Sivun näyttöjä yhteensä

25. syyskuuta 2009

Herlin



Toistaiseksi olen oppinut elämässäni yhden asian. Joka vihaa isäänsä tai äitiään, järjestää itselleen hyvässäkin tapauksessa hyvin apean vanhuuden ja tulee myös turmelleeksi lapsensa.

Tosi kunnoitusta on se, että uskaltaa nähdä myös vanhempansa rehellisesti, hyvinä ja pahoina, sillä ihmiset ovat yleensä hyviä ja pahoja.

Pekka Herlinin elämäkerta, jonka kirjoitti John Simon, sai heti ansaitsemansa huomion ja lisäksi maalailevia otsikkoja.

Luin käsikirjoituksen kesällä ja puhuin siitä usean sukulaisen kanssa. Kiitin ja onnittelin erikoisesti Kirsti Herliniä ja Anttia rohkeudesta ja merkittävästä teosta.

En muista, että tällaista olisi ennen julkaistu. Ikävät ja karut tarinat merkittävistä henkilöistä ovat yleensä ”paljastuksia” tai suoria yrityksiä loukata ja häpäistä. Nyt luettavissa on järjestelmällisesti asiakirjoihin ja haastatteluihin perustuva tyypillinen tarina henkilöstä, joka oli hyvin epätyypillinen. Pekka Herlin oli kaikkea sitä mitä moni muukin tuohon aikaan ja tässä maassa, mutta kaikki ikään kuin toiseen tai kolmanteen potenssiin korotettuna.

Hän oli todelline Marlboro-mies, ja paljon muuta. Jos muistan oikein, hän tosin poltti Norttia.

Erityisen aiheen omaan kommenttiin sain Helsingin Sanomien hyvin laaditusta arvostelusta, jossa oli yksi sormella osoitettava lipsaus. Siinä mainittiin, että jostain noin kymmenen vuoden takaisesta asiasta ei puhuttu mitään.

Ei kirjassa puhuta mitään monesta muustakaan asiasta – esimerkiksi ei nykyisen kustantajan Reenpäiden ja Herlinin otteluista takavuosina.

Luin käsikirjoituksen samalla tavalla kuin monta muutakin – katsoakseni juristin silmällä, ettei viattomia sivullisia kolhita, eikä mielellään viallisiakaan.

Lasten sallima kirja isästään on heidän ratkaisunsa ja avaa niinkin uskomattoman näköalan kuin demokratia elinkeinoelämässä. Nähdäkseni julkisuus eli salailemattomuus on demokratian kulmakiviä.

Se asia ymmärretään jatkuvasti ja johdonmukaisesti väärin. ”Sananvapauden puolustajat” ovat ahneita avaamaan toisten salaisuuksia. Todellinen avoimuus on sitä, että puhuu suunsa puhtaaksi omista asioistaan ja oman nahkansa hinnalla.

Tuo vanhempien vihaaminen eli neljäs käsky on esillä Dieter Bonhoefferin Etiikassa, ja hänen kuolemansa teki joihinkin läsnä olleisiin vaikutuksen. Hän kieltäytyi vihaamasta, kun hänet hirtettiin pianolankaan Hitlerin ja hän kaltaistensa vastustajan, ja kuoli siunaus huulilla.

Tuo ajatus on kuitenkin myös arkijärjen mukainen. Mistä muualta lapset oppisivat, miten vanhempiin suhtaudutaan, kuin vanhemmiltaan? Ja tietenkin he toimivat vuorollaan saamansa opin mukaan. Välttämättä näin ei käy, mutta vastavoimien on oltava vahvoja. Rakastaminen on niin vaikeaa, että yleensä tuota sanaa käytetään tarkoittamaan ohimenevää eroottista puuskaa tai naamioitua itserakkautta.

Viha on periytyvä ja ehtymätön luonnonvara, jonka varaan on perustettu suuria valtakuntia. Se on samanlainen vahva voima kuin kiima ja kateus.

