Sivun näyttöjä yhteensä

4. syyskuuta 2009

Tulimyrsky



Ehkä pitää paikkansa, että Saksan kaupunkien palopommitukset on sivuutettu muistelmissa ja kaunokirjallisuudessa uskomattoman vähällä ja että saksalainen tutkimuskirjallisuuskin on edelleen suhteellisen vaatimatonta.

Näin väittää W.G. Sebald (”On the Natural History of Destruction”). Lukijat saattavat muistaa, että pidän Sebaldia – ikätoveriani joka taannoin kuoli auto-onnettomuudessa – yhtenä vuosisadan suurista kirjailijoista ja lähes ensimmäisenä suosituksena, jos joku kysyy hyvää kirjallisuutta merkittävistä asioista suomeksi. Hänen teoksiaan löytyy ilahduttavasti Tammen Keltaisesta kirjastosta.

Ajatus ei tietenkään ole se, ettei pommituksia tai tuhoja tunnettaisi. Ajatus on se, että kollektiivinen muistinmenetys tai kollektiivinen sotatrauman aiheuttama psykoosi voi olla aito ilmiö ja saattaa vaikuttaa maan oloihin ja politiikkaan pidempään kuin puoli vuosisataa.

Tokion palopommitus oli pahempi kuin Dresden tai Hampuri. Hiroshima ja Nagasaki aiheuttivat saman ilmiön. Radioaktiivinen säteily jälkiseurauksineen tuli kaupan päällisinä.

Myös Japanissa näyttäisi vaikuttavan sama ilmiö: kirjallisuutta on kummallisen vähän.

Englannissa on keskusteltu kauan ja jopa rehellisesti suurpommituksista, koska niitten tehottomuus oli käsitetty jo 1943. Ne eivät toisin sanoen lyhentäneet sotaa. Tavallinen perustelu oli kiitettävän selvä. Kun Lancasterit oli rakennettu ja pommit varattu, pitihän ne käyttää.

Tulimyrsky ilmiönä oli periaatteessa tunnettu mutta käytännössä aivan vieras ja odottamaton. Sitä voi hyvin verrata tsunamiin, joka oli luonnontieteellinen pikku kummallisuus ennen kuin se iski tosissaan, kameroiden edessä.

Jotkut teistä, lukijat, muistavat puhalluslampun. Niitä ei kai enää käytetä. Tulimyrsky toimii puhalluslampun tavoin tai kuin rautasulaton masuuni, mutta taivasalla. Korttelipommit ja niiden perään putoavat lukemattomat palopommit aiheuttavat huippuvirtauksen, jossa tuulen ja siis myös tulen nopeus voi olla 250 km tunnissa. Tulipylväs nousee viiteen – kuuteen kilometriin ja pimentää noella auringon päiviksi. Lämpötila nousee 600 – 800 asteeseen eli jää alle raudan sulamispisteen.

Tavallisen kuumuuden lisäksi mikroaaltosäteily paistaa mm. puiden lehdet sieltäkin, mihin tuli näennäisesti ei etene. Se paistaa myös ihmiset.

Ilman happi katoaa muuttumalla hiilimonoksidiksi, eli esimerkiksi tunneleissa ja pommisuojissa ilman sijalla on pian häkää.

Tarkkoja tietoja ei ole eikä tulla koskaan saamaan. Hampurissa kuoli kahdessa tunnissa luultavasti 80 000 ihmistä. Tulta ei päässyt pakoon. Myös vesi ”paloi”, ellei ehtinyt höyrystyä.

Ihmiset menettivät järkensä. Münchenissä ja Dresdenissä asti tavattiin ennen pitkää jalan, yöpaidassa vaeltaneita pommituksen uhreja. Joillakin oli pahvisessa matkalaukussa lapsen ruumis – pommituksen kuumuus vie uhrilta suuren osan painosta ja merkillistä kyllä osan pituudesta.

Itse Heinrich Böll, kölniläinen, kirjoitti 1940-luvun lopulla eli toisena tai kolmantena kirjanaan pommituksesta teoksen ”Der Engel schwieg”, ja enkeli oli vaiti. Sebald sanoo, että juuri tämä 1992 ensimmäisen kerran julkaistu kirja oli liikaa. Sitä ei voinut kestää.

