Sivun näyttöjä yhteensä

24. joulukuuta 2009

Väärät nimet



Eilinen ”duck tape” on tietysti ilmastointiteipin ”duct tape” lempinimi, mutta se näkyy lisäksi olevan erään valmistajan tuolle tuotteelle rekisteröimä tavaramerkki. Vitsi ei ole kummoinenkaan, koska molemmat ääntyvät samalla tavalla.

Väärien nimien käyttäminen eli nimien väänteleminen on syvästi mystinen ja kiinnostava asia.

Partiolaisilla ainakin oli pakollinen ”partionimi”. En tunne perinteen taustaa. Epäilisin salaseuroja ja rikollisliigoja. Molemmilla on järkevä syy suosia nimiä, joita satunnainen kuulija ei tunnista. Kunnianarvoisissa rikollispiireissä tapa on vanha ja syvä. ”Onko Heikkiä näkynyt” tarkoittaa ”tiedätkö mistä saisin heroiinia”. Hepo, heppa jne. ovat yleisiä. Puukko on keglu, pistooli on mutka – loputtomiin.

Suomalaiset hävittäjälentäjät kärsivät sodan aikana jonkinlaisesta vimmasta käyttää nimilyhenteitä. Everstiluutnantti Jorma Karhunen halusi välttämättä olla ”Joppe” myös lukemattomien kirjojen kirjoittajia. Lentäjäveljeksistä Saarinen en millään muista, kumpi oli Jotte ja kumpi Jokke – toinen oli häätäjä, toinen bombari.

Aavistelen, että jääkiekkoilusankareilla on samanlaista perinnettä. Kätevä puhuttelunimi on tietenkin hyvä ajatus, jos kiekkoilijan nimi on Sinuhe Vallinehimo tai jotain vastaavaa.

Rakastamissani sata vuotta vanhoissa A. Engströmin pilapiirroksissa on sellainenkin, jossa opettaja sanoo pikku oppilaalle, että no niin, Johan Wilhelm Alexander Qvickenströmer zu Holzhauer – onko sinulla sellaista nimeä, jota voisi noin mukavasti käyttää? – ”Putte.”

Jo Simo Hämäläisen suurenmoinen ja uraauurtava ”Suomalainen sotilasslangi” (1963) sisältää läkähdyttävän määrän enimmäkseen hilpeän törkeitä peitenimityksiä tyyppiä ”hännästä olalle” (hevosmies) ja ”naiminen” (rusinasoppa). En ilkeä ladella tässä sotaa edeltäneen rakuunarykmentin erikoislaatuisen asepuvun rivologisia nimityksiä, joista yleisesti tunnettu lienee vain ”luurankotakki”.

Arvattavasti psykolingvistit ovat tehneet tutkimuksia ihmisten puhuttelunimistä. Jotain syviä kerroksia ne koskettavat. En ole itse ollut koskaan ”Jukkis” ja suhtaudun tällaiseen puhutteluun avoimen vihamielisesti. Veljeni eivät ole Pekkis eivätkä Seppis. Hengenheimolaiseni on Charlie Brown eli Jaska Jokunen, joka ei rakasta puhuttelua”Jasu”.

Ai niin – uskomatonta kyllä, James Ellroyn juuri englanniksi ilmestynyt romaani on tarjolla suomeksikin (Like) ”Levoton veri”.

Jotkut suhtautuvat lempinimiinsä kuin Suomen Punaisen Ruusun Suurristiin – Pertti Paloheimo, jonka taannoin tapasin ilahduttavan hyväkuntoisena, on Pepsi, kuten televisiossa nykyisin sanotaan ”vain ja ainoastaan” Pespi.

Edesmenevän TKK:n piirissä tunnetaan erittäin hyvin muuan Reijo, jonka etu- ja sukunimen korvaa jokseenkin poikkeuksitta ”Shosta”. Viimeaikaistenkin keskustelujemme perusteella Shostakovitsh on hiukan mystinen, koska kollegani – hetkinen, entinen kollegani – suhtautuu raivoisan ihailevasti Brahmsiin, etenkin Celibidachen johtamana.

