Sivun näyttöjä yhteensä

23. huhtikuuta 2021

Pakkoenglanti


 

Pakkoenglanti raivoaa Turussa, jonka suomenkielinen nimi lienee pakkoruotsia. Tutkijoiden mukaan pakkoruotsin kielen sanan on kuitenkin muinaisvenäjää ja taustalla kummittelee indoeurooppalaisen kantakielen kauppapaikkaa tarkoittanut sama, jonka tunnettu esiintymä on Italian Trieste.

 

Ahneuksissani hankin uuden ja verrattomalta vaikuttavan kirjan Chaucerista, joka tuntuukin olleen ihmemies. Veivinsä hän heitti vuonna 1400 kuljettuaan Eurooppaa ristiin rastiin luultavasti ainakin ajoittain virallisena vakoilijana.

 

Tunnen muuttuvani aamu aamulta hölmömmäksi. Silti Chaucerin Canterburyn tarinoiden keskienglanti sujuu vielä. Olen samalla kannalla kuin Ezra Pound, joka raivosi lähinnä maanmiehilleen, että nykyenglanniksi kuohittuun tekstiin alentuva on hulttio ja sika. Vaikka kielestä jää ymmärrettävä ilmeisesti kohtalokkaan paljon, se minkä kuvittelee käsittävänsä, perustelee tämän herran sijoittamisen maailman kaikkien aikojen 10 parhaan runoilijan joukkoon.

 

Vapaa-ajan viihteenä olen nyt käyttänyt Danten Jumalaista näytelmää, jonka kumpikaan suomennos (Leino, Elina Vaara) ei kelpaa minulle, yhtä vähän kuin monin kohdin vikkelä Toivo Lyyn Chaucer.

 

Dantea luen, koska olen kiinnostunut aikakoneista, ja nähdäkseni Dante, joka puolestaan harkitsi oikeaksi kuolla 1321 eli hyvissä ajoin ennen mustaa surmaa, keksi aikakoneen. Kirjassa on asennusohjeet. Otetaan yksi roomalainen runoilija ja yritetään olla itkeskelemättä, vaikka metsä on sankka ja vuori pirun pahan oloinen.

 

Kieli on ehkä italiaa; italian kieli syntyi tästä ja parin kaverin kirjoista. Seassa on kyllä aika reippaasti ranskaa ja latinaa sekä kohdittain villejä murteellisuuksia.

 

Kun malttamaton sydämeni ei kestä enää kulkemista tarpeeksi kauas tunturiin, saan saman humalluttavan raikkauden tunteen kaikkein parhaista teksteistä. Ja Bachin Hyväntuulisen klaveerin ykköskirjasta, joka tuntuu sekin sisältävän kaiken, mitä maailmassa on ja voi olla, ja pari lenkkiä maailman ulkopuolelle.

 

Asiantuntijat kiroavat konsulttienglantia, kun jokin paikka Turun surullisenkuuluisan torin paikkeilla on saamassa nimen ”Turku Center”.

 

Olen muistavinani, että Kaivokadun petomaisen ruma rakennus sai jo uutena nimen ”City Center”, mutta viime vuosikymmenet se on tunnettu yksinomaan nimellä Makkaratalo.

 

Väitän olevani asiantunteva henkilö käännöskirjallisuudessa. Sillä oikeudella, että olen päässyt kuin koira veräjästä suomennettuani noin puoli sataa yleensä erittäin vaikeana pidettyä romaania ja runovalikoimaa englannin kielestä ja muuta muista kielistä, vakuutan lukijoille, ettei kysymys ole konsultti- eikä rallienglannista.

 

Pystyn tarvittaessa lyömään pöytään paperit, että oma puhuttu ja kirjoitettu englantini kukaties oikeuttaisi arvosanaan ”välttävä”, vaikka olen kyllä pitänyt natiiveille kollegoilla luentojakin tuolla kielellä. Ja niinpä väitän, että suomalaiset eivät yleensä osaa englantia kelvollisesti. Nimimerkkinä ”kärpänen katossa” arvioin, että entinen fil maisterin tutkinto englannista pääaineena ja sen lisäksi hankittu opettajan pätevyys toi kyvyn puhua kieltä hyvin. ”Center” on brändi. Tähän mennessä en ole tavannut Suomessa enkä Manner-Eiuroopassa ihmistä, joka osaisi selittää, mitä sana ”brändi” oikeastaan tarkoittaa. ”Tavaramerkki” ei riitä vastaukseksi.

