Sivun näyttöjä yhteensä

28. syyskuuta 2009

Roinan myynti

Roinan myynti hyviin tarkoituksiin tuntuu mahdollisimman viattomalta. Muistan kauppakorkeakoulun hyväksi myydyn pienen tiilen, erilaisia rumia pikku patsaita – todellinen maan tapa.

Lapsena puolipakollinen arpojen tai joulukorttien myynti ei ottanut millään onnistuakseen. Ei muuten onnistuisi vieläkään.

Poliitikkojen kirjojen ja taulujen myyminen tuntui siis viattomalta tavalta kerätä avustuksia, kun rojusta maksettu ylihinta on itsestään selvä asia.

Pengoin kuitenkin tekijänoikeusjärjestöjen historiaa ja löysin varmistuksen tiedolle, että Saksan Teostoa vastaava GEMA on nimenomaan tohtori Joseph Goebbelsin luomus siinä muodossa, joka järjestöllä on edelleen. Tekijänoikeusjärjestö vie kaikessa hyödyllisyydessään yksityiseltä tekijältä mahdollisuuden määrätä teoksesta esimerkiksi antamalla alennusta säälittävässä tapauksessa, ja juuri siksi ajatus sopi natseille hyvin ja järjestön johtoon tuli itse Richard Strauss.

Penkominen kostautui. Samat lähteet kertoivat sensaatiomaisesti, että juuri mainittu Goebbels oli ilmoittanut verotettavaksi tulokseen vuonna 1932 eli vuotta ennen natsien valtaan nousua DM 619, mutta pari vuotta myöhemmin DM 300 000 kirjoituspalkkioina eli siis tekijänoikeustuloina puolueen eli silloin jo valtion sanomalehteen kirjoittamistaan teksteistä ja siinä julkaistuista puheista.

Kävi ilmi, että muutkin natsijohtajat nostivat mainioita rojalteja julkisista esiintymisistään.

Tätä en ollut koskaan huomannut ajatella. Paljonkohan Hitler ansaitsi WSOY:n julkaisemasta ”Taisteluni” –teoksesta. Kun kirja oli Saksassa käytännössä pakollinen, tekijänoikeustulot olivat tavattomat.

Saksan talviapu, Winterhilfe, ei ollut kovin suosittu, vaikka sitä kerättiin ahdinkoon joutuneille taatusti arjalaisille kansalaisille. Kerääjät olivat nimittäin SSA-miehiä, Pitkien puukkojen yön jälkeen SS-miehiä, ja empiville kansalaisille ilmoitettiin kiertelemättä, että nyt tulee turpaan ja seuraavaksi menolippu keskitysleirille.

Saksa lakkautti käytännössä sosiaalihuollon ja ohjasi sen näin uudelleen ”ansaitseville”, joihin eivät kuuluneet väärän rotuiset, työtä vieroksuvat tai ikävistä poliittisista aatteista epäillyt. Sen sijaan pienetkin pomot joutuivat ompelemaan housuihinsa entistä syvemmät taskut, koska he olivat ilman muuta ”ansaitsevia”, vaikkeivät olleet edes köyhiä.

Toisin sanoen – näin hypähtää ajatukseni – roinan myyminen voi olla pahempaa painostamista kuin pelkkä rahan pyytäminen. Joskus voi olla sellainen tilanne, että oikeaoppinen taulu seinällä tai kirja hyllyssä voi olla välttämätön signaali esimerkiksi poliittisista sympatioista.

Siten ostoksensa kellariin kätkeneet yhteisöt ovat oikeastaan toimineet aika fiksusti.

Jos sinulla on X-puolueen kaupittelema taulu konttorin seinällä tai tuon puolueen poliitikon pitkäpiimäiseksi ja sisällyksettömäksi tiedetty kirja hyllyssä, olet meidän miehiä tai naisia.

Pääministeri Vanhanen, tuo viisas mies, kieltäytyi tänään ottamasta niskoilleen vastuuta vuosikymmeniä noudatetuista tavoista.

Muistan kyllä oikein hyvin sen vuosikymmeniä noudatetun tavan, että myös juristilta edellytettiin esimerkiksi lääninverovirastoon alempaan virkaan sinisen tai punaisen valtapuolueen jäsenkirjaa.

