Hellästi viuhkani liikahtaa.
Takki auki lasken
lakkini kivelle.
Puusta putoaa tuulta.
= = =
Juodessa kadotin ajan kunnes kukat
kirjailivat
takkini liepeet.
Nousin pimeässä näkemään joen kuuta.
Ei yhtään
lintua. Vain muutama ihminen.
= = =
Seitsemän maljaa viileää viiniä
ei ole
keväällä paljon.
Herättyäni vieraat olivat menneet. Myös
lintuja
oli vähän.
= = =
Ch’en ei kirjoita uusia runoja.
Hänen
maineensakin on kuollut.
Hänen vanhat runonsa peittää pöly
lippaissa
ja laatikoissa.
Mutta kuulin kun joku lauloi
ja
erotin säkeen –
ennen kuin ymmärsin sanat,
kipu
puraisi sydäntäni.
= = =
Miksi majailen vihreillä vuorilla?
Vaieten
kuuntelen sydämeni hiljaisuutta.
Persikankukan kuvajainen virtaa
tuolle puolen taivaan ja maan.
Porokeiton jälkeen kokeiltiin, miltä kuulostaisi melodraama
eli runon kommentoiminen musiikilla, oboella. Koeteltavana oli Debussyn Syrinx.
Sana tarkoittaa putkea, mutta säveltäjän mielessä oli varmasti samanniminen
nymfi, joka oli ylettömän siveä ja muutettiin kostoksi kaislaksi. Järviruoko on
kiinnostanut taiteilijoita siitä erin. Muuan versio on Sibeliuksen säveltämä
Frödingin ”Säv, säv, susa”.
Edelle merkityt T’ang –kauden tekstit ovat omia versioitani.
Kunnollisten suomennosten harrastaja tietää ottaa hyllystä Pertti Niemisen.
Minulle jäivät aikoinaan hiukan päälle Ezra Pound ja etenkin Arthur Waley,
jotka ehkä eivät olleet kehuttavia kiinan tulkitsijoita, mutta julkaisivat
erittäin eläväisiä runoja etenkin Li Pon ja Tu Fun 800-luvun teksteistä.
Saksaksi kirjoittanut Hans Bethge, jonka kirja minulla on
kunnia omistaa, kirjoitti ne tekstit, jotka Mahler sävelsi teoksenaan ”Das Lied
von der Erde”. Bethgen versiot ovat uudelleenrunoiluja, ja hän lienee
tukeutunut lähinnä omituisen ranskalaisen tiedemiehen markiisi Saint-Denys’n
versioihin. Tämä viimeksi mainittu olikin sitten sinologi eli Kiinan tutkija ja
tuntija.
Olen hiukan miettinyt, perehtyisinkö Saint Denys’n
1800-luvun teokseen unien koulimisesta. Asia tuli ajankohtaiseksi, kun näin
itse unta yhdeksästä porosta, joista seitsemän oli vihreitä ja kaksi punaista.
Ne juoksivat tästä rikkoen yleistä järjestystä ja turvallisuutta, unessa.
Taannoin näen unessa lapsuuteni jokirannan sellaisena kuin
se oli 1700-luvulla. Siinä on sellainen kuivunut puron uoma ja joki on
kaivertanut itseään savimaahan kauan. Tutkin entistä tarkemmin karttoja, joista
eräät ovat erittäin hyviä, ja niinpä vähän myöhemmin näin uuden, paremman unen
samasta paikasta. Se oli täydellinen versio, director’s cut.
Unia voi muuten virittää. Koska huoneistossa voi olla joku,
joka nukkuu työn, levon tai sairauden vuoksi, käytän tarvittaessa iPadin
appsia, jossa on pianon koskettimet. Hiukan ihmettelin, että tuossa täydellisen
version unessa huilun – ehkä oboen – juoksutus meni As-duurissa. Nousin
varmistamaan asian. Näin oli. En keksi tulkintaa. Yleisesti ottaen As-duuri on
minulle turhan sankarillinen sävellaji.
Kemppinen, saanko puhua "suoralla suulla"?
