Sivun näyttöjä yhteensä

13. tammikuuta 2015

Norjan historiaa





Maailmansodan päätyttyä noin 92 000 norjalaista joutui kuulusteluihin, pidätetyksi tai oikeuteen maanpetoksesta. Periaatteessa kaikki Saksan armeijassa vapaaehtoisina palvelleet joutuivat istumaan vankilassa. Tosin heitä ei jäänyt kovin paljon henkiin. Norjalaisia – samoin kuin tanskalaisia ja hollantilaisia vapaaehtoisia paljon Leningradin rintamalla.

Hyvin pian Norjassa päädyttiin punnitsemaan, oliko se rangaistava teko, että oli myynyt kaupasta maitoa ja leipää saksalaisella sotilaalle niiden lähes viiden vuoden aikana, jotka Saksa oli miehitysvalta.

Natsiaatteiden suosiota Norjassa saattoi lisätä virallinen saksalainen rotuoppi, jossa norjalaiset olivat huipulla, kaikkien germaanien mallikappaleita.

Sangen monilla on Euroopassa sekasortoisia muistoja selvittelyistä, joita tehtiin sotien jälkeen. Suomessa vetoaminen liittoutuneiden eli USA:n ja Neuvostoliiton asiaan riitti, kun esimerkiksi rintamakarkuruudesta tai sotapelkuruudesta epäillyt ja tuomitut käytiin läpi. Samalla tavalla vuonna 1918 oli erikoislailla suoraan kielletty nostamasta syytteitä isänmaan puolesta tehdyistä rikoksista. Joskus päädyttiin erikoisiin, oikeudentuntoa loukkaaviin ratkaisuihin, joita ei milloinkaan otettu uudelleen käsiteltäväksi.

Ruotsista tietoja on tietenkin saatavissa, mutta puheenaihe ei ole suosittu. Harvoin näkee edes mainittavan, että Ruotsin avoin suhtautuminen maahanmuuttajiin ja pakolaisiin saattoi ainakin heijastaa huonoa omaatuntoa toisen maailmansodan ajalta. Pahantahtoinen ihminen voi helposti löytää ruotsalaisia viranomaisten päätöksiä ajalta ennen Stalingradia, jolloin esimerkiksi juutalaiselta lääkäriltä on evätty maahantulo, koska väite, että juutalaisilla olisi jotain ongelmia Saksassa, ei näyttänyt pitävän paikkaansa.

Ranskassa yhteistyön harjoittajien selvittely oli sodan jälkeen aika pitkä ja vastenmielinen tarina. Näyttää luonnonlailta, että viime tingassa takkinsa kääntäneet ovat juuri omaksutun isänmaallisuuden kiivaimpia kannattajia.

Stalin ratkaisi monet vaikeat ongelmat. Se politiikka, joka johti Itä-Euroopan alistamiseen, antoi sopivan perusteen yhteistyökeskustelun nopeaan lopettamiseen.

Vuoden alussa 1945 puna-armeija oli Kirkkoniemessä ja Saksan yli kaksisataa tuhatta sotilasta vetäytyivät maan keskiosiin ja onnistuivat antautumaan toukokuussa länsiliittoutuneille.

Norjan hallitus ja kuningasperhe olivat paenneet Englantiin maanmiehityksen alta 1940. Saksan hyökkäys oli odotettavissa. Asetelma liittyi Suomen Talvisodan tilanteisiin. Narvikissa oli jo brittejä. Mutta Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon oli vielä yli vuosi.

Jokin osa norjalaisista piti saksalaisia tervetulleina, jokin osa oli eri mieltä.

Kaksi rikasta EU:n ulkopuolelle jäänyttä Euroopan maata kärsii samoista ongelmista. Menneisyyden tosiasioiden tunnustaminen tekee välillä tiukkaa. Toinen niistä on Sveitsi.

On hyvin vaikea edes arvata, mitä kielen (kirjakielen) sekavuus merkitsee. Kaksikielinen Belgiakin on kokenut sivullista oudostuttavia ongelmia aivan näinä aikoina. Norjan kirjallisuudestakin näkyy koko ajan kielen ongelma, konstruoidun nynorsk –kielimuodon jääminen vähemmistöön joittenkin kovin tanskalaisvaikutteiseksi väittämän bokmålin rinnalla. Käytännössä norjalaiset samoin kuin sveitsiläiset puhuvat keskenään hiukan eri kieltä kuin kirjoittavat. Ainakin suurkaupunkien ulkopuolella puhutaan ”murteita”. Poliittisen menneisyyden eli purkautuneen valtioliiton vuoksi Norjassa hyvä ja sujuva ruotsi ei ole suosittua.

