Sivun näyttöjä yhteensä

14. syyskuuta 2009

Edelleen rehellisyyskohtaus



Viimeksi mainitsemallani ajatuksella, Karjala luontomuseona, on toinenkin haarake.

Olen ollut kiinnostunut sukulaisten vaiheista eikä sotahistoria jätä minua välinpitämättömäksi siksikään, että näen siinä edelleen aukkoja.

Todellisuudessa olen havahtunut huomaamaan, että jätin myös väitöskirjani aineiston hyllyyn miettimättä sen suuremmin, miten ja kenen voimin sitä muokkaisi.

Tuo väitöskirja käsitteli korkeinta oikeutta, mutta näkökulma oli kulttuurinen ja kielellinen. Tietenkään siitä aiheesta ei voisi kirjoittaa olematta juristi, ja väittäisin että tuomioistuinjuristin tausta oli hyvin oleellinen.

Lisäksi kävin läpi todella suuren määrän salaisia eli ”ei-julkisia” asiakirjoja, joista löytämääni en tietenkään voinut käyttää tutkimuksessa. Ei siellä muuten mitään sensaatioita ollut, mutta arvioni tuomarikunnan pahasta tason laskusta 1920-luvulta alkaen sai kyllä paljon tukea.

Halusin selvittää, millaisia juttuja korkein oikeus on todellisuudessa ratkaissut eri aikoina.

Tilastokeskuksen kirjaston korkkaamattomista niteistä päätellen olin ensimmäinen ihminen, joka kukaties milloinkaan oli ottanut tutustuakseen Oikeustilasto-julkaisuihin, joita on jo 1800-luvulta. Itsenäisyyteen asti ne ovat loistavan hienosti painettuja, kolmikielisiä yhteenvetoja, joiden luonne sosiologisena aarrelöytönä valkeni heti.

Koko maasta on tilastoitu yksittäisen rikoksen tarkkuudella kustakin rikoslain kohdasta erikseen käsitellyt asiat, ja lukumäärät on varustettu tiedoin tekijöistä, heidän iästään, kotipaikastaan – jopa varallisuusoloistaan (heikonlaiset, aivan huonot…).

Itsenäisyyden aikana tilastojen taso laskee ja muutamia vuosia ennen talvisotaa niistä ei irtoa enää sen ihmeempää.

Suuri Karjala-kysymykseni koskee riita-asioita, ei siis rikoksia.

Hajonta ja jakautuminen eri lääneihin ja tuomiokuntiin on häkellyttävä. Viipurin läänissä on vekselijuttuja ja velkomuksia asukasta kohti lähes kymmenkertainen määrä verrattuna Vaasan tai Turun ja Porin lääniin. Perintöasioiden käsitteleminen käräjillä poikkeaa hurjasti eri puolilla maata. Ulosottojen määrät vaihtelevat erittäin paljon.

Noita tilastoja – jotka olen keskeisin osin jäljentänyt käsin Excel-taulukoiksi, on tietysti verrattava muun muassa tulotasoa koskeviin ja muihin demografisiin tietoihin.

Vertaamisen jälkeenkin näyttää kuitenkin aivan selvältä, että suhtautuminen rahaan, velkoihin ja viranomaisiin oli Viipurin, Mikkelin ja Kuopion lääneissä totaalisesti erilainen.

Hypoteesi: ns. Vanha Suomi on erillisalue, jossa sosiaaliset ja siis luultavasti psykologiset seikat puuttuvat muusta Suomesta. Joku blogin kirjoittaja voisi vihjaista venäläiseen suhtautumistapaan. En tee sitä, koska en tunne venäläistä suhtautumistapaa eikä minulla ole lähteitä.

Arvaan, siis edelleen hypoteesina, että Karjalan kannaksella lahjoitusmaat poikkesivat perin juurin muusta Karjalasta. Omat sukulaiseni olivat lahjoitusmailta (Kivennapa). Esimerkiksi Vuoksen pohjoispuoli ei ollut niitä.

Termi tarkoittaa 1900-luvulle asti venäläisten poissa olevien aatelisten joissakin tapauksissa erittäin suuria maatiloja, ”hoveja”, joiden toimintaa johti joskus hyvinkin kelvoton vouti.

Lahjoitusmaatalonpojilla, näillä suomalaisilla, ei yleensä ollut esimerkiksi metsiä lainkaan. Tilat olivat pieniä ja elämä epävarmaa.

