Sivun näyttöjä yhteensä

23. joulukuuta 2009

Arjen ihmeitä



Ne perusesimerkit low-tech –tuotteista, joiden kehittäminen otti todella koville, ovat siis glemmari ja hakaneula, joista olen kirjoittanut. Samaan sarjaan kuuluu vetoketju, jota kehiteltiin neljäkymmentä vuotta, kunnes ruotsalaissyntyinen Gideon Sundbäck sai keksinnön olennaisesti valmiiksi 1910-luvulla.

Se teoria on virheellinen, että jodlaus olisi keksitty, kun baijerilais-tirolilaisten nahkahousujen vetskaria käytettiin virheellisesti. Todellisuudessa vetoketju korvasi liitingin napit vasta toisen maailmansodan aikana, asteittain.

Olen saanut nuhteita täysin sopimattomasta kielenkäytöstä mainittuani, ettei varsinkaan isovanhempien, jotka rupeavat lapsenvahdeiksi, pidä millään muotoa unohtaa perustarvikkeita, nippusiteitä ja jeesusteippiä.

Myös nämä low-tech –tuotteet kuuluvat kunniasijalle.

Hakaneula tunnetaan tietävästi antiikista (fibula), mutta se keksittiin uudelleen USA:ssa 1800-luvulla. En tiedä, mikä on nyt edessä, kun hotellivierailut nähtävästi vähenevät dramaattisesta. Olisiko kenties turvauduttava Sittarin valikoimiin? – Ne pienet ompelutarvikepakkaukset, joita hotellihuoneissa on, ovat korvaamattomia. Niitä kannattaa arastaa ja säilyttää kotona mielellään taidokkaasti koristellussa metallisessa karamellipurkissa. Langanpujottimen lisäksi pakkauksessa on yleensä pieniä hakaneuloja, jollainen tulisi tietenkin sijoittaa lompakkoon ibuprofeenivalmisteen viereen.

Ei tästä ole pitkä aika, kun korjasin tietokoneeni hakaneulalla. Huvittavaa kyllä, SD-kortti lupsahtaa CF-kortin reikään sen henkisesti, että pois ei tule. Tupakoimattomat henkilöt, joilla ei siis ole piipun stopparia, joutuvat turvautumaan neulaan tai kuulakärkikynään resetoidessaan esimerkiksi modemin. Ellei virran katkaiseminen ja koneiden uudelleen käynnistäminen tuo kadonnutta verkkoyhteyttä, siinä sinisessä vehkeessä, joihin ethernet-kaapelit kiinnitetään, on kummallinen kolo. Painamalla koloa piikillä ja pitämällä piikki paikallaan voittaa laitteen takaisin elämälle.

Jeesusteippi (duct tape) on ehkä saanut jouluisen nimensä siitä, että se auttaa aina. Oikeastaan se on ilmastointiin eli LVI-laitteisiin tarkoitettua vahvaa mutta kumma kyllä käsin repäistävää hopean väristä liimanauhaa, joka laboratoriokokeiden mukaan soveltuu melkein kaikkeen muuhun paitsi ilmastointiin (peltiputkien ja vastaavien tiivistämiseen).

Sitä on käytetty kuulemma mm. syylän poistamiseen (vaihdetaan joka päivä) ja laastarina (sideharso alle, jos on). Väitteen mukaan sillä pysäyttää valtimoverenvuodon, ja tietysti minkä tahansa kepin kanssa siitä tulee lasta.

En neuvo kokeilemaan. Tällaisia nyt vain kerrotaan, sodasta ja työmailta. Kumisaappaan tai vastaavan tilapäinen paikkaaminen teipillä on kai jokaiselle selvä – amerikkalainen ”ankkateippi” –nimitys johtuu veden hylkimisestä, ja aine onkin kai kehitetty ammuslaatikkojen sulkemiseen.

Oma keksintöni oli ylpeyden aihe. Se oli sellaista aikaa, kun isäni lopetti auton ajamisen, ja Xanthia päätyi eri vaiheiden jälkeen minulle. Korjasin kätevästi takaluukun peltiin ruostuneen reiän harmaalla teipillä – ja olin pysäköintitalojen kingi, koska löysin aina autoni ensimmäisenä.

En osaa sanoa, onko askarteluveitsi matalaa vai korkeaa teknologiaa. Taipuisin jälkimmäiseen.

Siinä vasta joululahjavihje myöhäisille: kynän kokoisella katkaisuteräveitsellä availee paketteja vuosikausia. Olen kieltämättä erilaisten puukkojen ja toinen toistaan huikeampien linkkareiden ylpeä omistaja, mutta ymmärrän olla käyttämättä niitä pahvilaatikkojen viiltelyyn – on asiallista vedellä laatikko litteäksi ennen keräysastiaan panemista, ja niissä on joskus nitomanastoja, jotka eivät tee hyvää hienon veitsen terälle.

