Sivun näyttöjä yhteensä

5. huhtikuuta 2021

Laulukilpailu


 

Ehkä te osaisitte vihjata, miksi yksi hiukan kummallinen Ivan Turgenevin novelli menee mielessäni Tshehovin rinnalle eli siis elämää muuttavien joukkoon, maailman parhaisiin. Kysymyksessä on ”Laulajat”. 

 

”Metsämiehen muistelmia” mainitaan hakemistoissa jopa metsästystä koskevana kirjana. Sitä se ei ole. Soveliaan suomennoksen etsiminen tuottaa töitä. Sama koskee jossain määrin tekijän muitakin teoksia. Tosin Otavan ”Suuret venäläiset kertojat” on tältäkin osin vot harashoo.

 

Tämän hetken suomentajat, jotka ovat mielestäni kaikkia aikaisempia etevämpiä, ovat keskittyneet etenkin Dostojevskiin ja Tshehoviin. Tolstoi ei ole muotia eikä Turgenev lainkaan.

 

Itse olen enimmäkseen taipunut Constance Garnettiin, joka oli ihme akka. Tiedän että häntä pidetään viktoriaanisena nipottajana, jolla ei ollut käsitystä eikä halua välittää Dostojevskin ja Tolstoin vulkaanista kieltä. Mutta lueskeltuani Tshehovia kai kymmenellä eri kielellä, jopa vaivalloisesti ja tuloksettomasti venäjäksi, pidän häntä yhä merkittävänä. Ja hänen yli 70 romaanikäännöstään ovat Gutenbergissa ilmaiseksi.

 

Hän sopii hyvin Turgeneviin, joka oli ylhäisaatelinen ja asuin elämänsä ulkomailla, Ranskassa, ja saavutti Flaubertin ja Goncourtien arvonannon.

 

”Laulajat” on toispuolisesti rakennettu lyhyt novelli, jossa on tavattomasti väkeä ja ihan turhan tuntuisia kuvauksia erilaisten höpöttäjien ja kylähullujen kulmakarvoista ja riekaleisista nutuista. Paikka on pahainen kapakka surkeassa Kolotovkan kaupungissa, jonka halkaisee rotko. Kun kojukauppias laulaa osoittaen ihmeellisten kurkkuäänten hallintaa ja suoriutuen tremoloista ja melismoista, kuulijat onnittelevat itseään ihmeen kuulemisesta. Palkinto, pullollinen olutta, on jo menotiellä. Ei ihme. Orelin seudun asukkaat tunnetaan ihmeellisestä musikaalisuudestaan, ja heidän kuoronsa tunnetaan laajalti.

 

Haastaja Jakov on töissä paperitehtaassa kastelemassa vedettävää paperia, ja aloittaa hapuillen hauraalla äänellä. Alku särähtelee kuin vahingossa kosketettu harpun kieli, mutta kasvaa tuliseksi ja leveäksi. Alku oli ollut hiukan epävireistä ja jotenkin sairaalloisen tuntuista. Mutta: ”Olen harvoin kuullut sellaista laulua. Aitoutta, tunteen syvyyttä, nuoruutta, sydämellisyyttä ja oudon kiehtovaa, piittaamatonta ja hurjaa alakuloa. Se tuntui käyvän suoraan sydämeen, kaikkeen mikä sydämessä on venäläistä. Värinästä oli tullut väräjtelä. Mieleeni tuli lokki, jonka kerran näin meren rannassa paljastavan rintahöyhenensä räikeänä laskevalle auringolle. Yakov lauloi lokin siivin äänettömien, nousevien tunteittemme virtauksessa. Hän lauloi, ja sävel toi mukanaan kaiken, mikä oli meille rakasta, meille omaa, avaraa ja korkeaa kuin lopputomaton aro ja päättymätön matka.”

 

Viimeinen sävel kuin murtuu ja Yakov herää käsittämään, että hän on laulanut ja huone on täynnä ihmisiä. Kaikki itkevät, myös kovaluontoinen voimamies ja kapakan isäntä, jonka vaimo juoksee posket märkinä näkymättömiin. Kukaan ei sano mitään. Palkinto-olut ojennetaan – ja paikalla olijat jatkavat niin että kun aatelismies-kertoja muutaman tunnin kuluttua havahtuu heinähaasiasta ja kulkee kapakan ohi, siellä kaikki ovat hulluna juovuksissa. Hän kulkee rotkoon, jossa tuntematon nulikka huutelee veljeään. ”Antropka, tule kotiin, niin isän antaa sinulle selkään…”

 

Onneksi kuulin kerran Hvorostovskyn lauluillan. Tarinan Yakoville hän olisi hävinnyt. Mutta nyt molemmat ovat kuolleet. Rotko on paikallaan, ja aro.