Lähiaikoina ilmestyy sitten myös Paavo Haavikon elämäkerta, siis tämän akateemikon, jonka sama kustantaja vaihtoi toimittaja Mauno Saareen niin että jäin ihmettelemään vaihtokaupan mielekkyyttä.

Jää nähtäväksi.

Asiasta toiseen ja kolmanteen eli edelliseen liittymättä. Muistelen maininneeni, miten eräskin elämäkerran kirjoittaja oli villiintynyt. Avustin juristina silloinkin kirjailija-vainajan poikaa. Keskustelussa oli paikalla myös kirjailijan eronnut vaimo, tuon silloin jo väitöskirjaa valmistaneen pojan äiti.

Kirjailija kokosi vähäisen rohkeutensa ja sanoi: ”Sirkka-Liisa… Minä olen aina ollut rehellinen mies.”

Puhuteltu vastasi: ”Matti! Sinun rehellisyydestäsi kuulen nyt mainittavan ensimmäisen kerran elämässäni. Etkä sinä myöskään ole mies, Matti. Sinä olet täi Olavi Paavolaisen frakissa.”

Ongelman ratkaisi samassa tilaisuudessa taitava kustantaja, Jarl Helleman (Tammi).

30 kommenttia:

  1. Pekka Herlin poltti paljon vihreätä Norttia.

    Kerran eräillä päivällisillä Pekka pummasi savukkeen vieressään istuvalta daamilta. Pekka sanoi, että hei en mä poltta filtersavukkeita tai no anna sittenkin, mä katkaisen filterin pois.

    VastaaPoista
  2. Tänä syksynä mielenkiintoista luettavaa tulee kuin ei aikoihin.

    Kemppinen on tunnetusti ammattimainen "libel pilot", hieman kuin meidän John Mortimer, QC, useammassakin mielessä, vaikka Lasse Lehtinen tiettävästi on mielinyt tätä asemaa itselleen. Sampanjasosialistisuuttaan (ja kilojaan) lukuunottamatta hän vain on turhan kevyt.

    Kolmiota viha-kateus-kiima en nälättä niele, toisin kuin muut, kiima ei periydy. Sitä ilman tosin ei olisi perijöitäkään.




    .

    VastaaPoista
  3. Vaikea tapaus. Koko Suomi on ollut täynnä kusipäisiä, vittumaisia, skitsoja ja vihattavia isiä. Ja liian monet lapset ovat tämän saaneet kokea.

    Toisaalta, lähes kaikki kusipäistetyistä lapsista selviävät suuremmitta jälkivaikutuksitta. Jossain vaiheessa, vuosien kuluttua, monelle syntyy myötäelämisen tunne vanhempaansa kohtaan ja on aika antaa anteeksi.

    Jos ei osaa antaa anteeksi, ei sellaisen kusihuosun pitäisi perintöänsäkään pitää.
    Helppo se on huudella miljoonat taskussa joiden ansaitsemiseen ei ole tarvinnut tehdä mitään.

    Kukka-Maria Karjalaisen kirjoittama "Isä" oli hyvä kirja. Siinä jätettiin pahimmat karikot kirjoittamatta ja annettiin tilaa myötätunnolle, eli anteeksiannolle.
    Ja tällaiseen osasi lukijakin samaistua.

    Mikään ei minua vituta niin suuresti kuin omaistensa julkihaukkuminen. Saahan siitä nimeä itselleen ja olemattoman kyrpänsä seisomaan emotionaalisesti, jolloin oman itsensä kusipäisyytensä voi siihenkin peittää. Mutta lukeehan kansasta suuri määrä 7-päivää lehteä, jota kukaan ei muka lue, eli helppo arvata mistä lukijat tykkäävät.

    Virtamon "Loistava Olavi Paavolainen" ei nyt ihan tähän sarjaan kuulunut.

    VastaaPoista
  4. Tämä ihmisen kuolema, tämä vanhustenhoidon priorisointi.

