Sivun näyttöjä yhteensä

16. tammikuuta 2015

Näyteikkuna






Tämänkin päivän kirjoitus on tahallista blogin väärinkäyttämistä, josta rangaistaisiin, jos sähköistä viestintää koskeva lainsäädäntö olisi ajan tasalla. Lasikuuttani ja typeryyttäni käytän tätä välillä silloin kun en viitsi kirjoitella sähköposteja.

Asia näet kiinnostaa vain naapureita ja muutamaa sukulaista ja kylänmiestä, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan kitinääni asuinpaikkani kaavoituskysymyksistä viimeksi kuluneiden 42 vuoden aikana.

Viimeksi kuluneet 42 vuotta kunta on vakuuttanut, että asemakaava valmistuu joko tuota pikaa tai lähiaikoina tai vaihtoehtoisesti muutaman viikon kuluessa. Eilen uusi sähköinen kunnallishallinto toimi, ja puoli tuntia sähköpostissa saamani linkin kanssa askarreltuani sain avatuksi asianomaisen lautakunnan tulevan kokouksen paperit liitteineen.

Jos joku sivullinen, täysin viaton lukija sattuu katsahtamaan kuvan karttapiirrosta, niin siinä siis valkoisena näkyvät alueet ovat puistoa tai muuta virkistysaluetta, ja ne ovat meidän ja muiden pienten, yksityisten omistamia. Värillä koristellut alueet ovat enimmäkseen kunnan itsensä ja eräiden muuten vain vaikutusvaltaisten tahojen maita, joille siis olisi tulossa rakennusoikeutta.

Viis minä siitä, mutta katsellessani kuvaa, jonka mukaan meidän takametsään, parin sadan metrin päähän, aiotulle kelpo rakennusalueelle vedettäisiin tie ikkunoittemme alta, vaikka muualta pääsisi suorempaan, minulle tulee vähän sellainen tunne kuin katselisin hautaustoimistossa itselleni kustomoitua ruumisarkkua.

Se ei näytä silmääni kovin hyvältä, että paikallisen arkkitehti-kunnanvaltuutetun talo on sievästi pussin perällä.

Julkinen menettely vasta alkaa tästä. Kirjallisia huomautuksia voi jättää myös oikein paperille kirjoitettuna. Ellen tietäisi elintarvikkeiden kaupan rajoituksista voisin erehtyä luulemaan, että asianomaisessa lautakunnassa joku on ostanut halvalla silakoita ja tarvitsee sopivaa käärepaperia.

Tuo kokoojakatu vie käytännössä noin kymmenen rakennuksen arvon, ja uusi ruskea asuntoalue puolestaan hävittää metsän.

Voi olla että olen sittenkin hiukan harmistunut. Tätä kirjoittaessani varmasti aivan hyvää tarkoittava henkilö soitti puhelimeeni, kysyi olenko taloni omistaja ja tahtoi tietää, onko talossani minkä ikäinen vesikatto. Vastasin:” Mitä se teille kuuluu. Hyvästi.” Se oli huonoa käytöstä. Minulla on näet puhelinmyyjiä varten eri puhelinnumero. Se puhelin ei tietenkään ole koskaan päällä.

Kokoojakatua ja kaavaa ajatellen en tietenkään ajattele, että elämän olisi kohdeltava juuri minua oikeudenmukaisesti tai edes kohtuullisesti. Lisäksi osaan hyvin laskea, että normaalisti juuri samassa vaiheessa kuin tuollaisia katuja ja muita todellisuudessa päästäisiin rakentamaan, olen täsmälleen ikäiseni suomalaisen miehen kuoliniässä. Kun meillä on suvussa kiukkuiset geenit, sitä mahdollisuutta ei voi jättää huomiotta, että olisin kuitenkin vielä hengissä. Mutta viimeistään silloin voin hyvin muuttaa pannuhuoneen eteiseen. Se sanoi se joku vanha ihminen, jota pappi istui vuoteen vieressä pelottelemassa helvetin tulella, että mitä vanha riemusta, kunhan missä on lämmintä.

Näin aloittamani osittain henkilökohtainen parjauskampanja liittyy myös siihen, että nykyinen ja edellinen kunnanvaltuusto ovat tiettävästi kahden kaupan keskusliikkeen ja kahden suuren rakennusliikkeen avulla onnistuneet muutamassa vuodessa tekemään Kirkkonummen keskustassa karmeampaa jälkeä kuin Neuvostoliitto 1944 – 1956.