Normaalisti hellittelynimen käyttäminen on itsetehostusta, osoitus lähemmästä tuttavuudesta. Sanoin Pertulle, että Veltsusta tuli vararehtori. Perttu sanoi Ahaa. Kuvittelen tietäväni, että ”Urkki” ja ”Manu” eivät olleet lähipiirin käytössä, kun taas ”Mara” oli. Paasikivi lienee ollut joillekin tosiystävilleen Kusti, mutta Allille eli rouvalle aina Juho. Siitä asiasta minulla ei ole mitään tietoa, mutta olisin vähintään yllättynyt, jos Ryti olisi ollut ”Ripa”. Kalliolla taas oli kaksoismurrenimi – Kyösti oli maalle ennen Köysti tai Köpi, eräissä pitäjissä Köösti.

Joulusta tulee mieleen ”Tarva”. Tosi vihamiehilleen Niilo Tarvajärvi oli Torvi-Tarva. Nimimerkit eivät suinkaan jääneet Markus-Setään (Markus Rautio). Viimeinen mieleen tuleva oli Stig Framåt (Ilkka Uotila), aivan mainio henkilö.

Sitäkään en tiedä, miksi ranskalaiset näyttelijät ja Etelä-Amerikasta tulevat jalkapalloilijat käyttävät nimimerkkiä (Arletty, Fernandel – Pele, Caca…)

Mutta esineistä – milloin Kenkäpuhelin muuttui Kännykäksi? Miksi ei Kämmekäksi? Miksi joskus käy hyvin. USB-flash-muisti on vakiintuneesti ”muistitikku”, tai ”läppäriltä” (laptop) melkein puuttuu yksiselitteinen virallisempi nimitys, ”näppis” (keyboard) on selvä, jo kadonneet ”korppu” ja ”lerppu” (floppy) olivat oivallisia.

Kommentoijien mainitsema ”lastiikka” on rakkaassa muistissa. Luulen että ”muovi” oli kielitoimiston muodostelema termi, joka onnistui. Minulla oli kerran takki, joka oli ”kerniä”. Siitä valmistettiin myös pöytäliinoja, mutta sana on lähes kadonnut, vaikka aine ei (muovipäällysteinen kangas). Ennen lastiikkaa oli kuttaperka (getah percha – malesiaa, puu jonka maitoa käytettiin tämän lateksin valmistamiseen). ”Latex” oli kasvin neste vuoteen 1937, jolloin kunnianarvoisa sana otettiin USA:ssa muovin nimeksi – meillähän se on muoviin liittyvä maali.

Nuket (tavaramerkki Telex!) olivat kuttaperkaa. Itse sana elää muistoissa Speden parodiahahmossa Konsta Kuttaperka – professori, jonka kaltaisia olen tuntenut livenä paljon. Heillä on tapana lukea luennoidessaan papereista ääneen myös välimerkit.

30 kommenttia:

  1. Muistan lukeneeni, että aikoinaan myös Roomalla oli toinen nimi. "Roma" on vain peitenimi, kaupunkivaltion oikea nimi pidettiin visusti salassa. Sen tunsivat vain jumalat sekä joukko viranhaltijoita. Rooman valtiollisilla pappisviran haltijoilla oli tapana houkutella vihollisen jumalia Rooman puolelle. Jumalille luvattiin parempia etuja jos vaihtavat puolta. Rooman jumalallinen nimi oli syytä pitää salassa, näin vihollinen ei voinut käyttää samaa temppua. Rooman todellinen nimi ei tiettävästi ole säilynyt.

