Henkilökohtaisten menemisten ja tulemisten kirjaaminen on
ihan tyhmää. Kallion kirkosta tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että ehkä se ja
Tampereen tuomiokirkko olivat poliittisia kannanottoja. Arkkitehti Lars Sonckin
yhteiskunnallisista mielipiteistä minulla ei ole tietoa. Molemmat kirkot
otettiin käyttöön suunnilleen samaan aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Tampereella on ne aidosti upeat maalaukset.
Suurkirkosta eli Helsingin tuomiokirkosta keksin eilen
ensimmäistä kertaa ihastuttavan näyn kun aikailin käytävällä hämmästyttävän
runsaan yleisön purkautuessa Cantiksen konsertista, Jouluoratorion
jälkimmäisestä osasta. Takanani joku täti-ihminen tai mummo (siis minua
nuorempi) sanoi seuralaisilleen, että kyllä hänestä Requiem on vielä hienompi
teos.
Kaikessa hiljaisuudessa toimii tiettävästi Requiem-seura,
joka ehkä harrastaa niitä vähemmän tunnettuja sielumessuja. Suosikkini on
Dufay, koska se on kadonnut. Kuunneltavaksi mainio on Ockeghem. Joskus tuntuu,
että erinomainen taide on viestikapula, joka oli vähän hukassa 1500-luvun
alkupuolelta. Isä Bach sen sitten tietenkin vastaanotti ja kiidätti sitä
edelleen sellaista vauhtia, ettei Usain Bolt olisi kestänyt kyydissä.
Tiesittekö te, että se uudempi eli nykyinen ”Täällä Pohjantähden
alla” on kirkkomuusikko Petri Laaksosen sävellys? Minä en tiennyt.
Hautajaisissa ajattelin, ettei tämä voi olla Chydeniuksen, koska virren
harmoniat menevät niin oikein. On vaikeaa luoda taiteessa jotain pientä. Nyt
ajankohtainen talven matka eli Schubertin Winterreise on esimerkki. Laulut ovat
todella yksinkertaisia, ja kokemus kertoo, että niitä voi mielellään laulaa
myös huonosti, ellei siis muuta osaa. Ne ovat silti kauniita.
Oma suursuosikkini Nathalie Stutzmann on muuten juuri
julkaissut levynä koko ”Winterreisen”. Se on Spotifyssä. Muut mielipiteet
sallitaan; minua viehättää Stutzmannin taito saada periaatteessa normaalilla
klassisen laulun tekniikalla syntymään vaikutelma, joka tässä tapauksessa
kuulostaa keskiajan musiikilta. Kukaties kysymyksessä on hyvin taitava
ohentaminen, ja tietysti tämän laulajattaren erikoisuus, poikkeuksellisen suuri
ja tasaisesti soiva ääniala.
Jo aika kauan sitten löysin Kirkkonummen kirjastosta paksun
levykotelon, jossa oli kaikki Fischer-Dieskaun ja Gerald Mooren Schubert.
Rippaaminen otti aikansa, mutta kyllä on ollut ahkerassa käytössä. En ole
edelleenkään varma, ovatko heidän uudelleen masteroidut levynsä parempia.
Soinnin kapeus, pienet rahinat ja viat jotenkin lisäävät nautintoa. Ehkä ilmiö
on sama kuin se, ettei huono paikka kirkossa todellisuudessa häiritse. Musiikin
sointikuvan toispuoleisuus unohtuu nopeasti ja erilaiset epäpuhtaudet ovat
asiaankuuluvia. Sekin kiekuva altto on varman jo haudattu, jonka ennen epäilin
matkustelevan ympäri maata ja laulavan milloin missäkin kuorossa, aina niiden,
joiden esityksiä lähetettiin radiossa. Se nyt vain on niin, että
avaimenreikätenori, naukuva altto tai liian lujaa laulava toinen tenori, jonka
vibrato vipattaa kuin lampaan häntä, siirtää kyllä tehokkaasti ajatukset
maallisiin. Se on kuin melkein kaikkien mieskuorojen harjoittelemattomuudesta
johtuva surina eli himmeys – se lisää uskottavuutta aivan kuten mustat
kynnenaluset.