 

Kysymyksessä on siis mikä-mikä-kieli, jonka perimmäinen tarkoitus on sama kuin pakkolatinan ennen, köyhien kyykyttäminen. Chaucer ja Dante muuten jäivät historiaan hyvinä latinan taitajina, jotka kirjoittivat rahvaankielellä.

 

37 kommenttia:

  1. Brändi on maine, sen jälkeen kun sitä on alettu käyttää hyödyn saamiseen.

    VastaaPoista
  2. Kielentutkija ja Jyväskylän yliopiston suomen kielen professorina eläkkeelle jäänyt Aarni Penttilä (mm. ale-sanan isä) suositteli aikoinaan ostoskeskuksen nimeksi puhosta, vanhaa suomalaissanaa. Helsingin Puotinharjuun saatiinkin Puhos, joka sittemmin jäi kauppakeskus Itäkeskuksen, nyttemin viralliselta nimeltään Itiksen, varjoon. Siinä sivussa Puhoksesta tuli kuin itsestään Suomen kansainvälisin kauppakeskus.

    VastaaPoista
  3. "Tavaramerkki" on toki käännöslaina "Trade mark" sanasta mutta nykyään se on ihan hyvä kuvaamaan myös "brändiä". Ei viimemainitusta voi sanoa että se on jotain "paljon enemmän". Kaikki nämä ovat kuitenkin laajentumia tynnyrin tai säkin kylkeen laitetusta leimasta.

    City Centerille naureskeltiin jo alun perinkin samoin kuin muillekin nimeämismuodeille. Vanhin taisi olla "baari" jo 50-luvulla. Korkobaari oli tosin pikasuutari eikä pankinkonttori. Sitten tulivat Finn-firmat joista Finnair ja Finnlines taitavat olla ainoina jäljellä. Nyttemmin joka nakkikioskin nimi loppuu sanaan Group. Ja mukalatina tyyliin Mummukylä (Aviapolis). Kysyin mitä työturvallisuuskoulutuksia tarjoavan Alertumin nimi tarkoittaa mutta en saanut kouluttajalta vastausta. Sanakirjan mukaan sen alkuosa liittyy imettämiseen.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä luokittelua olen kuullut käytetyn, pitäneekö paikkansa:

      - 40 -luku, kyläsepän paja
      - 50 -luku, Seppä & Poika Ky
      - 60 -luku, Sepäntyö Oy
      - 70 -luku, Finnromu Oy
      - 80 -luku, City-romu Oy
      - 90 -luku, Allmetal Center Oy
      - 00 -luku, Ecometal Recycling Oy
      - 10 -luku, www.helacollection.fi/finnromurecycling
      - 20 -luku, #trashtrading

      Saa nähdä onko seuraava woodwheels.org?

      Poista
  4. Turun Muna-Åbo Kikkel.

    VastaaPoista
  5. "Makkaratalona" se lienee kansan suussa tunnettu alusta asti, vaikka sen valmistuessa olinkin ei-helsinkiläinen koululainen. Muistelen nähneeni jossain kirjassa uudelleenpainettuna HS:n pilataiteilijan piirroksen talon valmistuttua: vieressä nakkikoju, jossa kauppias huokaisee: "Niin, minä nyt vain olen tällainen pienyrittäjä" (tjsp).

    Apropos se HS:n pilataitelija. Kuuluisin tekeleensä taitaa olla meillä nyt ajankohtaisista Repinin burlakeista. Osui makeasti, tarkoituksella, vuoden 1958 syyskylmien saumaan ja osaltaan vaurioitti muutenkin vakavassa tilassa olleita naapurisuhteita (mistä voi lukea esim. Kekkosen päiväkirjaniteestä 1). Sanoma meni täydestä - ja menee vielä tänäkin päivän: Paksu, Hrushtshevia markkeeraava äijä kiskottaa valtavaa taakkaansa "itäblokin" nääntyneillä kansoilla ja pui nyrkkiään rannan kultivoituneille herrasmiehille (Eisenhower, Macmillan ym.): "Hävetkää, imperialistit!"

    "Itäblokin" kansojen elintaso tietenkin oli alhainen (kuinka korkea sen täytyykään olla, jotta päästäisiin nykyisen kaltaiseen ihannetilaan?), mutta "vapaalla maailmalla" ei luonnollisesti ollut mitään tekemistä imperialismin kanssa (vrt. kuitenkin vielä jäljellä ollet siirtomaaimperiumit; amerikkalaiset suuryhtiöt tuolloisessa Latinalaisessa Amerikassa; Lähi-idän öljyn "seitsemän sisarusta" Esso, Texaco, Gulf...; jne. jne.)