Tulemme takaisin oikeustilastoihin. Niihin on kirjattu lainhuudot ja kiinnitykset, joten ns. torpparivapautuksen (laki eräiden vuokra-alueiden lunastamisesta jne.) seuraukset voi lukea tilastoista suoraan markkoina! Erikoislaki, joilla puutavarayhtiöiden kiinteistöjen eli siis metsätilojen ostamista rajoitettiin, tuli 20-luvun puolivälissä. Silti ainakin puutavaran hankintakauppa näyttäisi kukoistaneen koko sotien välisen ajan.

Läskelä ja Enso hankkivat selluloosatehtaina puutavaransa omasta maakunnasta, ja lisäksi Suojärven taajaväkinen yhdyskunta (lähellä Salmia) oli sahatavaran keskuksia. Maan suurin vientisatama oli Viipurin edustalla oleva Uuras.

Ja niin monista asioista on selvät numerot, joita kukaan ei ole koskaan viitsinyt edes katsoa!

Tuomiokunnassa auskultoineena tiedän kyllä, etteivät ilmoitetut numerot olleet välttämättä tosia. Olen ollut itsekin ”väärentämässä” niitä. Mutta huomiotta niitä ei voi jättää.

36 kommenttia:

  1. K:
    En tee sitä, koska en tunne venäläistä suhtautumistapaa eikä minulla ole lähteitä.
    Kertomakirjallisuuden tarjoamat lähteet ovat tässä Venäjän tapauksessa [lännessä] ennekin riittäneet ties mihin tuomioihin -
    miten olis The Forged Coupon and Other stories by Leo Tolstoi - jos kohta jonkun mestarillisen elokuvan juonen ideaksikin. ...

    MINE is a strange and wonderful lot! The chances are that there is not a single wretched beggar suffering under the luxury and oppression of the rich who feels anything like as keenly as I do either the injustice, the cruelty, and the horror of their oppression of and contempt for the poor; or the grinding humiliation and misery which befall the great majority of the workers, the real producers of all that makes life possible. I have felt this for a long time, and as the years have passed by the feeling has grown and grown, until recently it reached its climax. Although I feel all this so vividly, I still live on amid the depravity and sins of rich society; and I cannot leave it, because I have neither the knowledge nor the strength to do so. I cannot. I do not know how to change my life so that my physical needs--food, sleep, clothing, my going to and fro-may be satisfied without a sense of shame and wrongdoing in the position which I fill.
    [ ... ]
    I will do my best to turn it to account.

    VastaaPoista
  2. JK "Arvaan, siis edelleen hypoteesina, että Karjalan kannaksella lahjoitusmaat poikkesivat perin juurin muusta Karjalasta. Omat sukulaiseni olivat lahjoitusmailta (Kivennapa). Esimerkiksi Vuoksen pohjoispuoli ei ollut niitä."

    Parikalan Koitsanlahdessa oli lahjoitus-
    maahovi. Rakennukset ja piiskuupetäjä ovat vieläkin kiinnostuneiden nähtävissä. Jääskeläisen Lempi on kirjoittanut pari rompsua aiheesta.

    Surullinen paikka !

    VastaaPoista
  3. LAHJOITUSMAATALONPOJAT

    Pyhajarvella (V.l.) katselin lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkkia. Olikohan naita lahjoitusmaatalonpoikia kaikissa Vuoksen etelapuolen pitajissa?
    Asiasta varmaan on kirjallisuutta;
    voisiko blokinpitaja tai joku muu antaa vihjeita. Kiitos!

    Mistahan tulee se, etta Suojarvi olisi ollut lahella Salmia? No molemmat alkaa S:lla!? Rautatie puski kaiketi Sortavalaan ja Sortavala oli se Laatokan pohjoispuolen keskus ? Joku voisiu kai sanoa, etta Suojarvi oli iso keskus jossain Lieksan Ilomantsin korkeudella.

    VastaaPoista
  4. Jukka Kemppisen väitöskirjaan on koottu todella huomattava määrä hänen nyt mainitsemiaan tilastotietoja. JK oli kolunnut myös ahkerasti KKO:n akteja ja "metsästänyt" sieltä noita jäsenten ei-julkisia lappuja.