Kieltämättä on musiikin alue, josta en pidä, taustamusiikki.
Sitä on niin vanhanaikainen, ettei oikein rohkeus riitä taksimiehen
puhuttelemiseen. Onhan siinäkin ammatissa taisteltu monet taistelut
tekijänoikeusjärjestöjä vastaan ja kukaties joku mitättömään musiikkiin erikoistunut
paikallinen ula maksaakin heille radion pitämisestä päällä. Sopiva vippaskeino
on tietenkin valehdella tarvitsevansa taustahiljaisuutta puhuakseen puhelimessa
ja soittaa sitten johonkin niistä omista puhelimistaan, jotka eivät ole päällä.
Niitä on monta.
En ymmärrä tätä taustamusiikkia kohtaan tuntemaani
vastenmielisyyttä. Kotona ja kylässä on seinillä taustataidetta, ja se tuntuu
oikein kivalta. Taustakirjallisuuden kuluttaja olen ollut vanhastaan.
Parhaiten musiikki, nimenomaan yksinkertainen musiikki,
toimii hauteena. Toissapäivänä olin totisella tuomiolla, kun piti siis lähteä
niihin kirkkoihin ja konsertteihin, mutta bensa oli vähissä ja tankin lukkopesä
oli jäätynyt lujasti umpeen. Käväisin jopa kysäisemässä Jaskalta, joka neuvoi
viemään kärryn marketin marketin halliin.
Jostain tuli oivallus. Niitä apteekissa myytäviä
geelipusseja, jollainen löytyi komerosta, neuvotaan käyttämään kylmänä kääreenä
tai lämpimänä kipeän kohdan hauduttamiseen. Geelipussissa luki että kaksi
minuuttia mikrossa. Vein kuuman pussin autolle, tuli laittamaan kahvit, palasin
toteamaan tulokseen ja ajaa karskautin komeasti erikoisen kylmälle bensa-asemalle.
Kaikkea ne keksivät kun tällaisen sinisen geelinkin.
Oliko niin, että Paappa-Bach oli enempi unohduksissa, ennen kuin Felix Mendelssohn rupesi musiikkiaan taas nostattelemaan?
VastaaPoista"Se nyt vain on niin, että avaimenreikätenori, naukuva altto tai liian lujaa laulava toinen tenori, jonka vibrato vipattaa kuin lampaan häntä, siirtää kyllä tehokkaasti ajatukset maallisiin."
VastaaPoistaTässäpä hyvä esimerkki siitä, että liika tietämys lisää lisää tuskaa ts vähentää nautintoa. Kun ei ole tarkkaa sävelkorvaa osaa vain nauttia teoksesta huomaamatta sen puutteita.
Tiedän samantyypisiä ihmisiä, jotka eivät osaa nauttia kirjoista vaan etsivät/huomaavat niistä kielioppi tms virheitä. Itselläni on päinvastainen ominaisuus: näen virheellisenkin tekstin oikein: nopeuttaa lukemista, mutta aiheuttaa omassa tekstissä ongelmia.
Kaikki kirkot ovat poliittisia kannanottoja, vallan huoneita. Tottakai paremmalle väelle on hienostuneemmat odotushuoneet tuonpuoleiseen, mistä huokuu armo ja anteeksi anto.
VastaaPoistaMeille, joiden korvien välinen kellokoneisto on vähemmillä laakereilla varustettu, ankaralla tuomiolla pelottelu sopii paremmin.
Tavallinen pakastepussi toimii ihan hyvin auton lukkojen sulatuksessa, pari niitä päällekkäin ja kraa-nasta kuumaa vettä, kunnon solmu.
jos saan lisätä tänne linkin latvialaisen Rihards Dubran kirkolaulululle. Minä suorastaan rakastan kyyneliin asti tätä laulua. Ja müös laulajaa :P
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=ZXWfjsNjC-E
Tampereen tuomiokirkon ja Kallion kirkon välillä on viisi vuotta, Helsingin rautatieasemakilpailu ja aikamoinen tyyliviirin kääntyminen. Edellinen edustaa vielä 1890-luvun ajatuksia ja jälkimmäinen taas oli aloittamassa 1910-lukua.