    No, mielikuvillahan ("hahmodominanteilla") maailmaa pyöritetään, kuten professori Antti Eskola totesi viimeiseksi jääneessä kirjassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miteppä olis ja kuinka kävis jos politiikasta uutisoitaessa adjektiivien käyttö kiellettäisiin? Suoriin sitaatteihin saisi panna mitä puppua kukakin on päästään kiekaissut muttei mediaan.

      Poista
    2. Myös vihreä, punainen, musta ja sininen ovat adjektiiveja.

      Poista
    3. Joo ja molemmat huomiovärit, mutta Rakennusliitto ei ota poliittista kantaa.

      Poista
  6. Työhommina, ansaitakseni eläkkeeni, olin yhtymässä joka tuotti brändejä(kin), siis yritysilmeitten muodossa. Toki tehtiin niitä Rajavartiostolle, Korkeimmalle oikeudelle ja Postillekin. Idea oli laatia kohteelle olemus, joka olisi niin yksilöivä ja lopulta tunnettu, että suurin osa ihmisistä -- tai ainakin ne, joiden olisi tarpeellista tietää -- tunnistaisivat sen kohdatessaan ja ymmärtäisivät mikä se on, mitä se tekee ja mitä siltä voi odottaa. Esimerkkinä olkoon Otto-piste.

    Jos te nyt luulette tietävänne sen, ilme on toiminut. Sen brändäsi Kekkosen Asko-vainaa. Minä väritin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai nyt sentään tuomioistuimella mitään omaa brändiä voi olla, ei sen itsensä määrittelemää eikä varsinkaan konsultin. En kyllä ole mitään KKO-brändiä huomannutkaan. KKO ja KHO kyllä aina silloin tällöin uudistavat logoa ja nimifonttia väreineen, mutta ei se nyt mikään brändi ole. Eivätkä toimi markkinoilla.

      Poista
    2. Se määrä valtion puulaakeja joka on kulkenut erilaisten yritysilmeitä tekevien verstaiden ja "mainostoimistojen" kautta ulkonäköasioineen ei rajoitu armeijaan, ministeriöihin, eduskuntaan, postiin, yleisradioon tai sairaalalaitoksen haaroihin. Moniin edellisistä löydän helposti esimerkit omasta tai työkaverien historiasta. Se mihin syntynyttä ryhmäilmettä käytetään on sitten tekijälle samantekevää ja vaikuttaa pohjatöihin ajateltaessa viestinnän kohderyhmää.

      Mutta selvennän: "nimifontti" oli ennen ammatissa se "logo", ja sen sanaparina oli yrityksen embleemi eli tunnuskuvio. Yhdessä ne olivat yritystunnus aina 2000-luvulle, jolloin termi "logo", lyhennys sanasta logotype, tunnuskuvake eli sen painolaatta, on sen alkanut kansan suussa korvata.

      Poista
    3. Pitäisi säätää laki jossa määrättäisiin että sallitut fontit (julkisten) laitosten yritysilmeissä ovat Arial ja Times. Yleensä suunnittelija on valinnut jopa leipätekstiksi jonkin kummallisuuden jota edes firman oma porukka ei saa käyttöön. Parhaassa tapauksessa fontin saa vain Macille. Tähän on törmännyt käytännössä joka kerta kun asiakkaalla tai sen vuokralaisella on tällainen yritysilme ja pitäisi suunnitella jotain opastekylttejä tai vastaavia.

      Poista
  7. Eikö brand ole polttomerkki? Tehtaan hevonen, ei omia ajoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakin vähän tuonnepäin "brandi" on: sitä ei, parhaimmillaan, yrityksen tarvitse itse enää mainostaa, koska ostajat tekevät työn ilmaiseksi, vaikka teepaidoissaan, lenkkareissaan, kelloissaan jne. Tossuista sentään pääse eroon, poltinmerkistä ei helposti.

      Poista
    2. Taidan tahtoa isona tohvelisankariksi tai edes tohveli-verkostoon. En ole aivan päättänyt.

      Poista
  8. Englannin kielen ylivalta on ahdistavan musertavaa. Kerronpa esimerkin.