VastaaPoistaOlen joskus ärtynyt mahtavasta tietosi määrästä. Joskus minua ärsyttää sekin kun tuot tietosi ikään kuin itsesi esiin (esim tuo mahtava ansioluettelo blogisi alussa).
Mutta kateuttahan se on, tiedän.
Tällä kertaa nöyrryn polvilleni. Aina, kun kirjoitat jotain taiteesta, olet oikea mestari, et ylvästelijä.
Nuo runot! Pehmentävät kovankin mielen. Nostavat sen riippumaan runouden aallonharjalle.
Musiikista tiedät kaiken (?). Vanhasta musiikista. Sitä, miten paljon tiedät tai kuuntelet aikamme klassista musiikkia, en tiedä. Itselleni se on muuttunut herkuksi. Toki Mahler ja kumppanit vielä loistavat tähtinä mielessä, mutta niin kipuavat kaiken maailman ligetit, schönbergit ja pärtit niiden rinnalle.
Jopa unesi, kuinkas muuten, ovat ihan eri luokkaa kuin tavallisen maatiaisen painajaiset.
Kuinka pienen pieneksi tavallinen ihminen tunteekin itsensä sinun rinnallasi. Kuin Daavid ja Goljat.
Unisoolo saattoi mennä sankarillisessa As-duurissa, kuten Finlandia, mutta Syrinxissä on yksi alennusmerkki enemmän.
VastaaPoistaVoisitko kirjoittaa joskus jotain maaherroista? Minulla kun olisi mielessäni niin mainio Ior Bock -sitaatti aiheeseen liittyen.
VastaaPoistaJään odottamaan "päivän kemppistä", jossa esiintyy sana maaherra.
As-duuri oli Ellingtonin erityissuosikki. Hänelle se oli haikea eikä sankarillinen.
VastaaPoistavuorela, tampere
Teksti oli minulle liian sankarillisessa sävellajissa, :) Ei kirjallinen eikä musiikillinen sivistykseni (laulunumeron kohdalla kouluaikana viiva) riitä. Silti luen tuotakin tekstiä mielelläni, aivan samalla tavoin kuin kuuntelen radiosta Risto Nordellin tai Kare Eskolan hienoja juonnettuja musiikkiohjelmia.
VastaaPoistaHarrastan siis ainakin hiukan kaiken uhallakin musiikkia . Eihän entinen koulun musiikinopettajani voi minulle enää mitään sieltä harpunsoiton keskeltä. Niin ja antoihan hän minulle sentään musiikin teoriasta kasin. En taida olla niinkään suuri syntinen.
Tuolla sanalla syrinx on myös kolmas merkitys. Sekin juontuu putkesta tai huilusta. Lintujen äänielin keuhkoputkien yhtymäkohdassa on nimeltään syrinx. Aivan putkihan se ei kyllä ole vaan sijaintinsa johdosta kaksihaarainen.
Mielenkiintoinen tekstikokoelma - myös käännösten kannalta - muodostuu niistä, jotka Sibelius otti opukseensa 113 Musique Religieuse.
VastaaPoistaNetissä sanat ainakin täällä (vihkosen sivulta 30 alkaen).
Poistahttp://www.eclassical.com/shop/17115/art95/4812195-d74dd5-BIS-1977_booklet.pdf
Liisulle on todettava, että Kemppinen on harvinainen juristi, koska hän on samalla myös äärimmäisen yleisivistynyt humanisti ja renessanssin ihanneihmisen mitat täyttävä tietoviisas. Tietenkin hän tietää myös sen itse ja usein tekstiensä lomassa sivulauseessa "toteaa" oman lahjakkuutensa ja mainitsee teksteissään sivumennen hen.koht. suhteet maan johtaviin poliitikkoihin ja kulttuuri-ihmisiin.
VastaaPoistaJuristien ammattikunnalle Kemppinen on kuin Tolkienin Frodo Rivendelin haltioille eli siis "helmi hobittien joukossa".
Milloin muuten tietää, että sää/ilma on äärimmäisen kylmä??? No, silloin kun juristeilla on kädet omissa (!) taskuissaan.