    Turun Sanomissa joku ketku, naureskelee ruumiiden polttamisen hyödyntämisestä.

    Seurakuntayhtymä harkitsee jopa kappelin irrottamista kaukolämmöstä kokonaan. Mannerkorpi kertoo leikkimielellä jopa miettineensä, voisiko lämpöä ryhtyä siirtämään verkkoon.

    No, joka tapauksessa ei sekään riitä, että viedään kirkollisveroina viimeisetkin pennit vainajan eläessä. Otetaan ne lopullisetkin pennit hyödyntämällä ruumis.

    Hitlerkään ei ollut näin nerokas.

    Jos minun arvoni pakolla ja kuolemani jälkeen mitataan kilowattitunteina, niin vaadin tästä saadun taloudellisen hyödyn hyvitykseksi kirkollisverotuksessa.

    Ilmankos kirkko ei puutu hoidon priorisoinnista käytävään arvokeskusteluun, koska tarvitsevat ruumiiden kilowattitunteja.

    Jos äidilleni olisi tällainen temppu tehty, olisi tuon ketkun naureskelijan leukaperät ihan kilowattikunnossa. Että kehtaavatkin.

    Juttu täällä:

    Oispa Hitler osannut

    VastaaPoista
  5. Kummallista, miten Kemppinen puoltaa ja suorastaan ihannoi kaikkien muiden "paljastuskirjojen" tekemistä ja julkaisemista - mm. Pekka Herliniä käsittelevän - mutta vaatii painokkaasti Mauno Saaren Paavo Haavikko -elämänkerran sensuroimista.

    Olisikohan Kemppisellä jotenkin oma lehmä ojassa tässä Haavikko-kirjassa?

    VastaaPoista
  6. Viherjuuren (Matti) tapausta olit hieman eri sanoin käsitellyt jo aiemminkin ( 15. marraskuuta 2005).

    - - -

    Herlinien suvulle pitäisi myöntää jokin "Vuoden Iltapäivälehtiteko" kunniakirja - myytiinhän ensin aviiseja kidnappauksella ja nyt vielä PH-revittely. ... hohhoijaa...

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kun vanhemmat on tarpeeksi kelvottomia vanhemmiksi ja kun heidän tarjoamansa "perhe-elämä" on lapsen kuva perhe-elämästä, joskus (lue: parhaassa tapauksessa) voi sattua, että ent. lapsella, myöh. aikuisella on tarpeeksi järkeä olla tekemättä omia lapsia ja olla jatkamatta epäonnistumisten ketjua. En pitäisi ihmeenä, jos sekopäiden kanssa lapsuutensa viettänyt haluaisi vain rauhaa ja iloisia ihmissuhteita omaan aikuisuuteensa.

    "Onko minusta hyväksi vanhemmaksi, ja haluanko laittaa juuri nämä geenit kiertoon?" on se kysymys, johon pitäisi löytää varma myönteinen vastaus ennen kuin panee paljaalla.

    VastaaPoista
  9. Bonhoeffer oli vissiin sisaruksista nuorin, huonolle huomiolle jäänyt, puri omaa kieltä, että jokin joltain tuntuisi, varmasti tiesi, mistä puhui.

    VastaaPoista
  10. Jäin miettimään, että onko Pekka Herlinin hautakiveen mahdollisesti kaiverrettu muistorunoa tai mietelausetta, ja jos kyllä, niin minkälainen se mahtaa olla?

    VastaaPoista
  11. En ole lukenut ao. kirjaa enkä iltapäivälehtiä osta.

    Niinpä perustan kommenttini kasvatukseen ja hyvään tapaan. Jälleen täytyy olla kiitollinen siitä, että joku selväjärkinen kirjoittaa asiasta hyvin ja kiihkottomasti.

    Erityiseti minua puhutteli kohta, jossa perätään omien vanhempien kohtaamista oikeassa valossa.

    Viisaita sanoja, etenkin demokratiasta. Tällä hetkellä muunkinlaista tekstiä kirjoitetaan ja puhutaan.

