Tämänkin päivän kirjoitus on tahallista blogin
väärinkäyttämistä, josta rangaistaisiin, jos sähköistä viestintää koskeva
lainsäädäntö olisi ajan tasalla. Lasikuuttani ja typeryyttäni käytän tätä
välillä silloin kun en viitsi kirjoitella sähköposteja.
Asia näet kiinnostaa vain naapureita ja muutamaa sukulaista
ja kylänmiestä, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan kitinääni asuinpaikkani
kaavoituskysymyksistä viimeksi kuluneiden 42 vuoden aikana.
Viimeksi kuluneet 42 vuotta kunta on vakuuttanut, että
asemakaava valmistuu joko tuota pikaa tai lähiaikoina tai vaihtoehtoisesti
muutaman viikon kuluessa. Eilen uusi sähköinen kunnallishallinto toimi, ja puoli
tuntia sähköpostissa saamani linkin kanssa askarreltuani sain avatuksi
asianomaisen lautakunnan tulevan kokouksen paperit liitteineen.
Jos joku sivullinen, täysin viaton lukija sattuu
katsahtamaan kuvan karttapiirrosta, niin siinä siis valkoisena näkyvät alueet
ovat puistoa tai muuta virkistysaluetta, ja ne ovat meidän ja muiden pienten,
yksityisten omistamia. Värillä koristellut alueet ovat enimmäkseen kunnan
itsensä ja eräiden muuten vain vaikutusvaltaisten tahojen maita, joille siis
olisi tulossa rakennusoikeutta.
Viis minä siitä, mutta katsellessani kuvaa, jonka mukaan
meidän takametsään, parin sadan metrin päähän, aiotulle kelpo rakennusalueelle
vedettäisiin tie ikkunoittemme alta, vaikka muualta pääsisi suorempaan, minulle
tulee vähän sellainen tunne kuin katselisin hautaustoimistossa itselleni
kustomoitua ruumisarkkua.
Se ei näytä silmääni kovin hyvältä, että paikallisen
arkkitehti-kunnanvaltuutetun talo on sievästi pussin perällä.
Julkinen menettely vasta alkaa tästä. Kirjallisia
huomautuksia voi jättää myös oikein paperille kirjoitettuna. Ellen tietäisi
elintarvikkeiden kaupan rajoituksista voisin erehtyä luulemaan, että
asianomaisessa lautakunnassa joku on ostanut halvalla silakoita ja tarvitsee
sopivaa käärepaperia.
Tuo kokoojakatu vie käytännössä noin kymmenen rakennuksen
arvon, ja uusi ruskea asuntoalue puolestaan hävittää metsän.
Voi olla että olen sittenkin hiukan harmistunut. Tätä
kirjoittaessani varmasti aivan hyvää tarkoittava henkilö soitti puhelimeeni,
kysyi olenko taloni omistaja ja tahtoi tietää, onko talossani minkä ikäinen
vesikatto. Vastasin:” Mitä se teille kuuluu. Hyvästi.” Se oli huonoa käytöstä.
Minulla on näet puhelinmyyjiä varten eri puhelinnumero. Se puhelin ei
tietenkään ole koskaan päällä.
Kokoojakatua ja kaavaa ajatellen en tietenkään ajattele,
että elämän olisi kohdeltava juuri minua oikeudenmukaisesti tai edes
kohtuullisesti. Lisäksi osaan hyvin laskea, että normaalisti juuri samassa
vaiheessa kuin tuollaisia katuja ja muita todellisuudessa päästäisiin
rakentamaan, olen täsmälleen ikäiseni suomalaisen miehen kuoliniässä. Kun
meillä on suvussa kiukkuiset geenit, sitä mahdollisuutta ei voi jättää
huomiotta, että olisin kuitenkin vielä hengissä. Mutta viimeistään silloin voin
hyvin muuttaa pannuhuoneen eteiseen. Se sanoi se joku vanha ihminen, jota pappi
istui vuoteen vieressä pelottelemassa helvetin tulella, että mitä vanha
riemusta, kunhan missä on lämmintä.
Näin aloittamani osittain henkilökohtainen parjauskampanja
liittyy myös siihen, että nykyinen ja edellinen kunnanvaltuusto ovat
tiettävästi kahden kaupan keskusliikkeen ja kahden suuren rakennusliikkeen
avulla onnistuneet muutamassa vuodessa tekemään Kirkkonummen keskustassa
karmeampaa jälkeä kuin Neuvostoliitto 1944 – 1956.
