Sivun näyttöjä yhteensä

8. syyskuuta 2009

Sotahistorian kurjuudesta



Sotahistorian tutkimus on Suomessa parantunut määrättömästi kymmenen – viidentoista vuoden aikana. Epäilen että ainakin Ohto Mannisen toiminta on yksi syy. Kaikille halukkaille suositan nyt myynnissä olevia isoja ja kalliita kirjoja Raunio – Kilin. Sotatapahtumat on kerrottu ja osoitettu runsain kartoin yhtä tarkasti kuin kummankin osapuolen keskeiset toimijat, käytännössä ylemmät upseerit.

Tekstiin piilottuu paljon yllätyksiä. U-aseman tykistötaistelu oli kranaattimäärin (ja tonnein) laskien suurempi kuin Ihantalan. Valistunut suomalainen ei ole kuullutkaan mistään U-asemasta tai Nietjärvestä.

Kurjuudeksi sanon sitä, että sodan jälkeisen sekasorron tutkimusta ei ole juuri ollenkaan.

Silti tuon sekasorron voittajat, kuten 1. Sekasorron Ståhlberg + Tanner ja 2. Sekasorron Paasikivi ja ”Aseveljet” (kokoomuksen ja demarien eli Hetemäen ja Varjosen porukointi) pitäisi ymmärtää ennen kuin pääsee esimerkiksi Lapuan liikkeeseen ja toisaalta Kekkoseen 1956.

Tutkimusta on ”Vaaran vuosista”, jollainen oli etenkin vuosi 1948, mutta ei juuri lainkaan jääkärikapinasta itsemurhineen ja väkivaltaisuuksineen 20-luvun alussa. Se oli hyvin lähellä rikosoikeudellisesti ymmärrettävää kapinaa eikä kaukana aseellisesta vallankaappauksesta.

Suojeluskuntien rooli oli ratkaiseva, hyvässä ja pahassa. Etenkin Mannerheimin vetäydyttyä maassa mietittiin hartaasti, kuka täällä määrää nyt kun pahimmat punikit olivat kuivumassa Tammisaaressa ja loput ryyppäämässä ja ammuskelemassa toisiaan Pietarissa.

Avainsana on molempina sekasorron kausina ”armeijan itsemääräämisoikeus”.

Klassinen esimerkki tuosta ilmiöstä on keisarillinen Saksa. Armeija vastasi suoraan keisarille eli ei kenellekään. Ludendorff kykeni pitämään yllä hiljaista diktatuuria useimpien tyydytykseksi. Tarvittaessa hän kävi herättämässä Hindeburgin, jos tahtoi vaihteeksi aidon allekirjoituksen asiakirjaan.

Armeijan romahdettua tämä itse itsensä nimittävä yhdyskunta tarttui kiihkeästi selitykseen ”tikarinpisto selkään” (punaisilta ja juutalaisilta) ja alkoivat julistaa valhetta: armeijaa ei koskaan voitettu taistelussa.

Se on pötyä. Melkein kaikki saksalaiset pitivät sitä totena, ja siksi rauhansopimus oli niin suuri shokki. Toisen maailmansodan yhteydessä amerikkalaiset muistivat tuon virheen ja miehittivät Saksan sen osan, mitä Neuvostoliitto ei ollut ehtinyt miehittää. Koska jokainen saksalainen näki armeijansa sortuvan, uutta tikarinpistoteoriaa ei syntynyt.

Mutta ensimmäisen maailmansodan seurauksena oli hirmuinen aikakausi, jolloin tulivat käyttöön kaikki natsismin ajatuksentapaiset, menettelytavat ja rahoituskanavat. Hyperinflaatio rullasi rinnalla, ja sotakorvauksia Saksa ei oikeastaan maksanut.

Ranskassa tapahtui tuota samaa 1944-1949. Onneksi Stalin meni antautuneen armeijan halveksinnassaan liian pitkälle eli jätti ranskalaiset kommunistit oman onnensa nojaan. Maata ei pelastanut de Gaulle, vaan amerikkalainen raha, Marshall-apu. Kommunismi virkosi liian myöhään.

Lukiessani Berlusconista mieleen tulee Isä Camillon kylä – kirjoittaja Giovanni Guareschi oli parmalainen kuin Berlusconin kinkku.

