Sivun näyttöjä yhteensä

10. joulukuuta 2009

Arvostelu



Olimme baletissa. Annettiin ”Pähkinänsärkijä” nimineuvos P. Tshaikovskilta. En tiedä enkä välitä, onko esityksestä julkaistu arvosteluja. Tapana viettää iltaa sukulaisten kanssa se voittaa mennen tullen sauvakävelyn.

Joku kommentoi kirjoitettuani näyttelemisestä, ettei pidä arvostella sellaista mitä ei itse osaa eli siis ymmärrä.

Ajatuksessa on perää.

Toisaalta on niin, että sanalla ”arvostelu” eli ”kritiikki” on ainakin kolme toisensa pois sulkevaa merkitystä.

Tämä blogi on suhteellisen julkinen ja luettu. Kun nyt sanon, että hämmästyin esityksen nautittavuudesta ja panin sen mielessäni myös oopperan uuden johtajan tilille, tämä on arvostelu. Sen tarkoitus on välittää lukijoille tieto muun muassa siitä, että olematta baletin suuri suosija tästä kyllä nauttii ja kannattaa viedä eri ikäisiä lapsia mukaan.

Toden sanoakseni ooppera on minulle aika läheinen taidemuoto, etenkin siksi, että näihin aikoihin asti näytäntöihin on järjestynyt vapaalippuja erilaisia, lähes laillisia kanavia käyttäen. Teatterista en oikein pidä, koska siellä joko suuttuu, häpeää tai joutuu ajattelemaan, kaikki kolme ikäviä vaihtoehtoja.

Viaton ooppera tai baletti on kuin kesäistä illansuuta joulukuun pimeydessä. Siellä istuessa on poissa muusta pahanteosta.

Se toinen merkitys on ”virallinen kritiikki”, joka tulee äkkiä mieleen Tshaikovskin yhteydessä. Saksalaisille ja itävaltalaisille ei kelvannut Tsaikkari eikä Sibelius. Wieniläinen Hanslick pani parastaan osoittaakseen Tshaikovskin erinäiset teokset löyhkäävän mauttomiksi, ja tästä venäläiset innostuivat, koska hekin olivat epäilleet, että jotenkin epäkansallinen Tshaikovski edustaa kahta pahinta piirrettä, poroporvarillisuuta ja alhaisuutta (pošlost).

Siitä on vielä vähän erimielisyyttä, pakottivatko opiskelutoverit kuvassa esiintyvässä oikeustieteellisessä opistossa T:n itsemurhaan tämän homoseksuaalisuuden vuoksi. Siihen asiaan en osaa sanoa muuta kuin että baletti ja mainittu suuntautuneisuus eivät taida olla aina ja kaikkialla aivan vieraita toisilleen.

Epäilen että tämän tulevien vuosikymmenien suosituimpiin kuuluvan säveltäjän ruhjoi arvostelu.

Virallisen kritiikin tehtävä on kullata neroiksi erilaisia henkilöitä ja sotkea suohon toisia. Hyvät ja asiantuntevat arvostelijatkaan eivät kaikin ajoin pidäty jakelemasta tuomioita, joilla voi olla merkittävä vaikutus muusikon elämään. Nämä tuomiot ovat arvostelun historiaa ajatellen osumatarkkuudeltaan suunnilleen 50 prosentin luokkaa vastatessaan kysymykseen hyvä vai huono. Ne ovat siis sattumanvaraisia. Aivan näin pahasti asia ei ole. Kyllä nykyisetkin vakavat arvostelijamme osaavat siivilöidä kuonan keitoksesta. Paha vain, ettei meillä ole enää arvostelijoiden mielipiteitä, kun Internet ei ole ainakaan minun havaitakseni osoittanut sellaisia merkkejä, että syntyisi lukemaan houkuttelevia kriitikkoja. Ja lehtiarvosteluja on enää hyvin vähän.