Ehkä kunnanjohtaja ja valtuuston puheenjohtaja odottavat
saavansa Stalinin palkinnon tai vastaavan tunnustuksen ponnistuksistaan
kulttuurimaisemassa, jota siis ei enää ole. Se tuhottu oli 700 vuotta vanha. Sen
kruunu oli harmaakivikirkko. Sen eteen on nyt pystytetty kyhäelmä, joka tuo
mieleeni edistysmielisen osuuskauppaliikkeen pihavarastot silloin joskus ennen.
Vertaus ei ole kaunis, mutta osuva se on. - Olen lueskellut
niitä vanhoja karttoja. Sotienvälisen ajan tiekarttoja painetaan uudestaan,
karttakirjojakin. Laskeskelen, miten monella paikkakunnalla en ole käynyt ja
yritän keksiä, olisiko entisissä kirkonkylissä jotain näkemistä nyt.
Karttojen hyöty on pikkutiet. Arvelen saavani taivuttelemalla
jonkun autonkuljettajaksi, jotta pääsisin valokuvaamaan. Menen tsekkaamaan
Fagervikin ohimenevän tien. Fiskarsissa on hienoja paikkoja.
Mutta edelleenkin maailman kauhistus, Stupor Mundi, on
Espoon asemanseutu. Sielläkin suorittaa vanha kirkkorakennus rangaistustaan
betonilaatikkojen takana.
"Lasikuuttani". Näin meille vanhoille käy.
VastaaPoistaKyllä on lakeuksien professorille mäkistä seutua. Enkä tarkoita pelkästään korkeuskäyriä.
VastaaPoistaKannattaisi hakeutua hyvän sään aikana isohkon kaupungin keskustan kerrostaloon.
Siinä kyllä vaanii sudenkuoppa. Voi saada koko taloyhtiön murheita kannettavakseen.
Ajelkaapa varovasti Fagervikin tien mutkissa ja mäissä. Helmi paikaksi.
VastaaPoistaOlen erittäin vaikuttunut siitä, että joku vielä jaksaa ottaa kantaa noinkin selkeäsanaisesti Suomen asemakaavoituksen rappiotilaan, joka on sitä rajumpaa, mitä pinemmästä paikkakunnasta on kyse ja mitä kauempana se sijaitsee oletetuista sivistyksen lähteistä. Maanomistajat ja rakennusliikkeet hallitsevat avuttomien hallintoelimien ja kaavoituksen diletanttien kautta kaikkialla Suomessamme erittäin masentavin tuloksin. Kuka/mkä meidät tältä "kehitykseltä" pelastaakaan? Niistä hallintoelimistä siihen ei ainakaan ole. Ne ovat olemassa vain toisiaan pönkittämässä. Valitukset ovat kalan käärepaperien arvoisia.
VastaaPoistaYksi läheinen joutui näkemään työpaikkansa, betonisen virastolaatikon ikkunasta erään ihmisen junan alle jäämisen Espoon asemalla viime kesänä. Ikävä näky jota ei soisi kokevansa.
VastaaPoistaKaavoitusta sivuten - käsittelin 90-luvun alussa lääninhallituksessa Juha Watt Vainion saaristosta luonnonsuojelualueeksi lahjoittaman saaren asiaa. Siitä lähtien olen miestä kunnioittanut (muutenkin kuin hienojen sanoitusten takia): antoi valtiolle arvokasta omaisuuttaan meidän kaikkien hyödyksi ja iloksi ilman korvausta.
Sattumoisin tunnen asiaa sekä yleisesti että erityisesti.
VastaaPoistaYleisesti sen takia, että olen vuodesta 1987 alkaen "hallinnoinut" kaavaa nykyisin 8200 neliökilometrin (kolme kertaa Luxembourgin kokoinen) laajuisessa kylässä ja sitä ympäröivässä 1/3 Suomea käsittävässä (kolme kertaa Belgian kokoinen) maakunnassa.
Erityisesti sen takia, että olen ollut tekemisissä arvoisan blogistin kotikylän kaavaviranomaisen kanssa tärkeässä neuvottelussa ilman, että ehdin henkilöityä asiassa.