    Mutta, mutta. Väitöskirjasta ei oikein ilmennyt, mikä yhteys noilla laajoilla tilastoilla ja oikeustapausluetteloilla on tutkimusteeman eli mentaalihistorian kannalta. Tätä muistan väitöskirja aikoinaan lukiessani ihmetelleeni ja samaa tuntuivat ihmetelleen myös viralliset vastaväittäjät.

    Vastaväittelijöinä toimineiden Aulis Aarnion ja Veikko Litzenin mielestä sanotut tilastotiedot esitettiin JK:n väitöskirjassa sitä paitsi enimmältään "raakoina", niitä sen kummemmin selittämättä tai kommentoimatta. Lukija ei sen vuoksi ymmärrä, mikä merkitys tuolla valtavalla tilasto- ja oikeustapausaineistolla on mentaalihistorian kannalta (LM 2/1993).

    Epävirallisen vastaväittäjänä esiintyneen Juka Kekkosen mukaan (LM 4/1993) JK on käyttänyt sanottua tilastoaineistoa ikään kuin kovituksena, jolla hän esimerkinomaisesti perustele näkemyksiään.

    "Systematiikka ja tutkimukselliseen tiedonkäsittelyyn olennaisesti kuuluvat operaatiot kuten vertailut, synteesit tai edes yhteenvedot puuttuvat miltei säännönmukaisesti. Suorastaan surkeita ovat kirjassa olevat taulukot; ne ovat paitsi huolimattomasti tehtyjä myös yleensä epäinformatiivisia." Näin ikävästi kehtasi JK:n työtä mollata Jukka Kekkonen.

    Mutta mikäpäs minä olen arvioimaan JK:n filosofista väitöskirjaa.

    JK:n mainitsemista Kannaksen metsistä sen verran, että Vuoksen pohjoispuolen pitäjien tiloihin kuului toki metsää, joskus isojakin metsämaita..

    VastaaPoista
  5. Voisiko olettaa että Vanhassa Suomessa myönnettiin esiversioita ns. pikaluotoista?

    Nykyisin pikaluottoja myönnetään pelkällä teksiviestillä.

    Niitä on sanottu teknistyneen yhteiskuntamme ominaisimmaksi ja nimenomaan suomalaiseksi innovaatioksi josta muut ovat vasta hakemassa meiltä oppia.

    Ne myönnetään satojen prosenttien vuosikorolla silmänräpäyksessä, mutta peritään takaisin silmä silmästä periaatteella. Eikä edes yksikään liperikaulainen puhu koronkiskonnasta halaistua sanaa.

    Rahantarvitsijat ovat ns. pieniä ihmisiä, usein nuoria. Nyt heitä alkaa kuljeskella asunnottomina kaduilla kun eivät enää pysty maksamaan edes vuokraansa.

    Tänäänkin takaisin perinnästä huolehtii useimmiten ruotsalaisperäinen yhtiö, "kruununvouti". Niin vähän on maailma muuttunut Vanha-Suomen ajoista.

    VastaaPoista
  6. Eikos juristipalvelut ala olla sen varran kalliita, etta oikeuteen paatyvat erimielisyydet alkavat vaheta?

    VastaaPoista
  7. Karjala luontomuseona aasinsiltana esitän, että Suomen tasavalta ja Karjalan tasavalta alkavat vuorovuosin järjestämään suunnistusviestimaaotteluita. Asiaan ei vielä tarvinne pyytää lupaa Moskovasta eikä Brysselistä. Kaksi tasavaltaa saanevat hoitaa asian keskenään, käytännön asiat hoitavat urheiluliitot.

    Vois kehittyä mielenkiintoinen perinne.

    VastaaPoista
  8. Joskus olen pohtinut, mikä on se argumentti, jolla Karjalanpalauttajat perustelevat, että kyseinen maakunta ei ole ikivanhaa venäläistä aluetta. Onhan Karjalan kannas kuulunut Venäjän valtakuntaan 1700-luvulta.

    Suuriruhtinaskunnan aikana raja toki siirtyi, mutta tuolloin olimme kaikki Venäjän valtakunnan sisällä. Ja asia, jota en ollut itsekään ajatellut: Olikohan rajanmuutoksella 1812 mitään vaikutusta maanomistuksiin? Ainoa hetki, jolloin alue on ollut jotenkin yksinomaan suomalaisessa valtapiirissä, on ollut lyhyt tovi ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä.

    Alueita voidaan ihan rauhassa vaatia vaikka keneltä, mutta ainakin itse arvostaisin jotain harkitumpia perusteluita.