Kolmas sanan ”arvostelu” merkitys on kirjallinen muoto, jolla on omat lakinsa ja tapansa ja jolla ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä arvosteltavan teoksen kanssa.

Juuri nyt luen silmät tapillaan tavattoman hyvää arvostelua Wallace Stevensin valittujen runojen niteestä, joka ei todellakaan ole uusi – Stevensiltä julkaistiin kaikki mahdollinen kalliina ja halpoina, kovina ja pehmeinä laitoksina 1950- ja 60-luvulla ja minulla taitaa olla ne kaikki.

Kun lukiolaiset ovat omaksuneet sanan ”essee”, esimerkiksi runoutta merkittävästi avaava teksti on siis ”arvostelu”. Toistan ettei sen tarvitse ihmeemmin liittyä ”arvostelun kohteena”, jos itse teksti on kiinnostava. Ainakin Borges on kirjoittanut hienoja arvosteluja kirjoista, joita ei ole olemassa.

Arvostelun oikeutuksesta – olen koko ikäni arvostellut muiden ohella murhamiehiä. Olen yrittänyt saada selvän heidän teoistaan ja toimistaan ja porautua heidän tarkoituksiinsa ja mielikuviinsa. Luullakseni olen melkein aina epäonnistunut, vaikka tiedänkin nyt, että tappo on rikos, johon kuka tahansa meistä voisi syyllistyä. Ei siihen tarvita rikollista mieltä, huono tilanne vain, esimerkiksi väärin käsitetty hätävarjelu.

Arvostelujeni perusteella olen kirjoittanut satoja tuomioita, eivätkä ne perimmältään ole jonkin ihmeellisen ”tuomioistuimen” tekemiä ratkaisuja, vaan ihmisten, jotka toimivat tuomareina.

Ja kuitenkaan en ole koskaan tehnyt murhaa enkä tappanut ketään. En aiokaan. Ainakaan en halua.

Olen kai siis huono arvostelija? Fritz Langin elokuvassa ”M – kaupunki etsii murhaajaa” esitetään uskottava tuomioistuin, moninkertaisista rikoksenuusijoista koostuva. Vaikka ajatus ilahduttaa, en kannata. Kyllä arvostelijan ja tuomarin täytyy olla eräänlainen oman aikansa ja ympäristönsä tyhmyyden tiivistymä. Ellei hän ymmärrä jotain, hän hylkää sen.

Siinä se.

28 kommenttia:

  1. Jahas, professori näyttää siirtyneen kokonaan taiteiden puolelle! Kohta kai on odotettavissa Pro Finlandia mitali - vaikkapa sitten OM:n esityksen ulkopuolelta.

    MIlloinkas se eläköityminen taas olikaan edessä?

    VastaaPoista
  2. Tsaikovski on minulle läheinen.
    Carmen
    Rigoletto
    Jevgeni Onegin
    Ne ovat kolme oopperaa, joilla on ollut vaikutusta minun elämääni.

    Kuda, kuda vï udalilis- aaria vei minut opiskelemaan laulua.
    Lauloin sitä omaksi ilokseni tehdessäni itselle housuja eräänä tiistaina, kun sisään kävelee kadulta mies, joka kysyy kuka lauloi.
    Tunnustan.
    Hän kysyy kuka on opettaja.
    Kerron että laulan korvakuulolta, olin kuullut tuon aarian viimeksi televisiosta.
    Hän sanoi että järjestää minulle opettajan, voinko aloittaa torstaina.
    Aloitin. Tämä oli syyskuussa.
    Joulukuussa minulla oli ensimmäinen esiintyminen.

    Mies joka käveli sisään oli Géza Szilvay

    VastaaPoista
  3. Tshaikovskia on varmaan arvosteltu huonomminkin - tai paremmin. Aika samantekevää. Jokseenkin saatanan hyvää musiikia se silti sävelsi.