Isä Camillo –kirjat olivat verrattoman suosittuja myös Suomessa. Tapahtuma-aika on sodanjälkeinen Italia, ja aikakauden kaaos on taitavasti suodatettu pikku kylään, jossa sankareina ovat konepistooliakin käyttämään tottunut pappi ja sydämessään yhtä rehellinen kuin puheissaan epärehellinen kommunistipamppu Peppone.

Kirjat ovat syöpyneet muistiin, koska ne eivät ole pelkkää satiiria. Alttarilta papille viisauden ja rakkauden sanoja kuiskiva ristiinnaulittu tuo tarinoihin syvyyden.

Suomen Sekasorto 2. oli aikaa, jolloin asepukua käyttävä upseeri sai todennäköisesti turpaansa ennen kuin pääsi Helsingin rautatieasemalta Maurinkadun tiilitalojen suojaan.

Meillä kävi toisin kuin Tshekkoslovakiassa. Vasemmisto (sisäministeri Aarre Simonen) tukahdutti väkivaltaisesti Arabian ja Kemin lakot, ja armeija pysyi lojaalina, vaikka osa salaisesta varustautumisesta oli paljastunut (asekätkentä). Elleivät omat kommunistit, niin ainakin Zdanov ja Stalin tiesivät, että meillä oli parhaat miehet avaintehtävissä – esimerkiksi Valion kuljetuspäällikköinä (maan kaikki kuorma-autot) ja pankeissa ja vakuutusyhtiöissä (kassavarat, valuutta, kulta).

Kohtuullisen kauan Porkkalan luovutuksen jälkeen myös joukko reservin upseereita oli tunnin hälytysvalmiudessa. Moottoroitu ilmatorjunta eli suorasuuntaustykkien osasto oli Hyrylässä marssivalmiina.

Armeijamme ei ollut ”itsenäinen”. Se pysyi uskollisena lailliselle esivallalle silloinkin kun hallitus vilisi poliittisesti vastenmielisiä ministereitä.

30 kommenttia:

  1. MITA TAPAHTUI JA MIKSI TAPAHTUI

    Sotahistorian tehtava on kuulemma vastata pariin kysymykseen:
    1.) 'Mita tapahtui' ja
    2.) 'Miksi nain tapahtui'.

    Jos vaikka ajtellaan vv. 1918-1948, niin aika paljon on paperilla siita, mita tapahtui. Vaikeampi on kysymys 'miksi niin tapahtui'.

    Yksi ajatuskulku voisi olla 'ryssanviha', niin tuhmaa kuin se onkin ollut (ala Jukka Kemppinen)! Yksi versio tasta teemasta olisi 1930 kommunismin kauhu. Taman 'viha/kauhu seerumin' ansiosta suomalaiset johtomiehet olivat aika 'kovapaisia' [Stalininkin mukaan]. -- Rajamaat, jotka kayttaytuyivat ystavallisemmin ja yhteistyohaluisemmin, joutuivat tosi kovaan myllyyn (vrt. esim. Viro).

    VastaaPoista
  2. TYKISTON TULOKSET

    Juu, U-asemassa tykisto ampui paljon ja paaosin oikealta tuntuviin tienvarsiosoitteisiin (mm. esti vahvojen lisajoukkojen tulon taistelualueelle ja tuhosi
    niista tuntuvan osan).

    Paulaharju viittasi askettain lehdessa tykiston ampumaohjesaantoon v.1944, jonka mukaan suurhyokkayksen alussa tykisto ampui sovietin rajattoman suuren tykiston tuliasemia. Vasta heinakuun alussa 'eversti gangi' ryhtyi 'omavaltaiseksi' ja alkoi ampua toden teolla Ihantalassa sovietin hyokkayskarkia.

    Kun pommarien ja tykistonkin tulen
    tarkkoja tuloksia ei pystytty aina seuraamaan, niin sitten puhutaan vain ammutuista kranaattimaarista ja pommitusten tonnimaarista. Mihin
    ne maarat paatyivat, siita ei monasti ehka ole ihan tarkkaa tietoa. Mutta tuloksista tietysti voidaan jotain paatella.