VastaaPoistaAW
Wolinski on tapettu. Requiem.
VastaaPoistaVeilä parenpi lukkojen sulattamiseen on esim. Varuste-Lekassa myytävä geelipussi. Se ei tarvitse edes mikroa vaan sisässä olevaa metalliklipsua taitetaan hieman. Reaktiona pussi kuumenee. Pussi palautetaan alkutilaan pitäm'llä sitä kuumassa vedessa muutama minuutti. https://www.varusteleka.fi/fi/product/savotta-kadenlammitin-uudelleenkaytettava-3-kpl/29780
VastaaPoistaIor Bockin mukaan tammipuu on valtava spermapuu, mutta vaahteran sisällä virtaa mahla.
VastaaPoistaMiksiköhän monet uskovaiset ovat huumorintajuttomia? Onhan kerrottu, että meitä odottaa jumalan suuri nauru.
VastaaPoistaHuumori on vaikea laji. Yhtä naurattaa, toista ehkä ei.
PoistaNo siis lukothan ei vedä jäähän kun ne öljyää anti-corrol aseöljyllä. Tai jos oikein fiiniä tarttee olla niin voi etsiä lukkoliikkeen ja kysyä anti-corrol lukkoöljyä. Taitaa olla se yleisin syy jäätymiseen että on käytetty anti olla-öljyä...
VastaaPoistaTampereen tuomiokirkko lienee aika suurella alueella ainoa katedraali, jossa ei ole ainuttakaan Jeesuksen kuvaa.
VastaaPoistavuorela, tampere
Kiinnostava huomio tuo profeettakuvattomuus. Enpä tosin muista näin yhtäkkiä tuomiokirkon alttarikuvaa, mutta kuorolaulaessa se onkin aina selän takana, viimeksi männäsyksynä.
VastaaPoistaaltto, ei se naukuva (ainakaan omasta mielestään)
Olin auskultoimassa samaan aikaan Turun Norssissa tuon Petri Laaksosen kanssa -84-85. Hän ala- , minä yläasteella ja lukiossa.
VastaaPoistaJorma Hynnisen ja Helsinki Brazz Quartetin joulukonsertti Turun tuomiokirkossa joulukuussa oli hieno.
VastaaPoistaTuli konsertin jälkeen ostettua tuomiokirkon eteisessä kaksi heidän CD-levyäänkin ahkeran mainostuksen vaikutuksesta. Ehkäpä olisin ostanut muutenkin.
Hynnisen Oi Jouluyö vetää vertoja Jussi Björlingin esitykselle, oli kenties parempikin. Eniten kuitenkin pidän Hynnisen En etsi valtaa loistoa -esityksestä. Kansakoulunopettaja osaa laulaa.
Luen näitä monta päivää myöhässä yhden kerrallaan, joten vaikka olen tukehtua kommentteihin, ei näin vanhaa auttane kuin lyhyesti silittää.
VastaaPoistaVaikea on kuitenkaan purematta sylkäistä, etteikö taiteessa olisi 1500-luvun alun ja JSB:m välissä mitään erinomaista vaikka rajoituttaisiinkin musiikkiin. Ei tarvinne kuin mainita Palestrina, Victoria, Monteverdi, Purcell ja Schütz.
Vuonna 2013 Stutzmann oli kokonaisen blogin aihe. Annoin silloin pari vinkkilinkkiä, ihanko tosiaan silloin unohdin *2004* julkaistun Winterreisen. On totta, että sen osat ovat yksinkertaisia, mutta ei niinkuin loru vaan kuten haiku.
"Henkilökohtaisten menemisten ja tulemisten kirjaaminen on ihan tyhmää."
VastaaPoistaSamaa mieltä vaan kerropa tämä valvontaa kannattaville fasisteille ja kapitalisteille. Toiset pelkäävät kaikkea ja toiset ahnehtivat rahaa keinoista ja seurauksista välittämättä.
Requiem-seura on lopettanut toimintansa, mutta aiheesta jatkavat kaksi seuran entistä jäsentä. He ovat koonneet valtavan suomenkielisen tietopankin sielunmessuista sivustolle www.requiem.fi . Tervetuloa tutustumaan!
VastaaPoista