    Yhtä hyvin tanskalaiset voisivat vaatia Ruotsilta Skoonen palauttamista. (Kai ne vaativatkin. En yhtään ihmettelisi, jos siellä olisi jokin pieni ja äänekäs skoonelaisliike.)

    VastaaPoista
  9. Tavallisille opiskelijoille ja tavallisille poliitikoille olisi syytä määrätä pakollinen tuntimäärä Tilastokeskuksen materiaalin omaksumiseksi.
    Tavallinen ministeri Anttilakin voisi huomata ja ihmetellä miksi ruuanhintatilastoista iso osa tietoja on "ei-julkista" ja kuinka persiilleen Tilastokeskus oikein osaa tilastonsa mitoittaa.

    Tilastokeskus on täynnänsä löytöjä. On syytä ihmetellä miksi kukaan ei paneudu asioihin. Olisimme säästyneet suurilta tavallisilta virheiltä yhteiskunnassamme.
    Luulisi että jopa Tilastokeskus osaisi tietokantojen ristiviitteet, mutta kun ei niin ei.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi: Suojärvi on sekä Ilomantsin että Salmin naapurikunta. Suojärvellä oleva Suvilahti, johon valmistui rautatie 1923, oli erittäin merkittävä metsäteollisuuspaikka. Katso lähemmin Googlesta.

    Laatokalla Käkisalmi oli ehkä Sortavalaa merkittävämpi metsäteollisuuskeskus mm. Waldhofin tehtaan vuoksi.

    VastaaPoista
  11. "Mutta mikäpäs minä olen arvioimaan JK:n filosofista väitöskirjaa."

    Tässähän vastasitkin jo. Et mikään.

    VastaaPoista
  12. PÄIN ÄÄNISJÄRVEÄ; VIENAN MERTA

    Me marssimme taas- rajat ratkeevat alta
    kuin´kahleet silmukka silmukalta.
    Päin Äänisjärveä, Vienanmerta
    me ryntäämme myrskynä vuotaen verta.
    Nämä tiet, polut, rastimat uneksijain,
    me valtaamme miekalla vannoen vain
    tämä olkoon viimeinen, viimeinen kerta!

    Tule vastaan veljeäs, Aunus ja Viena
    on päättynyt ristinpiina ja riena!
    Olet kauan jaksanut varrota meitä,
    suruhuntusi musta jo silmiltäs heitä
    hymyn kirkastaa taas kasvojas suo;
    ja jos vieläkin herkäss` on kyynelvuo
    se kummutkoon ilon kyyneleitä.

    Sinun puolestas, Karjala, kaunis sisko,
    joku kaatua pelkäiskö, arvelisko?
    Sinut noudamme vuorenkin uumennoista,
    mihin koskaan ei Luojan aurinko loista,
    Sinut noudamme valoon ja vapauteen,
    Sinut nostamme loistoon nyt ikuiseen,
    surun aikaa et kärsiä saa Sinä toista.

    Me marssiimme taas- rajat ratkeevat alta
    kuin´kahleet silmukka silmukalta.
    Päin Äänisjärveä, Vienanmerta
    me ryntäämme myrskynä vuotaen verta.
    Nämä tiet, polut, rastimat uneksijain,
    me valtaamme miekalla vannoen vain
    tämä olkoon viimeinen, viimeinen kerta!

    Yrjö Jylhä

    Veljemme Aunus ja Viena kaipaavat vapauttajaa ja Sisko-Karjalan puolesta voisi kaatua arvelematta.

    Siispä. Kerta vielä, pojat!!

    VastaaPoista
  13. Suorastaan surkeita ovat kirjassa olevat taulukot; ne ovat paitsi huolimattomasti tehtyjä myös yleensä epäinformatiivisia." Näin ikävästi kehtasi JK:n työtä mollata Jukka Kekkonen.

    Jos Kekkonen ei osaa lukea numeroita, niin minkäs Kemppinen sille voi?

    Lainaus kahdelta Senaatintorin kanslerilta.
    "Voimme laskea kuutosten saamisen todennäköisyyden, mutta emme sitä, mikä on todennäköisyys saada seuraavalla heitolla kuutonen ."

    Nopanheitossa on kuusi[6] lopputulemaa.
    1,2,3,4,5 ja 6, käsittääkseni seuraavalla nopanheittokierroksella saadaan tulokseksi yksi[1] näistä kuudesta vaihtoehdosta[6]. Eikö todennäköisyys saada kuutonen[6] ole tällöin 1/6[0.167]?