Liisu. Tutustu muuten Kemppisen Catullus-käännöksiin, niin löydät sieltä hienoja runoja tai voisiko sanoa kirjoitettuja ja alati ajankohtaisia totuuksia ihmiselämän lieveilmiöistä ja nollapisteistä, joihin törmäämme matkallamme kohdusta hautaan. Mutta C ei ole siis se koulurunoilija kuten V tai O tai Hoo.
Anonyymi, olen tutustunut Catullus-käännöksiin kyllä. Ne, ja kuvat, joita niihin on liitetty, ovat aivan mahtavia. Olen lukenut myös Kemppisen kirjoittamia kirjoja, yksi niistä on hyllyssäni. Elämän varjo. Kyllä hän selvästi itseään siinä kirjoittaa, vaikka se on romaani. Se on nöyrästi kirjoitettu, jokamiehenä, joka ei mahtaile. Pidän siitä kirjasta.
PoistaKyllä minä oikeasti osaan arvostaa häntä, Kemppistä. Hän on sanojensa vertainen. Uskon, että hän on helmi juristien joukossa. Vertauskohtana voin pitää tuntemiani sukulaisia, jotka ovat hilpeitä ja hauskoja veikkoja, juristeja, mutta jokaisella on ollut paha ongelma, alkoholi. Vain joku heistä on selvinnyt siitä. Kunnia Kemppiselle. En osaa kuvitella häntä humalassa horjuvana tai istumassa katukiveyksellä puolialastomana kuin eräs filosofi . Kemppinen on ryhdikäs mies. Sanon näin, vaikka en tunne häntä livenä ja olen vain kerran vilaukselta nähnyt Akateemisessa kirjakaupassa. Tunsin hänet kuvista. Kiitokset Kemppiselle, olen usein hyödyntänyt hänen linkkejään, joita hän joskus laittaa tänne blogiinsa. En tiedä miksi, mutta jotenkin arastelen tänne kommentoimista. Ehkä se johtuu siitä, että sanani ovat kovin kevyitä, pelkään aina, ettei hän hyväksy niitä.
Kiitos vastauksesta Liisu.
PoistaJa älä vähättele sanojasi, sillä jos kirjoitat aidosti mitä mieltä olet ja mitä ajatuksia blogistin kirjoitukset herättävät; niin silloin sanasi ovat raskaita; eli aitoja. Kemppisen yleissivistys on luunkova joka alalle; musiikin kautta elokuviin ja historiaan ja yhteiskuntaan.Ynnä myös luonnontieteisiin. Ja näin ollen tavallisen kirjoittajan ei kannattane verrata kirjoituksiaan ja tietämystään häneen.
Kemppisen blogia olen itse aina kutsunut virtuaaliseksi ja yleissivistäväksi kansakouluksi; ja se on mielestäni tätä netin kolkkaa hyvin kuvaava nimitys.
Alkoholin kuninkaan tapaa varmaan jokainen suomalainen omassa suvussaan. Ja tuttavapiirissään. Hyvää jatkoa Sinulle Armon Vuonna 2015 :)
Jo ensimmäinen runo koskettaa. Olen kotona. Mieleni kotona. Kaikki on itsestään selvää ja totta.
VastaaPoistaKuinka menneen ajan ja vieraan kulttuurin runot voivatkaan ilmentää tuollaista koettua tuttuutta ja syvyyttä! Jokainen sana puhuu sadalla sävyllä. Siitä kiitos kääntäjälle.
Muistan kun pikkupoikana luin tuon kirjan (Me koristamme itsemme sarvilla"). Se oli sekä huono että hyvä juttu. Hyvää oli se että tutustuin Sandemoseen; tuon jälkeen luin kaiken mitä Sandemoselta vain käsiini sain. Huono juttu tuossa kirjassa oli se, että se vaikutti minuun liian paljon; minusta tuli hullumpi ihminen mitä olisin halunnut olla. Se minua jonkin verran Sandemosessa vi... harmittaa. (Vaikka omaa syytänihän tämä. Ei edes Janten syy. Vaikka Forssa oli kyllä 1:1 Jante. )
VastaaPoista