    Miksi siis oli onneton Kuuterselka ja Tali, mutta onnekkaampi Ihantala? Miksi oli onneton Ayrapaa mutta tuloksekkaampi Vuosalmi? Naiden kysymysten takana voipi maata suurehko sotahistoriallinen totuus.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi:
    Rajamaat, jotka kayttaytuyivat ystavallisemmin ja yhteistyohaluisemmin, joutuivat tosi kovaan myllyyn (vrt. esim. Viro).

    Tosiaan, jopa kovana pidetty asetoverimme Hitler lopulta sortui, mutta me vaan porskutamme.

    Matti Vanhanen kirjoitti Aasian tsunamin paineessa Turun Sanomien kolumnissaan ilahtuneena huomannneensa että sotien jälkeen rakennettu keskushallinnon valmiusmiehitys olikin näkymättömänä pystyssä koko ajan.

    Muuan norjalainen kirjailija puolestaan hätkäytti ihan vähän aikaa sitten väittäessään että Suomessa ei vieläkään ole käyty mitään itsekriittistä keskustelua sotien ajoista.

    Peter Stenlund, suurlähettiläämme Oslossa, kiivastuikin pikaisessa lehtivastineessaan moisesta tietämättömyydestä!

    Hieman ilkeillen voisi väittää että hallitukseen pääsemiseksi kannattaa varmistaa nimensä olevan Tapani Yli-Saunamäen tai hänen kaltaisensa Marski-miehen listalla.

    VastaaPoista
  4. Kyllä Nietjärvi ja U-asema on tuttuja. Mutta kranaattimäärä oli uutinen.

    Eiköhän ole niin, että asioita eivät tee yleisesti tunnetuiksi sotahistoriaoitsijat vaan kirjailijat ja filmit?

    Muuten, Hannu Lauerma tulkitsee Pahuuden anatomiassa isä Camillon väkivaltaiseksi: kaiken huumorin alla hän pakottaa ihmiset tekemään niin kuin tahtoo.

    VastaaPoista
  5. Niin, olisiko Suomella sittenkin ollut vain se kuuluisa "hyvä herraonni"? Vaikka täytyy sen vakauden kaipuun kummuta syvemmältä, kansasta.

    Kekkonenhan olisi hyvä esimerkki siitä, mitä yhteiskunnassamme tapahtui 1900-luvulla: teloitusryhmän johtajasta ryssävihan kautta yhteistoimintamieheksi.

    VastaaPoista
  6. Olisin kanssasi eri mieltä armeijamme "itsenäisyydestä". Meidän armeijamme oli nimenomaan "itsenäinen" saksalaisessa mielessä: se oli hallitsijalle uskollinen, virkamiesmäisesti toimiva organisaatio. Armeija oli itsenäinen hallitukseen nähden siksi, että se oli (ja on) suoraan presidentti-ylipäällikön käskyvallassa.

    Puolustusvoimain komentajan virka on aika uusi. Se perustettiin vasta syksyn 1939 liikekannallepanossa. Sitä ennen sotaväen päällikkö, suojeluskuntain päällikkö ja yleisesikunnan päällikkö olivat tasaveroisia "virkatovereita".

    PV:n komentajan suora alistus presidentille takaa PV:n suhteellisen itsenäisyyden hallituspolitiikasta (ja epämiellyttävistä ministereistä), mutta takaa PV:n uskollisuuden presidentin henkilöimälle tasavallalle. Toisaalta se, että PV:llä on yksi ainoa komentaja, on länsimaissa harvinainen, erittäin keskitetty ratkaisu, joka takaa armeijan erillisyyden hallituksesta. Suurimmassa osassa läntistä maailmaa asevoimien ylin upseeri on esikuntapäällikkö, jolla ei ole sotilaallista käskyvaltaa. Korkeinta sotilaallista käskyvaltaa käyttää sitten puolustusministeri tai valtionpäämies.

    Vaaran vuosien hiljainen sankari oli kenraali Aarne Sihvo, joka tuki uskollisesti Paasikiven linjaa. Sama mies sekä kukisti Mäntsälän kapinan että ehkäisi kommunistien vallankaappausyrityksen v. 1948.

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi:

    Toki suhde Venäjään oli Virossa vähemmän jyrkkkä, sillä perivihollinen oli ollut Saksa, ensinnäkin siksi että kartanonherrat olivat saksalaisia ja toiseksi siksi ettei Saksa tullut 1918 vapauttamaan vaan miehittämään. Päällikkö oli sama, von der Goltz. Vanhempi sukupolvi muisti Virossa, että Venäjän kanssa oli tultu toimeen vuosisatoja.