Böll lisäsi elementin, jota ei juuri koskaan mainita juuri missään, rotat ja raatokärpäset. Kölnissä ne pitivät valtaa pitkään. Hampurissa ne olivat pari viikon kuluttua siinä määrin vallassa, että valtavan löyhkän takia pommisuojiin murtautumaan komennetut keskitysleirivangit ja pakkotyöhön komennetut eivät päässeet oviin käsiksi ilman liekinheittimiä. Puurona vellovien kärpästen läpi ei päässyt ryntäämällä eikä hivuttautumalla.

Seebald lisää, että vaikka tällaisia yksityiskohtia luonnollisesti vältetään aina ja kaikkialla, heille saksalaisille tuo tieto on ehkä ollut erikoisen raskas, koska he olivat kymmenen vuotta nimittäneet juutalaisia syöpäläisiksi ja verranneet muita vihollisiaan erilaisiin raadonsyöjiin ja tuholaisiin.

Yksi harvoja silminnäkijäkuvauksia sodanjälkeisestä Saksasta on muuten ruotslaisen Stig Dagermanin ”Tysk höst”, kertomuksia tavallisten ihmisten oloista 1946-1947. Hän sai valtavasti nimeä kirjailijana mutta kuoli 31-vuotiaana jouduttuaan vaikeuksiin kustantajansa kanssa.

41 kommenttia:

  1. SOTARIKOSKO?

    Oliko kysymyksessa sotarikos, laajamittainen terrorikampanja vai pyhittiko tarkoitus keinot ja mika tarkoitus?

    VastaaPoista
  2. Oliko tosiaan niin, etta tallaiset siviilien tuhoamiset pidettiin strategisen sodan johdon taholla
    yhtena tarkeimmista kohteista? -- Tyhmaa-- Eiko johtokeskukset ja sotakalujen lihavat maalit olleet tiedossa?? Ei kai nain voimut olla?

    Joten ylimman poliittisen ja sotilasjohdon tarkoitus oli lamaannuttaa teollis- kaupallinen kilpailija. Olikohan?

    VastaaPoista
  3. Vittuilun tarkoitus on, että vituttaa.
    Sama tarkoitus oli uskoakseni näillä kaupunkien massiivipommituksilla.

    Perimmiltään oli kysymys kostosta.
    Osaltaan saksan siviiliväestö muodosti aseen saksan johtoa vastaan. Tiedettiin, ettei se varsinaisesti lopettaisi sotaa, mutta vituttaisia, aiheuttaisi painetta.

    Ja sitä paitsi. Luulen että se oli joidenkin mielestä vain pirun kivaa.

    VastaaPoista
  4. Att döda ett barn - kahteen otteeseen.

    Nämä ovat niin väkeviä sanoja ja niissä ei ole vain se fyysinen hurja tapahtuma vaan eniten se, että sellaista pääsee tapahtumaan ja oman läheisen kautta. Kun äiti ei rakasta lastaan hänen toiminnat ovat kenties sellaisia, että selittää itselleen yhtä ja tekee toista. Minä mietin usein näitä konnotaatiota ja taustalla vallitsevia kovia asioita ja miksi ne niin tuntuvat. Samalla olen itse päivästä seuraavaan varmasti reflektiivinen ja pyrin asettamaan omat lapsenikin etualalle etten tekisi samoja virheiä ja varhaislapsuuden osaamattomutta olen itselleni antanut anteeksi, että sellaista on jokaisella uudella äidillä ettei tiedä miten pitää toimia ja miten edes pitää pyytää apua koska minun tapauksessa avunpyyntö kääntyi aina suuremmaksi uudeksi möröksi kuin varsinaiset ongelmat koska ne, joilta pyysin olivat vielä enemmän H-moilasia tai ihmeissään tai kenties peloissaan - mutta niistä en minä aio kantaa syyllisyyttä. Se on heidän vika jos ei ole ammattitaitoinen kohtaamaan oikealla tavalla autenttisesti ja nöyrästi apua pyytävää vaan pitää ruveta noidanmetsästystä harrastamaan koko kylän verran sitten lopulta. Kuten kävi ja nyt on loppu mutta piti kääntyä presidentille asti. Sairashan tämä yhteiskunta on.