Kummankin tulokulmani antamalla varmuudella: Olen todella pahoillani.
Babyboomers ja nopeasti muuttuvan yhteisörakenteen kaavoitus ovat täydellisesti sovittamaton pari.
Lapseni sanovat: "Sorry vaan, pappa, tää nyt vaan menee näin"
Totta joka sana!
VastaaPoistaIor Bock olisi ollut pahoillaan vanhan oltermannijärjestelmän turmelemisesta.
VastaaPoistaOltermanni olisi ollut pahoillaan Ior Bockista.
PoistaSievästi on kaareutuva tie piirretty. Kaava-arkkitehdille suoran kadun jatkaminen ei tietenkään sovi ja kunnanvaltuutetun asuminen tällä kadulla on vain sattumaa. Näin voi uskoa ken haluaa.
VastaaPoistaEi kaarissa ja mutkissa mitään vikaa ole. Parempi jopa kun ei ole viivasuoraa. Olisi kuitenkin kohtuullista, jos tienylityksen jälkeen ei tarvitsisi erikseen etsiskellä oman väylän jatkoa.
PoistaMiten onkin onnistuttu vetämään kevyen liikenteen väylä juuri niin, että se tulee molemmilta suunnilta keskelle tonttia joutuen kiertämään sen.
Kaavoihin pitäisi laittaa mukaan pakkolunastus ja pakkohuutokauppa, jotta asianomaisten korruptiolta vältyttäisiin.
Mainio kuvaus kunnallisesta meiningistä, melkein kuin meillä Turussa. Ja hyvä, koherentti kirjoitus, pitkästä aikaa:)
VastaaPoista"...minulle tulee vähän sellainen tunne kuin katselisin hautaustoimistossa itselleni kustomoitua ruumisarkkua."
VastaaPoistaKäytiin ennen joulua Isonkyrön Lehmäjoella hakemassa puusepänverstaalta hienosti tehtyä tuvan seinäkellon puukoristetta. Mestari viittasi verstaalla hieman syrjemmälle. Sanoi siellä olevan vähän erikoisempia tuotteita. Ja tosiaan. Oli päälletysten kaksi puista ruumisarkkua. Mutta, ne olivat tehtyjä vanhasta harmaasta ladonseinä- tms. vuosikymmenten säiden käsittelemästä laudasta. Olivat kovin erinäköisiä hautaustoimistojen standardoituihin tehdastuotteisiin nähden. Nämä näyttivät kotoisilta. Niiden laudoissa oli vuosien jäljet, niin kuin täyden elämän eläneissä vainajissakin on. Harmaat arkut herättivät kiinnostuksen kustomoidun tuotteen tilaamiseen.
Lukija Laihialta
Käsillä olevaan kolumniin mitenkään liittymättä: Wes Andersonin uusimmassa elokuvassa The Grand Budapest Hotel seikkailee asianajaja/tuomari, jonka habitus muistuttaa erehdyttävästi kolumnisti Kemppistä. Kyseinen elokuva sijoittuu kuvitteelliseen keskieurooppalaiseen Zubrowkan kitsch-tasavaltaan. ”Kemppiselle” käy elokuvassa lopulta köpelösti, mutta sehän taitaa olla rehellisten lakimiesten kohtalo – ainakin elokuvissa.
VastaaPoistaJa vielä. Jos oikein ymmärsin niin ”Kemppistä” kyseisessä leffassa esittää Jeff Goldblum-niminen näyttelijä.
VastaaPoistaTäällä Raaseporissa käytetään kyllä suomenkielistä muotoa Fiskari, sen firman nimi on s-loppuinen, ja tietenkin kylän alkuperäinen ruotsinkielinen nimi. EG
VastaaPoistaBlogista tulee mieleen tämä tuulimyllyhulluus. Mauri Pekkarinen jää historiaan suomen maaseutumaiseman tuhoajana. Ekokatastrofi tapahtuu Ville Niinistön ja muiden syyntakeettomien siunauksella. "Anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät "
VastaaPoistaLisäkimmastusta Jukalle tulee aikanaan vielä siitä että kun noille uusille kiinteistöille vedetään gigaiset kuituyhteydet, vanhoille asiakkailleen Elisa edelleenkin tarjoaa ainoastaan kuparisuppeakaistaa ja toimimatonta mobiilia...
VastaaPoista