    Paperitehtaallemme tuli kerran kaksi italialaista Bobina koneiden ilma-akselien asentajaa. (Bobina kone = pieni kone jolla rullataan mm. kassakonerullia, ilma-akseli = ko. koneeseen sopiva akseli, ilma = useiden eri kaasujen seos) Osastomme tytöt, keski-ikä noin 54 -v, kun kuulivat italialaisten maihinnoususta, olivat pukeutuneet sinä päivänä hienoihin leninkeihin. Olipa muutamat ottaneet permanentinkin.

    Mutta se sivuseikoista.

    Vieraamme osoittautuivat niin originelleiksi, että tytöille tuli kiire lehahtaa muualle… kuka nyt minnekin. Meille paikalle jääneille ongelmaksi jäi yhteisen kielen etsintä heidän kanssa koska tuo kaksikko puhui niin huonoa englantia, ettei siitä saanut selvää. No, Penttinen, jota kutsuttiin Pöllö-Penttiseksi, ja joka usein vietti joulun Teneriffalla muovikuusen, lanttulaatikon, kinkun ja vaimonsa kanssa, lupautui tulkiksemme. Kun se kaljumpi mutta sitäkin paksumpi 'Saapasjalan poika’ selitti asioita, Penttinen sanoi vain ”jees”, tai sanoi se välillä myös ”nou”, ja oli tarkkana kuin porkkana. Mutta ei se auttanut: se italiaano hermostu äkkiä tuohon yksipuoliseen lingvistiikkaan, sì e no, ja tuhahti ”juu aa graazy man…”. Johon Penttinen ”jees, jees”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset ovat pakkoenglannin vankeja.

      Poista
    2. Tylsä pakkokommentti.

      Poista
    3. Tylsempi pakkokommentti pyhän pakkoenglannin puolesta.

      Poista
  9. Puhos tehtiin kuitenkin lyhentämällä Puotinharjun Ostoskeskus, kertoi aikanaan Helsinki-tieto.

    VastaaPoista
  10. "Jumalainen näytelmä" hyllyssäni on Leinon aika ontuvasti kääntämä, on liian omatekoisia sanoja ja sanojen lyhentelyä rytmin vuoksi. Hakusanalla "Dante" löytyi näistä meidän kirjastoista jos jonkinlaista tuotetta, monella kielellä. Hauskimpia lienevät lasten kuvakirjat Dante-nimisestä viikarista, tyyliin "Vicket partaj, Dante" tai "Ge gärnet, Dante". Alkuperäisen pohjalta lienee sarjakuva "Dante på en timme", - jos haluaa sivistyä Väyrysen nopeudella.

    Mielenkiintoinen oli vanhin ruotsinnos, "Dantes gudomliga komedi" vuodelta 1924, koska kääntäjä oli satavuotiaaksi elänyt suomenruotsalainen saksanopettaja; parin näytteen mukaan ihan sujuva käännös. Vuodelta 2006 oli uusin, Ingvar Björkesonin kääntämä, jossa on ihailemani Olof lagercrantzin esipuhe. Lagercrantzilta on myös "Från helvetet till paradiset: en bok om Dante och hans komedi". Hänhän on kirjoittanut näitä selitysteoksia vaikeina pidetyistä kirjoista ja kirjailijoista, lisäksi ainakin Proustista ja Joycesta. Ruotsilla on varaa julkaista uusia käännöksiä klassikoista. Olisipa meilläkin.

    Tämä pakkoruotsina tällä kertaa.

    VastaaPoista
  11. Kyllä sitä pakkoenglantia on olemassa pinnan allakin, ja nuoret kasvavat siihen ikään kuin huomaamattaan, kaksikielisiksi. Ei sinänsä huono asia, mutta vähän kohtalokasta äidinkielelle. Luin juuri pojanpojan gradun kielen kannalta ennen kielentarkastajalle lähettämistä, ettei siinä olisi esimerkiksi horjumista britti- ja amerikanenglannin välillä, mitä kaksoisveljensä joutui tarkentamaan, ja kysyin, miten sanoisit tämän ruotsiksi, vaikkapa "simulacrum" jossain yhteydessä. Se on usein vähän vaikeaa, poika totesi, mutta nyt hän joutuu kyllä vielä kirjoittamaan yhteenvedon ruotsiksi ja miettimään sopivat ilmaisut. On niin paljon helpompi kirjoittaa englanniksi, kun lähdemateriaalikin on sillä kielellä.