    Voi, jospa ihmiset tulisivatkin tetteriesityksistä suutuksissa tai häpeissään... Ei, enemmän niillä silmät vaan pyörii päässä. Huh huh. Kun ne tulee teatterista ulos.

    VastaaPoista
  4. A filmmaker has almost the same freedom as a novelist has when he buys himself some paper. - Stanley Kubrick Eli taiteellisen impulssin ykseyden käsite - eli taidetta taiteen vuoksi.
    http://fr.wikipedia.org/wiki/Théophile_Gautier

    Venäjällä sen historian - ja taiteen - jako tapahtui vielä 1900-luvullakin pelkästään kirkon sanelemien ehtojen puitteissa. Toisaalla siis se tuettu ja jalostettu kontemplatiivinen toiminta ja toisaalla se naiminen ja vodkan juonti. (Ja siis pitihän se historiallinen muutoskäsitekin visualisoida silloin jollakin tavalla - vai kuinka? Niin kuin se kommunismikin sitten myöhemmin.)

    Ehkäpä tässä välissä pitäisi arvioida se milloin se ihminen sen olennaisen perustappionsa oikein kärsi. Näillä mainko vai sata vaiko tuhat vuotta sitten.... vai onko se jo sitäkin kaukaisempi asia. Leninin sanoin - lyhennellysti - jos joku on vettä ja joku kalliota, niin siihen väliin jää pelkästään vaahtomaista ja hyödytöntä ainetta; siis esimerkiksi se Berliinin 1920-luku, tai Mark Rothko, tai Kurt Vonnegut - siis silloin kun ei ole homo.

    Tšaikovskista en ole aivan varma - siis jos häntä vertaa vaikkapa Walt Whitmaniin, tai Oscar Wildeen, tai Marcel Proustiin, niin se Tšaikovski tuntuu jotenkin paljon puisemmalta, suorastaan jäykältä - sen sanomansa suhteen siis. Odottiko kenties omaa ylösnousemustaan jo elinaikanaan? Ei hän kuitenkaan vaahtoa kunnolla.

    http://www.youtube.com/watch?v=WUrJuSh0evE
    Tossuja kuluu....
    http://www.youtube.com/watch?v=NFWtuXdTOeU
    Yksi on ylitse muiden
    http://www.youtube.com/watch?v=ARUM0-jtjIg

    VastaaPoista
  5. Virolainen laittaa nyt sen korkin kiinni. Jouluna sitten taas.

    VastaaPoista
  6. Tsaikovski oli henkeenottava elämys joskus 50-luvulla Kauhavalla.Ensin radiosta, sitten vinyyliltä.Yhtään konserttia livenä en ollut sitä ennen , enkä paljon jälkeenkään, kuullut.
    Istuin vuokrakämpän toisessa huoneessa korva radiossa, pystymuurin hehkussa.Sisustuksena seslonki, nykyisin niin retro-kalusteet ja suuresti ällöämäni joulukaktus.Ja seinällä sodassa kaatuneiden isän ja kahden enon kuvat.Tsaikovski vaahtosi tosi komeasti.

    VastaaPoista
  7. Ad Kemppi:
    1) Kyllä näyttelemisen lopputulosta saa, voi ja pitää arvostella. Kuten arvostellaan kaikkia taideluomia. Ihmisen kuvaaminen, elävänä eläville, kuten teatterissa tehdään, on kai kaikkein vaikeinta ja vaativinta? Ja minkälaiset pöllöt sitä nykyisin tekevätkään! Hutaistaan performanseja, improtaan ihmisyyttä, pelehditään ilman pienintäkään vastuuta!
    2) Virallinen Venäjä väitti Tsaiken kuolleen koleraan (kovin tarttuva tauti). Kuitenkin arkku oli kolme päivää auki ja vainaa kaikkien pienten "pianopoikien" suudeltavana!
    Pakotettu itsemurha se oli! Tsaike oli sekaantunut erään korkean upseerin poikaan! Simo Ojasella on aiheesta hieno näytelmä: Posliininukke.
    Ad Virolainen:
    Olet vaan kateellinen Kempin laaja-alaisuudelle!
    Ad Petja J: Ihana, liikuttava, tosi...tarina?
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  8. Ehkä kiitämme Kansallisbaletin emmekä
    -oopperan johtajaa. Tämä produktio tosin on jo vanha, melkein yhtä hyvä kuin Covent Gardenin dvd-taltiointi. Greve on tehnyt lite-produktion Joutsenlammesta, kuulemma. Annan vaimon käyttää kausikorttini baleteissa, hän pitää tanssista yleensä ja hiukan myös baletista erikseen.