Luulen kuulleeni, että esimerkiksi Itävallassa on edelleen kaksinkertainen hallinto, koska virkoihin on nimitettävä molempien suurpuolueitten edustajat niin ettei heille riitä tavallinen ”Proportz” eli valtion virkoja samassa suhteessa kuin paikkoja parlamentissa.

En nyt ole ihan varma, onko tätä näkökohtaa tuotu esiin keskustelussa. Siis viimeksi mainitsemani simonian eli virkojen ostamisen ja myymisen lisäksi poliittinen rahoitus voi pahimmillaan muodostua sellaiseksi, mitä hyvin poliittiseen ammattijärjestön kuuluminen oli aikoinaan.

Vahinko ettei ystäväni Matti A. kirjoita muistelmiaan, vaikka sellaiset olisivat nyt muodissa. Monessa mukana ollut juristi aloitti työelämässä opintojaan rahoittaakseen rakennustyömailla ns. työmaaterrorin aikana 40-luvulla, jolloin rakennustelineiltä putoili kuulemma vallan sakeanaan pattingin pätkiä, rakennusmestareita ja väärään liittoon harhautuneita.

Turussakin kuulemma haettiin isokokoisia sosdem-mielisiä pikakiväärimiehiä satamaan jakamaan päivittäisiä työtehtäviä. Kuului löytyneenkin.

19 kommenttia:

  1. Jossakin nykyisin lukuisin määrin televisiosta tulevista historiadokumenteista esitettiin, että Hitler tosiaan sai valtavasti tekijänoikeuskorvauksia, tosin ei kirjastaan vaan Saksan postilta. Kun Johtajan kasvot olivat postimerkissä, pitihän siitä Johtajalle jokin korvaus maksaa.

    Mikäli jotakin filateliaharrastuksen ajoilta muistan, 1930-luvun Saksassa ei paljon muunlaisia merkkejä julkaistukaan.

    VastaaPoista
  2. TULOT

    Mielenkiintoinen tuo Kemppisen otos Natsi-Saksan palkkatilastosta!
    Olisikohan saatavissa vastaava myos
    Neuvosto-Venajan "tilastoista". Paljonko Kuusinen tai Molotov hankki, enta Jeltsin parka?
    Kuinkas Putin?

    VastaaPoista
  3. ”Turussakin kuulemma haettiin isokokoisia sosdem-mielisiä pikakiväärimiehiä satamaan jakamaan päivittäisiä työtehtäviä. Kuului löytyneenkin.”

    Jotenkin virke palautti mieleeni tositarinan nuoresta miehestä, joka sodasta palattuaan haki ensimmäistä työpaikkaa ja kirjoitti hakemuksen kohtaan ”siviiliammatti”: kk-ampuja.

    VastaaPoista
  4. Saivartelua viikon alkajaisiksi: Ehkä arv. kirjoittaja tarkoittaa RM, kun tekstissä on DM.
    Sitten varsinaista asiaa tuohon tulojen pohdintaan, josta toinen anonyymi kirjoittaa: Neuvostoliitossa liksa oli melko yhdentekevä juttu, koska rahan omistaminen ei oikeuttanut hyödykkeiden hankintaan. Asema sitä vastoin oikeutti.
    Kun Neuvosto-Venäjä oli nuori, Kuusisen ja hänen suojattiensa yltäkylläinen elämä herätti köyhissä suomalaisissa punapakolaisissa niin ankaraa katkeruutta, että tuloksena oli epätoivoinen tapporetki "Kuusisen klubille". Voitaneen siis olettaa, että Kuusisella oli suhteellisen hyvät aineelliset olot.

    VastaaPoista
  5. Yleensähän joutuu näkemään paljon vaivaa, edes pelkkä maksuhalukkuus ei riitä, että saisi nimensä saati kuvansa julki. Tuo Saksan postin Johtajan kuvasta kerrotusti maksama korvaus lienee poikkeus, esimerkiksi Englannin kuningatar tai aiemmissa seteleissä ja edelleen merkeissä esiintyvät merkkihenkilömme taikka Tasavallan Presidentin virallisesta muotokuvasta ei maksettane - tai korkeintaan kertakorvaus, ei juoksevia rojalteja?

    VastaaPoista
  6. Maan tapahan on meillä sellainen, että jos on saanut puolueelleen korvamerkityn paikan vaikkapa säätiön tai Kevan johdossa, niin totta helvetissä vaaliapupyyntöihin vastataan myöntävästi.

