamaan. Kun olin juuri lukenut uskottavan selvityksen saksalaisten aika äkillisestä elintilan hingusta, jonka valtaa jotkut heistä joutuivat 1920-luvulla, vaikka muitakin ongelmia riitti, palasin entiseen ihmettelyyni: mitä perua on Suur-Suomi?

Tunnen kohtuullisen hyvin ns. goottilaisen historiankirjoituksen, jota vielä Fryxell harjoitti 1800-luvun alussa. Kaikki hyvä ja kaunis johdettiin antiikin Kreikasta ja Raamatusta. Tottakai myös Suomi oli ollut ainakin laulun ja soiton suurvalta, kuten suoraan kansan suusta kiskottu Kalevalakin todisti.

Kansalaissodan päätyttyä 1918 täällä oli puutetta lähes kaikesta muusta paitsi elintilasta. Maa oli lähes asumaton moniin Keski-Euroopan alueisiin verrattuna.

Silti täältä käytiin muka valloittamassa Inkeriä, Aunusta ja Vienaa, ihan ase kädessä. Isäni isä oli yhtenä porukassa.

Ennen pitkää piirrettiin miekalla raja Vienanlahdesta Laatokkaan, ja toki siellä oltiin 1941-1944, hirvittävällä hinnalla. Ja pois tultiin. Mutta mitä siellä olisi tehty, se kyllä jäi epäselväksi.

Kirjallisuudessa eteneminen Syvärille ja sen yli selitetään strategian vaatimuksilla ja selitykseen lisätään, että tuota voittomaata olisi ollut kätevä käyttää vaihtorahana neuvoteltaessa lopullisesta rauhasta. Eräiden tahojen arvelun mukaan lopullinen rauha olisi tehty kai Saksan kanssa, koska Venäjän valtio oli häviöön tuomittu aivan siihen katsomatta, mitä nimeä se kulloinkin itsestään käytti.

Niin sanottu Vanha Suomi oli liitetty suuriruhtinaanmaahan etenkin hallinnollisista syistä 1812. Siihen – Venäjään – kuului alueita Haminaa, Lappeenrantaa ja Savonlinnaa myöten, nämä kaupungit mukaan luettuina.

Jatkosodan aikana koettiin, ettei rajan takana ollutkaan Suomen heimoa huokaamassa Venäjän ikeen alla.

Epäilyni kohdistuu jääkäreihin ja eräisiin hyvin aktiivisiin Saksan ystäviin. Meillä oltiin tavattoman hyvin selvillä myös Saksan omituisemmista aatteista viimeistään vuosisadan alusta, jolloin Berliini oli muidenkin kuin taiteilijoiden opiskelupaikka ja Heidelberg useiden muiden.

Jääkäreille on muodostunut virallinen historia. Useimmat eivät tiedä, että osa joukosta päätyi Saksassa erilaisiin kurikomppanioihin ja että seurakunta oli hyvin kirjavaa. Samoin unohtuu, että Suomi oli todellisuudessa Saksan ”suojelusmaa” huhtikuusta marraskuulle 1918, ja yksi yliopiston rehtori ja yksi tuleva presidentti harhailivat kyselemässä kuningasta samoina päivinä kun Saksan armeija suli kuin lumi keväällä.

Vaikka oli syksy.

19 kommenttia:

  1. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe jälleen; kirjoitan nimittäin parhaillaan Suur-Suomi -ajattelun yleiskatsausta.
    Varhaisimmat 1800-luvun alkupuoliskon suomalaiset suur-näkemykset ymmärtääkseni syntyivät meikäläisten tutkimusmatkalaisten, eri alojen tieteilijöiden (luonnonmuodostus, kasvisto) ja kieli- ja kansanrunouden tutkijoiden matkojen myötä, kansallisromantiikan humahdusta unohtamatta; kohtasivathan he kaunista suomea puhuvia hyvin kaukana raukoilta rajoilta. Saksalainen vaikutus lienee huomattavasti myöhempää, aktivisti- ja jääkärikontakteihn liittyvää; niiden rinnalla tosin kulkee 1900-luvun alkuvuosien sosialistien kytkennät Saksaan ja aatteenlaajennuksen ideoihin. Näistä (moni-)tieteellisistä ja sosialisista istukoista lienee syntynyt mm. Väinö Wallinin (Voionmaa) suur-Suominäkemykset. Gyllingin "Pohjoinen suunnitelma" puolestaan rakentui maantieteeseen, sotilasstrategiaan ja Skandinavian boslhevisoimisen ideaan, jolla haettiin revanshia kapinatappioon, tukeutuen venäläisen kumouksen siihenastisiin saavutuksiin. Äärimmillään kieleen perustuva kansakunta->valtiokäsitys haahuili melko vapain kaarroksin Länsipohjan, Ruijan, Kuolan ja Komin, Permin Valdain aroilla, Väinäjoen partailla.. Unikuvansa kullakin. Harvemmin uneksijat myönsivät että tuolla periaatteella Ahvenanmaa, rannikkoseutujen ruotsalaisasutus, aina Helsingin tiettyjä kaupungiosia myöten olisi tullut luovuttaa Ruotsille.
    Miltähän vuodelta kuvan paskakuskit ovat?
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  2. En juuri koskaan kadehdi mutta tuo karjalaisten hirsirakentajien ammattitaito hivelee. Noin tahtoisin rakentaa!
    Kirves kädessä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  3. Konkurrenssi eli kilpailu on se kun juostaan ainakin suurinpiirrein yhdessä samaan suuntaan, vaikka vain osa mainitaan, on kaikilla vaikutus kokonaisuuteen.