Rikosuutisissa usein esiintyvä mattoveitsi on turhan hieno tavalliselle perheenisälle: Stanley tai ei, katkaisuterä riittää melkein aina.

Mustikkahillopurkin avaamiseen tarvitaan juuri oikeanlainen ruokaveitsi – useat niistä kestävät vääntämistä, kaikki eivät. Sama, siis taatusti tylsä veitsi säästää kynsiä. Erilaisten tölkkien ja sardiinipurkkien aukaisurengas vaatii joskus työkalua.

Erittäin hienostunut laite on se pieni pellinpala, joka avaa melkein aina säilyketölkin tehokkaammin ja varmemmin kuin mutkikkaammat härvelit, puhumattakaan sähkökäyttöisistä laitteista, jotka lienevät mieltä vailla.

Periksi antamaton halu kehittyä ihmisenä antaa sekin joskus tuloksen. Kahvipaketin avaamiseen ei tarvitse saksia eikä veistä – jos opettelee repäisytekniikan eli siis tavan kiskoa folio auki. Ilmoitan nyt osaavani sen. Opetteluun ei mennyt kuin pari vuotta ja sangen lukuisia keittiön maton puisteluja kahvinpuruista.

Hienoin keksintö viimeiseksi: tiskipöydän kaapissamme on kolme jäteastiaa. Joku sanoi aivan viileästi, että siinä yhdessä on hyvä säilyttää – jätepusseja. Olin sokaistunut tästä oivalluksesta. Paikka ylimääräisille muovipusseille = paikka josta löytää roskikseen uuden pussin. (Tieteellinen kiista paperikassi / muovikassi jatkuu edelleen.) Minä muistan, miten muovikassi tuli Suomeen: Alkon ja Tax-Freen kautta, mainosmiehenä ulkoministeri Leskinen siinä kuuluisassa uutiskuvassa, tikkana Kekkosen takana, viinakassi kädessä Porilaisten marssin soidessa.

39 kommenttia:

  1. Teräaselaissa puhutaan jotakin, ettei teräasetta saa kantaa ilman perusteltua syytä.
    Ilman veistä mies on alasti, joten laki on pelleilyä.
    Itselläni on yleensä mukana pattada, mutta myös kertakaikkisen kiehtova lompakkoveitsi, niin ohut, että se mahtuu hyvin esim. lompakon vetoketjun kolikko-osan vetoketjun alle, "saranapuolelle".

    Lienen pelastanut yhden hengen veitselläni, tai ainakin sinne päin, joskin sain haukut siitä hyvästä, kun sellainen seitsenvuotias oli juuttunut kaulaliinastaan rullaportaisiin, joka porras nykäisi sellaisen sentin verran kaulaliinaa sisuksiinsa.
    Leikkasin kaulaliinan poikki ja sen jälkeen lapsosen äiti vaati minulta korvausta kaulaliinasta.
    Suosittelin hänelle poliisin soittamista.

    Nykyään lienee hätäkytkin pakollinen?

    VastaaPoista
  2. Ahaa pitäs kertoa keksimiään pirkkaniksejä.

    No ainakin:

    1)
    Jos tomaatista haluaa poistaa kannan,
    ei kannata halkaista tomaattia keskeltä,
    vaan pikkasen sivusta,
    jolloin kanta tarvitsee leikata pois vain siitä isommasta puoliskosta.

    2)
    Oltermannipaketin avaamiseen ei tarvitse veistä
    vaan sen kannen saa siitä pois ihan vaan repäsemällä..

    Maitoa taidettiin myydä jonkin aikaa muovipusseissa.
    Sitä ennen se oli ruskeissa lasipulloissa,
    jotka olivat ja ovat erinomaisia viinimarjamehupulloja.

    Ensimmäiset muovikassit olisivat ilmeisesti tällä hetkellä antiikki-esineitä, varsinkin
    jos kuntoluokka olisi hyvä.

    VastaaPoista
  3. Olet oikeilla jäljillä jeesusteipin nimen suhteen, mutta selitys on vielä yksinkertaisempi: molemmat pelastavat.

    Touko Mettinen

    VastaaPoista
  4. Vain yksi on joukosta pois. Hieno länsimainen yleisaine WD-40 (water displacement, 40th test). Toimii aivan missä vain. Irrottaa tarrat, meikit, jeesus-teipit ja ruuvit. Eristää, vaimentaa, maustaa jopa grillauksen ja sulkee suut. Ja paljon muuta. Luultavasti vaimentaa myös jodlauksen, auttaa rapulaan ja kripuliin. Näitä kaikkia ja tuhatta muuta raportoivat käyttäjät valmistajan valmistajan tiedustellessa WD-40 erilaisia käyttökohteita.

