Tai jos haluatte ”Bai
Juyi”.
Niistä kahdesta
muusta aikalaisestaan (n. 800 CE eli T’ang-kausi) hän eroaa siinä, ettei häntä
lukeakseen tarvitse osata runoja, kiinaa eikä kirjoittaa. Ei edes lukea.
Tuulihan näitä tuo, ja kun runo kaatuu metsässä, ei sitä kukaan kuule.
VANHUUDESTA
Iässä ja
varmajalkaisuudessa olemme yhdenkaltaiset.
Meillä silmät eivät
ole aivan sokeat eivätkä korvat kuurot.
Makailemme kevättä
ja juomme minkä jaksamme
ja hilpein mielin
tunkeudumme nuortenkin seuraan.
Kuvernööri
raivoistui, kun lainasimme häneltä hevosen
kukkia etsiessämme.
Herttua oli
käärmeissään, kun veimme häneltä veneen
vedessä pelehtiäksemme.
Lo-yangissa väki on
kuulemma äimän käkenä ja me
olemme ”Li ja Po,
kaksi hullua vanhaa miestä”.
MIELETÖN RUNO
LÄHIOMAISILLE
Maailma pettää niitä,
jotka eivät osaa lukea;
minä onnekseni hallitsen
kynän ja paperin.
Maailma pettää
niitä, joilla ei ole asemaa;
minulla on siunaantunut
korkea arvoluokka.
Vanhoilla on usein
kipua ja kolotusta;
minulla ei onneksi
ole sanottavasti vaivoja.
Ikäihmisillä tahtoo
olla erilaisia ikeitä;
minua ei rasita
avioliitto eikä naittaminen.
Muutokset eivät
kolhi mieleni rauhaa;
virkatehtävät eivät
kasaannu kintuilleni.
Siksipä jo kymmenettä
vuotta
ruumis ja sielu nauttivat
erakon rauhaa.
Viimeiset viipyvät
vuoteni tyydyn vähään.
Riepu lämmittää läpi
pitkän talven;
yksi ateria riittää
koko päiväksi.
Kotini on vähän
pieni;
kuka nukkuisi
kahdessa huoneessa?
Hevosia ei ole
laumaksi;
kuka kahdellakaan
ratsastaisi?
Näin onnekkaita on
maailmassa
ehkä seitsemän
kymmenestä.
Näin tyytyväisiä ei
ole yhtä sadasta,
vaikka etsisitte
miten.
Toisten asioissa
hullutkin ovat viisaita;
omissa asioissaan
viisaatkin erehtyvät.
En puhuisi muille
näin tolkuttoman suoraan
kuin teille, lapset
ja jälkeläiseni.
Aivan! Just noin! Hyvä!
VastaaPoistaKiitoksia hienoista runoista. Varsinkin tuo runo Vanhuudesta piti heti jakaa vanhojen ja siis myös vanhojen ystävien kanssa. Riemastuttava runo kertakaikkiaan!
VastaaPoistaOsui ja upposi; toi mieleen Ryokanin.
VastaaPoistaAivan erinomaisia runoja. Kiitos Kemppinen, eihän näitä joka poika osaa mistään etsiäkään. Luin jo runot kolmeen kertaan, mutta pitää vielä syventää.
VastaaPoistaVesa
Kiinan runoudesta puhuttaessa tulee aina mieleen Vaasan Lyseon kasvatti Pertti Nieminen, joka opettajan työnsä lomassa käänsi mittavan joukon runoja alkukieleltä suomeksi. Nämä blogin runot taisivat olla Kemppisen käännöksiä, mutta mistä kielestä?
PoistaEnemmän Po-chu-i:n käännöksiä löytyy esimerkiksi Pertti Niemisen käännösvalikoimasta "Korotan ääneni ja laulan".
Tilasin lukiolaisena 60-luvulla kulttuurivallankumouksen aikana Kiinasta China Dailya ja Peking Reviewia kommunismiin taipuvaisen (nyk. vantaalaisen lukionrehtorin) luokkakaverini suosituksesta. Sain käsityksen suuren maailman tapahtumista "hieman" väritettyinä. Vastasivat sieltä hyvin ystävällisesti kirjeisiini, joita silloin tällöin lähettelin. Käsitykseni kiinalaisista ovatkin sitä perua. Ennen kaikkea muistan ko. jukaisujen voimakkaan painomusteen tuoksun...
VastaaPoistaHienoa, idästä tieto tavoittaa
VastaaPoistaMinulle kerrottiin että...
VastaaPoistakahdelle alokkaalle (olivat helsinkiläisiä) vääpeli sanoi heille että hakevat hevosen talleilta (tämä oikeasti tapahtui joskus 60-luvun alussa).,Kun tykistö vielä käytti hevosia vetojuhtinaan. No, nämä alokkaat lähtivät tallustelemaan hevosvarikolle. Ja kun he pääsivät sinne niin he sanoivat tallilla päivystävälle kersantille että "tarttis saada yks hevonen". Kersantti hermostui ja sanoi että "nyt teiltä unohtui joku..." Nää alokkaat ihmettelivät että mikä? Tallikersantti yritti auttaa ja sanoi "herra... herra".. (tarkoitti tietysti herra kersantti) mutta tää toinen äkkäs että "ai, pitääks noita hevosia kutsua herroiks...? Jonka jälkeen he siis tarvitsivat yhden "herra hevosen". Ja jonka jälkeen herra kersanttia alko naurattaa. Eikäsesen jälkeen halunnut enää heitä simputtaa. Päinvastoin, valjasti hevosen heille. Ja kun toinen näistä stadilaista lähti kuljettaa sitä hevosta niin se kysy siltä että "miten mä saan tän kääntymään?", niin kersantti neuvo että "viittaat vaan kädellä että meet tonne oikeelle, niin se menee". - Ensimmäiseen tieristeykseen se hevonen tietysti pysähtyi kun ei tiennyt minne sen olisi pitänyt mennä. Ja se toinen stadilainen hyppi sen ympärillä ja viitto kädellä 'mee tonne, mee tonne'. Mutta ei se mennyt, kun se ei ollut tuttu käsky. Siihen tuli kapteenitasoinenkin upseeri ihmettelemään kun se toinen stadilainen alokas väänsi sitä hevosen päätä oikealle että "mee ny tonne"... Mutta ei se vaan mennyt.
Sille hevoselle olisi tietysti pitänyt sanoa "Herra". Äkkiäkös ne alokkaat unohtivat.
Poista"Hänen sanotaan poistaneen
VastaaPoistarunoistaan kaiken, mitä hänen palveluskuntansa ei ymmärtänyt. "
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Po_Ch%C3%BC-i
Ad Omnia: Pertti Nieminen on kommentissa mainitussa ja aikaisemmissa kirjoissaan tietenki ilmiö aivan sinänsä.
VastaaPoistaMinulla joka en kieltä taida on lähteenä ennen kaikkea Arthur Waley, kiinalaisen runouden suuri välittäjä, jonka epätarkkuuksista ja omavaltaisuuksista on kirjoitettu jo kirjastoja. Ja nämä keskeiset kiinalaiset ovat käännöksiä, oikeastaan mukaelmia eri euroopan kieliin. Japanin runouden tuntija ja vaikuttaja muyös Kiinan runoudessa on usein lyhyesti esittelemäni R.H. Blyth.