    Rakastan laulua. En tunne Petja Jäppistä, mutta hän vaikuttaa henklöltä, jonka laulua haluaisin kuulla, hänellä on sanottavaa. Toisaalta olen saanut hänestä kuvan, etten haluaisi nähdä hänen tanssivan - yleensäkään en tolkuissani halua nähdä kenenkään tanssia. En ole tanssinvihaaja Fryn tyyliin (ks podcastinsa aiheesta) mutta tanssi pitää tuntea, siis aistia kehollaan. On poikkeustilanteita, jolloin naisen tanssi voisi katseltuna kuulua tähän luokkaan, mutta puhutaan siis nyt vain tolkun toimista. Omaa tanssiani ehdottomasti en halua nähdä. Kuorossa laulun lopetin, kun tajusin etten tahdo kuulua kuoroon, joka hyväksyy minut riveihinsä.

    Hieman kummeksun Kemppisrn homoheittoja, etenkin nyt: minusta säveltäjän suhde musiikkinsa performanssiin on samanlainen kuin Kemppisen kritiikkianalyysin kohdassa kolme on arvostelun suhde kohdeteokseen. Siksi baletin säveltämisen ja sen esittämisen rekvisiitta ovat aivan irrallaan.

    Sokeakin huomaa ihmetellä miksei nettiin ole syntynyt merkttäviä taidekritiikkiblogej. Kolleega Dr. Blind meinasi kokeilla ei-merkittävää, mutta hyytyi alkuunsa, eivätkä musiikkilaitosten kotisivuillekaam ole tullut innon keskustelua - ooperassa se kyllä otti kahdesti tulta, mutta se sammutettiin molemmilla kerrolla. YLE on tälläkin alalla ansioitunut, ehkä Päivi Kärkkäinen tekisi tässäkin hyvää työtään?

    Vähät lehtiarvostelut on nykyisin koottu mainiosti osoitteeseen www.kritiikkportti.fi, suosittelen!

    VastaaPoista
  9. K:
    "Teatterista en oikein pidä, koska siellä joko suuttuu, häpeää tai joutuu ajattelemaan, kaikki kolme ikäviä vaihtoehtoja."

    Jaaha provo, mä kaiketi juuri ton takia; jos teatterissa substanssi, clue, on riittävän haastava, siinä ei tarvita mitään, ei edes juuri kulisseja. Filmattu teatteri vars. toimii oudolla tavalla, jos teoksessa on vahva funktio, eli on aivan selvää, miksi se on tehty, esim. Ibsenin Nukkekoti, Canthin Kovan onnen lapsia, Kauppa-Lopo tms.
    Ja vain ajattelu joka rajoittuu tuohon esityksen johonkin muutamaan tuntiin, pois väliajat, tuntuu vähäiseltä suoritukselta. Vaivalta ei lainkaan.
    ps. kun näin ekakerran Lars von Trierin Dogvillen, funtsin sitä kaksi kuukautta, ja en kai koskaan palannut aivan entiselleni.