    Aihe oli jotain sen tapaista kuin miten läpinäkyvää neljän suomalaisen yrityksen "kestävyysraportointi" oli neljän vuoden aikana uuden lainsäädännön seurauksena toisiinsa ja joihinkin kansainvälisiin tutkimuksiin verrattuna. Ei ihan minun heiniäni, mutta luinkin vain kieliopin ja oikeinkirjoituksen kannalta. Ja huomasin, ettei sellaista intensiivistä keskittymistä pää enää kestä kolmea neljää tuntia pitempään. Pakko oli sanoa, että jatketaan huomenna...

    Sen kaksoisveljen työpaikassa IT-firmassa on muuten työkielenä englanti, kun työntekijät ovat monesta maasta. Nyt kaikki ovat olleet jo vuoden etätöissä, joten mitään kieltä ei ole tarvinnut puhua! Ei sekään kyllä ole hyväksi pitemmän päälle, tylsää! Introverteille suomalaisille sinänsä sopivaa, kun ei tarvitse olla sosiaalinen, mutta siinä voi muuttua ihan metsäläiseksi!

    VastaaPoista
  12. Ai hitto kun taas nautin sinun sanailustasi. Huumorintajusi on yliveto. Itse luen tällä hetkellä Decameronea englanninkielellä joka on minulle melkoista kiemurtelua. Sen on kääntänyt James Macmullen Rigg. Tuskan hiki minulle on tullut lauseista jota ovat yli 50 sanaa pitkiä.

    VastaaPoista
  13. Ah, monesti niin totta, itse koen itseni toisinaan muinaismuistoksi, saadessani tämän, ei Kalmarin eikä sen, jonka mukaan katu on nimetty Helsingissä, Unionin palveluksessa kirjoittaa kannekirjelmiä ja ajaa asiaa tuomioistuimessa ranskaksi, jonka tuomioistuinversio paljolti on muinaisranskan (n. 1250 - mutta tarkaan 1539, jolloin Villers-Cottêrets'n asetus annettiin) suoratoistoa. Mutta iloista on saada niin tehdä, ja estää Unionin ohjelmaan kuuluvaa kielten moninaisuutta aivan surkastumasta.

    Kiitoksin jälleen, antaumuksellinen lukija

    Iiro Liukkonen

    VastaaPoista

  14. Paavo Väyrynen palasi tai otettiin Keskustan puoluehallitukseen takaisin 2020. Nyt puoluehallitus pitää kokousta. Mutta eikös se Vaakuna ole kadottanut nimensäkin? Mikä Sky Bar ensin ja sitten remppa rempalta rennompaa.

    Vaakunasta pääsi ratikalla Tullinpuomin naistentansseihin ja pysyi ylemmissä kerroksissa. Taisi kuitenkin olla Seurahuoneen kabinetissa joku yleisötilaisuus kun Väyrynen valisti. Fiilistelin olevani Maalaisliiton tupaillassa. Yleisöstä joku arveli rahan ja pankkien muuttuneen jotenkin kummasti. Että säästötilin ja indeksien viereen ilmestyy outouksia kuten heilläpäin joku talletustodistus vaihtokonttori.

    Oliko joku talletus, joka kävi maksuvälineestä ja antoiko verovapaasti Suomen Pankin määräämää korkoa isommin. Väyrynen sanoi itsekin kummastelevansa uutuuksien ilmaantumista ennen niin kurinalaiseen ja nuukuusideaaleihin perustuvaan rahasysteemiin.

    Ja että niiden luonteesta ja tarkoitusperistä ei tahdo pysyä jyvällä. Ja se oli vasta alkua kun Pankkivaltuusmiehet alkoivat päästää otettaan nikkelimarkastamme. Muistanpa erään puolitutun joka arvuutteli että olisipa jännää päästä nimikirjoittamaan seteleihin. Tarkistin juuri, on niissä yhäkin snadi nimenraapaisu. Kiva perinne kainosti sellaisen EU lippu-tähtiympyrä-neliön alla.

    Sitten oli muinoin Bank of Finland Monthly Bulletin vuodesta 1921. Siinä kuvattiin luonnonvaroja kuten järvenselkiä ja jokia. Puuvaroja ja koskien putouskorkeuksia. Ei kuvata enää. Väyrynenkin joutui ajanriennosta ikäänkuin aavistelemaan että mitä outoa uudistetta pukkaa. Sitten mies itsekin putosi koskitukilta. Olisiko kavunnut pölkylle takaisin ja tekisikö Suomelle politikkaa tässä viikonvaihteessa ? Hyvinkin.