    Markku Jokisipilä kirjoittaa ensimmäisessä kokoomateoksessa Entäs jos? (2005) vuoden 1918 vaihtoehdoista. Selostettuaan, että porvarillinen puoli yhdistyi vasta syksyllä 1917 sisäisen paineen edessä, mutta kapinan jälkeen "Ståhlbergilaiset tasavaltalaiset, Kyösti Kallion maalaisliitto ja kapinasta sivussa olleet sosialidemokraatit saattoivat ryhtyä lääkitsemään kapinan aiheuttamia haavoja", Jokisipilä huomautta: "Aktivistien käsissä kapinallisten kohtalo olisi ollut tätäkin raskaampo. Meillä olisi toimittu kuten Virossa, jossa maan vapaussota päättyi valkoiseen terroriin ja oikeusasteen määräämiin kuolemanrangaistuksiin. Kuolemantuomioita myös pantiin käytäntöön." "Viron vapaussodan jälkinäytäkset johtivat voimakkaan maanalaiseen vasemmistoaallon syntyyn."

    Virossa kommunistit yrittivät vallankaappausta 1924. Päts vastasi vapsien (vapaussoturien) vallankaappausuhkaan perustamalla itse autoritaarisen hallinnon 1934. Turtola on Päts-kirjassaan sitä mieltä, että Päts vieroitti oikeistolaiset siinä, missä Mäntsälän kapinan lievät tuomiot pitivät heidät lojaaleina.

    Jokisipilän mukaan "kommunistivainot loivat viidennen kolonnan, joka nousi esille, kun Neuvostoliitto miehitti Viron 1940."

    Magnus Ilmjärven teoksesta Silent submission käy ilmi, että mahdollisesti NL oli pystynyt vaikuttamaan sekä eliittiin (Päts, Laidoner) että tyytymättömiin intellektuelleihin jotka muodostivat hallituksen kesällä 1940 (Vares). Näihin tietoihin on kuitenkin syytä suhtautua varovasti. Sen sijaan Viron johto ilmeisesti vain laskelmoi suurvaltojen suhteilla, eikä uskaltanut luottaa omaan kansaansa.

    VastaaPoista
  8. Ad Marjo - isä Camillon väkivaltaisuus ei ole varsinaisesti uutinen. Jopa elokuvassa - siinä jossa sankaria esitti Fernandel - pappi heiluu konepistoolin kanssa alttarilla.

    Kirjoittaja istui muuten linnatuomionkin kristillisdemokraattisen ministerin halventamisesta. Eikä hän ollut kommunisti.

    VastaaPoista
  9. Ad Erastotenes Aleksandrialainen: - esität painavia näkökohtia.

    En ole välttämättä eri mieltä.

    Yleisesti: minua askarruttaa kovastikin, miksi Mannerheim sivuutti sotien aikana täydellisesti sankarini, Lauri Malmbergin ja Aarne Sihvon. Molempien tapauksessa juopotteluun viitataan niin usein, etten tahdo oikein uskoa.

    VastaaPoista
  10. Lojaaliudesta - ja aateuskollisuudesta;
    olen moneltakin taholta lukenut miten Lapin sodan alettua toisteltiin, että missäs nyt ovat ne kommunistit ja muut käpykaartilaiset, jotka "lojaalisuudesta yhdistyneitä kansakuntia" kohtaan jättivät astumatta sarkapukuun tai luopuivat siitä sodan kestäessä. Useissa yhteyksissä on väitetty, että tuon sortin lajilisteja ja aatteen miehiä ei olisi ollut yhtäkään. Itse olen tavannut yhden ja juttanut häntä. Hän siis iski kiväärin turpeeseen asemasotavaiheessa, mutta lähti syys-lokakuun taitteessa 1944 vapaaehtoisena Lappiin. Vähän sotilasviranomaiset katsoivat ensi alkuun kohti, ja juttuttivat miestä, mutta kun hänen vilpittömyytensä näytti ilmeiseltä, hänet otettiin rulliin ja kevääseen 1945 saakka hän palveli ylhäällä, ja vieläpä sotilaspoliisin vakanssilla.
    Onkohan tietoa vastaavanlaisesta menettelystä?
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  11. Risto Ryti oli ainoa presidenttimme jolla ei kahden toimikautensa aikana ollut kaikkia presidentille kuuluvia valtaoikeuksia. Ryti ei ollut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkönä.
    Jatkuiko Mannerheimin ylipäällikkyys laittomasti (lain henki)13.3.1940 jälkeen? Asia ei ole aivan merkityksetön.