    Att döda ett barn. Oman lapsen vaurioittaminen tai pahaa toivominen. On siis koettu ja se on samalla säälittävää niin opettavaista niille, jotka sen ulkopuolelle jäävät. Tunteet ovat pahat ja samalla olen tästä hyökytyksestä silti yläpuolella eli olen tajunnut, että minun pitää olla moisen yläpuolella ja pitää vain huoli omista lapsistaan ettei herää mitkään takapotkut niille. Vanhemmalle povaan ongelmia ja jos hän taas yrittää niitä minuun syyttää se on taas sitä poliittista hyökytystä että saisi vähän nitistää minua koska olen sosiaalidemokraatti sydämessä mutta en voisi olla sitä käytännössä. Tämäkin on asia jonka minun pitää selvittää miksi. Jotain perustavaa virhettä on asiassa ja se voisi olla juuri tuosta samasta Att döda ett barn -asiasta sillä sosiaalidemorkatia on oikeasti hyvin lähellä Kristinuskoa ja silti asettuvat vastakkaisille puolelle rahaa.

    ---

    Siinä on twisted logiikka: köydenveto sosiaalidemokratian ja oikeiston välillä on näin aikaansaatu ja siinä on se tensio, mistä haluamme päästä eroon. Kumpi on siis väärässä; kirkko vai sossarit?

    Tätä heidän tulee ajatella kun nyrkillä heilauttavat oikeistolle: Kirkkohan on usein yltiökonservatiivinen ja silti rahan (=rahan rooli tulisi olla edistävä) kannalla.

    Någonting stämmer inte. De dödar allas barn men varför?

    VastaaPoista
  5. Onko kuvassa Ulmin katedraali, "Münster" ?

    Jotain erilaisuutta olen havaitsevani, mutta joko se johtuu kuvan iästä tai sitten hyvin samankaltaisia katedraaleja on muuallakin. Luulisin, että sitten 2003 Ulmin keskustaan on noussut uudempaakin rakennusta.

    VastaaPoista
  6. Ei, ei sittenkään. Tarkempi tarkastelu kertoo, että vaikka rakennustyyli on samankaltainen, tässä kuvassa on kaksi tornia yhden sijaan, eikä se ole yhtä korkea.

    VastaaPoista
  7. Olikohan se Goebbels, joka eräässä kokouksessa kysyi Saksan kansalta haluaako tämä totaalin sodan. "Jaaaaa" mölysi kansa. Se sai sittemmin mitä tilasi.

    Ja jos Hitlerillä olisi ollut enemmän pommareita, se olisi pannut Englannin kaupungit yhtä sileiksi kuin britit Dresdenin.

    Saksalaisia on siis turha sääliä, an sich. Ihmisiä sen sijaan voi ja pitää sääliä.

    VastaaPoista
  8. Ad Martti: - Köln (Böllin kunniaksi). Kävin siellä muutama vuosi sitten oikeastaan vain valokuvatakseni.

    VastaaPoista
  9. AD Omnia: - suurpommitukset eivät tiettävästi aiheuttaneet Saksassa vastarintaa, vaan lähinnä apaattisuutta.

    Saksalaiset aloittivat. Coventry ei ollut "firestorm", mutta maaliskuussa 1941 jo 43 000 brittiläistä siviiliä oli saanut surmansa pommituksissa. Pahimpia oli Lontoo, sataman alue. Kuten muistatte, mm. parlamenttitalo ja Buckinham Palace ja St. Paul'sin katedraali saivat osumia.

    Englannissa vaikutus oli kuitenkin päinvastainen eli sisu kasvoi.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi - kaupallinen kilpailija - en usko. Kauppaa ei käyty ja tehdasalueet saivat toimia kummallisen pitkään rauhassa.

    Saksan lentokonetuotanto oli 1944-1945 korkeimmillaan - mutta tehtaat olivat silloin tunneleissa ja kaivoksissa.

    Kuulalaakeritehtaan tuhoaminen on usein mainittu käsitettävänä sotatoimena.

    Lisäisin vielä, että "padonmurtajien" kokemukset osoittivat pistemaalien tavaoittamiesn hyvin vaikeaksi. Saksalaiset olivat taas siinä mestareita kiitos syöksypommituksen.

    VastaaPoista
  11. Ad Petja Jäppinen: - Sekä sodassa että rauhassa taitaa olla liikkeellä sama määrä kaheleita.

    Elokuvanäyttelijä James Stewart, joka osallistui laivueen komentajana ja ohjaajana Hampurin pommitukseen, ei suostunut koskaan puhumaan siitä eikä näyttelemään ainoassakaan lentoelokuvassa.

    VastaaPoista
  12. -”Der Engel schwieg”, ja enkeli oli vaiti.-

    Enkeli vaikeni.