    Kollisiossa on kyseessä normien kolari. Periaatteet joustavat ja kyseeseen tuleekin biljardi, optimilyönnillä saadaan aiottukin lopputulos, vaikka mutkitellen. Suora hutaisu ei johda pätevään tulokseen.

    Kuulinko oikein, onko Helsinkiinkin tulossa informaatio-oikeuden professori, Kemppinenhän on nyt ollut ainoa lajiaan.

    VastaaPoista
  4. Mitä sieltä idästä lisämaita halajamaan kun on töitä nykyistenkin pitämisessä, siitä päätellen että itäsuomalaisten syvimpiä tuntoja näppäilemään on keksitty hajauttaa varusmiesten valatilaisuudet kirkonkylille.

    Sotilaspastorin vavahduttavimpia suomen kielen ilmaisuja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itsesäsi, mutta eniten Jumalaa" kutsutaan kuuntelemaan poikien omaiset ja muut kylänmiehet. Kunnanjohtaja toimii esilukijana kun poikia valmistellaan kaatumaan toisten puolesta esi-isiensä tapaan. Tilaisuutta juhlistetaan lennoston laivueen ylilennolla näinä päivinä mm. Varpaisjärvellä.

    Onpa siinä toisaalta ohjelmanumeroa venäläisille matkailijoille ja mökkilisille, joita paikalliset matkailuyrittäjät niin kovasti himoitsevat.

    Samanlaista taitaa olla meno Upinniemelläkin, Kirkkonummen Sanomista päätellen.

    VastaaPoista
  5. Onko muuten olemassa tutkimuksia Suomen vanhojen etnisten vähemmistöjen kohtaloista itsenäistymisen jälkeen?

    Kyselen sikäli, että tehdessäni toistakymmentä vuotta sitten eräänlaista Helsinki-aiheisten tarinoiden kokoelmaa ("Hauska Helsinki", Tammi 1994) kiinnitti materiaalissa paljon huomiota kaupungin erilaisuus ennen itsenäistymistä ja sen jälkeen: entinen Helsinki oli iloinen, kansainvälinen, etnisesti kirjava ja monikulttuurinen, jälkeen-Helsinki synkkä, ahdasmielinen ja yksikulttuurinen. Olisi kiinnostavaa tietää, tapahtuiko jotakin vai painuivatko toisennäköiset ja -uskoiset vain vähän enemmän vakan alle.

    VastaaPoista
  6. Olikohan Andersson jarrumies vai mikä lie tälle Suur-Suomi-aatteelle? Tarkoitan tätä salavihkaista touhua, jota fiksut sanovat konspiratiivisuudeksi. Miekantuppi tyhjänä.
    Valkoiset kenraalit eivät varmaakaan tykänneet Suur-Suomesta.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: Kuva (K.Kemppinen) on Nurmoilan kasarmi syksyllä 1941. Starikka ja nuori brihatsu kiinnittävät huomion pituudellaan ja sillä, että saappaat näyttävät olevan kumpaisellakin samaa numeroa.

    Huomatkaa erikoisesti venäläiset rattaat, joita kirosivat kirjailijat Gogolista Tshehoviin.

    VastaaPoista
  8. Veikolle, että mielenkiintoisia ja nyt hyvinkin "ajankohtaista" tietoa löytyy aktivistien 20-luvun Suunta-lehdistä. Ja mielestäni juuri tuon ajan tapahtumat, kuten Neuvostohallituksen Tarton rauhansopimuksen rikkominen ja täytäntöönpanojen viivytteleminen Karjalan autonomian peruminen jne. jotka hyvin voimakkaasti antoivat suuntaa 40-luvulle jatkuneille ajatuksille Suur-Suomesta.
    Jo vuonna 1921 sos.-dem. puolue oli jossain määrin hyväksyvä suomalaisten Aunus-Karjala-retkille ja piti retkiä osin oikeutettuina.

    VastaaPoista
  9. "entinen Helsinki oli iloinen, kansainvälinen, etnisesti kirjava ja monikulttuurinen, jälkeen-Helsinki synkkä, ahdasmielinen ja yksikulttuurinen. Olisi kiinnostavaa tietää, tapahtuiko jotakin"

    No, olihan siinä se yksi kansallinen teurastus välissä. Ei se tosin Helsinkiin rajoittunut, mutta varmaan muutti kansakuntaa.

    VastaaPoista
  10. VOIMAT LOPPUI

    Mitahan ystavat sanoisitte, jos vaittaisin, etta 1941 oli teemana Vienanmeresta-Laatokkaan, mutta voimat loppui !

