Tieto suojassa

Turha odottaa, että osaisin esittää tietosuojasta ja tietoturvasta jotain sellaista, mitä nyt toimenpiteitä suosittelevat ja niitä pohtivat eivät jo tietäisi.

Toisaalta kehuimme Villen hautajaisten jälkeen kadulla palellessamme entisten oppilaittemme kanssa toisiamme ja siis itseämme siitä, että kymmenen vuotta sitten meille naureskeltiin, kun jankutimme yksityisyyttä eli silloisella puhekielellä ”privacy”-näkökohtaa, jota oli muun muassa opetettava tekijänoikeuden ja patenttioikeuden ohella. Lappeenrannassa määrittelin silloin uuden ja kummallisen oppiaineen ”informaatio-oikeus” juuri sisällyttämällä nuokin asiat kurssiin.

Tekijänoikeus on niin sanottua yksityisoikeutta eli ihmisten ja yhtiöiden asiaa. Esimerkiksi henkilötietorekistereitä koskeva laki on julkisoikeutta, jota yleensä opetetaan toisella puolella taloa. Julkisoikeus tarkoittaa ylimalkaisesti asian ilmaisten sellaisia oikeuden aloja, joissa ”julkisen vallan edustaja” on tuossa ominaisuudessa mukana. Ensin mainitussa oikeudenkäynnit ohjautuvat viime kädessä korkeimpaan oikeuteen, jälkimmäisessä korkeimpaan hallinto-oikeuteen – joiden yhdistämistä on nyt taas ehdotettu.

”Informaatio-oikeus” on toisin sanoen sikanauta, eläin jota ei ole olemassa. Vakaumukseni kuitenkin on, että juridiikka on (myös) käytännön asioita ja myös alan tutkijan on pidettävä silmällä käytännön ongelmia ja niiden ratkaisemista. Lisäksi sikanauta on hyvääkin.

Aseellinen toiminta siviilejä vastaan Euroopassa on muuttanut tilanteen ja ilmapiirin. Niin kuuluukin. Tavalliset ihmiset tarvitsevat suojaa väkivallantekijöiltä. Yksi keino on tarkkailun lisääminen ja keskeinen tarkkailun muoto on signaalitarkkailu eli arkikielellä urkinta.

Eri syistä sekä poliisille että armeijalla on taipumus tavoitella jatkuvasti laajempia oikeuksia ja sitten ylittää nekin. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Tiettävästi poliiseilla ja armeijalla on omasta mielestään ja muun muassa minun mielestäni myös liian huonot palkat. Luultavasti osa olisi tuota mieltä, olisivat palkat miten hyvät tahansa. Näin nyt on.

Normaalitilanteessa valtio on vihollinen. Se kerää koko ajan rahaa ja suoltaa enemmän tai vähemmän älyttömiä sääntöjä ja määräyksiä. Muissa kuin normaaleissa tilanteissa valtiolla on, siteeratakseni presidentti V. Putinia, velvollisuus ja oikeus suojella kansalaisia. Toisin kuin korkea venäläinen taho en pidä mahdollisena enkä järjellisenä, että valtio harjoittaisi tuollaista toimintaa toisen valtion alueella (muutoin kuin tämän pyynnöstä).

Sananvapautta ja yksityisyyttä on tapana liioitella samalla tavalla kuin muitakin korkealentoisiksi ajateltuja asioita. Minulle ”omistusoikeus on pyhä” ei lauseena tarkoita juuri mitään. En osaa ajatella minkäänlaista pyhyyttä oikeudellisesti ja taloudellisesti määrittyvän käsitteen yhteydessä. ”Sananvapaus on pyhä”. Sanokaa te vain noin. Minä en sano, koska pyhät puheet kääntävät pelkoni mukaan huomion tärkeämmästä kysymyksestä, sananvapauden ja laajemmin yksityisyyden suojaamiseen eri tilanteissa ja erilaisiin vaaran lähteisiin nähden.

Ja edelleen olen valmis opettamaan, että lääkärin sananvapaus ei potilasasioissa ole laaja eikä sen pidäkään olla.

Viimeksi häpesin omaa yksityisyyttäni loukattaessa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Turvatarkastuksessa tietenkin tutkittiin taskut, ja jäin heti kiinni. Minulla oli päällystakin taskussa Biltema-merkkinen mattoveitsi. Käytän sitä pahvilaatikkojen viiltelyyn viedessäni niitä kartongin keräyslaatikkoon, kirjapakettien avaamiseen ja vastaaviin. Harkitsin juuri punastumista, mutta turvatarkastajan aloitettua selostuksen parin euron hintaisen veitsen lähettämisestä postipakettina, kun sitä ei saa viedä lentokoneeseen, keskeytin pyytämällä heittämään mokoman roskiin ja pyysin kauniisti anteeksi huomaamattomuuttani. Luultavasti olen sekä hölmö että hölmön näköinen, koska asia oli sillä selvä.

”Elektroninen taskujentutkiminen” voi olla kiusallista. Toisaalta se ei ole mikään suuri kiusa. Tekstiviestieni tai sähköpostini tutkiminen tuntuu minusta nöyrryttävältä eli nololta. En haluaisi sellaista. Myös hammaslääkärissä käyminen tuntuu nöyrryttävältä. Räkä lentää ja pora soi. Lisäksi se tekee kipeää.

Tämän kirjoituksen kannalta hammaslääkäri-vertauksessa on yksi järki. Tunnen perusteltua luottamusta hammaslääkäriäni kohtaan. Itse asiassa luotan koko ammattikuntaan. Sellaisia ei taida enää ollakaan kuin tämä yksi, jonka muistan lapsuudestani. Hän oli potilaan tullessa nauttimistaan spriistä niin päissään, ettei tahtonut kestää seisoallaan.

Tietosuoja-asioiden pitäminen tilanteen tasalla edellyttää perusteltua luottamusta viranomaisiin. Sana ”perusteltu” on se tärkeä. Viranomaisten on osattava ja uskallettava kertoa, mitä he tekevät ja miksi. Se saa olla salaisuus, miten.