    -rotat ja raatokärpäset.-

    Ystäväni (pikkutyttönä Hampurissa) kertoi luteista ja täistä, ja varsinkin luteista, jotka asustelivat villatakin kauluksen alla.

    VastaaPoista
  13. Eikö suostunut? Kurkista esimerkiksi:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Strategic_Air_Command_(film)

    VastaaPoista
  14. Tulimyrsky, ei se niin kauaksi mene. Mitä jos Stalinin kaukopommittajien ammattitaito olisi ollut kovempi (Helsingin ilmapuolustuksen huippuosaaminen vähäisempi)? Helmikuun 1944 pommimärillä ydinkeskusta olisi käsittääkseni tuhoutunut tyystin; suhteemme jatkosotaan, sen trauma, olisi aivan toisenlainen nyt, jos..
    Meillä olisi 50-lukulainen Aalto-keskusta Helsingissä?
    Vasta äitini kuoleman jälkeen sain tietää, että hän oli ollut Helsingissä Talvisodan ensipommistusten aikana, Stockmannin lähellä juuri valmistuneen kerrostalon autiudessa, ainoan jo muuttamaan ehtineen mutta Ryttylään evakuoidun tohtoriperheen huoneistossa. Ei hän koskaan kertonut (paitsi tälle lukiolaistytölle, jonka tekstin sain luettavakseni).
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  15. MITA KANSAKUNTA TUNSI?

    Kummallisia nama sotapaallikoitten fundeeraukset. Stalin luuli 1939, etta Suomen kansa vaihtaa muutamassa viikossa Stalinin puolelle.
    Hitler luuli, etta Sovietti kaatuu muutamassa viikossa ja britit luulivat, etta saksan kansalla olisi jotain merkitsevaa sanomista Aatun sodan lopettamiseen.

    VastaaPoista
  16. Kävin kerran vartavasten mulkku-Harrisin patsalla ja otatin itsestäni valokuvan paikalla.

    Historian mukaan englantilaiset aloittivat kaupunkipommitukset 5.9.1939. Ainakin kahta kaupunkia pommitettiin. Homma jatkui 12.1.1940.
    Jo tuolloin Harris mainitsi pommitusten kohdistetun "Saksan kansaa vastaan".
    Muistanko oikein saksalaisten pommittaneen Englantia ensi kertaa vasta maaliskuussa 1940?
    Syltin pommitusten jälkeen Saksa julkisesti ilmoitti varoituksensa englantilaisille että siviilikohteiden pommitus on lopetettava.
    Mutta eihän tuo Harris mitään uskonut, vaan pommitutti yli sataa siviilikohdetta toukokuun loppuun 1940 mennessä.

    On kyllä vasemmistolaísta propagandaa väittää, etteivät saksalaiset sisuuntuneet pommituksista, vaan vain muka alistuivat ja että vain englantilainen sisuuntui.

    Itseäni suorastaan vituttaa kun jossain dokumenttimuisteluissa nämä liittoutuneiden pelkurilentäjät/sotarikolliset kehuvat itseään ja muistelevat kuinka vaarallista oli muka pommittaa siviilejä ja kaupunkeja.

    Keitä ovat "tavalliset kansalaiset? Poliitikot ainakin nykyisin näistä "tavallisista" pauhaavat.

    Joitain varoituksen sanoja

    VastaaPoista
  17. Palopommitustaktiikka oli tavanomainen - räjähdepommeilla pyrittiin tuhoamaan taloja jotta niiden puurakenteet tulisivat esille. Sitten kohteeseen pudotettiin palopommeja ja sytyttimiä (fire-sticks) ja lisää tavanomaisia pommeja mm. palontorjunnan hidastamiseksi. Suotuisten sääolosuhteiden ansiosta saatiin aikaan tulimyrsky (engl. firestorm, saks. Feuersturm), jossa lämpötila nousi yli 1 500 °C-asteiseksi. Tulimyrskyssä laaja-alainen kuumuus nostaa suuret määrät ilmaa nopeasti ylös ja tilalle virtaa kovana tuulena kylmää ilmaa, jopa myrskyn voimalla ja sen tuoma lisähappi nostattaa lämmön hyvin korkealle. Tulimyrsky sai aikaan saman tyyppisen korkealle nousevan sienipilven kuin ydinräjähde.


    http://wapedia.mobi/fi/Dresdenin_pommitukset#2.

