Sivun näyttöjä yhteensä

27. huhtikuuta 2021

Käännösteksteistä



 

Mielenkiintoisia kommentteja vieraan kielen opettelemisesta vaikean tekstin, sanakirjan ja kieliopin tuella.

 

Kaksi täsmennystä on tarpeen. Vain luetun tekstin ymmärtämiseen tähtäävä opiskelu on todella aivan eri asia kuin kirjoittamaan tai lukemaan opettelu.

 

Kääntäminen on myös mahdotonta. Asiatekstin puolella kaikin puolin käsitettävän toisen kielisen version saa yleensä aina syntymään. Jos käännettävä teksti on hyvää tai todella hyvää, käännös on uusi teos, joka on mielestäni parhaimmillaan samaa lajia kuin sävellyksen soitintaminen.

 

Olen sattunut siivoamaan hyvin laajaa musiikkikokoelmaani tietokoneessani. Tiedostoja on 215 Gb ja pelkästään hakemistoja (dir) 1328). Spotify ja vastaavat eivät aina riitä. Olen esimerkiksi kiivaasti sitä mieltä, että Fischer-Dieskaun Schubert Gerald Mooren säestämänä on vieläkin huippu, eikä tuota vanhaa levypakkaa tietääkseni saa enää mistään.

 

Vanhastaan olen kuunnellut ja kopioinut levyjä samalla tavalla kuin äitini virkkasi. Sopivaa mutta ei aivotonta tekemistä. Minusta oli myös hauska rikkoa lakia. Rippasin kotikuntani, Espoon ja Helsingin kirjastot jokseenkin järjestelmällisesti. Niinpä hallussani on vähintään 12 eri kokonaislevytystä Mozartin neljästä kuuluisimmasta oopperasta, joista ”Ryöstö Seraljista” on mieluisin. On minulla kyllä myös sellainen Don Giovanni, jossa johtavissa miesrooleissa ovat Fischer-Dieskau ja Talvela. Se on kopioitu aikoinaan hankkimaltani LP-levyltä, ja esitys on yllättäen suhteellisen huono. Ja minullahan oli tilaisuus rikkoa lakia ja kaikkia määräyksiä, kun 1990-luvulla valikoin eli siis toimitin Ylelle yöradioon tekijänoikeudesta vapautunutta musiikkia eli yli 25 vuotta vanhoja klassikkojen esityksiä. Levystön levyjä ei saa viedä kotiin. Minä vein. Ja soitatin yöllä Furtwänglerin johtamaa Beethovenia, jossa taustalla erottuu Berliinin pommitus…

 

Etenkin Bachin teoksista on lukematon määrä muunnoksia. Uruille tai cembalolle sävellettyä esitetään pianolla. Eräästä suurteoksesta on kokoelmissani versio, joka soitetaan neljällä saksofonilla. Ja esimerkiksi E.P.- Salosen uusi soitinnus sinfoniaorkesterille ”pienestä fuugasta” on suurenmoinen. Verkosta löytyvä versio jousille, vetopasuunalle ja fagotille ei miellytä ja tulkintakin on jotenkin hätäinen. 

 

Kirjallisuudessa on esimerkkejä käännöksistä, jotka ovat alkutekstiä parempia. Poe oli hyvä kirjailija, mutta itsensä Baudelairen ranskannokset saattavat olla parempia, koska ne tuntuvat uppoutuvan kauhun ytimeen.

 

Eri esittäjät saattavat tarjota yleisölle erilaisia, eri tavoin erinomaisia teoksia, kikkoihin tai konsteihin turvautumatta.

 

Neuvon oman kikkani, konstini. Kun nuoruudessani ymmärsin päätyneeni suomentamaan kaikenlaista, opiskelin alaa. Juhani Jaskaria ihailin. Luin useita hänen suomennoksiaan vertaamalla niitä sana sanalta alkutekstiin. Eeva-Liisa Mannerista hämmästyin. Hän näytti aika usein hyppäävän sanakirjan käyttämisen sijasta kokonaisen lauseen tai kappaleen yli. Pentti Saarikosken epätasaisuuden tietävät kaikki.

 

Olen lukenut Proustia englanniksi ja ruotsiksi ja katsellut saksaksi. 

 

Tulos: mielestäni sekä Koskenniemen kaarti että anhavalaiset liioittelivat ja kiittelivät vippaskonsteja. Minulle todella hyvä teksti on kuin lihapulla. Niin hyvä ettei huomaakaan.