    Hulluhan sellainen olisi, joka tässä tilanteessa heittäytyisi moraaliseksi. Sellaiset änkyrät eivät meidän "maan tapa" -järjestelmässä ikinä kovin korkealle nousekaan.

    Rehelliset ja korkeamoraaliset kiusataan hiljaiksi tai ulos hyvissä ajoin. Ja uskallapa epäillä vaikkapa verohallinnon johtoa, niin sellainen tyhmä virkamies suljetaan loppuiäkseen koppiin ilman töitä. Kosto se on joka kannattaa. Oppivatpa muut pysymään lestissään.

    Neukuissa oli nomenklatuura, johon kuuluville oli omat kaupat ja muut edut. Meillä on edelleen sama meininkin käytössä. Katsokaa nyt vaikka Marja Tiuran aitoa hämmennystä siitä, että hänen itse olisi pitänyt maksaa jokin lentolippu... Hänhän ei edes voivottele sitä, että teki väärin, vaan että oli "hyvänlainen hölmö". Häntä siis huijattiin ja käytettiin hyväksi.

    Kansanedustajathan kiertävät verojakin ihan räikeän julkeasti. Ja media hyväksyy Eduskunnan räikeän julkean selityksen, että 200 ihmisen kuittien tarkastus on ylivoimainen tehtävä Eduskunnan tuhatpäiselle virkamieskunnalle...

    Sen sijaan kuittien pilkuntarkka syynäys ei ole ylivoimainen tehtävä maan 200 000 yritykselle ja lukemattomille laitoksille ja muille virastoille. Kansalaisista puhumattakaan, ja seitsemän vuotta taannehtivasti. Iisiähän se on, heh heh. Mutta kansanedustajat kun ovat niin kiireisiä.

    Kun on tarpeeksi pokkaa, niin kaikki julkeus ja härskiys menee tässä maassa läpi. Esko Seppänenkin hillui ja riehui EUn etuja vastaan, kunnes tuli aika alkaa nauttia niistä itse. Hulluhan sellainen olisikin, joka ei omaa etuaan ajaisi.

    No, meillä menee kuitenkin paremmin kuin suurimmassa osassa maailmaa. Täällä saa urputtaa nimettömänä. Toistaiseksi.

    VastaaPoista
  7. Tervehdys! Natsijohtajien, tai ainakin Hitlerin kirjoituspalkkiot kerrottiin muistaakseni jo alan perusteoksessa, William L. Shirerin Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho -kirjassa. Stalin kumppaneineen taas ei tietääkseni tienannut juuri mitään, siis jos rahasta puhutaan.

    VastaaPoista
  8. Miksi jonkun piraattien lataajan pitäisi ottaa niskoilleen vastuuta miljoonien noudattamasta tavasta?

    VastaaPoista
  9. PARI KYSYMYSTA.

    Nuo politisoidut virat, toimet ym hommat: Vakaasti tunnen, etta jotain on vaarin, kun vankka kepulainen ottaa sos.dem. jasenkirjan saadakseen korkean viran. Eli viran saannin ehtona oli jasenkirja. --- Toisaalta kyllahan puolueiden pitaa paasta sanomaan kantansa.
    Mitenkahan taman oikein pitaisi menna, etta oliosi hyva ja reiru juttu?

    SITTEN on viela tama yhteisomistuksemme ja julkishallinnon hurja laajeneminen. Eika se viela mitaan, vaan sitten naissa kunnissa paattajat alkavat olla kuulemma enemmistoltaan naita yhteisen eli julkisen puolen tyyppeja. Onkos tama ihan ok, vai miten taman kuuluisi menna?

    VastaaPoista
  10. "Pääministeri Vanhanen, tuo viisas mies, ..."

    Elä kuule ala Vanhasta viisaaksi sanomaan. Joku voi sinua vielä vahingossa uskoakin.

    Viisautta hän on osoittanut tähän asti vain koukusta pois rimpuillessaan.

    VastaaPoista
  11. Minulle myytiin roinaa ostaessani Ian Kershawin Hitler-kirjan.

    Mistäköhän Kershaw nyanssinsa on tietolaariinsa mättänyt.

    Koko kirja on lähinnä kopiointia muilta aiheesta kirjoittaneilta, sisältäen paljon vanhaa ja kopioitua tietoa.

