Sivun näyttöjä yhteensä

21. heinäkuuta 2020

Kirjoituskone



Pihalla ystävä tuli näyttämään kätköistään esiin ottamaansa kansiota. Parahiksi paikalle tuli nykyinenkin tuomioistuimen esittelijä, mukanaan vattuja, joita pian syötiin suurella asiantuntemuksella ja pienellä joukolla. Paperit koskivat sadan vuoden takaista riitajuttua, jonka oli ratkaissut Senaatin oikeusosasto, siis nykyisen korkeimman oikeuden edeltäjä.

Kuten aina, ihastuttavan kaunista käsialaa, suurella huolella kirjoitettuja asiakirjoja ja painetulla leimamerkillä varustettua Venäjän vallan aikaista virallista paperia.

Nuorisolla oli kiire keinumaan ja pomppimaan.

Sitä ennen oli perehdytty huoneessa koristeena säilytettyyn Remingtonin kirjoituskoneeseen ja selvitelty sen toimintaa. Varmistaakseni väitteeni tutkin, että käyttökuntoisen värinauhan löytäminen voisi olla juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa. Mekaanisia kirjoituskoneita näyttää olevan huutokauppamyynnissä, mutta tiedä heistä sitten…

Ilmiö jäi askarruttamaan. Ennen väitettiin, että elokuvat tuottavat turmion, ja sitten tiedettiin, että televisio tyhmentää katsojansa käden käänteessä, varsinkin lapset. Tietokonepelit olivat vihon viimeisiä, ja sitten tuli roikkuminen verkossa ja tolkuttomuus erilaisten puhelinten käytössä.

Tässä tapauksessa mielenkiintoni herätti asianomainen kööri, joka on todetusti kirjallisesti ja musiikillisesti suuntautunutta. Mutta mekaaninen laite eli nappulat, vivut ja vipstaakit jaksavat kiinnostaa. Jopa toimintaperiaate selvisi nopeasti: nämä leimaavat kirjaimia paperille.

Vuoden 1900 aikoihin kolme miestä muutti maailman. Teollistuminen oli luonut käsityksen, että käytännössä mikä tahansa saadaan hallintaan. Einstein osoitti, ettei kaikki kuitenkaan ole sitä miltä näyttää, ja samaan aikaan toiset tutkijat, että erinäiset keskeiset ilmiöt (kuten kvanttikenttä) eivät ole oikein kuviteltavissa, vaikka ovat laskettavissa. Wienissä Freud osui monessa asiassa harhaan mutta yhdessä ei. Ihminen joka luulee ymmärtävänsä järjellään oman mielensä ja tunteittensa liikkeet, erehtyy kyllä. Tiedostamaton on olemassa.

Ja Venäjällä kuoli kirjailija Tshehov, joka mielestäni paremmin kuin kukaan kuvasi arjen arvoituksellisuuden. Paljon paremmin ja aikaisemmin kuin tulevat aatteen miehet ja naiset ja hulluuttakin hiponeet modernistit hän kuvasi, miten hatara on kunkin ihmisen elämänvalhe.

Einsteinin, Freudin ja Tshehovin yhdistäminen toisiinsa ei ole mikään päähänpisto. Tiettävästi herrat eivät tienneet toisistaan, Freud ei pitänyt musiikista (paitsi Mozartin ”Taikahuilusta”), ja Tshehov suhtautui myös tieteen, esimerkiksi lääkärinä lääketieteen kehityskulkuun etäisesti.

Se saattoi olla muuan muinainen kiinalainen, joka käytti sellaistakin kielikuvaa, että kun yksi hullu heittää kiven jokeen tahi järveen, sata viisasta ei keksi keinoja eikä löydä voimia sen hankkimiseksi takaisin rannalle.

”Ikään kuin taivaalta kuuluu kaukainen katkeavan kielen ääni, sammuva ja surullinen. Syntyy hiljaisuus ja kuuluu vain, miten kaukana puutarhassa kaadetaan kirveellä puita.”

5 kommenttia:

  1. Todellisuus on holtiton käsite. Se johtuu siitä, että todellisuus on holtiton.

    Maailmaa ei ymmärretä erilliseksi saarekkeeksi maailmankaikkeutta. Sitä ei haluta, eikä voida nähdä riippumattomaksi olioksi fenomenologian aidatusta piiristä. Järki kuiskaa hiljaa, ettei uskoteltu todellisempi todellisuus voi näyttää miltään. Se ei näytä edes fysiikan kaavalta.

    Kun Theseuksen laivalla seurana on Umberto Econ "Matka arkipäivän epätodellisuuteen", ei kummastu lainkaan kaatuvan puun mykkyyttä.

    VastaaPoista
  2. Lesken ropolle eivät ole viisaimmatkaan saaneet aikaan noteerausta, näin ollen joutaakin se siis Ahdin valtakuntaan. Saako iänkaikkisen kalastusluvan onkin jo kokonaan toinen seikka, ei kyllä saa. Eläköön palkallaan, kuten vanha kirous gruusialaisittain sanotaan.

    Melko masentavaa ettei edes positiivinen kieroilu saati valevihapuhe ole aikamme vitsaus.

    Ei se kesä sitten tullutkaan. Harmittaa. Ja tukkakin kutiaa. Tämän asian määrittelee ympäristö...

    VastaaPoista
  3. "Kirsikkapuisto kertoo tarinan perheestä, joka on kerran ollut vauras, joka on tuhlannut rahansa ja elää velaksi. Tarinan kyvyttömyydestä löytää ulospääsy tilanteessa, jossa maailma ajaa kiivasta vauhtia oman elämäntavan ohi. Tšehovin tekstin tarjoama analogia nykymaailmaan on kylmäävä. Tajuan sen esitystä katsoessani: juuri me olemme niitä jämähtäneitä, velaksi eläviä tuhlareita. Emme ymmärrä, että meidän on muututtava - ja pian, tai kaikki sortuu ympäriltämme." - Tuula Viitaniemi, YLE, 2013.
    Kansallinen esitti Kirsikkapuiston siis 2013. Meillä Ikaalisissa se pyöri pikkukauppalan puutaloidyllissä samoihin aikoihin. Me olemme - Suomi ja Eurooppa - nykyisin yksi Kirsikkapuisto. Kiinni vanhassa, mutta kyvyttömiä paitsi ylläpitämään kuvittelemaamme taattua elämänmuotoa, myös kyvyttömiä muuttumaan. Aika vain kiitää.

    Harvinaisen ajankohtainen blogi. Suorastaan tänäinen.

    VastaaPoista
  4. Klassista kirjoituskoneen kaksirullaista värinauhaa Systeema.fi, DIN 13 mm, musta G, GR 1.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja eikä sitä 85 g/m2 pölypaperia joka ei sovi yhtikäspätkän vertaa aikuisten kirjoituskoneisiin. Oltava Linen Bank tai meni kynätöiksi.

      Poista