    Tarinan kertoja on usein ollut suuren vartija. Lukijan, varsinkin iltapäivälehden lukijan, on usein vaikea ymmärtää sitä mikä sisäkertomuksen rooli on itse tässä julkisuudessa.

    Mietin, pohdin ja lopulta ehkä vähän naurahdan. Vain muutama kuukausi sitten sakaa sukua ja samaa heimioa oli kahlehdittu kerrostaloasuntoon Turussa. Luulin silloin, että siitä kirjoitettaisi paljon.

    Huomaan erehtyneeni. Kirjoittaminen aloitettiin jostain syvemmältä

    VastaaPoista
  12. "Kummallista, miten Kemppinen puoltaa ja suorastaan ihannoi kaikkien muiden "paljastuskirjojen" tekemistä ja julkaisemista - mm. Pekka Herliniä käsittelevän - mutta vaatii painokkaasti Mauno Saaren Paavo Haavikko -elämänkerran sensuroimista."
    Eikös Herlinin kirjaa ollutkin tekemässä poika ja muutkin sukulaiset? Saaren kötöstyksessä ei...

    VastaaPoista
  13. Niiden, jotka eivät ole olleet tekemisissä Herlinien kanssa, ei kannattaisi ottaa kovin jyrkästi kantaa puolesta taikka vastaan. Lukekaa kirja ja vasta sitten on jotain aineksia lausua jotakin henkilöstä Pekka Herlin.

    Pekka Herlin ja isänsä Heikki H. Herlin pystyivät hedelmälliseen yhteistyöhön Kone Oy:n luotsauksessa. Se on sitten eri asia, millainen Pekka Herlin oli henkilönä kotioloissa ja vapaa-aikoinaan.

    VastaaPoista
  14. Olen esittänyt omaisille toivomuksen, että ruhoni kuoltuani jauhettaisiin minkeille rehuksi ja minkeistä tehtäisiin korvaläppia sukulaisille.

    Valitettavasti se ei taida onnistua, sillä nykyään rehun rasvaprosentti on tarkkaan säädetty.

    VastaaPoista
  15. Kommentoija Tillmanin on turha kantaa huolta ip-lehtien lukijoiden ymmärryksen tasosta, ymmärtääkseni.

    Hän ilmeisesti luulee, että on olemassa säälittävä ihmisjoukko, joka lukee vain kyseisiä lehtiä, ja saa niistä kaiken informaationsa.

    Suomessa ihmiset tutkitusti lukevat paljon ja useita lehtiä, nettiaikana yhä useampia. Ip-lehdet vaan ovat täällä varsin tasokkaita. Itse luen kotimaan ja urheilun sekä Bisqutin ja Laitisen, muun hyppään yli (En silti halveeraa niitä, jotka lukevat muunkin aineiston).

    Kemppinen on usein kertonut lukevansa ko. lehtiä. Hänkin siis ansainnee Tillmanin väheksynnän.

    VastaaPoista
  16. Liika levitetty paska on haitaksi, pilaa vaan puhtaitakin paikkoja.

    VastaaPoista
  17. se on turha ulista nikke ja ana. isi antoi mahdollisuuden sanoa, että jätä edes yksi kossupullo väliin ennen kuin alat jutella meidän kaa. antoi tilaisuuden olla mies jo pienenä. niin mä tein. ja niin teki ukkinikin. eikä isi pahempi ollut kuin muutkaan aikansa miehet. tokeni, kun annettiin suoraa palautetta. mihin... siitä en ole varma.

    VastaaPoista
  18. sikamaisuus on suhteellinen käsite. ihmisille, joille mikään inhimillinen ei ole vierasta, ei katuoja edusta muuta kuin huumorin kolmatta astetta. turha on vieressään kauhistella. ne jotka pääsevät pyhäkouluun, kyllä pääsevät sinne. toiset.... steriilin tarkastelukelpoisessa menneisyydessä voivat naulata kasan viissatasia baaritiskiin ja sanoa baarimikolle, että revi siitä, kun siltä tuntuu. ja kuseskella pitkin hienostohotellin portaita.