    "Tikarinpisto selkään". Kuinka paljon kansan omaksuma kollektiivinen totuus-ajatus oikeuttaa tai johdattaa toiminnan johonkin suuntaan? Meillä oli "talvisodan henki" ja "Jatkosodan henki". Jenkeillä oli "Rauha Vietnamiin" ja maailmassa "Rauha Irakiin". Hutuilla taas omansa.
    "9/11-henki" oikeutti moneen laittomuuteen.

    Eniten itseäni, tällä hetkellä, kiinnostaa Kekkosen ajama pakolaishallitus Tukholman kautta Lontooseen. Kekkonen halusi livahtaa maasta pois. Mistä rahoitus pakolaishallitukselle? Mistä rahoitus? Kai se oli suunniteltu Erkon kanssa yhteistuumin?

    VastaaPoista
  12. K:
    Suomen Sekasorto 2. oli aikaa, jolloin asepukua käyttävä upseeri sai todennäköisesti turpaansa ennen kuin pääsi Helsingin rautatieasemalta Maurinkadun tiilitalojen suojaan.

    Toisin olisi ollut, jos natsivalta ei olisi kukistunut, kaikkialla Euroopassa.

    Btw. kai kuitenkin 1970-luvun vaaranvuosista löytyy enemmän kovaa lähdemateriaalia idästä kuin tuosta varsinaisesta, johon varauduttiin.
    70-luvulla se todella jotenkin tuntui uskomattomalta, vaikka eihän taistolaiskaaderit pystyneet kännissä pitämään sisällään hypetyksen aiheuttajaansa.
    Miten `70, oliko supo (nyt sen Rentolan 60-vuotiskirjan mukaan) mitenkään perillä laitavasemmiston Moskovan keskusteluista?

    VastaaPoista
  13. Aarne Sihvosta.

    Jostain muistan lukeneeni Sihvon räksyttäneen Mannerheimille karjalaisten evakkojen asemasta Talvisodan rauhansopimuksen yhteydessä, kun Ryti, Tanner ja Paasikivi halusivat karjalaisten jäävän Neuvosto-Karjalaan, eivätkä kovin suuresti halunneet heitä siirtolaisiksi Suomeen.
    Tämä kai vain pienenä nyanssina kokonaisuuteen.

    VastaaPoista
  14. Ad Marjo,

    Kiitos laajahkosta fundeerailusta!
    Siis Virossa kommunistit painuivat maan alle, Suomesta lahtivat Venajalle ja Stalinin myllyihin?

    Miksikohan nain?

    VastaaPoista
  15. Tiedättekö muuten. Ranskalaiset eivät ole oikein innostuneita jos heille muistuttaa miten absurdia oli antaa Ranskalle miehitysvyöhykkeet ja nimittää ko. kollaboraattori-maata voittajavaltioksi.

    Hyvinkin alkanut keskustelu hetkessä ikävän sävyn tai siis se loppuu kokonaan kun ei ranskalaisilla ole oikein esittää mitään perusteluja tuolle hölmöilylle.

    VastaaPoista
  16. Koska kerrankin taidan tunnistaa kuvan maiseman, juutuin dekoodaamaan sen viestiä. Taustalla olevaan kiinteistöön, Lepakon tontille, piti Nokian muuttaa, ja Helsinkii teki isot kaavajärjestelyt ja rahat. Nokia kuitenkin pysyi naapurin isoa R&D:tä lukuunottamatta Espoossa. Edustalla on likennerjärjestelyjen erikoisuus, puomiton puomilaite vahtimassa ahdasta parkkiluolastoa ja kätevää oikoreittiä.

    Mitä opimme? Asevoiman valvonta on puomitonta, todellista hammasta vaille, mutta määrätietoinen puomilaitteen, kontrollin, markkeeraus pidättää säntillisen virkakenraaliston ahtaassa väylässä poissa oikoreiteiltä?

