Sivun näyttöjä yhteensä

18. syyskuuta 2009

Ratakatu



Suojelupoliisin historia on hyvä, kuten arvosteluissa heti todettiin. Kimmo Rentolan nimi yhtenä kirjoittajana on jo tae, vielä enemmän kuin Martti Lackmanin, joka on kirjoittanut sotien välisen ajan organisatiosta, Etsivästä keskuspoliisista.

Lackmanin kirja Esko Riekistä muuten on aika mainio – erikoinen mies, erikoiset vaiheet. Ajattelin puoli vuotta sitten kirjoittaa siitä jotain, mutta aihe ei tuntunut erikoisen tärkeältä, koska tuo kirja on kuitenkin enemmän asiantuntijatavaraa, perinteistä historiaa.

Ratakatu 12 –kirja, tämä uutuus, aiheutti kustantajalle yllätyksen, koska se meni loppuun muutamassa päivässä. Nyt uusi painos on kaupoissa.

Kohtalon isku lienee johtunut hyvästä julkisuudesta ja siitä, että kirjassa todella on muutamia kiinnostavia paljastuksia, jotka soveltuvat erittäin hyvin kahvipöydässä puitaviksi.

Todellisuudessa uuta tietoa on kuitenkin aika rajallisesti. Tai miten sen ottaa – korostus suomalaisten yhteistyöstä lännen kanssa ei ollut ainakaan minulle millään tavoin uusi. Rentolan esitys tietenkin ankkuroi sen tosiasioihin ja jäsentää asiaa.

Kun oma toimintamme, sekä vakoilu että kotikommunistien jahtaaminen, on ollut enimmäkseen suhteellisen vaatimatonta, kirjan keskeinen väite sietää toistaa. Suomi on ollut eri aikoina suurvaltojen siviili- ja sotilastiedustelun mielenkiinnon kohde eräänlaisena melkein neutraalina pelikenttänä. Supo ja sotilastiedustelu – josta tässäkään kirjassa ei puhuta mitään – ovat enimmäkseen koettaneet pysytellä selvillä siitä, mitä ulkomaalaiset isot pojat puuhaavat Helsingissä ja itärajalla.

Ihmettelin 70-luvulla, miten kelpasin tuomioistuinvirkaan eli siis esittelijäksi korkeimpaan oikeuteen ja sain vielä viran. Ihmetteleminen johtui osaksi henkilökohtaisista ominaisuuksista: olin yllättynyt, kun nimittäjät eivät käsittäneet, ettei minusta tule kummoistakaan esittelijää eikä tuomaria. Osaksi se johtui siitä, että tiesin jo silloin suojelupoliisin tarkistavan erinäisten ihmisten taustat. Sitä en tiedä nytkään, vaivautuiko kukaan selvittämään, onko nuorempi oikeussihteeri kenties kommunisti tai KGB:n yhdysmies. Mutta Ratakatu 12 –kirjan mukaan tällaista tietoa annettiin todella paljon.

Jos nyt joku haluaa ymmärtää väärin, en ollut vaarallinen henkilö, mutta huonoa seuraa minulla oli paljon. Jotkut siitä huonosta seurasta istuvat nyt valtakunnan korkeimmissa tehtävissä, mutta se oli toista aikaa.

Suomalainen perusvirkamies ja tuomioistuinjuristi oli hyvin perinteinen hahmo 1970-luvulla. Muutamaa epäiltiin demareiksi, mikä edellytti aktiivisuutta. Suurin osa oli yksinkertaisesti poliittisesti naiiveja.

Sitä asiaa ei tulla koskaan selvittämään, koska asiakirjat ovat pysyvästi salaisia, mutta joskus ihmettelen, mahtoivatko hovioikeus ja korkein oikeus poiketa vakoilujutuissa (muutamia kymmeniä sotien jälkeen) koskaan syyttäjän ja siis poliisin käsityksistä.

On hiukan vaikea uskoa, että tuntemani tuomarit olisivat olleet aidosti selvillä valtakunnan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kysymyksistä.

Ennen sotia kuva oli ollut hiukan toinen. Ainakin tuomioistuimissa oli vallalla sangen saksalaissävyinen laillisuusajattelu pikkuasioissa. Kommunistit tuomittiin, ja Turun hovioikeudessa kunnostautui syyttäjänä eli kanneviskaalina myöhemmin monesta asiasta tunnettu Olavi Honka.