    Tassa on ollut juttua Teloitetuista totuukista yms, joka johti minut tutkimaan uudelleen Rentolan vanhaa kunnon opusta "Kapykaartiin".
    Lisaksi tuli retkeiltya Maaselan kannaksella ja aikanaan kuunneltua juttuja paikalla olleilta.

    Vaitan, etta vanha marsalkka oli sen verran viisas, etta osasi paatella, milloin voimat ja halut on loppu.

    Vaintan jopa, etta jos Seesjarvelta olisi yritetty lahtea viela Sorokkaan esim. alkuvuodesta 1942, niin sotahistoriassa vois olla aivan uusi hurja lehti. Ei se ASSA (eli JR 26) ihan turhaan tehnyt Karhumaessa taytta lakkoa ja selvinnyt lakon voittajana!! Vai miten on?

    VastaaPoista
  11. Kuvassa on itäeurooppalainen lahja maailman hevosille. Luokka l. luokki on hevosta säästävä ja kuormaa lisäävä keksintö. Lännessä on käytetty pelkkiä länkiä ja valjaat ovat muutenkin olleet erilaiset.

    Sodan aikana pohjanmaalaiset hevoset joutuivat koville mäkisessä Karjalassa ennen kuin itäiset hevosmiehet pääsivät valjastamaan ne mäkivaljailla, joissa on hevosen perseen päällä hihna jarruttamassa alamäessä tapahtuvaa aisojen eteenpäin siirtymistä. Jotenkin näin eräs starbu selosti kerran kännipäissään. Tunsi itsensä vähän huonoksi kun oli pelkkä ajomies eikä kaukopartiomies tai rintamakomentaja kuten kaikki muut veteraanit.

    Sotilasvala on muuten mitätön, koska se on pakon alla annettu samalla tavalla kuin kirkkoon kuulumattomien vakuutus. Jos ei vanno tai vakuuta, niin kyllä jätkä joutuu koppiin, niin että oppii.

    VastaaPoista
  12. Kuva on kiva. Muu on muusia.

    VastaaPoista
  13. Ei kuningas-ajatus niin kahjo ollut kuin nykyään annetaan ymmärtää.

    Ei saatu kuningasta, mutta saatiin kekkonen. Ja kohta kai saamme kärsiä Sauli I:n narinoista pävittäin.

    Kyllä oikea kunkku olisi toista.

    VastaaPoista
  14. Ad Tapsa P: - niin... olisivatkin hakeneet kuningasta Ruotsista. Saksalainen kuningas merkitsi joka tapauksessa saksalaissuuntausta.

    VastaaPoista
  15. Kemppinen kirjoitti: "niin... olisivatkin hakeneet kuningasta Ruotsista. Saksalainen kuningas merkitsi joka tapauksessa saksalaissuuntausta."

    Onko tälle heitolle muuta kuin retorista taustaa? Kun ajattelee vuosia 1917-1918 Euroopan tässä kolkassa, tuntuu tuo samalta kuin huoltajuusriidassa ratkaisuksi iskän ja äidn välisessä riidassa ehdotettaisiin lapsen voivan hakea kotiin järjestystä pikkuruiselta ja köyhältä isotädiltä. Eikö koko poliittinen logiikka toiminut akselilla "Marxi tai Saksi", svenski olisi ollut vaihtoehtona falski.

    VastaaPoista
  16. Jukka - meissä suomalaisissa on se fiksu piirre, että olemme kaikki reaalipoliitikkoja eli yritämme hypätä voittajan kieseille.

    Jos ne osoittautuvat paskarattaiksi, niin yritämme hypätä pois kyydistä.

    Saksa vaikutti vahvalta silloin, Venäjä vaikutti sotien jälkeen ja USA/EU nyt. Tosin rakenteet huojuvat, siitä tämä meidänkin nykyhuojuntamme.

    Näin näkisin pitkän linjan.

    VastaaPoista
  17. Kun laillinen valtionpäämies, Suuriruhtinas Kirill, odotteli mitä tuleman pitää Porvoossa, oli koko kuningas hanke yhtä laiton kuin tasavaltakin.
    Jotta asiat olisivat kulkeneet laillisessa järjestyksessä, olisi ensin haettu Kirilliltä allekirjoitukset papereihin, myönnetty sitten vaikka pieni eläke ja sen jälkeen alettu puuhata sitä tasavaltaa.

    VastaaPoista
  18. Viimeiset noin kaksikymmentä vuotta ovat Suomessa vallalla olleet Pien-Suomi-aatteen miehet ja naiset.

    Suomen kannalta keskeltä maailmaa väkisin ja vääntämällä ( vieläpä valtiosäännön vastaisesti Jacob Södermanin mielestä ) Euroopan Federaation syrjässä olevaksi liittovaltiosubjektiksi. Sellainen on myös Karjalan tasavalta. Täällä syrjässä nyhjötetään. Ruvetaan kavereiksi.

    VastaaPoista
  19. Kuka tai mikä porukka rahoitti John Graftonin? Rahaa piti olla eväänä.

    VastaaPoista