Ehkä kunnanjohtaja ja valtuuston puheenjohtaja odottavat saavansa Stalinin palkinnon tai vastaavan tunnustuksen ponnistuksistaan kulttuurimaisemassa, jota siis ei enää ole. Se tuhottu oli 700 vuotta vanha. Sen kruunu oli harmaakivikirkko. Sen eteen on nyt pystytetty kyhäelmä, joka tuo mieleeni edistysmielisen osuuskauppaliikkeen pihavarastot silloin joskus ennen.

Vertaus ei ole kaunis, mutta osuva se on. - Olen lueskellut niitä vanhoja karttoja. Sotienvälisen ajan tiekarttoja painetaan uudestaan, karttakirjojakin. Laskeskelen, miten monella paikkakunnalla en ole käynyt ja yritän keksiä, olisiko entisissä kirkonkylissä jotain näkemistä nyt.

Karttojen hyöty on pikkutiet. Arvelen saavani taivuttelemalla jonkun autonkuljettajaksi, jotta pääsisin valokuvaamaan. Menen tsekkaamaan Fagervikin ohimenevän tien. Fiskarsissa on hienoja paikkoja.

Mutta edelleenkin maailman kauhistus, Stupor Mundi, on Espoon asemanseutu. Sielläkin suorittaa vanha kirkkorakennus rangaistustaan betonilaatikkojen takana. 

18 kommenttia:

  1. "Lasikuuttani". Näin meille vanhoille käy.

    VastaaPoista
  2. Kyllä on lakeuksien professorille mäkistä seutua. Enkä tarkoita pelkästään korkeuskäyriä.

    Kannattaisi hakeutua hyvän sään aikana isohkon kaupungin keskustan kerrostaloon.
    Siinä kyllä vaanii sudenkuoppa. Voi saada koko taloyhtiön murheita kannettavakseen.


    VastaaPoista
  3. Ajelkaapa varovasti Fagervikin tien mutkissa ja mäissä. Helmi paikaksi.

    VastaaPoista
  4. Olen erittäin vaikuttunut siitä, että joku vielä jaksaa ottaa kantaa noinkin selkeäsanaisesti Suomen asemakaavoituksen rappiotilaan, joka on sitä rajumpaa, mitä pinemmästä paikkakunnasta on kyse ja mitä kauempana se sijaitsee oletetuista sivistyksen lähteistä. Maanomistajat ja rakennusliikkeet hallitsevat avuttomien hallintoelimien ja kaavoituksen diletanttien kautta kaikkialla Suomessamme erittäin masentavin tuloksin. Kuka/mkä meidät tältä "kehitykseltä" pelastaakaan? Niistä hallintoelimistä siihen ei ainakaan ole. Ne ovat olemassa vain toisiaan pönkittämässä. Valitukset ovat kalan käärepaperien arvoisia.

    VastaaPoista
  5. Yksi läheinen joutui näkemään työpaikkansa, betonisen virastolaatikon ikkunasta erään ihmisen junan alle jäämisen Espoon asemalla viime kesänä. Ikävä näky jota ei soisi kokevansa.

    Kaavoitusta sivuten - käsittelin 90-luvun alussa lääninhallituksessa Juha Watt Vainion saaristosta luonnonsuojelualueeksi lahjoittaman saaren asiaa. Siitä lähtien olen miestä kunnioittanut (muutenkin kuin hienojen sanoitusten takia): antoi valtiolle arvokasta omaisuuttaan meidän kaikkien hyödyksi ja iloksi ilman korvausta.

    VastaaPoista
  6. Sattumoisin tunnen asiaa sekä yleisesti että erityisesti.

    Yleisesti sen takia, että olen vuodesta 1987 alkaen "hallinnoinut" kaavaa nykyisin 8200 neliökilometrin (kolme kertaa Luxembourgin kokoinen) laajuisessa kylässä ja sitä ympäröivässä 1/3 Suomea käsittävässä (kolme kertaa Belgian kokoinen) maakunnassa.

    Erityisesti sen takia, että olen ollut tekemisissä arvoisan blogistin kotikylän kaavaviranomaisen kanssa tärkeässä neuvottelussa ilman, että ehdin henkilöityä asiassa.