Kommunistit kuuluikin tuomita, koska osa heistä puuhasi vakavissaan laillisen yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaista kumoamista, mikä on lain mukaan rangaistava teko. Osa tuomituista oli vaarattomia hupsuja tai sen sortin fundamentalisteja, joiden päätä ei järki ollut koskaan pakottanut.

Ainakin Viipurin hovioikeudessa ja hovioikeuspiirissä esiintyi myös aitoa lapualaishenkeä. Vihtorin poikaa Pentti Kosolaa ei tahdottu millään saada tuomituksi suutari Mätön murhasta, koska tuomioistuimet keksivät omasta aloitteestaan Saksassa vuodesta 1933 suosituksi tulleen muotoilun katsomalla murhamiehen epäitsekkään isänmaalliset motiivit erittäin lieventäviksi asianhaaroiksi.

Sen asian pani kuntoon puoliväkisin oikeuskansleri Albert Heikki Makkonen, aikaisempi KKO:n jäsen ja tavattomasti arvostamani opettajani, oikeusteoreetikko Kaarle Makkosen isä.

Kalle Makkonen ihmetteli minulle joskus eläkkeellä ollessaan puhelimessa, miten paljon niitä sotasankareitakin on. ”Kun minä olin Kempin prikaatissa vänrikkinä Viipurissa ja omat miehet lähtivät käpälämäkeen, niin minä poika juoksin perässä!” Tutkin asian myöhemmin. Ei se ihan noin mennyt – mutta sitä on ihmisiä, joiden toimintaan vaikuttaa halua pyrkiä totuuteen.

Sellaisia ihmisiä on ollut töissä jopa Ratakadun talossa numero 12.

23 kommenttia:

  1. Kyllähän me kaikki joskus KKO:ssa oikeussihteerin virassa olleet yritämme nyt mielessämme keksiä hyviä selityksiä sille, miksi meistä ei tullutkaan KKO:n jäseniä.

    VastaaPoista
  2. Piru vieköön.
    Saman näköinen oli aikoinaan Stasin rakennus.

    VastaaPoista
  3. Ad Jyrki Virolainen: - älä yleistä. Minun ei tarvitse arvailla. En pääsyt edes esittelijäneuvokseksi. Puuttui taitoa ja kykyä. Koeteltua kansalaiskuntoa ei mainittu, mutta ei sitäkään ollut.

    Asiaa voi tiedustella OikN Nikkariselta. Keskustelu käytiin hiljan kuolleen OikN Salervon kanssa. Pres. Rintala muistaa varmaan asian.

    Ratkaisu oli aivan oikea.

    VastaaPoista
  4. Tais olla onni Suomelle ettei susta, JYRKI VIROLAINEN, tullut KKO:n jäsentä. Et taida olla ihan terävimmästä päästä. Miten on?

    Ootko katsellut josko Siperiassa ois professorin pestejä vapaana? Kun oot kerta erikoistunut noihin periferioihin.

    VastaaPoista
  5. Minä muistin, että olivat Ratakatu 1:ssä missä joskus eikö vaan olivat?

    VastaaPoista
  6. Don't kill the messenger boy - mutta ilmeisesti on yhtä paljon syyllinen kun kaikki muutkin maailman synnit jo siitä, että puhuu niistä? Elämä on joka tapauksessa mennyt hautaan ennen aikojaan minulla siitä, että uskalsin luottaa - tämä sisäsiittoinen ja sodasta henkisiä vaurioita ottaneen sukupolvi ei sitä kestänytkään ja heidän lapsensa ovat aivan pihalla Kemppinen.

    Ks. takkirauta mitä survoin suoraan suolesta sinne

    VastaaPoista
  7. Ratakadun väen kanssa olen ollut tekemisissä kahdesti. Kekkoslovakkian aikana kun tapasin Suuriruhtinas Vladimirin ja toisen kerran ohi mennen kun erään nuoruusvuosien tutun vaimo osallistui tilaisuuteen jonka järjestävään seuraan kuuluin

    VastaaPoista
  8. MAANPETOKSELLINEN TOIMINTA

    Vastikaan ilmestynyt kirja "Pettureita ja Patriootteja"
    kertoo tapahtumista ja ihmisista, jotka auttoivat vihollismaata enemman tai vahemman. Tukholma nayttaa olleen yksi tavaroiden ja viestien vaihtopaikka. Mm. KGB:n oletettu Skandinavian pomo rva Jartseva kuvaillaan vallan vetavan nakoiseksi. -- Miksikohan SUPO ei pannut kiinni esimerkiksi Zilliackusta tai vaikkapa Hellaa ?