    VastaaPoista
  14. Teologi kirjoitti: "Suuriruhtinaskunnan aikana raja toki siirtyi, mutta tuolloin olimme kaikki Venäjän valtakunnan sisällä. Ja asia, jota en ollut itsekään ajatellut: Olikohan rajanmuutoksella 1812 mitään vaikutusta maanomistuksiin? Ainoa hetki, jolloin alue on ollut jotenkin yksinomaan suomalaisessa valtapiirissä, on ollut lyhyt tovi ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä."

    Samalla perusteella Suomenkin itsenäisyys olisi ollut lyhyt tovi, jos se olisi menetetty 1940. Sanoihan ruotsalainen 1915, ettei Suomi voi koskaan itsenäistyä, koska Venäjä ei voi Suomenlahdesta luopua.

    Sanoilla on eri kielissä eri merkityksiä. Sinä käytät ilmausta "venäläinen alue"
    venäläisessä merkityksessä "Venäjään kuuluva". Suomalaiselle käytäntö on outo, sillä eiväthän Kannaksen asukkaat muuttuneet kansallisuudeltaan, vaikka alue oli Venäjän osa 1721-1812.

    Tällä en suinkaan tarkoita, että kannattaisin palauttamista. Se aika on ohi. Karjalasta vauvoina lähteneetkin ovat eläkkeellä ja sinne 1944 muuttaneet samoin.

    On toinen asia hyväksyä sodan lopputulos ja jopa ymmärtää Venäjä/NL:n strategisia etuja ja toinen asia ruveta perustelemaan valloitusta väärentämällä historiaa. Kuten Osmo Jussila on osoittanut, Viipurista tuli "vanha venäläinen kaupunki" vasta 1944. Vuonna 1940 NL:n lehdissä kirjoitettiin vain, että Viipurista on tullut ikuisiksi ajoiksi "neuvostokaupunki".

    VastaaPoista
  15. Tavoistani poiketan Ad Anonyymi.

    Pistin oikeusasiamiehelle kysymyksen näistä pikaluotoista ja 680% koroista, eikö ne ole kiskontaa.

    VastaaPoista
  16. Kyllähän Karjala kuului Novgorodin valtapiiriin ennen kuin Ruotsin laajentumispolitiikona konkurssipesän osana lankesi Suomen riesaksi.

    Ajatus karjalaisista suomalaisina on verraten uusi, kenties nuorempi kuin äitini?

    VastaaPoista
  17. Ne rajan takaiset metsät ovat venäläisiä - rajaseutua lukuunottamatta - ne eivät tuoksu suomalaisilta; vanhoissa maalauksissakaan ne eivät näytä suomalaismetsiltä.

    VastaaPoista
  18. Teologi ja muut Karjalaan kapsahtaneet - "ikivanha" on tietysti määrityskysymys, mutta 1700-lukua en siihen vielä laskisi.

    Sen sijaan 1700-luvun alussa maahantunkeutuvat slaavit kehtasivat rakentaan pääkaupunkinsa ihan oikeasti ikivanhalle, ainakin 8000 vuotta vanhalle suomalaiselle asuinalueelle. Seitsemän kylää jäi Pietarin alle, ja tuhansia ruumiita.

    Jos karjalaiset eivät Petjan opin mukaan ole suomalaisia, niin eivät niitä ole sitten hämäläiset, pohjalaiset ja savolaisetkaan.

    Jotain rajaa idän nuoleskelulle, arvon bäckmannilaiset.

    VastaaPoista
  19. "Seitsemän kylää jäi Pietarin alle, ja tuhansia ruumiita."

    Onhan Helsingforsin allekin jäänyt peräti 30 ruotsalaista kylää eikä kukaan itke. Ruumiiden määrää en tiedä.

    VastaaPoista
  20. Petja kirjoitti: "Kyllähän Karjala kuului Novgorodin valtapiiriin ennen kuin Ruotsin laajentumispolitiikona konkurssipesän osana lankesi Suomen riesaksi."

    Koska Novgorodin valtio on lakannut olemasta satoja vuosia sitten, niin perustelu on outo. Yhtä hyvin Ruotsi voisi vaatia Kiovan ja Novgorodin maita, kun viikingit ne valtiot perustivat.