 

Kuvassa anarkisti, tiedemies ja aatelismies Kropotkin 1800-luvun lopulla. Katsokaa miten vähällä uranuurtaja Nadar sai kaiken esiin! Valokuvausta ei yleensä haluttu tunnustaa taiteeksi…

 

 

26 kommenttia:

  1. Olisin pyytänyt blogistia nimeämään joitakin runoja, jotka ovat hänen mielestään suomennettu hyvin. En tarkoita sellaisia ytimekkyyden helmiä, kuten Quasimodon 'Ja äkkiä on ilta', tai Kavafisin 'Suuri ei'.

    VastaaPoista
  2. Voisi kuvassa olla myöskin anarkisti ja tiedemies Esko Valtaoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tai joku muu julkkispelle Mikko Kuustonen, Kalle Palander - miksei Vesku Loirikin, että häh?

      Poista
  3. Toisin tähän myös vieraan kielen keskustelutaidon jota ei juuri kirjoista opita. Jotkut kielet on helppo oppia lukemaan, kirjoittamaan ja ehkä puhumaankin mutta kuullun ymmärtäminen voi jo tuottaa vaikeuksia. Syinä ovat odottamattoman suuri puhenopeus, oma tottumattomuus käytettyihin fraaseihin ja paikalliset murteet ja poikkeavat ääntämistavat. Ainoa keino oppia sujuvasti keskustelemaan on, perustaidot opittuaan, sukeltaa vieraan kielen keskuuteen ja ryhtyä käyttämään kieltä vaikka virheitä sattuu. Hankittu kielitaito on myöhemmin monin tavoin arvokas. Samalla avautuu sen kielen kirjallisuus ja kulttuuri ja syntyy myös uusia ystäviä. Matkaillessa on yhä vähemmän aitoja ja esteitä. Vink-vink nuorelle sukupolvelle.

    VastaaPoista
  4. Vinkkini kiinan kielen (mandariini) asiatekstin opiskeluun: New York Timesista on netissä ilmainen mandariinin kielinen versio. Siitä sitten vaan Google translaten avulla painamaan. Asiaa tietenkin auttaa, jos on muutama vuosi kiinan kielen opiskelua kielikursseineen ja äänitteineen taustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi amerikkalainen lähde, miksei kiinalainen tai taiwanilainen?

      Poista
    2. Ihan hyvä huomautus. Olen vaan tähän asti käyttänyt New York Timesia siitä asti kun huomasin että siitä on kiinan kielinen versio, mutta ehkä pitäisi laajentaa myös muihin lähteisiin. Aika vaan ei riitä kaikkeen. Taiwanilaisissa lähteissä on se hankaluus että käyttävät alkuperäistä kirjoitusjärjestelmää, jonka merkit ovat usein paljon vaikeampia kuin modernisoiduissa merkeissä, joita käytetään manner-Kiinassa.

      Poista
    3. Jos amerikkalainen näkökulma ei maistu, niin onhan niitä paljon vaihtoehtoja nykyään, esim BBC News:iltä on kiinan kielinen sivusto.

      Poista
    4. ...lisäksi huomasin äsken, kun katsoin, että myös Deutsche Welle:llä on kiinan kielinen sivusto. Taidanpa tänään vähän tutkia sitä.

      Poista
    5. Kiinalaiset lähteet ovat kokemukseni mukaan usein vähän rasittavia monisanaisine kiinalaisen sosialismin ja Kiinan johtajien ylistyksineen.

      Poista
  5. Yleisradion Dietrich Fischer-Dieskau -kokoelmasta radion kuuntelijat ovat päässeet nauttimaan valitettavan harvoin. Viimeksi "Lauantain toivotuissa" soitettiin vajaa vuosi sitten Schumann: Im wunderschönen Monat Mai (1957 Jörg Demurs säesti). Aivan huippua.

    Sibeliusakatemiallakin on laaja kokoelma Fisher-Dieskauta, eikä niitäkään pääse kadun mies soittamaan, kotiin lainaamisesta nyt puhumattakaan. Luetteloita pääsee netin kautta "kuolaamaan".

    Kukahan korjaa tämän huutavan vääryyden ja saattaisi vanhoja äänityksiä vaikka Yle Areenan kautta kuunneltavaksi, ellei peräti kopioitavaksi.

    Kopiointia en pidä mitenkään hävettävänä tai syntinä. Teen sitä itsekin vaimoni kanssa, sillä suuri osa vanhoista CD-levyistäkin on kaupoista kadonnut. Esimerkiksi Andreas Schollin 1990-luvun parhaimmat levytykset - 2000-luvun äänitykset evät häneltä enää sujuneet yhtä hienosti. Kirjastoista löytyy ja kopiointi onnistuu ketterästi nykyisillä välineillä.