    VastaaPoista
  2. Spinnata - esimerkiksi autolla, eli pyörähtää 180º. Pyörähtää kai liittyy jotenkin pyörään. Pyörä ilmeisesti pyörimiseen, joka saattaa liitttyä pyörteeseen, josta tulee mieleen pyörtyminen. Josta taas mieleen tulee jostakin syystä Thomas Mann, tai James Joyce, tai Paavo Haavikko, siis siinä mielessä kuin se James Ellroy. Eli jos käyttää niitä myyttejä niiden kirjojen rakennuspuina - vai eikö se murha ole muka myytti.

    Ehkä se ei ole. Jostakin syystä päätin laittaa tähän väliin tämän mainospätkän, josta tuli ensimmäiseksi mieleen, että miksi en pidä tuosta musiikista yhtä paljon kuin vaikkapa Saukista ja pikkuoravista, ja sitten se, että miksi siitä New Orleansin kohtalosta puhuttiin(taan) niin helvetin paljon - ja tästä ei mitään. Ruostevyöhyke - kuten se Saul Bellow joskus sanoi -mätänee. http://www.youtube.com/watch?v=A8dz40AOOmA

    Miinuskaloreille on helpompi päästä kun spinnaa monta kertaa viikossa - siis sellaisesta saa kuulemma täydellisen pepun. Siitä taas tulee mieleen se, että sitten sitä onkin kiva panes... ei kun istuskella, jos on jotakin katsottavaa.

    http://www.youtube.com/watch?v=g9La1WCRo9w&feature=related

    VastaaPoista
  3. KERNI

    "Kerni" oli Oy Finlayson-Forssa Ab:n tavaramerkki, joka levisi pääasiassa muovitettujen pöytäliinojen ansiosta Helsingin "ylhaimistön" käyttöön. Pietarsaaressa tehtiin samaa tavaraa nimellä "teloni" [ruåtsiksi "telon"], joka levisi "rahvaan" käyttöön.

    Tälle tuotteelle ei taida olla oikein hyvää suomalaista nimeä. Yleikäytössä muovitettu kangas kertoo aika paljon. Englannin kielessa käyttävät termiä artificial leather, joka ei oikein istu muovitettuihin pöytäliinoihin.

    VastaaPoista
  4. Ad Uolevi S: - tulin kerran tietämään, että "teknonahka" ja "keinonahka" olivat Suomessa kiellettyjä tuotenimityksiä jo ennen EU:ta.

    Nythän se on toisella tavalla tarkkaa, mikä muka on mehua, mikä mehujuomaa jne. Taidanpa keittää kahvijuoman ja käydä haudalla.

    VastaaPoista
  5. LAUKUN JA LOMPSAN RAAKA-AINEET

    Jo ennen sotia (1939-1944) oli kuttaperkkaa. Se tarkoitti hyvin jäykkää ja helposti rikki "räjähtävää" ainetta. Siis taivuteltaessa murtui helposti. Eipa ehkä ollut guttaperkaa eli latex-johdannainen; näin epäilen.

    Lompakoissa oli ajokorttitaskuna läpinäkyvä "muovi", jota kutsuttiin selluloidiksi. Mitähän se oli? Tämä selluloidi syttyi hyvin helposti. Naapurilta paloi talo selluloidin "räjähtäessä" uunilla palamaan. Urhea naapuri haki pienen lapsensa talosta ja molemmat paloivat pahasti, mutta säilyivät hengissä.

    Sitten alkoivat tullakin nama telonit yms, joita tosiaan kutsuttiin "virallisesti" melko pitkään keinonahaksi ja Pietarsaaren suunnalla tekonahaksi.

    VastaaPoista
  6. Hyvää Joulua blogistille ja seuraajille.

    Pari kommenttia.

    Kuttaperkkaa käytetään yhä hampaiden juurihoidossa täyteaineena. Ja kyllä, se on yksi luonnosta saatavista resiineistä, kuten esim. tutumpi pihka.

    Tarkoitit jääkiekkoilijalla varmaakin Sinuhe Wallinheimoa, vaikka ilmeisesti asia tuli kyllä hyvin selville.