    Mitä "riesaan" tulee, niin eiköhän Karjala ole korvannut sen moninkertaisesti. Suomen kulttuuri-identiteettihän perustettiin, paitsi Ruotsin kautta tulleelle länsimaiselle perinnölle, suureksi osaksi juuri Karjalan antimille (Kalevala ja Kanteletar, maalaustaide, Sibelius).

    Toki jos olisimme jääneet osaksi Ruotsia ja raja kulkisi edelleen Kymijoella, olisimme kaikelta tältä "säästyneet". Tosin ilmeisesti säästyneet sisällissodalta ja toiselta maailmansodalta.

    "Ajatus karjalaisista suomalaisina on verraten uusi, kenties nuorempi kuin äitini?"

    Jos näin olisi, niin olisi käsittämätöntä, miksi kaikki 1940 lähtivät Suomeen (lähes) viimeistä mummoa myöten.

    Luonnollisesti alkuun identiteetin perusta oli (suvun ja paikkakunnan lisäksi) uskonto. Kannas oli katolista ja myöhemmin luterilaista, Käkisalmen lääni taas ortodoksista aluetta. Jälkimmäisestähän väki lähti 1600-luvulla Tveriin.

    Autonomian aikana kansakoulu ja Bobrikov synnyttivät nykyisen suomalaisen identiteetin. 1900-luvun alussa vastustettiin kiivaasti rajapitäjien liittämistä Venäjään.

    Sinänsä on surullista, että se kansainvälisyys, joka Kannaksella vanhastaan oli, katosi tai hävitettiin 1920-30-luvulla. Mutta kaikkea hyvää ei voi saada kerralla.

    VastaaPoista
  21. Ad -rh:

    Metsät ovat metsiä, eivät venäläisiä tai suomalaisia. Talot ovat jo eri asia.

    VastaaPoista
  22. Petjalle:

    Voihan se suomalaisuus olla miten milloinkin.

    Vanhempieni suvut Karjalasta, jonne tulleet Virosta ja Viroon Saksasta.
    Vanhempieni tuolloisista tuttavista noin puolet omaa saman suvullisen matkustuskokemuksen.

    Ihan toinen juttu ovat nämä Pohjanmaan ranskalaiset sukujuuret.

    Ja niin edelleen...

    VastaaPoista
  23. Velkomusasioiden moninkertaiselle määrälle mentaaliselitys, maksuhaluttomuus itäistä leväperäisyyttä:)

    Itäsuomalaisena niin geeni- kuin mentaaliperimältäni ehdottaisin lähempää haettuna ja arvattuna selityksenä Länsi-Suomen yleistä varautta verrattuna itäisten suomalaisheimojen asuinsijoihin.

    Niin silloin kuin vielä nykyäänkin.

    VastaaPoista
  24. Svenne: "Onhan Helsingforsin allekin jäänyt peräti 30 ruotsalaista kylää eikä kukaan itke."

    Miksi itkeä, kun ruotsinkielisethän täällä valtaa pitävät edelleen. Kun tulin aikoinani (Tukholmasta muuten) Helsinkiin töihin, ihmettelin kun metsäteollisuuden johtopaikoilla oli ainakin 60 % ruotsinkielisiä.

    Muutenhan he itkevät kokemaansa sortoa aina snapsilaulujen välissä kovastikin.

    VastaaPoista
  25. Ad Anonyymi - maksuhaluuttomuus Itä-Suomessa - oma selitykseni on kaupunkien kauppiaiden vakiintunut menettelytapa eli velan tyrkyttäminen ja vekselien allekirjoituttaminen jopa lukutaidottomilla.

    Toisin sanoen ihmisiä petkutettiin varsin tietoisesti. Ilmiö näyttää liittyvän metsien arvon nousemiseen 1800-luvun lopulla.

    Länsi-Suomessa oli hyvin köyhiä alueita - koko Suomenselkä, pikkupitäjät Tampereen ympärillä ja enin osa Keski-Pohjanmaata.

    Tiedän paljon kokemuksesta ja paikan päältä - Etelä-Pohjanmaan ns. rintapitäjät olivat varakkaita, ja rahaakin oli. Köyhyys tuli vastaan ensimmäisissä pitäjissä sisämaahan mentäessä, ja kurjuuden perikuvia olivat Soini, Perho, Lehtimäki jne. - Samaa hovioikeuspiiriä kuitenkin ja samanlaisia tapoja.