    VastaaPoista
  19. Kukahan mahtaa aikanaan saada tehtäväkseen Kemppisen elämänkerran kirjoittamisen?

    VastaaPoista
  20. Toipila:

    Niiden, jotka eivät ole olleet tekemisissä Herlinien kanssa, ei kannattaisi ottaa kovin jyrkästi kantaa puolesta taikka vastaan.

    Miksi ei? Ja miksi ei vaikka kirjaa ei olisi vielä luettu?
    Vastaus on selvä kyllä, kun asianomaiset ovat itse tuoneet julkisuuteen kirjan raadollisimmat lainaukset.

    Jos toive omaisten puolelta olisi julkistettu, että ensin julkistetaan pätkiä kirjasta sensaatiohakuisesti ja samalla olisivat kieltäneet kaiken julkisen arvostelun asiasta, en olisi hyväksynyt silloinkaan sensurointihaavettasi.

    VastaaPoista
  21. Olen aina ollut sitä mieltä ettei kannata naida ainakaan yrittäjää, etenkään jos arvostaa rauhallista, onnellista ja tyyntä elämää.

    VastaaPoista
  22. suomalaisittain oivallinen kirjan myyntikampanja.

    VastaaPoista
  23. "En ole lukenut ao. kirjaa enkä iltapäivälehtiä osta."

    Tillman, mistä allaolevasta kirjasta puhut?

    VastaaPoista
  24. Katsokaapas huvinksenne vain pelkästäänn kirjan kuvat. Ai mitä idylliä huipentuen siihen, missä PH kantaa olkapäillään lastenlastaan, jolla Down-syndrooma.

    Kaksi kirjaa samoissa kansissa?

    VastaaPoista
  25. Nimimerkki jarmon tulisi tehdä niitä laskuharjoituksia ja Hitleriin viittaaminen on vain yksinkertaisesti tyhmää.

    ****************************
    "PH kantaa olkapäillään lastenlastaan"

    Oikea termi on lapsenlastaan. Tuskin ne Herlinin lapset keskenään ovat lapsia tehneet.

    **************************

    Niin ja ao. tarkoittaa asiana olevaa eikä alla olevaa. Anonyymille tiedoksi.

    VastaaPoista
  26. "Niin ja ao. tarkoittaa asiana olevaa eikä alla olevaa. Anonyymille tiedoksi."

    Ahaa..
    Muut kyllä käyttävät lyhennettä "ko." (kyseessä oleva). Vertaa myös "yo" (yllä oleva).

    VastaaPoista
  27. Vertaa myös "yo" (yllä oleva).

    Väärin yo tarkoittaa yliopistoa.

    VastaaPoista
  28. ...ettei kannata naida ainakaan yrittäjää...

    eikös ne kaikki miehenpuolet jotakin yritä. joitakin kannattaa naida. muutamia suorastaan rakastaa.

    VastaaPoista
  29. vihreähän on se tunnettu karvap....
    Mutta boston. Sillä ehkä elämä on vain huonoa pilaa mutta mehän hekotetaan. Lapset, jotka katkeruudella muistavat vanhempiaan, eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi näkemään... että tämähän ei ole kenenkään handussa. On aika infantiilia valittaa... mun mielestäni. Korjausliikkeet ovat toki sallittuja jokaiselle omalta kohdaltaan.

    VastaaPoista
  30. on vapaus solvata ja kantaa siitä vastuu. mitä mielenkiintoista on siinä, että lapset kokivat vanhempansa rasitukseksi. mutta saavat puhua. ehkä siitä syntyy taloudellista hyötyä kun on tarpeeksi julkinen perhe. ikäni mustan joulupukkipalvelussa... kun mentiin köyhän perheen pieneen taloon... lapsi sai sukset ja isä kossupullonsa. on näitä kohtaloita Suomessa.

    VastaaPoista