    VastaaPoista
  7. Kuuleppa Jukkis,

    Noista lemppareista ei kannata välittää vaikka ei sellaisesta pidäkään. Nonchaleeramalla ei-toivottu nimi katoaa melko nopeasti, mutta joskus käy niin, että annettu lemppari pysyy, koska kohde on ilmoittanut epäpitävänsä siitä. Näin kävi muistaakseni potkupalloilija Pelelle.

    Silloin kun suomen kielestä vielä pidettiin aktiivisesti huolta, etuliitteiden teko- ja keino- käytössä oli tarkka rajaus. Jos sana oli johdettu verbistä, niin käytettiin sanaa keino-etuliitteellä, muuten teko- oli aina kovaa valuuttaa. Esimerkki lannoittaa -> keinolannoite. Nivel -> tekonivel. Oikeastaan ihan loogista, mutta nykyään kukaan ei enää muista tai välitä.

    VastaaPoista
  8. Pallotaiteilijoiden nimimerkistä: Brasilialaisessa kiivaassa otteluselostuksen melskeessä lienee kätevämpi käyttää pelaajasta lyhyen napakkaa lempinimeä kuin todeta, että nyt Manuel Francisco dos Santos syötti pelivälineen Edison Arantes do Nascimentolle. Olisivat mokomat vilkaskieliset brassiselostajat saaneet ottaa oppia rauhallisuuden perikuva Bubilta. Ainoa asia, jota eteläamerikkalaisessa selostuksessa ei lyhennetä, on maalin syntyessä huudettava Gol (lausutaan vähintään kahdellakymmenellä o:lla)

    VastaaPoista
  9. Väärin, väärin! Kahvijuoma on oikein, mutta sitä ei keitetä, jos toimitaan oikeaoppisesti. Tästä tuli taannoin hyvä pätkä aamuteeveessä. Ja tälläkin tavoin tarjotun juoman oikea nimihän on Café Brutal.

    Pitää myös huomioida, että pöydällä on sitten vähintään vakstuuki - tai vastuuki - kuten täkäläis-teksasilaisittain sanotaan. Jouluna tietty ehta pöytäliina.

    VastaaPoista
  10. Uolevi S: Meillä päin, itärajalla, käytettiin sanaa "vahakangas" muovitetusta pöytäliinasta. Jostain syystä "telooni" on mielessäni hieman paksumpaa verhoilumateriaalia, vähän niinkuin keinonahkaa.

    VastaaPoista
  11. Etolassa asioidessa kerni olisi tärkeä sana osata. Lapsijoukon kanssa asuessa ja kyläillessä olen omaksi ja viemisiksi ostanut usein pikkupiirtäjien työltä suojaavia pöytäliinoja; edelleenkään en osaa vastata oikein kysymykseen "vahakangas vai kerni".

    Mehu, juoma, limonadi, mehujuoma jne. ovat olleet jotenkin tarkkoja termejä jo kauan, siitä täytyy olla parisenkymmentä vuotta kun yritysvierailulla Chymokselle tästä luennoitiin, he tekivät siihen aikaan muistaakseni mehuja ja tuoremehuja.

    Suomen Orkideankasvattajat ry:n vanhana jäsenenä en kummeksu lainkaan miksei kännystä tullut kämmekkää.

    Välimerkkien ääntämisestä: joissakin käräjäoikeuksissa aikakin oli vielä vähän aikaa sitten tapana sanella pöytäkirjaa istunnossa nauhalle, siten ammattitaitoisten käräjäsihteerien ei tarvinnut tuhlata aikaansa salissa, vaan halpa notaari pystyi hyvin toimimaan puheenjohtajan side-kickinä. Siinä sitten kuultiin kaikki asetteluohjeet, esimerkiksi lennosta annettu prosessitoimi meni vauhdilla: "Annettiin seuraava rivinvaihto keskity harvennus käsittelyratkaisu kaksoispiste rivinvaihto Kantajan esittämään pyyntöön suluissa alleviivattuna isolla Liit piste yksi tehosteet pois sulki kiinni..."
    Joka välimerkki on tosi!