Tuo on viitteenomainen tausta. Olen yleensä pitänyt Suomen kielisotaa ja kieliriitaa ja nyt puhetta pakkoruotsista onnettomana ajan ja voimavarojen tuhlaamisena. Tuo tulkinta voi kuitenkin olla väärä. Suomessa on kirjakieli, kirjallisuuden kieli ja puhekieli. Vanhat murteet eivät ole muuttaneet kaupunkeihin.

Entä jos tämä hyvin pienen ja kummallisen kielen koppi onkin etu ja voima? Ehkä me olemmekin eräänlaisia Euroopan irokeeseja? Norjalaiset eivät ole. Ehkä he ovat itse kreolisoineet oman kielensä. Öljyteollisuuden ja merenkulun maassa englanti on auttamatta toinen kotimainen. Kalastajat saavat mielellään puhua mitä murretta haluavat, vaikka samaa kuin sillit.

Kuvassa murrealueet. Tämä kirjoitus oli täydellinen johdatus Jo Nesbøn rikosromaaneihin ja elämäntapaan, joka on niin täysin toinen kuin kuvittelemamme skandinavismi. Nobelisti Knut Hamsun oli hyvin suosittu myös meillä. Hänetkin tuomittiin 1945, eikä hänen suosionsa liene palannut.

20 kommenttia:

  1. Pakkoruotsi se on onnetonta voimavarojen tuhlausta.
    Sen vastustaminen on siis tuhlauksen vastustamista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan koulussa uskontoakin.

      Poista
    2. Ilmaisruotsista kieltäytymistäkö meinaat?

      Poista
    3. "Onhan koulussa uskontoakin"
      Voiko naurettavammin perustella pakkoruotsin tuputusta ?
      Tuskin..

      Poista
    4. Vastustan tuhlausruotsia ja tietenkin myös ökyenglantia ja luksussaksan tuputusta heti kun joku kykenee osoittamaan säästöistä olevan hyötyä. Vaikkapa ranskaksi, sopiiko?

      Poista
  2. Tietokirjailija Tapio Tammiselta on juuri ilmestynyt uusi teos nimeltään Kansankodin pimeämpi puoli, jossa käsitellään ruotsalaista rotuoppia. Eihän nuoriso meilläkään enää edes tiedä, että Ruotsi oli ennen sotia eugeniikan eli rotuhygienian suurvalta.

    Kun tietää millaista Ruotsin kielipolitiikkakin on käytännössä ollut, mm. että suomenkielisiltä lapsilta voitiin kieltää suomen puhuminen välitunnilla vielä tällä vuosituhannellakin!, niin huomaa miten humaania on Suomen kielipolitiikka. Olkaamme siitä ylpeitä.

    Ruotsalaisten huono omatunto voikin olla yksi syy heidän intoonsa ottaa pakolaisia aivan älyttömästi. Reinfeldtin opin mukaanhan Ruotsissa riittää tilaa rajattomasti. (Jonkun pitäisi ehkä kertoa tälle yläluokan pojalle, että tarvittaisiin myös asuntoja ja toimeentuloa. Ja että etelän kuumaveriset pojat eivät välttämättä halua muuttaa ruotsalaiselle jängälle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläluokan pojalle? Tiedätkö kertoa tarkemmin hänen taustastaan, isovanhemmista esim.?

      Poista
    2. Tapsan ei kannattaisi olla ylpeä pakkoruotsin tuputuksen älyttömyydestä

      Poista
    3. Mikäpä velvollisuus minulla on täällä kellekään mitään perustella. Herja mikä herja. Ruotsissa ruotsalainen, etenkin menestyvä ruotsalainen, on yläluokkaa.

      Susanna Alakoski toki päivitteli eräässä haastattelussa ruotsalaisten luokkayhteiskuntaa ja nosti esiin Reinfeldtin, jonka ruotsalaismediat hehkuttivat tehneen "luokkaretken". Alakoski paljasti sen tapahtuneen neljä sukupolvea sitten.

      PS. Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautan, että olen suuri Ruotsin ja ruotsin ystävä.

      Poista
  3. YLE Radio 1:n mainiossa Lukupiiri-sarjassa on 24.1 klo 19.03 alkaen käsittelyssä Knut Hamsunin Nälkä.

    VastaaPoista
  4. Minua ns. sotajutut eivät juuri kiinnosta, mutta pakkohan niitä on kuunnella kun niiden seuraukset voivat olla niin outoja. Ihmisiä, jotka elävät tavallista arkielämää milloin minkin vallitsevan voiman alaisina, voivat joutua vaikeuksiin uuden poliittisen tilanteen johdosta ikään kuin syyllisinä siitä, että sattuvat elämään sinä ajanjaksona mitä itsestään riippumatta elävät.