    Ymarran kylla, etta epamaaraisessa seurassa liikkuminen sinallaan (tapaus Kemppinen) ei valttamatta viela ole maanpetos eika hakkiin heittamisen aihe ! Ja lieneeko talla Kemppisella ollut edes maanpetoksellisia aikomuksia? Enpa usko!

    VastaaPoista
  9. Ihmettelen suuresti kustantajan arviointikykyä; täkäläisessä maaseutukaupungissa Kimmon & Co:s´n kirjaa ei vieläkään ole saatavana! Ja tilattu kuitenkin on. I painos oli kuulemma 3.000 kpl, mutta isot ketjut ja kaupungit veivät heti varaston tyhjäksi. Olisipa joku kysynyt minulta neuvoa.. Sikälikin aihe kiinnostaa että seitsemänkymmentäluvun alkuvuosina olin vähällä rekrytoitua kyseisen työnantajan palvelukseen. Siitä olisi epäilemättä tullut mielenkiintoinen työura, tai ainakin erilainen.
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  10. Mitä, mitä?
    En ole aikoihin käynyt Helsingissä...?
    Onko kuvaa manipuloitu?
    WTC ja tornitalojen malli?
    Makkaratalo ja Aseman torni...Rautatienkatu, eikä Ratakatu?
    Jos manipuloimatta olet kuvan saanut, niin ompas assosioiva, hyvä Kemppi!
    Pekka S-to.

    VastaaPoista
  11. Kale S oli 1990-luvulla vaarassa, ja supo kävi kuumana. siitähän Rentola skrivaakin.
    Oli rankkaa asianomaisella ja puolisollaan.
    Sitten tätä asiantilaa tultiin käyttäneeksi aseena politiikassa. eihän se pressaksi mutta kun ei meinannu itte sitä tajuta.
    Sen verran tiukkaa sisäpiirintietoa Hymyn juttuun meni mukaan, että tekijänimimerkki sitä kautta paljastui.
    Oli kuulemma alle puolitusinaa tietäviä yhdestäkin varmuusoperaatiossa, jossa mm. puolueen piirisihteerillä oli mutka taskussa.

    VastaaPoista
  12. Tämä Miten on -anonyymi on yrittänyt "läkyttää" kyseistä sanomaansa minunkin blogissani.

    On se nyt hyvä, että tyyppi on vihdoin löytänyt tilaa tärkeälle sanomalleen ja vieläpä arvovaltaisessa ja kulttuuripitoisessa Kemppisen blogissa.

    VastaaPoista
  13. Kyllä, manipulaatio tuo kuva on!
    Toisessa tornissa kello on 12.32 ja ensimmäisessä 13.50!...hetkinen? Olivatko ne kaksoistornien sortumisajat?
    Joko luontainen kuvittelukykyni vedättää minua tai sitten sen tekee herra Kemppinen.
    Pekka S-to.

    VastaaPoista
  14. Ad Jukka,

    ovatko vakoilujuttujen paperit tosiaan "pysyvästi salaisia"? Eivätkös ne tule julkisuuslain mukaan julkisiksi 55 vuotta valmistumisensa jälkeen (25 vuotta + valtioneuvoston 30 vuoden pidennys)? Eri asia ovat asiakirjat, joiden salassapidolla suojellaan yksityisyyttä. Nehän pidetään salassa 50 vuotta kohdehenkilön kuolemasta. (Esimerkiksi yliopistoissa tehtävien labratöiden selostukset ovat tällaisia asiakirjoja. Sapientia sat!)

    Sotilastiedustelun asiakirjoja ei ole tainnut kukaan vielä päästä tutkimaan, vaikka periaatteessa niitten olisi oltava julkisia vuoteen 1954 saakka.