    VastaaPoista
  12. "Jukkis"

    Ruotsin yläluokalla kerrotaan olevan lapsena aivan pakosti paitsi tietyt vermeet (aiemmin pikkuherroilla merimiespuvut, nyttemmin kulloisetkin muut jutut, merimiestely vasta i lumpen) myös lempinimi, joka sitten seuraa läpi vuosien ja kabinettien. Suomenruotsalaisilla on tätä samaa tyyliä, viimeistään kabinettivaiheessa, triviaalit esimerkit ovat Toffe (aitoa yläluokkaa jo taustaltaan) ja Nalle (hieman keskiluokkaisempi tausta). Tällä porukalla on esimiehinäkin tarve heti heittää tittelit pois ja ottaa muka tuttavalliset prenikkalempinimet käyttöön. Minusta esimies, joka heti joukoille esittäytyessään on Offe tai Jukkis tai Bjönä tms. käyttäytyy kuin olisi asiallisuuden lisäksi unohtanut dödön ja suuveden.

    VastaaPoista
  13. "Telex teidänkin tenaville".

    Lastikkaiset kahvikupit ovat esillä jo muuten Havukka-ahon ajattelijassa. Konsta ja kumppanit niistä äimistelevät, mihin kaikkeen lastikka vielä kelpaakaan.

    VastaaPoista
  14. Hyvää Joulua Jukka. Onko tuo sinusta kuva nuorena? Olet ollut hyvännäköinen ja jotenkin ei-suomalaisen näköinen. Itse olen
    ollut yhtä kaunis kun nuorin tyttöni ja meidän ylioppilaskuvat
    ovat lähes identtisiä; sanoo oma tyttökin. Milloin nämä paksut
    ämmät astuvat kuvaan on vaikea sanoa.

    Tarvitsen luotettavaa apua tietotekniikkaani ja jos Enqvistin
    kirjotus edes vähän vaikuttaa tämä ihmisoikeussimputus voisi
    jo lakata. On hirveää pyytää apua kun joutuu pyytää niiltä, joilla
    on oma lobbaus kesken (=naiset) tai niiltä, jotka niitä minareetteja
    omasta mielestä rakentavat täysin laillisesti (=miehet). Ei ollut
    ketään. Oli outo fiilis eikä muu kuin huumori auttanut ja se sotki
    sitten lopullisesti imagon. Kiitos tuesta, mennään lounaalle Jukka.

    Yst.
    Chris

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: Kuvassa on Seppo. Kuva kieltämättä ei ole aivan uusi.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: - vahakankaasta muistin vasta myöhemmin nimityksen "vakstuuki", joka kyllä aikoinaan tunsivat kaikki. Mielenkiintoista - saksasta, ei ruotsista.

    Eikö totta: keittiön pöydällä ei pidetty liinaa vaan vakstuukia.

    VastaaPoista
  17. Ystäväni käyttää tekonahasta ilmausta "kernieläimen nahka". Minusta se on osuvaa.

    VastaaPoista
  18. Mukavaa kuulla että perheemme kuului lapsuudessani 1960-luvulla ylhäimystöön, kun meillä oli kerniliina keittiön pöydällä.

    Kerni on siis muovitettu kangas, lähtökohtaisesti näin kangasmateriaalia. Yleensä se on muovitettua puuvillaa. Vahakangas on pelkästään muovista valmistettu.

    Nimen voi saada kasteessa, mutta se on katu, joka nimen lopulta määrää.

    VastaaPoista
  19. Kernin kyllä tuntee kaikki naiset ja myös miehet, jotka ovat joutuneet pöytäliinojen kanssa tekemisiin.

    VastaaPoista
  20. Hello Rienzi,

    nuoruudenystävälleni kotitietokoneensa kimpussa varatuomari-isänsä avitti lukemalla ohjelmakoodia "äl oo aa dee välilyönti sitaatti taala sitaatti pilkku..."