    VastaaPoista
  17. Koska älyköt eivät tässä maassa ymmärrä sellaista kun kasvatus heille kaikki on vain huumoria ja standup-koomista hölmöyttä - ja siksi eivät tajua miksi mm Japani on sellaisessa piipussa kun ovat. Tämän minä tajuan ja tajuan myös miksi Itävalta on kapseli ja miksi habsburgilaiset kuolivat lopulta - näin käy lännelle ihan kokonaisuudessaan: yksi iso Kaurisburgi; lässyttää, sössöttää ja syö ja juo ja lopulta ei enää tajua miten asia meni. Jäljelle jää juutalaisporukka, joka on verkostoitunut ympäri maailmaa ja iso keltainen kansa.

    Sitten miettivät jossain tulevaisuuden kylissä että joskus oli sellaisia heimoja kuin saksalaiset, ranskalaiset, englantilaiset ja skandinaavit.

    Kengänkiillottajat voivat silloin olla kovassa huudossa ja tästä on ollut kyse mutta kun tööt-tööt Tervot ja tööt-tööt Lipposet ja tööt-tööt kuka vaan ovat kaikki olevinaan oikeassa niin ovat kaikki väärässä.

    Voi hemmetti ettei kukaan enää kasvatuksesta mitään tajua; ei kirkko, ei koulu eikä kodit.

    Mennään kuin sokeat kanat peräkanaa ja sokeudesta kun kirjoittaa (myös ilman koomisuutta) herättää vain vihaa ja pelkoa.

    Kaurismäki tänne herättämään kuolleita: heipparalla kun tyhmät pyyhkivät pöytiä opportunisititoimittajien kanssa oikein roppakaupalla ja häpeä leijuu kuin vanha sukkahiki.

    VastaaPoista
  18. http://hikipedia.info/wiki/Sukkahiki

    eli elinehto mutta ikävä - kuten häpeäkin - samalla lailla eheyttävää mutta vie aikaa ennenkuin kukaan osaa laittaa huomiota oikealla tavalla sieniin (sammakoihin).

    feromoni on minun spesiaaliteetti ilmeisesti
    mutta juotuna en halua maistaa

    VastaaPoista
  19. Kun sota neuvostoliiton kanssa alkoi, rintamalle lähti Lahtinen ja konekivääri.

    VastaaPoista
  20. Ad Anonyymi:

    En tiedä, tarkoittiko Jokisipilä asiaa kirjaimellisesti eli menivätkö virolaiset maan alle vai NL:oon. Ja varmaan Suomestakin olisi yhteistoimintamiehiä löytynyt, jos maa olisi miehitetty.

    Siperiassa oli kuitenkin jo tsaarin ajalta uudisasukkaina tuhansittain virolaisia, joista osaa ei päästetty itsenäistymisen kotiin, vaikka olisivat halunneet. Stalinin aikana heitä joutui massoittain uhreiksi siinä missä suomalaisia (löytyvät paikallisista arkistoista), mutta sen verran jäi, että riitti Viroon lähetettäviä. Traagista kyllä, osalta oli sukulaisia surmattu, mutta silti oman hengen varmistamiseksi piti olla kommunisti. Osa ei enää osannut kieltäkään, mutta tilastoissa heidät virolaisiksi laskettiin.

    Perusjuttu kuitenkin oli, että Suomessa oli suurempi osa hallitukselle lojaaleja kuin Virossa. Tosin tähän taisi vahvasti vaikuttaa myös NL:n oma käytös talvisodassa, mutta myös demokratian säilyminen.

    VastaaPoista
  21. Tänään ja aikaisemminkin oli puhetta suomalaisten tykistötulen ja pommitusten tuloksista. Minulla on käsitys, että tuloksista oltiin aika hyvin selvillä. Maalithan yleensä ilmakuvattiin ja myös tulokset käytiin kuvaamassa. Kokenut ilmakuvien tulkitsija näkee kuvista, menikö kohdalleen vai mäkeen. Sota-aikana suomalaiset taisivat kuvata aika laajoja alueita. Laitanpa linkin, jossa on vähän kerrottu vanhoista ilmakuvista ja -kuvauksista.