    Kummankin tulokulmani antamalla varmuudella: Olen todella pahoillani.

    Babyboomers ja nopeasti muuttuvan yhteisörakenteen kaavoitus ovat täydellisesti sovittamaton pari.

    Lapseni sanovat: "Sorry vaan, pappa, tää nyt vaan menee näin"

    VastaaPoista
  7. Ior Bock olisi ollut pahoillaan vanhan oltermannijärjestelmän turmelemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltermanni olisi ollut pahoillaan Ior Bockista.

      Poista
  8. Sievästi on kaareutuva tie piirretty. Kaava-arkkitehdille suoran kadun jatkaminen ei tietenkään sovi ja kunnanvaltuutetun asuminen tällä kadulla on vain sattumaa. Näin voi uskoa ken haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaarissa ja mutkissa mitään vikaa ole. Parempi jopa kun ei ole viivasuoraa. Olisi kuitenkin kohtuullista, jos tienylityksen jälkeen ei tarvitsisi erikseen etsiskellä oman väylän jatkoa.
      Miten onkin onnistuttu vetämään kevyen liikenteen väylä juuri niin, että se tulee molemmilta suunnilta keskelle tonttia joutuen kiertämään sen.

      Kaavoihin pitäisi laittaa mukaan pakkolunastus ja pakkohuutokauppa, jotta asianomaisten korruptiolta vältyttäisiin.

      Poista
  9. Mainio kuvaus kunnallisesta meiningistä, melkein kuin meillä Turussa. Ja hyvä, koherentti kirjoitus, pitkästä aikaa:)

    VastaaPoista
  10. "...minulle tulee vähän sellainen tunne kuin katselisin hautaustoimistossa itselleni kustomoitua ruumisarkkua."

    Käytiin ennen joulua Isonkyrön Lehmäjoella hakemassa puusepänverstaalta hienosti tehtyä tuvan seinäkellon puukoristetta. Mestari viittasi verstaalla hieman syrjemmälle. Sanoi siellä olevan vähän erikoisempia tuotteita. Ja tosiaan. Oli päälletysten kaksi puista ruumisarkkua. Mutta, ne olivat tehtyjä vanhasta harmaasta ladonseinä- tms. vuosikymmenten säiden käsittelemästä laudasta. Olivat kovin erinäköisiä hautaustoimistojen standardoituihin tehdastuotteisiin nähden. Nämä näyttivät kotoisilta. Niiden laudoissa oli vuosien jäljet, niin kuin täyden elämän eläneissä vainajissakin on. Harmaat arkut herättivät kiinnostuksen kustomoidun tuotteen tilaamiseen.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  11. Käsillä olevaan kolumniin mitenkään liittymättä: Wes Andersonin uusimmassa elokuvassa The Grand Budapest Hotel seikkailee asianajaja/tuomari, jonka habitus muistuttaa erehdyttävästi kolumnisti Kemppistä. Kyseinen elokuva sijoittuu kuvitteelliseen keskieurooppalaiseen Zubrowkan kitsch-tasavaltaan. ”Kemppiselle” käy elokuvassa lopulta köpelösti, mutta sehän taitaa olla rehellisten lakimiesten kohtalo – ainakin elokuvissa.

    VastaaPoista
  12. Ja vielä. Jos oikein ymmärsin niin ”Kemppistä” kyseisessä leffassa esittää Jeff Goldblum-niminen näyttelijä.

    VastaaPoista
  13. Täällä Raaseporissa käytetään kyllä suomenkielistä muotoa Fiskari, sen firman nimi on s-loppuinen, ja tietenkin kylän alkuperäinen ruotsinkielinen nimi. EG

    VastaaPoista
  14. Blogista tulee mieleen tämä tuulimyllyhulluus. Mauri Pekkarinen jää historiaan suomen maaseutumaiseman tuhoajana. Ekokatastrofi tapahtuu Ville Niinistön ja muiden syyntakeettomien siunauksella. "Anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät "

    VastaaPoista
  15. Lisäkimmastusta Jukalle tulee aikanaan vielä siitä että kun noille uusille kiinteistöille vedetään gigaiset kuituyhteydet, vanhoille asiakkailleen Elisa edelleenkin tarjoaa ainoastaan kuparisuppeakaistaa ja toimimatonta mobiilia...

    VastaaPoista