    VastaaPoista
  10. Outo epeli tuo kommentoija J.Virolainen. Usein jotain pikkuilkeää vinoilua, harvoin rakentavaa kritiikkiä tai keskustelua. Kenties heittää kommenttinsa pilke silmäkulmassa - tai sitten on jotain hampaankolossa. Blogin rönsyilevät aiheet ja tyyli eivät tunnu häntä miellyttävän.

    VastaaPoista
  11. Kemppinen kertoo tuomarina kirjoittaneensa satoja tuomioita, mm. murha- ja tappojutuissa.

    Hieman hymyilyttää, kun tietää, että Kemppinen ei koskaan toiminut, kaukaisia auskultointiaikojaan lukuun ottamatta, tuomarina alioikeudessa.

    Hovioikeudessa neuvoksena ja KKO:n esittelijänä nyt kirjoitellaan mitä kirjoitellaan, pelkästään asiakirjojen perusteella. Ei se ole "oikeata" tuomarin työtä. Siinä työssä ei tapaa ihmisiä, ainoastaan muita yhtä onnettomia kollegoja.

    VastaaPoista
  12. Kukapas näitä kommentteja nyt ryppyotsaisena ja selvin päin viitsisi kirjoitella...

    VastaaPoista
  13. En haluaisi puuttua toisten ihmisten kommentoihin.. mutta kun on pakko. Sydän sanoo (POM POM) että täällä on kaksi kamalan fiksua vakivierailijaa, Rienzi ja Petja. Kiitos heille.

    VastaaPoista
  14. Virolainen on ihan jees! Sillä on oma mainio (kärsivällisyyttä vaativa) bloginsa, käykää!
    Oikein oppinut veijari, joka kansanomaistaa lain käyttöä ja herrojen metkuja, suosittelen!
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  15. Mitä Paul Pottin olemmekaan menettäneet, kun Petja ei ole mennyt Talentiin!?

    Eivätpä vanhat karaoke-laulujat olisi päässeet diivailemaan, ensin laulamalla ja sitten huonoina häviäjinä.

    VastaaPoista
  16. Petjan tarina oli niin uskomaton, että sen täytyy olla totta.
    Jevgeni Oneginissa minusta on ehdottomasti paras osa se 15 sekunnin munkkien kuoro lopussa. Hrrrr....
    Toki siinä muukin musiikki on täyttä rautaa.

    Himmee historioitsija

    ps. Minäkin hiukan oudoksun Virolaisen sisääntuloja. Onko hän kade vai hellä?

    VastaaPoista
  17. Veljentyttäreni oli parikymmentä vuotta sitten vaarinsa kanssa katsomassa Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta (varmaan se sama, jota sinä Jukka olit nyt katsomassa kai omien lastenlastesi kanssa).

    Näytöksen jälkeen pikkutyttönen kertoi kotona tästä ensimmäisestä balettikokemuksestaan: "Se hiiri oli helekutin hyvä".

    VastaaPoista
  18. Olin vastaamassa tähän jotain yhdentekevää, mutta yhdentekevät vastaukset ovat nykyisin hirveän vaikeita, koska en pysty a) liikkumaan kirjoittamassani tekstissä nuolinäppäimillä, saati b) liimaamaan ikkunaan tekstiä muualta. Typerää retorista jaotteluanikaan vaivoin viitsin harkita korjaavani, kun vaateena on askelpalauttimen tympeä nakuttelu. Olen ihminen, en mikään orava! Ikävöin ihmisen kommenttiruutua!

    VastaaPoista
  19. Mitä se Tsaikovskin alhaisuus tässä tapauksessa tarkoittaa? Alhaiseksi kehuivat ihmiset ennen vanhaan semmoista herraluokkaan kuuluvaa, joka osasi keskustella rahvaan kanssa kuin ihminen ihmisen kanssa, kuitenkaan arvokkuuttaan menettämättä. "Siinä oli sitten hyvä ja alhainen ihminen" sanottiin jostain ukkotuomarista.