    VastaaPoista
  22. Ad Anonyymi: - isäni oli noissa tehtävissä. Hänen kirjassaan "FK-lentue" on mm. kuvaus Sortavalan ilmakuvauksesta taistelun aikana. Tahtoi kuulemme väkisin mennä henki, koska neuvostoliittolaisia ujostutti kovasti kuvaan joutuminen.

    Kävimme kerran yhdessä sotamuseossa katsomassa infrapunakuvia, joita hänkin oli ollut ottamassa jo 1941.

    Vuoden 1944 ratkaisutaistelujen aikana kohteelle asti ei päässyt pommikoneella, joten parhaat hävittäjät lähetettiin MT:llä yrittämään kuvia maaleista. Muistaakseni sekä Wind että Katajainen haavoittuivat juuri noilla lennoilla.

    VastaaPoista
  23. ILMAKUVISTA

    Ilmakuvat olisivat olleet hyvia, jos niita olis ollut! Ennen kesakuun suurhyokkaysta 1944 odoteltiin paivakausia Kannaksen rintaman edes yhta kuvauslentoa. Ei tainnut olla kapasitettia eika paattajaa, mita olis valttamatonta kuvata ja milloin.

    Muutama viikko sitten sain seurata paikan paalla Maaselan kannaksella, kun ammattimiehet tarkastelivat sodanaikaisia Krivin tiehaaran ilmakuvia, joista nakyi hyvin miten paljon oli suomal. tykiston tuliasemia pommitettu. Yhden tuli-iskun poimiminen sellaisesta kuvasta lienee sula mahdottomuus rintamaolosuhteissa
    ja ehka muutenkin.

    VastaaPoista
  24. Kemppinen sanoi minua askarruttaa kovastikin, miksi Mannerheim sivuutti sotien aikana täydellisesti sankarini, ----- ja Aarne Sihvon.

    Sihvo oli Mannerheimin kilpailija. Suomalainen talonpoika vs. suomenruotsalainen aatelinen.

    Hieman samankaltainen analogia löytyy Virosta 1939
    Päts/Laidoner vs. Vapsit/Kenraali Larka. Jos Virossa olisi suoritettu YH, valta olisi siirtynyt Pätsin entisille vastustajille.

    VastaaPoista
  25. "Hyvinkin alkanut keskustelu hetkessä ikävän sävyn tai siis se loppuu kokonaan kun ei ranskalaisilla ole oikein esittää mitään perusteluja tuolle hölmöilylle."

    Syyt ovat samat kuin suomettumisessa. Tilannekin jokseenkin sama. Erona vain että Saksa oli selvästi vielä sodassa mukana.

    VastaaPoista
  26. Ad Omnia: - ilmakuvista - kyllä ne olivat olemassa, kuvattu 8.6.1944, armeijakunnan esikunnassa. Eivät pitäneet kiirettä tulkitsemisessa. (Ilmakuvan tulkinta on ammattimiehen tehtävä ja vaatii välineistöä.)

    VastaaPoista
  27. Ad Omnia: - Ranskasta - Ranskan Valtio (Saksan miehittämä) ja Ranskan tasavalta. De Gaulle oli pitkään aika yksin sitä mieltä, että tasavalta oli ollult koko ajan olemassa. Sitten muutkin alkoivat muistella, että niin, niinpä kai...

    VastaaPoista
  28. "Ryssäviha" on suomalaiselle käsittääkseni melko objektiivinen ja luonteva suhtautuminen venäläisiin.

    Iso Viha ja Pikku Viha ovat todella tapahtuneet. Viimeisimpien selvitysten perusteella näiden hirveiden kansanmurhien julmuuksia on kouluopetuksessamme yritetty pyyhkiä kansakunnan tietoisuudesta. Mutta ne ovat jääneet oikeutetusti kansakunnan alitajuntaan. Vahvaan motoriseen muistiin, joka puristaa käden nyrkkiin ja jonka katse terästyy kuullessaan venäläisen korostuksen.

    Ystävälliset luottamukselliset suhteet suomalaisen kansan ja venäläisen valtion välillä ovat kautta historiamme olleet olemattomat. Niitä ei ole.

    VastaaPoista
  29. Alimmaiselle Anonyymille. Montako 1700-luvulla elänyttä venäläistä varjostaa elämääsi tänään? Mitäs luulet suomalaisruotsalaisten joukkojen tehneen rajan tuolla puolen?

    VastaaPoista