    Luulin sen kumpuavan epävarmuudesta ja perinpohjaisuudesta, mutta sehän olikin siis vain juristitaustaa.

    Enää en ihmettele SGML:n lakimeiesliitosta, kaipa ehdoton pykäläasiantuntija on yhtä hankala vastaväittäjä kuin tietokonekielen kääntäjä. Joka periaatteen puhtaudessaan on eräässä mielessä mitä miellyttävin yhteistyökumppani: my way or highway. As soon as it compiles, you're ok. It's not personal, it's just business. And if there's any non-conformance, it's yours... get it right, will'ya.

    "It's hot." Paris Hiltonin tavaramerkki. Kuulostaa hieman samalta kuin "kevytmaito", onko riittävän omintakeinen ollakseen meijeriteollisuudessa tavaramerkki vai onko yleinen sana, jota ei voi omia?

    VastaaPoista
  21. Heikki on kylläkin painomitta. 100 grammaa eli hehtogramma.

    VastaaPoista
  22. Chris Evert eller Chris Owen?

    VastaaPoista
  23. Mutta mikä on se genuiini kun kaikissa nahkavaatteissa lukee Genuine Leather?

    VastaaPoista
  24. Minun tapaamani Telon on samanlaista silkkaa vinyyliä kuin muovimatto, mutta ohuempaa ja seinälle tarkoitettua. Valmistetaan vieläkin samalla nimellä, ja käytetään vaikkapa laboratorioissa. Kestävää kuin mikä. Hyvä myös pöydällä piirustus/kirjoitusalustana.

    Selluloidi taas on samaa hirmuisen tulenarkaa kamaa kuin muinaiset nitriittifilmit. Lapsudessa sai käytöstä poistettuja nitriittifilmin pätkiä lelukaupoista, ja niitä kärytettiin keväällä polttolaseilla. Eikös jokin räjähdysaine ollut koostumukseltaan noin suunnilleen samaa. Ihme että pahoja vahinkoja ei sattunut enempää.

    VastaaPoista
  25. Kenkäpuhelin muuttui Kännykäksi 80-luvun lopulla, kun Nokian Cityman (eli "Gorba") ilmestyi, ensimmäinen kännyyn mahtuva matkapuhelin. Veikkaisin että termi on jonkun työntekijän keksimä, ei niitä kännykköjä vielä silloin juuri muilla ollutkaan. Kännykkä on muuten Nokian rekisteröimä tuotemerkki, mutta firma ei ole kovin jaksanut taistella oikeuksistaan termiin enää sen jälkeen kun siitä tuli yhtä yleinen kuin hetekasta.

    VastaaPoista
  26. Kyllä kansan kielessä muovitetulla kankaalla on ollut toki montakin nimeä. Mainittakoot vaikka vahakangas ja sitten viiniyden tai fiiniykden mukaan ja miten sanat käyttäjän suussa taipuvat oli fakstuuki tai/ja vakstuuki.

    OL

    VastaaPoista
  27. Hei hyvä Jukka,


    Kokeilen vaan, saanko viestin lähetyksen
    onnistumaan.


    Ystävälisesti Matti

    VastaaPoista
  28. Brasilialaisten jalkapalloilijoiden taitelijanimen käyttöön on esitetty perusteluita myös maan historiasta. Lukutaidottomuus on ollut yleistä, joten iskevä lyhyt nimi on ollut helpompi käytössä. Onpa viitattu myös orja-aikoihin, jolloin isännät kutsuivat orjia yhdellä nimellä. Kannattaa huomata, että myös maan nykyinen presidentti tunnetaan useimmiten pelkällä Lula-nimellä.

    VastaaPoista
  29. Meilä oli aikoinaan armeijassa samassa tuvassa kolme Niemistä. Heidät erotettiin toisistaan antamalla heille korkonimet Särö, Tärö ja Härö. Säröllä oli ärrävika, Täröllä vapisevat kädet ja Härö oli ihan vaan yleisesti ottaen sekaisin.

    VastaaPoista