26 kommenttia:

  1. Kaivoin hyllystäni ja sehän oli edelleen hyvä, kertomus joka piteni lukiessaan hyvällä tavalla. Antropka!

    Kiitämme sateisen aamun avauksesta. Kyllä se tästä.

    VastaaPoista
  2. Asetan Turgenevin samaan kategoriaan kuin Tolstoi mutta tämä lienee jo makuasia. Joka tapauksessa kiehtovaa ajankuvausta väkevällä ja mukaansa tempaavalla tavalla.

    VastaaPoista
  3. Hvorostovskya on YouTubessa aika mukavasti. Tähän tarinaan verrattavalla tavalla liikuttava on se konsertti missä hän esittää sota-ajan lauluja (Kurjet jne.) ja yleisöllä ja orkesterillakin on tosiaankin tippa linssissä. Ei sovi kyynisille.
    AW

    VastaaPoista
  4. Kiitos muistutuksesta, siis Turgenjevista. On aika palata häneen.

    Sitten vähän asian vierestä: mitä Kurkiin tulee, pakko myöntää, että nuoruutensa jo ajat sitten hyvästelleen miehen korviin ja silmiin saattavat vaikuttaa, runsaastikin, ulkomusiikilliset syyt, mutta tämä koskettaa:

    https://www.youtube.com/results?search_query=zhuravli

    VastaaPoista
  5. Lisäys äskeiseen Kurjet-kommenttiin: tässä on vähän laadukkaampi kuva:

    https://www.youtube.com/results?search_query=zhuravli

    VastaaPoista
  6. Minulla oli vuosien ajan valmiiksi pakatussa varustuksessani karttalaukussa todennäköisen operaatioalueen kartta, GT-karttakirja koko maasta ja Turgenjevin Metsämiehen muistelmia. (Sotilaan virsikirja on maastopuvun taskussa kompassin ja PV:n ajokortin kanssa.) On se Turgenjev sen verran hyvä kirjailija.

    VastaaPoista
  7. Hvorostovskin komein suoritus on vaikea löytää, koska se löytyy hyvin vain kyrillisillä etsimällä. Se on Tshaikovskin Tolstoin sanoihin tekemä pyhiinvaeltajan laulu. Jos sitä hakiessa osuu galleriaan jossa on tauluja, on osunut oikeaan. Se on ylimaallista. Blagoslovjaju vas lesa...

    VastaaPoista
  8. Luin juuri Tolstoin novellin "Polikushka", ja siinä on niitä repaleisia nuttuja! Kartanon väentalon Nurkassa asuu Polikein iso perhe, joilla on yhteensäkin vain yhdet vaatteet, joissa voi mennä ulos. Aivan niin kurjista oloista en ollut ennen lukenut, vaikka onhan Gorkillakin köyhyyttä ja Dostojevskilla tietysti, mutta Tolstoi on niissä tiiliskivissään kertonut enimmäkseen vain "tarpeettomista ihmisistä", Turgenevin luoma käsite, aatelisista, ja olihan Tolstoi kreivi itsekin, tunsi ne ihmiset.

    Flaubert arvosti tosiaan Turgenevia, mainitsee kirjeissään aina tapaamiset hänen kanssaan, ja olivathan he kirjeystäviäkin, joita Flaubertille olivat myös mm. Sand, Baudelaire, Concourtit, Zola ja Hugo, erityisen arvostuksen kohde ihmisenäkin.

    Turgenevin novelleja kannattaa varmasti myös lukea, tuo "Laulajat" kohosi korkealle tunnelmaltaan jo ihan lyhyenä näytteenä. Joskus aikoinaan luin "Isät ja pojat", mielenkiintoinen ajankuvanakin.

    Hvorostovskilta on kyllä koslti nauhoituksia, mutta se ainoa kuulemani live-ilta oli ikimuistoinen. Pehmeiden pitkien legatojen lisäksi kokonaisvaikutelmaan kuului sellaisia ei-musiikillisia elementtejä kuin laulajan harmaan leijonanharjan leiskautus tai pitkän mustan takin punaisen vuorin vilautus. H:lla oli jo nuorena harmaa tukka mutta paksu ja pitkä. Heikinheimo pilkkasikin naiskuulijoita erityisestä hurmautumisesta, mutta ei se minua haitannut. Tunnustauduin heti faniksi.

    VastaaPoista
  9. Vastaava kuvaus laulun vaikutuksesta on Vasili Shukshinin elokuvassa Strannyje ljudi, episodissa Dumy. Laulu kuullaan äänilevyltä: Fjodor Shaljapin laulaa Vladimir Nekrasovin runoon sävelletyn "Dvenadtsat razboinikov", aiheena atamaanirosvo Kudejar. Solovetski mainitaan kertosäkeessä. Silloin se oli luostari, johon rosvo vetäytyy katumaan hirmutekojaan.