    VastaaPoista
  20. Kemppinen vs. Virolainen

    Tämänpäivänen koeäänestys JSN:n hengessä 3-4 Virolaisen hyväksi paneutuvan ja terävän Kauhajoki-kommentaarin takana. Joinakin päivinä toisin päin.

    Kahden tällä hetkellä eniten lukemani blogin erilaisuudet ja yhtäläisyydet (ml. kommentit) ovat ilmiö sinänsä.

    VastaaPoista
  21. Murhaavin lukemani kritiikki :

    "Näimme hänen laulavan ja kuulimme hänen tanssivan."

    VastaaPoista
  22. Minusta ei tullut laulajaa.
    Kesti aikansa ennen kuin oivalsin sen, etten mitään pelkää niin paljon kuin menestyksen vastuuta.

    Pelkuruuttani jätin sen, mitä eniten halusin.

    Surutyöni on sitten tarinassa "Bragalonen laulaja" löytynee nimeäni klikkaamlla.

    VastaaPoista
  23. Ad Anonyymi - alhainen - tuo venäjän sana käännetään tässä yhteydessä usein "vulgaari".

    VastaaPoista
  24. Ad Anonyymi: - J. Virolainen näyttää kirjoittavan keskeneräisistä eli vireillä olevista asioista, tyyppiä Kauhajoki. Minä pyrin välttämään sitä mahdollisimman tarkoin.

    Toinenkin ero on selvä. Minä pidän kansakoulua ja yritän usein selittää, mistä jossain oikeudellisessa asiassa on kysymys. Kollegani osoittaa usein, millä kohdin perustelu tai menettely ei ollut asianmukaista. Ero on siis myös kohdeyleisössä.

    Virolaisen "legal watch" -tyyppisen toiminnan soisi yleistyvän.

    VastaaPoista
  25. Minä olen ollut jo aika kauan sitä mieltä, että oikeustieteen ja oikeustieteilijöiden, ehkä voitaisiin puhua vain lainoppineista, tehtävänä ei ole vain selittää ja systematisoida oikeutta, vaan myös pyrkiä muuttamaan oikeutta tai ainakin antamaan tulkintasuosituksia, jos näyttää, että käytännössä ja lainvalmistelussa ollaan menossa oikein pahasti metsään.

    VastaaPoista
  26. "Kyllä arvostelijan ja tuomarin täytyy olla eräänlainen oman aikansa ja ympäristönsä tyhmyyden tiivistymä. Ellei hän ymmärrä jotain, hän hylkää sen.

    Siinä se."

    Kiitos asiantuntijalausunnosta. Näin olen itsekin epäillyt asioiden olevan.

    VastaaPoista
  27. mikä sitten on oikeaa työtä? sellainenko missä hikoillaan? vai se, joka kysyy mielen tyyneyttä lyödä samaa leimaa paperiin päivästä päivään... ei syytä, ei syytä... en syytä, enkä syyttä. Vaikuttaa siltä, että tuomioistuinlaitoksen eri asteissa olevat väheksyvät toisiaan irrationaalisista syistä. jos alioikeus ei kykene viestittämään ratkaisunsa aineksia ylemmäs niin, että tyhmempikin esittelijä sen ymmärtää, älköön alituomari suhtautuko ynseästi hänelle ylimmästä asteesta palautettuun tai siellä muuttuneeseen juttuun.

    VastaaPoista
  28. Tsaikovski oli ensirakkauteni, niin vakava, että luin hänen elämäkertansakin. Se ei kaiketi ollut 60-luvun pohjalaiskylässä tavallisinta tyttöjen lukemista. Eikä ole vieläkään. Nyt kun omaa elämäkertaa on kertynyt jo enemmän kuin maestrolle ikinä, on tuntunut hyvältä käydä konserteissa Moskovan Tsaikovski-konservatoriossa ja Pietarissa haudallakin hämmästymässä: Kuin olisi tuttujakin oltu! Hienoa että Kemppinenkin tykkäsi.

    VastaaPoista