    Wienin-vuosina Hitler oli kirjan mukaan köyhä ja lähes varaton. Todellisuudessa jopa itse omin silmin näin ja katsoin Hitlerin verotiedot tuolta ajalta Wienissä valtionarkistossa, jonka mukaan Hitler tienasi tuona aikana noin 140 RM (jossain mulla tarkempi luku)kuussa. Kuitenkin niin että kuukausitulonsa vastasi silloista lukion rehtorin kuukausipalkkaa.
    ----

    Innolla odotan millaista roinaa Aalto-yliopisto (A!) tulevaisuudessa kauppaa.
    ----
    Kepun nykytilannetta voisi hyvinkin verrata ominaisuuksiltaan Noppa I, Noppa II ja Noppa III tapahtumiin, paitsi markat olivat tuolloin roinaa suuremmat.

    VastaaPoista
  12. "Muistan kyllä oikein hyvin sen vuosikymmeniä noudatetun tavan,
    että myös juristilta edellytettiin esimerkiksi lääninverovirastoon
    alempaan virkaan sinisen tai punaisen valtapuolueen jäsenkirjaa."

    Tuohan on kriminaalia toimintaa.

    Tästä tuleekin mieleen kun kerran
    ystävien kanssa ihmettelimme,
    että kukaan ei tunne henkilöä,
    joka olisi verovirastossa töissä.

    Sitten toinen huomautti, että
    eikös siellä muuten ole myös
    kaksikielinen tämä tarkastuspuoli.

    Niin, ei kait tuo/nuo tarkoita että
    verotus suoritetaan systemaattisesti hiukan eri tavoilla.

    Jotenkin natsaa yhteen maan demokraattisen hengen kanssa nykyesimerkein vahvistettuna.

    VastaaPoista
  13. Mutta JarMom: eihän Itävallan rahayksikkö tuolloin ollut RM. Eli mitä olet lukenut?

    VastaaPoista
  14. Sedis:

    Niin. Kertasin vain palkan vastaavuutta.
    Tuolloin opas kertoi tuon vastaavuden ja esimerkin ja kirjasin sen noin vihkooni ylös. En enää muista shillejä tai gerien määrää.

    VastaaPoista
  15. Jarmomille Hitlerin tuloista:

    Mistä nuo wieniläisopiskelijan tulot sitten olisivat koostuneet?

    1 Itävallan Krone vastasi noin 0,85 Saksan markkaa tuona aikana


    T.

    VastaaPoista
  16. Nyymiölle:

    Jarmomille Hitlerin tuloista:

    Puolet postikorttien ja vastaavien myynnistä. Loput perintöä ja lahjoituksia.
    Tarkennan kyllä nuo summat ja ansiolähteet tänne viikon sisällä.

    Aika paljon tietoa kyllä löytyy googlella englanti-saksa- sivustoilta perushaulla.

    VastaaPoista
  17. JarMom: Olet varsin oikeassa Kerschawin Hitler-kirjan suhteen. Siinä ei ollut niin ensmmäistäkään uutta asiaa. Kustantaja kai kuvittelee, että pelkkä Hitlerin nimi myy. Saattaapa tuo myydäkin. Muuten olen sitä mieltä, että Veikko Huovisen "Veitikka" on tähän mennessä ilmestynmeistä Hitler-tutkielmista kaikkein oivaltavin.

    VastaaPoista
  18. Speedy G:

    Lähdeviitteiden takia hankin "alkuperäiset" versiot kirjasta.
    Lähdekritiikki on kirjoittajalta osin puuttunut ja olisin luullut hänen korjaavan ja/tai päivittävän muutkin asiavirheensä tähän uusimpaan painokseen.
    Esipuheen selitys ei aivan ole riittävä.

    VastaaPoista
  19. Ihan vaan tiedoksi:

    Sain luettua lähdeviitteineen alkuperäiset Kerschawin kirjat. On erittäin outoa, että professori joka muka on asiantuntija alaltaan, ei mainitse mitään siitä kuka Hitlerin puheet oli kirjoittanut eri aikoina.

    Tyyppi, eli professori, perustaa otteensa Hitlerin puheisiin suurelta osin, joten jätkä (professori) on kyllä täysin pihalla koko mukamas asiantuntevaisuudestaan.

    Jos historiantutkimus on tuollaisen osaamattoman professorin varassa, niin huonosti ovat asiat.

    Mielestäni jätkä (professori) on vain kopioinut joidenkin aiempia kirjoituksia ja tuonut vain muutamia omia ajatuksiaan mukaan kirjaansa.

    VastaaPoista