    VastaaPoista
  10. Onko joku päässyt valtionhallinnossa reittä pitkin huipulle?

    Jos on, niin mitäs sitten? Kieltääkö laki tällaisen urakehityksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin sinä olet.

      Poista
    2. Epäiletkö että olet syyllistynyt laittomuuden urallasi?

      Poista
    3. Useimmiten se on tapahtunut saunassa, miesten kesken, ja alasti.

      Poista
    4. Valtiolla useimmat rekryt ovat monin tavoin kontrolloituja, mutta, kunnissa voisi tuonkin helpommin ajatella onnistuvan.

      Poista
  11. Kävi hauskasti; vintillä pitkäperjantaina käväistessä silmääni sattui hyllyssä Turgenevin Metsämiehen muistelmaia. Ajattelin, että tuokin pitäisi ottaa lukulistalle. Päiväyksen mukaan olen ostanut sen divarista 26.4.1976 ja lukenut seuraavalla viikolla.
    Blogistin ansiosta joudutin "listaa" ja hain kirjan pääsiäisenä:
    Metsämiehen muistelmia. (Zapiski ohotnika, 1852). Suomentanut Hilja Riipinen. WSOY, 2000 (1. painos 1931). ISBN 951-0-24985-8. > Kyseessä siis tuo 1931 painos, jossa teksti vähän monisanaisempana. Hieno kyllä, hyvin visuaalis-auditiivinen.

    VastaaPoista
  12. Julkishallinto ei saa olla liian julkista. Jos asioita ei onnistuta salaamaan tarpeeksi hyvin, niin kansalaisten usko ja luottamus kärsii.

    Liika avoimuus tietäisi nykyisille hallituspuolueille raskaita vaalitappioita. Silloin PS:n natsit voittaisivat ja se olisi demokratian haaksirikko. Vai mitenkä se menisi?

    Täällä on älykkäitäj a lahjakkaita kommentoijia, jotka tietävät heti jopa vaistonvaraisesti mikä on oikein ja mikä väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tämäkin nyt sitten liittyy Laulajiin?

      Poista
    2. Kenenkäs lauluja "Nimetön" laulaa?

      Poista
    3. Toipila (oikea nimi päättyy -ova tai -ina) laulaa terroristilauluja jotka pyrkivät heikentämään demokratiaa.

      Poista
    4. Tuoossapas se nyt seisoo. Osuma. Juu - ei siin' mittää. Kirjuta.

      Täällä on. Oots vähä ku mä pikkusen värväilen. He. Me. Ne. Koheesio, entropia on melko kenkun kuulonen kun verrataan silviisii niinku.

      Jumppahuiti, muistaka laskee ittenne mukaan. Älkkä kokki syyt5äkö jos soppa on suolast, kiukkune kokki see o.

      Kylmaar.

      Poista
  13. Ad Omnia: Jou ei tiennyt, että Lapuan yhteiskoulun lehtori Hijla Riipinen oli venäjän kirjallisuuden maisteri. Phe on siis nimityksellä Hurja-Hilja tunnetusta Lapuan liikkeen hahmosta.

    Sama tutkinto ja tausta muuten oli tavattomasta oikeistolaisuudestaan tunnetuilla Vaasan-Jakoolla (Jaakk Oskari Ikla) ja Ilmari Kiannolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enoni oli juuri oppimassa lukemaan kun Vihtori Kosola haudattiin. Hän halusi esitellä taitojaan ja luki paikallisesta lehdestä ääneen kuvatekstin: Hiljaa hiipii Kosola haudalla.

      Poista
  14. Blogissa on usein painovirheitä, jotka eivät yleensä haittaa. Tsehovia hän sanoo pitävänsä "yhä merkittävänä" . Tarkoittiko hän mahdollisesti "yhtä" ?

    VastaaPoista
  15. Jos Riipinen Miina kirjoitetaan "kaunolla" mutta iin pilkkuja unohtuu niin tulee...

    VastaaPoista
  16. Innostuin kuuntelemaan Youtubesta Hvorostovskin ja yhden suosikkilaulajani Renée Flemingin konserttimixin Moskovasta, missä D.H. näyttää olevan kuin kotikadullaan, på sin mammas gata, Siperian susi. Jossain keskellä oli myös Flemingin ihana aaria Korngoldin "Kuolleesta kaupungista", jota on esitetty Helsingissäkin, Camilla Nylund siinä roolissa. Fleming on niin kaunis katsellakin. Oli melkein konserttielämys, kun oli aikaa keskittyä.

    VastaaPoista