    Samoin kuin Norjassa myös Suomessa ovat tavalliset ihmiset joutuneet kärsimään siitä kun ovat sodan jälkeen, sitä ennen, olleet tekemisissä Saksan kansalaisen kanssa. Tästä esimerkkinä on eräs tuttavamme, joka pienenä lapsena joutui äitinsä mukana keskitysleirille (jonka piikkilangat olivat Suomessa). Syy: hänellä oli saksalainen isä. Äiti oli mennyt naimisiin saksalaisen miehen kanssa, joka oli tullut Suomeen tekemään työtä, mutta jäänyt tänne asumaan. He olivat eronneet, eikä jäljellä tuosta ajasta ollut enää muuta kuin komealta kalskahtava saksalainen sukunimi. Eivät he olleet ainoita suomalaisia naisia ja lapsia tuolla "leirillä", josta tuskin edes tiedettiin Suomessa yleisellä tasolla. Tuo lapsi on nyt jo vanha, mutta yhä hän muistaa sen leirillä olon. Eniten hän suree sitä, kun hänen kotinsa tyhjennettiin ja hän menetti sen mukana ihanat posliiniset nukkensa, joita hän rakasti! Hän syyttää siitä venäläisiä.

    Vasta viime vuosina on tästä "leiristä" julkisuudessa puhuttu. Siitä on joku vuosi sitten tehty tv-ohjelma, jossa haastateltiin näitä vielä elossa olevia ihmisiä, silloisia lapsia. Nyt on jo luvattu, tämä nainen kertoi, heille jonkinlaista korvausta valtiovallan taholta. Sitä tämä nukkensa menettänyt nainen odottelee. Hän on siitä ihmeellinen ihminen, että kun hänen kanssaan puhuu, hän kertoo kaikki ikävätkin asiat iloisella äänellä.

    Knut Hamsunin romaaneista, pidän kovasti. Viimeksi olen lukenut häneltä teoksen, jonka nimi on Nälkä.

    VastaaPoista
  5. Ruotsinkielisellä Pohjanlahden rannikolla Kokkolasta etelään, ei ole helppoa tulla toimeen virkamiesruotsilla. Paikalliset ruotsinkielen murteet ovat aivan kuin eri kieli, josta ei selviä edes arvaamalla. Esim. Pietarsaari kärsii jatkuvasta lääkäripulasta kieliongelmien vuoksi. Mitä vanhempi väki sen vanhempaa murretta he puhuvat. Em. ongelmat poistuvat vähitellen, kun ruotsinkielisten osuus vähenee luonnollisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnollisella tavalla vähenee.
      Tulee mieleen lopullinen ratkaisu.

      Poista
    2. On taannoista kokemusta Pietarsaaresta. Joka ympäristön kylässä on oma murre, jota tosiaan aina eivät lähinaapuritkaan oikein ymmärrä.

      Pohjanmaan ruotsin yleiskielestä saa käsityksen kun ottaa käteensä vuoden 1734 lakikirjan ja alkaa lukemaan sitä ääneen (suosittelen Rakennuskaarta, on suurelta osin vielä voimassa ja löytyy Finlexistä)

      AW

      Poista
  6. Vähän kaukaisempaa Norjan historiaa on luettavissa tämänpäiväisessä Der Spiegelissä. Yli 8000 vuotta sitten Atlantilla ja Pohjanmerellä ollut jättitsunami teki valtavia tuhoja Norjankin rannikoilla. Sellaisen mahdollisuus lienee edelleen olemassa.

    VastaaPoista
  7. Miehitysvalta joutuu usein antamaan vallatun maan virkamiehille hallintotehtäviä. Jälkiselvittelyissä voi olla kiistan alaista oliko joku tietty henkilö petturi vai sankari. Ranskassa Petain ja Lavalle leimattiin pettureiksi, muodostettuaan Vichyn hallituksen. Mutta voidaan kysyä, eikö puolan malli, suora saksalaismiehitys koko ranskassa olisi ollut paljon pahempi.

    VastaaPoista
  8. Hamsunin Nälkä on vaikuttava pieni kirja.
    Kerran laivamatkalla Färsaarilta Bergeniin kysyin eräältä tapaamaltani nuorelta norjalaiselta opettajalta, kummalla kielellä hän opettaa, bokmålilla vai nynorskilla. Omalla kielelläni, hän vastasi. Tätä jäin vähän hämmentyneenä pohtimaan, omalla murteella... Niin vapaamielisiäkö norjalaiset siis ovat opetuskielen suhteen?

    VastaaPoista
  9. Knut Hamsun on suuri kirjailija, mutta romaanissa Pan häiritsee yli-ihmisoppi ja rasismi.

    VastaaPoista
  10. Oivalluksia, joita sietäisi pohtia enemmänkin:
    "On hyvin vaikea edes arvata, mitä kielen (kirjakielen) sekavuus merkitsee."
    "Entä jos tämä hyvin pienen ja kummallisen kielen koppi onkin etu ja voima?"

    VastaaPoista