    Maakunnat tarvitsevat jos eivät sotea, niin rahaa ainakin. Sitä jos kasvaisikin puissa, se sijoitetaan kaupunkitaloihin ja lääkäritaloihin. Ja kuten muinaisen Snellman Hypoteekin mannekiini Johannes Brotherus nyt lietsoo keinotteluahjoa, on Isojen kaupunkien vetovoima Yliopistolliset sairaalat osaajineen ja palvelukotitarjontoineen maahanmuuttaja-kiltti-vanhoja kunnioittava-palveluhenkilökuntineen. Tai ne viedäään, vanhat, Intiaan. Kuuntele Finnair-Pihlajalinna kanavaa.

    Trumpin jälkeen viimeistään on selvää, että maapallon teollistamis-kiinalaistamisen kontistamisen lidlistämisen ja Amazonin ja Woltistamisen (=Suomirock Wolt Slush StartUp) jälkeen on aika uusi. Mutta niin on ihmisten energiat ojentava rahakin uusi ja tepsivä. Jos tuo kolmiulotteinen Shakki ei suju, eikä suju laajeneva taseavaruus Eliittirunous, niin uskokaa edes silmiänne ja matkikaa. Sen ne tekeekin -vaikka vikisten ja lappu rahvaan silmillä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  15. Turun naapurikaupungissa Raisiossa on K-Supermarket RaisioCenter, alueen parhaaksi valittu.
    Sen menestys on kenties saattanut vaikuttaa Turun keskustan nimeämiseen Turku Centeriksi, menestyväksi kauppapaikaksi...?
    Turun ja Raision rajalla lännessä taas on Länsikeskus, jossa on Citymarket Länsikeskus ja Prisma Länsikeskus. Ei mitään centereitä. Turun Kehätien varrella Raisiossa on alueen suurin kauppakeskus Mylly Prismoineen jne. Ei sielläkään centeriä, vaan suomenkielellä kauppakeskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun kokoomuksen reviirillä ei vain tykätä, että pääväylillä on vähän väliä opaste "keskusta".

      Poista
  16. Dante:Kansankielestä
    De vulgari eloquentia, suom.2021

    VastaaPoista
  17. Pohjimmiltaan brändiä ei ole olemassa muualla kuin meidän jokaisen tajunnassa.

    Sitä kuvataan joskus termillä asiakaskokemus – eli brändi rakentuu kaikesta – siis ihan kaikesta – mitä kyseisestä tuotteesta ja siihen liittyvistä asioista olemme kokeneet ja koemme.

    Brändi on siis mielikuva, vähän niin kuin maine.

    PS. Se on kuitenkin oikeasti olemassa, sillä sen voi hinnoitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voiko myös virasto tai peräti tuomioistuin sellaisen hinnoitella? Taitaa olla jo määritelmällisesti kehno lähtökohta, kun oikeudessa joka toinen asiakas häviää. Ei siinä logot ja hymistelyt auta.

      Poista
    2. Tapsa on tarkasti oikeassa. Moneen brändiin liittyy kuitenkin esim. toiminimen tms. rekisteröinti patentti- ja rekisterivirastossa, jolloin kauppa- ja raha-asioissa voi asian ottaa esille oikeudessa. Jota en suosittele, sillä siihen ei monellakaan ole varaa tai taitoa itsellä.

      Poista
    3. Oikeudessa häviävät kaikki. Sille on keksitty osuva termikin: win-win. Paitsi jos sattuu olemaan tuttu tuomari.

      Poista
  18. Kehun vielä tuossa jo mainituksi tullutta Danten teosta. Kansankielestä on mitä mainioin kuvaus italiankielen synnytystuskista ja Danten tekstiinsä kätkemästä itsekehusta. Aukeamalla vasemmalla puolella on alkuperäinen teksti latinaksi ja oikealla suomennos. Mainio ratkaisu! Suomennokset ja erinomaiset selitykset Päivi Mehtonen ja Jaana Vaahtera. Ja missäs muualla tämä teos on julkaistu kuin Turussa 2021. T.H.

    VastaaPoista
  19. 70-luvun lopulla opin Singaporelaiselta nuorelta mieheltä, että brandi on se lappu joka ommellaan farkkuihin. Hän oli ostanut Kiinasta farkkuja ja ompeluttanut niihin sopivan merkin joka takaisi myynnin Euroopassa. Pahaksi onneksi meidän naapurimaan lentoyhtiö oli hukannut farkut jonnekin, ja miesparka joutui kärsimään tappion nahoissaan.

    VastaaPoista