    VastaaPoista
  18. Melkoisen yksityiskohtainen on Jörg Friedrich: Suuri palo. Itse perehdyin aiheeseen Peter Englundin kirjassa "Kirjeitä nollapisteestä". Sven Lindqvist: "Tavoitteena kansanmurha" käsittelee aihetta myös.

    Kumma juttu, että vain saksalainen ja ruotsalaiset ovat kirjoittaneet pommituksista - tai ainakin vain heitä on suomennettu. Ei taida aihe kiinnostaa liittoutuneita?

    VastaaPoista
  19. Minä sain tietää nuorena Dresdenin pommituksesta Kurt Vonnegutin kirjasta Teurastamo 5, eli, Lasten ristiretki.

    Oli mielestäni erittäin vaikuttava teos. Vonnegutin tapa kirjoittaa on kuitenkin sellainen, että voisi olla ettei se enää iskisi niin ollessani vuosikymmeniä vanhempi. Tai lukemalla uudestaanhan sen vasta tietäisi.

    VastaaPoista
  20. Tuhat tulimmaista. Seuraava lainaus unohtui:

    "Ohikulkijoiden pommittaminen verovaroilla apaattisiksi ja lasten murhaaminen on englantilaisten ja amerikkalaisten lentäjien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre."

    VastaaPoista
  21. Merkittävin kaunokirjallinen silminnäkijäkuvaus lienee edelleen sotavangin kynästä. Niin se käy.

    Teurastamo no5 oli ensimmäinen Vonnegutin teos, joka ilmestyi Keltaisessa kirjastossa, 25 v itse tapahtuman jälkeen.

    VastaaPoista
  22. On tietysti kysyttävä onko sen väliä, millaisilla keinoilla vihollista lyö, ja onko sodassa tappaminen murhaa kummempaa. Minusta aste-eroista on pidettävä yhtä tarkka luku kuin poleteista alokastentissä. Vaikka sota on väistämättömyytensä vuoksi pakko hyväksyä realiteetiksi, vaihtoehdot olisivat usein liian mahdottomia, on pidettävä sama henkinen roti, joka saa meidät pukeutumaan lämpimissäkin oloissa muiden aikana, ajamaan sängen viikonloppuna tai kavahtamaan ihmisten vertaamista koneisiin.

    VastaaPoista
  23. Hiukan pilkunviilausta, ei ole mikroaaltosäteilyä vaan infrapunasäteilyä.

    VastaaPoista
  24. Freeman Dysonin muistelut sota-ajalta varmaan kaikille tuttua, mutta löytyi vähän harvinaisempi miete:
    http://inversesquare.wordpress.com/2008/01/07/this-is-how-a-scientist-thinks-ww-ii-department/
    "From the current (Jan. 17) issue of the New York Review of Books:
    “To me at that time, the V-2 rockets were a cause for joy and wonder. I was a civilian scientist analyzing the causes of bomber losses for the Royal Air Force Bomber Command. I knew that the main cause of our bomber lsoses were German fighters and I knew that the Germans were desperately short of fighters. If the Germans had had five times as many fighters they could have stopped us from flying over Germany, and that would have made itt much harder for us to invade their country and finish the war….Each V-2 cost the Germans at least as much in skilled labor and materials as a modern fighter aircraft. It was incomprehensible to me that the Germans had chosen to put their limited resources into militarily useless rockets instead of crucially needed fighters. Each I counted it as one German fighter thrown away time I heard a V-2 explode, I counted it as one German fighter thrown away and ten fewer of our bombers downed.
    –Freeman Dyson."

    VastaaPoista
  25. Pitäneekö paikkansa väite, jonka eräs maailmanmatkaaja kertoi ajessamme linja-autolla Dresdenin läpi pari vuosikymmentä sitten. Hänen mukaansa liitoutuneet valitsivat kaupungin terroripommituksen kohteeksi siksi, että siellä asuivat varsin monet natsijohtajien perheet.Omiakin kokemuksia pommituksista on poikavuosilta Simolasta silloin, kun Viipurin kohtalosta taisteltiin vähän idempänä, vaan eipä ole TV noista tapahtumista saanut ohjelmaa vieläkään aikaiseksi.

    VastaaPoista
  26. Nyt kun tuli pienin mahdolllinen mahdollisuus todeta tämä - jonkun mainittua Aallon - että eikö olisikin täkäläinen arkkitehtuuri niin, voi niin paremmissa kantimissa ilman Aaltoa ja seuraajiaan.