    VastaaPoista
  26. K:
    Sinänsä on surullista, että se kansainvälisyys, joka Kannaksella vanhastaan oli, katosi tai hävitettiin 1920-30-luvulla.
    ?
    Katosi?
    Noissa venäläismetsissä tai suomenlahden rannalla en juuri moista "surullista" ole havainnut, vaan pikemminkin eurooppalaisten kielten kirjoa.
    Rannat ovat täynnä pyydyksiä.

    VastaaPoista
  27. catulux kirjoitti...


    Veljemme Aunus ja Viena kaipaavat vapauttajaa ja Sisko-Karjalan puolesta voisi kaatua arvelematta.


    Kunhan en pakota ketään muuta kaatumaan ja maatumaan ensimmäisen tasavallan henkisen ilmapiirin innoittamana (tämä ei ollut kannanotto Utrio ja kapseli -keskusteluun).

    VastaaPoista
  28. Blogger Teologi sanoi...

    Joskus olen pohtinut, mikä on se argumentti, jolla Karjalanpalauttajat perustelevat, että kyseinen maakunta ei ole ikivanhaa venäläistä aluetta. Onhan Karjalan kannas kuulunut Venäjän valtakuntaan 1700-luvulta.

    Suuriruhtinaskunnan aikana raja toki siirtyi, mutta tuolloin olimme kaikki Venäjän valtakunnan sisällä. Ja asia, jota en ollut itsekään ajatellut: Olikohan rajanmuutoksella 1812 mitään vaikutusta maanomistuksiin? Ainoa hetki, jolloin alue on ollut jotenkin yksinomaan suomalaisessa valtapiirissä, on ollut lyhyt tovi ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä.

    Alueita voidaan ihan rauhassa vaatia vaikka keneltä, mutta ainakin itse arvostaisin jotain harkitumpia perusteluita.

    Yhtä hyvin tanskalaiset voisivat vaatia Ruotsilta Skoonen palauttamista. (Kai ne vaativatkin. En yhtään ihmettelisi, jos siellä olisi jokin pieni ja äänekäs skoonelaisliike.)


    1700-luvulta peräisin oleva valtiollinen järjestely ei tietenkään täytä "ikivanhan" määritelmää, mutta tuon riitamaan arvolle sopiva ratkaisu olisi itsenäisen Karjalan valtion perustaminen. Pääkaupungiksi Viipuri ja maa jakautuisi luontevasti Kannaksen, Laatokan-alueen, Aunuksen ja Vienan maakuntiin.

    Molempiin naapureihinsa Karjala tietysti vaalisi ystävällismielisiä suhteita. Mahdollisesti perustuslakiin jouduttaisiin kirjauttamaan lausuma liittymättömyydestä Venäjän-vastaisiin kansainvälisiin järjestöihin, joita ei Euraasiassa taida kuitenkaan olla kuin yksi ainoa.

    Väestöpohjaa taitaa olla suunnilleen saman verran kuin Montenegrossa, jonka senkään ei monen mielestä pitänyt itsenäistyä?

    Kenties Karjalan itsenäistymisen todennäköisys on vain joitain gazpromilleja, mutta sekin on hyvä vedonlyöntisuhde verrattuna siihen, että Suomi palautuisi Tarton rauhan kuosiin.

    VastaaPoista
  29. Hahmottelin samaa ajatuskulkua kuin Antti Kolari. Sen suuntaisia pyrkimyksiä oli v. 1918 sodan jälkeen. Puna-Suomi ja Valko-Suomi. Lopetin ajattelun, kun vertasin tilannetta P- ja E-Koreaan.

    VastaaPoista
  30. Antti K:n idea vapaasta ja itsenäisestä Karjalan valtiosta on hieno ja kannatettava.

    Se on vain nyt jo myöhäistä. Kas kun koko tällä Antin kaavailemalla alueella ei enää asu karjalaisia kuin ehkä 2 %.

    Valtaosa on etnisiä venäläisiä, täysin puhdasoppisen stalinistisen ja maolaisen valloitettujen alueiden asutuspolitiikan mukaisesti.

    Ihan sattumalta varmaan.

    VastaaPoista
  31. Hyvä kysymys, mitä persaukisilla, rakkikoiramaisilla lilliputtivaltioilla tekee - kukaan?
    Separatismi on perkeleestä..