    VastaaPoista
  15. Turvallisuusselvityksiä tehdään yllättävän paljon myös yksityisellä puolella, se on eräänlaista varmistelua. Vain viranomaiset voivat teettää laajoja turvallisuusselvityksiä, niiden teettämistilanteet taitavat olla aika kaavamaisia. Esimerkiksi Finanssivalvonnassa ilmeisesti vain aivan ylimmän johdon rekryt ovat niiden piirissä, kun taas valtion sisäwlntoiminnoissa kynnys on kai paljon matalammalla. Se tietysti, etteihän selvitys kerro kuin menneestä. Tynnyrissä eläneellä olisi rekisterit puhtaina, mutta kokemattomuuttaan voi lörpötellä lihapatojen ja viinisammioiden äärellä huomaamattaan.

    Kommenttikeskustelussa mainitut esittelujäneuneuvokset ovat ero laji, kaikesta päätellen nimitys sellaiseksi on kuin bambun istuttaisi: jsitä joko hukkuu mullan pimeyteen tai ponnahtaa hetkessä korkeuksiin. Oikeusneuvoksiksi on tultu tuolta vakanssilta sekä talon sisältä että EOA:lta (Lehtimaja) ja eduskunnassahan nuo erilaiset neuvokset ovat muutenkin alla kasvon kaikkivallan...

    Neuvos on esittelijälle hankala titteli, kun se minusta itsestään selvästi tarkoittaa päätöskokoonpanossa istuvaa, ei sen edessä kumarrellen peruuttavaa virkamiestä. Luontevin siirto oikeussihteerille on ollut neuvostua hoviin, mutta kokemushan on osoittanut, miten sinne juuttuu ylhäältäkin pudottautunut palkkaluokkien jonotukseen kuin aluskasvillusuudesta ponnistaneetkin.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: - kuva on manipuloimaton, mutta kyllä tarkkaan kamerassa rajattu. "Ratakadun" yhteyteen sen assosioitui radasta, mutta itse näky on tarkoitettu moninkertaiseksi metaforaksi.

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: - tuo esittelijäneuvos on erikoisuus, josta on kai eri aikoina haluttu päästä eroon.

    Itse olisin himoinnut titteliä, jota kukaan ei osaa lausua ruotsiksi änkyttämättä - referendarieråd.

    VastaaPoista
  18. Ad Erastotenes Aleksandrialainen: - minun on katsottava ajan kanssa tuo salassapito. Kiitos huomautuksesta. Panen tuloksen "Informaatio-oikeuden alkeet" -kirjaani.

    Joka tapauksessa oikeudneäymiskaaren perusteella salaiset asiakirjat (ns. laput) ovat ikuisesti salaisia mutta todellisuudessa Kansallisarkistossa muide npapereiden joukossa. Olen kokeillut - ei kontrollia. Ellei nyt ole äskettäin tullut.

    Luin väitöskirjaa tehdessäni tarkoin läpi muutamia kuuluisien oikeudenkäyntien akteja kuten punaupseeri Antikaisen murhautun, joka on aivan selvä oikeusmurha, ja mm. Kempin Viipuri nmenetyksestä aiheutuneen jutun asiakirjat.

    Vihje: lappujen lisäksi mielenkiintoisia merkintöjä on konsepteissa. Tyyppiä "todistaja A oli asianajaja B:n lahjoma jo Viipurin aikoinani".

    VastaaPoista
  19. Taisi olla Suomen onni ettei susta, JUKKA KEMPPINEN, tullut KKO:n jäsentä. Ei taida olla oikein täysipäinen. MIten on?

    Väitöskirjasikin oli täyttä p-kaa, ihme että tuollaisia edes hyväksytään.

    VastaaPoista
  20. Suojelupoliisi on mediaseksikäs. Mutta mitä tiedämme Suomen sotilastiedustelusta?

    VastaaPoista
  21. Mainitaanko kirjassa Puskalan putiikin toiminta?

    VastaaPoista
  22. Ad Tapsa P: - Puskalan putiikki on esitelty edustavasti ja on uusia yksityiskokhtiakin.

    VastaaPoista
  23. Ja millä perusteella meidän on pidettävä viimeisintä anonyymiä täyspäisenä? Jos kykenisit arvioimaan tutkimuksia asiantuntevasti tai peräti kirjoittamaan niistä kiinnostavasti, ei sinun tarvitsi ammuskella puskasta.

    VastaaPoista