    Kesällä reissasin Suomea ristiin rastiin ihan turistina, ja sanat "Alvar Aallon suunnittelema" kaupungista riippumatta muodostuivat takeeksi sille, että kohta näkyy joku ruma kuutio, joka ei sovi ympäristöönsä millään.

    Puhumattakaan kaupunkikaavoista, jotka ko. lahjakkuus onnistui ryssimään visioillaan korjaamattomaan kuntoon.

    Milloin havahdumme kieltämään tämän väärän profeetan?

    VastaaPoista
  27. http://en.wikipedia.org/wiki/Butt_Report

    VastaaPoista
  28. Ad Antti: Dysonin huomio on tosi, ja sitä on mietitty paljon. Kovin kaukana rakettiasiasta ei ole Saksaa ajatellen merkillinen saamattomuus ydinaseen kehittämisessä.

    Kova vastaväite on kuitenkin tämä ajatus massapommitusten tehottomuudesta. Siihen liittyy vielä ikävämpi jatkoajatus - kenellä ei ollut kehuttavasti isoja pommikoneita - Neuvostoliitolla.

    Tämä herättää kysymyksen, oliko tavaton pommittaminen yksi Stalinin pitkän tähtäyksen politiikan eli rauhan voittamisen eli itäblokin muodostamisen reunaehdoista.

    VastaaPoista
  29. Ad Luupää et alii: - Vonnegut toi Dresdenin yleiseen tietoisuuteen.

    Minusta pommituksen mielettömyys ja sen aiheuttama todellinen tuho jää kuitenkin kirjassa vähälle. Se on loistava kuvaus "Lasten ristiretkestä" eli siis erinäisiin omiin kokemuksiin perustuva sotamuistelma. Lajityypin oli luonut Norman Mailer 1948, "Alastomat ja kuolleet".

    Välissä oli todella merkittävä sotakirja, Hellerin "Catch 22".

    Keksittekö muuten yhtä merkittävää sotaromaania Ranskasta tai Englannista? Tiedän että Saksasta ei ole eikä itesnsä sodan kuvauksena Neuvosotliitosta.

    Älkää hyltkö heti Ranskaa - sieltä on ilmasodan viihteellinen kuvausmalli, Pierre Closterman (Taivaalla palaa; Suuri sirkuks) - hävittäjäpuolelta, ei pommituksista.

    VastaaPoista
  30. Minusta Jungerin "Teräsmyrskyssä" on merkittävä sotaromaani.

    VastaaPoista
  31. Ad Anonymous - Junger - niin on, mutta se on ensimmäisesstä maailmansodasta. Myös Remarque kirjoitti siitä muistettavasti, samoin Robert Graves Englannissa.

    Pohdiskelin II maailmansodan kirjoja.

    VastaaPoista
  32. Ranskalaisten piti tietenkin mennä merta edemmäs kalaan vuoden 1940 katastrofin jälkeen:

    Boulle: Silta yli Kwai-joen.


    Englantilaiset ja ranskalaiset taisivat olla vaikuttuneempia I maailmansodan seurauksista?

    T.

    VastaaPoista
  33. Jukka Kemppinen sanoi...

    "Ad Anonyymi - kaupallinen kilpailija - en usko. Kauppaa ei käyty ja tehdasalueet saivat toimia kummallisen pitkään rauhassa.

    Saksan lentokonetuotanto oli 1944-1945 korkeimmillaan - mutta tehtaat olivat silloin tunneleissa ja kaivoksissa.

    Kuulalaakeritehtaan tuhoaminen on usein mainittu käsitettävänä sotatoimena."


    Sitä vain on miettinyt, että jos yksi tai kaksi kaupunkipommituksista olisikin suunnattu Ruhrin aluetta vastaan, mikä vaikutus olisi ollut Saksan teolliseen voimaan? Ilmapuolustus arvatenkin olisi ollut kovempi kuin jossain Dresdenissä, mutta olisihan tuo enemmän sodalta näyttänyt..

    VastaaPoista
  34. STALINKO?

    Liittyyko Jukka K:n kommenttiin ajatus, etta Stalin olisi ollut vaatimassa naita Saksan kaupunkien massapommituksia? Ja siis Lancasterit lahteneet Stalinin vaatimuksesta? -- Ei kai? Ei kaiketi ole mitaan taman suuntaista dokumenttia loytynyt. Ja Sovietissahan lahes kaikki pantiin raportteihin.