    Onneksi Karjalassa nyt ei ole olekaan mitään kansalliskiihkoista laumaa mylvimässä, ja vaatimassa "arvolleen sopivaa itsenäistä Karjalaa".

    VastaaPoista
  32. -rh:lleÖ:

    Onneksi Karjalassa nyt ei ole olekaan mitään kansalliskiihkoista laumaa mylvimässä, ja vaatimassa "arvolleen sopivaa itsenäistä Karjalaa".

    No ei kai, perkele, ole kun alkuperäiset ihmiset on tapettu ja sijalle tuotu ryssän roskaväkeä.

    Eihän tästä kauaa ole kun joku piskuinen venäjä irtautui neuvostoliitosta, vaikka venäjä on persaukinen, rakkikoiramainen lilliputtivaltio, jonka johtajina ovat niin kooltaan kuin hengeltäänkin menninkäiset.

    VastaaPoista
  33. rh kirjoitti...

    Hyvä kysymys, mitä persaukisilla, rakkikoiramaisilla lilliputtivaltioilla tekee - kukaan?
    Separatismi on perkeleestä..


    Sitä pitää kysyä kansakunnilta, jotka ovat muodostaneet nyttemmin jo yli 200 valtiota tai vastaavaa poliittista muodostelmaa (nekin jotka eivät ole YK:ssa ovat Kansainvälisen jalkapalloliiton jäseniä). WW II:n päättyessä itsenäisten maiden luku ei tainnut olla sataakaan, sitten se lähti kasvuun lähinnä siirtomaiden itsenäistymisen myötä.

    Pikkumaat ovat sattuneesta syystä varsin rauhantahtoisia, suuurempiensa ympäröimiä.

    Toinen trendi on tietysti rajojen madaltuminen, joka osaltaan edistää pienvaltioiden syntyä ja turvaa niiden elinkelpoisuutta (työssäkäynti rajojen yli etc.).

    VastaaPoista
  34. rh: "Onneksi Karjalassa nyt ei ole olekaan mitään kansalliskiihkoista laumaa mylvimässä..."

    On siellä, rh, siellä se vasta onkin. Silmät auki taistolaisrähmästä, pliis!

    Ne laumat mm. mylvivät tsetsheenikaupustelijat pois Kontupohjasta ja aika metakkaa ne pitivät itsenäisen naapurivaltion päätöksestä siirtää sotakiihkoilijoiden pyhä patsas vähän syrjemmälle.

    Eikä se ole mikään piskuinen lauma. Niitä on aika perkeleesti ja ne ovat aika sokeita kansalliskiihkossaan. Sattuvasti niiden nuorisokin on nimeltään nasi-nuoret - eikä se t-kirjaimen puuttuminen ainakaan naapureita hämää.

    VastaaPoista
  35. Stalinillahan oli erinomaisen toimiva tapa maadoittaa etniset nousut - vähän vain kovakourainen nykymaailmaan. mutta jos pitää valita ....

    VastaaPoista
  36. Ihanko herättelet täällä keskustelua kaksikymmentä vuotta sitten tehdystä väitöskirjasta, Jyrki V.? Ja olivat lausunnonantajat moittineet empirian ja teorian välisen yhteyden heikkoutta? Olet varmasti toiminut väitöskirjojen ennakkotarkastajana ja ohjaajana niin monta kertaa, että tiedät varmasti ettei käytännössä yksikään itsenäisesti tehty opinnäyte selviä puhtain paperein silloin kun puhutaan kerätyn aineiston analyysistä.

    Uskoakseni tarkoitit sitä, että tutkija ei saa kätkeytyä epämääräisyyksien verhoon. Tuollainen sumuverho on helppo luoda tilastoaineistolla.

    Olisi kuitenkin reilua viitata johonkin konkreettiseen argumenttiin, tilastoon tai tulkintaan, jos kerran haluat käydä akateemista keskustelua Kemppisen väitöskirjasta.

    Itse koetan pitää mielessäni erään tutkijan lausahduksen Estonia-raportin luovutustilaisuudessa. Hän sanoi: "Se, että joku ei voi hyväksyä tutkimuksen lopputulosta ei merkitse, että tutkimus pitäisi tehdä uudelleen". Poikkeavan tulkinnan esittäjän pitää esittää todistusaineistoa kantansa tueksi. Jos sinulla on tuollaista tietoa, kannattaa se tuoda esiin.

    VastaaPoista