    VastaaPoista
  6. Sellainen lihapulla oli Jukka Kemppisen suomentama George Orwellin "Kun ammuin norsun ja muita esseitä", niin hyvä, ettei huomannutkaan, selkeää ja sujuvaa kuten varmasti alkutekstikin, ei töksähdellyt eikä aiheuttanut kielellisiä vastaväitteitä. Järkyttävintä kirjassa olivat lapsuus- ja nuoruusvuodet yksityiskoulussa nälkiintyneenä ja likaisena, pieksettynä ja alistettuna. En ollut tiennytkään, että niissä public schooleissa oli köyhällä, stipendillä opiskelevalla niin ankeat olot, vaikka se hakkaaminen on ollutkin tiedossa.

    Aloitin juuri David Foster Wallacen "Päättymättömän riemun", ja koko ajan ajattelen, että paremminkin sopisi "Päättymätön pila", sillä sellaisena DFW näkee elämän, itseään ja muita ironisoiden. Tosin on vasta 50 sivua luettuna, jäljellä siis 1010. Onneksi, ajattelen vielä tässä vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jo lähes 300 sivua "riemua" takana ja jotenkin on olo etten ole päässyt tekstiin imuun vielä.

      Poista
  7. Kuvan kuvateksti on ainakin yli puolet kuvaa jollei enemmänkin. Josta syystä näyttelyissä en koskaan, jos mahdollista, lue teosten nimiä. Ja ehkä samasta syystä maalariystäväni nimeää teoksensa siinä esiintyvän kukkalajikkeen latinankielisen version mukaan; sillä pitäähän taululla nimi olla koska galleria tarvitsee sellaisen myydäkseen.

    Mutta nimi on aina selittelyä. Teko on tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäni ei nimennyt koskaan taulujaan, edes kysymällä. Totesi vain ettei halua nimeämällä vaikuttaa katsojan kykyyn hahmottaa kuvan aihetta.

      Poista
  8. Täällä vaan puhutaan kulttuurista, vaikka maamme hallitus on kaatumassa.

    Hallituksen pitäisi pysyä koossa edes sen aikaa, että kaikki kymmenet miljardit ehditään toimittamaan Suomesta ulos niille, jotka miljardeja todella tarvitsevat.

    Mehän itse emme tarvitse mitään. Onhan meillä toisemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Toipila kuvittelee minun olevan hänen "toisensa", niin hän erehtyy.

      Poista
    2. Kaikki tänne heti mulle on uskovaisen ahneen lempilaulu?

      Poista
    3. Mikä v-ttu sinut tänne vetää? Pysyttelisit vain siellä Hommaforumissa kirjoittelemassa tikkukirjaimin "viisauksiasi". Olisi kaikille parempi.

      Poista
    4. Pisteet siitä, että käytit sanaa "koossa". Nykyään aivan asiallisissa kokoonpanoyhteyksissä monet käyttävät sanaa "kasassa". Sehän viittaa johonkin läjään ja epäjärjestykseen. Yhtä ärsyttävää kuin sanoa "saada aikaiseksi". Oikea ja samalla napakampi ilmaus on tietysti "saada aikaan".

      Poista
    5. Samoin joku nykyään lähtee liikenteeseen, kun oikeasti lähtee vain liikkeelle.

      Poista
  9. Kropotkinin pää on kuin kasvava kuu, diagonaali ortodoksiristin jalkapuu.

    VastaaPoista
  10. Dietrich Fischer-Dieskaun levytyksiä on Tidalissa striimattavissa todella paljon, silmämäärällä arvioituna parisen sataa. P
    Mäkäräinen

    VastaaPoista
  11. Tiedän että puhe on ihan toisesta asiasta, kun puhutaan kirjojen kääntämistä elokuvan kielelle. On erinomaisen haasteellista tehdä hyvästä kirjasta hyvä elokuva, siis elokuvakäsikirjoitus. Lopputulos on yleensä kiusallinen.

    Hyvästä kirjasta tehty hyvä elokuva. Nämä tuli mieleen:

    Fahrenheit 451
    Kellopeliappelsiini
    Pariisin Notre-Dame
    Yksi lensi yli käenpesän
    Schindlerin lista
    Jules ja Jim
    Kummisetä
    Komisario Palmun erehdys
    Solaris (!!!)
    Stalker (!!!)

    Totta kai niitä on enemmänkin mutta kun en ole nähnyt/lukenut, niin en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää:
      Syvä uni
      Kirjava satama (To Have and Have Not), tosin kirjaa pidetään Hemigwayn huonoimpana

      Poista
  12. Onneksi on lihapullia, Nadar -persoonan utsiminen jäisi muutoin kesken, kun huomiosta kilpailuun osallinen Lampaansyöjätkin on Areenassa.

    Ristiriitaisten yhteväisyyksien temmellys, pihkura.

    Pääsisipä Atskiin.

    VastaaPoista