    VastaaPoista
  35. Pakko taas suositella: Nicholson Baker, Human Smoke. Toisen maailmansodan vaiheista vuoteen 1941 jostakin 20-luvun lopun asioista asti ei liene parempaa esitystä. Lukekaa.

    Kylmää aikalaiskerrontaa, ei siis fiktiota. Ja lopussa lause: 31.12.1941 suurin osa niistä ihmisistä jotka tulisivat kuolemaan Toisen maailmansodan aikana olivat vielä hengissä.

    Kirjasta löytyy mm. Rooseveltin kirje eurooppalaisille hallituksille 1.9.1939 jossa hän muistuttaa miten tärkeää on pidättäytyä pommittamasta siviilejä.

    No, eikö Ensimmäisessä maailmansodassa kuollut siviilejä n 10-15% kokonaisuhrimäärästä, toisessa n 50-60% ja nykyisissä "konflikteissa" lähes pelkästään siviilejä... So it goes.

    VastaaPoista
  36. Ei puhunut pappa sotajuttuja ja nyt ymmärrän sen. Minulla on pienempi mittakaavainen kokemus, tosin pitempiaikainen. Poliisina katselin ihmisen kappaleita ihan tarpeeksi. Mitä niistä höpöttämään. Rottia ja kärpäsiä. Kirjoitelkoon ne, jotka eivät ole kokeneet. Ei huvita puhua raatokärpäsistä ihmisten yhteydessä, ihminen kun mielestäni ei ole raato, ei ainakaan läheinen vainaja.

    VastaaPoista
  37. Ad Anonyymi (Stalinko=) - Elä lapsi kulta puhu kamalia. Tarkoitin samaa, jonka yksi kommentoija toi jo esiin. Stalin ei törsännyt rahoja raskaisiin pommikoneisiin, vaan panssarivaunuihin ja jalkaväkeen, joilla itärintaman sota ratkesi. Tykistöä unohtamatta.

    VastaaPoista
  38. STALINKO 2:

    Googlailin hieman Jukka K:n Stalin kommentin jalkeen. Melko yleinen on englantilaisten kasitys, etta brittien Lancasterit pantiin naihin alueellisiin suurpommituksiin pelkastaan sen vuoksi, etta kun ne oli olemassa! [Tulokset kohdepommituksista sen aikaisella taktiikalla oli ollut heikkoja].

    VastaaPoista
  39. Itse pidän näitä kaupunkipommituksia aika tehottomina sotatoimenpiteinä. Epäilen, että lopputulos on juuri päinvastainen, kuin toivottu.

    Puolustajan vastarinta ei murru, vaan tiukkenee.

    Jos jollakin on aikaa, kannattaisi ehkä verrata kolmea suurpommitusta Hampuri vs. Helsinki vs. Tallinna.

    Tallinnan pommituksista löytyy hyvin tarkkaa dokumentaatiota, esimerkiksi kaikki kuolleet, nimineen, syntymäaikoineen sekä osoitteineen.

    Kaunokirjallinen kuvaus Tallinnan pommituksista, katso Aino Kallas, Mu saatuse maa, 1947.

    Mahdollinen suomenkielinen lähde, Kolmas saattue kanssavaeltajia ja ohikulkijoita : muistoja ja muotokuvia / Aino Kallas.

    VastaaPoista
  40. Lisäys tuohon siviiliväestön apaattisuuteen.
    Reenpää kuvaa kirjassaan "Pojanpoika" asennetta Tallinnan kantaväestön keskuudessa ennen Tallinnan suurpommitusta. En muista mitä termiä Reenpää käytti, mutta ei se tainnut olla kovin kaukana apaattisuudesta. Sotatoimet siirtyivät Viron maaperälle alkuvuodesta 1944. Narvan pommitus rakennusjätteeksi taisi vain helpottaa puolustusta. Hyökkääjä tukki omat hyökkäysurat.

    Vrt. http://fi.wikipedia.org/wiki/Monte_Cassinon_taistelu

    VastaaPoista
  41. tämähän on kummallista. pommi pudotetaan, että se tappaisi. muu on joutavaa. kuolemassa on variaatioita. sodan säännöt kertovat keitä saa tappaa ja miten. vain krokotiilin älyllä varustettu voi järkeillä hyväksyttävän tappamisen sääntöjä. harmittaa tämä laji.

    VastaaPoista