    VastaaPoista
  5. SUOMALAISTEN KAHVILOITTEN KAHDEN PALAN SOKERIPAKKAUS

    Tama paperinen sokeripakkaus on hieno keksintö. En tiedä on menetelmä vai tuote! Kuitenkin minulta vei vuosia, ennen kuin tuli vastaa "tekniikanihme", joka näytti, miten tämä pakkaus on tarkoitettu avattavaksi. Saatuani taman opetuksen olen aina suhtautunut syvalla kunnioituksella naihin pakkauksiin, kuka suomalainen sen sitten sen lienee keksinytkin.

    VastaaPoista
  6. VETOKETJU

    Jukka K:lla näyttää olevan Wikipedian kuva, jossa ei kuitenkaan ole Sundbäckin vetoketjua! Kuvassa olevat vetoketjut on kehitetty 1939-1945 sotien jälkeen. Oikeanpuoleisen vetoketjun kehityshistoria pitää sisällään mahtavan patenttisodan. Saksalainen "Patentegehäuse" rahasti pitkaan jutulla, vaikka olennaiset keksinnöt eivät olleet edes heidän. Valitettavasti hyvin harva tämän alan keksija tai kehittaja on kaupallisesti onnistunut pidemmän päälle.

    Wikipediassa on hieman hassuja nimityksia yms. Teimme 1979-1980 Suomeen SFS standardin 4330 "Vetoketjut. Nimikkeistö ja määritelmät" sekä SFS 4539 "Testausmenetlmät". Nama standardit ovat olleet tuntuvilta osin eurooppalaisetn vast. standardien pohjana.
    Suosittelen tutustumista!

    "Yx vetoketjunikkari vaan"

    VastaaPoista
  7. HAPERDASHERY

    Otsikon sanasta taidetaan käyttää Suomessa nimitystä "Lyhyttavarat"; ainakin osin.
    Kummallista on, että haperdashery- eli ompelutarvikekartelli ja vetoketjukartelli ovat saaneet satojen miljoonien eurojen kartellisakot EU:lta. (Asia on julkinen ja löytynee Googlaamalla).
    Olisikoshan tämä osasyy, miksi bloginpitäjä ei enää saa taydennettyä ompelutarvikevarastojaan?


    Muuten, onkohan naitten paperikartellien kartellisakoista jäänyt nolla perästä pois?

    VastaaPoista
  8. Jeesus-teippi sai kai nimensä siitä, että se tekee ihmeitä tai että sillä tehdään ihmeitä.

    VastaaPoista
  9. Käyttäääköhän kukaan enää sanaa lastiikkapussi? Lastiikka-sana palasi muistiini taisi olla Huovisen viimeisestä Pylkkäsestä. Olin lastiikan tyyten unohtanut, vaikka sitä sanaa taidettiin käyttää lapsuudessani. Muistaako kukaan milloin sana 'muovi' otettiin käyttöön?

    Tähän väliin sellainen henkilökohtainen muistelo, että tois- tai kolmasluokkalaisena (70-luvun alussa) käytin, kuten jotkut luokkalaisenikin, toisinaan muovikassia koululaukkuna. Se oli ihan paikallaan silloin, jos kohta nyt tuntuu aika omituiselta. Syynä moisen kassin käyttöön lienee ollut vaikkapa onnettomuus, jossa sen oikean koululaukun sanka oli mennyt poikki ja korjaamista sai odottaa. Eikö ollut ilmastointiteippiä?

    Ilmastointiteippi näkyy löytäneen tiensä jos mihin. Sille löytynee yhtä paljon käyttökohteita kuin sukkahousuille. Sen näkee myös (reppu)reissaajien mitä mukaan-listoissa. Huomaan olevani hieman vajakki, mitä kodin perustarpeisiin tulee, kun en omista ilmastointiteippiä, vaan en mä käytä sukkahousujakaan. ;)
    Nyt opin Kemppiseltä, että ilmastointiteippirullasta voi repäistä sormin tarvitsemansa palasen. Voisiko nyt sanoa, että olen hyvin briifattu ensimmäistä it-rullaani varten, kun sen aika koittaa?
    Marja

    VastaaPoista
  10. Haksahdin ostamaan Fiskarsin varrellisen tölkinavaajan, jolla en osannut avata tölkkiä. Piti ostaa GWS:n pellinpala.

    Huonosta tölkinavaajasta tuli sittemmin hyvä liian tiukkojen salsapurkkien aukaisija, ei tarvitse pelätä veitsien vääntymistä pilalle ja varrella saa mukavasti vipua kun yrittää päästää ilmaa säilyketölkin sisään.

    VastaaPoista
  11. Mieheni teki ihmeitä pikaliimalla, kunnes liimasi peukalon ja etusormen yhteen. Sen jälkeen hän kävi varovaisemmaksi.

    Siihen modeemin käynnitykseen minulla ompelua harrastavana on tylppä parsinneula. Suoraan vedetty klemmari - konttoristin yleistyökalu - toimii myös.

    Kynsisakset ovat kaikkeen kätevät, joskin terien käyryys minun mallissani on haitallisehko. Menetin upeat, teräväkärkiset ompelusakset Italian tullilaitokselle, mitä en anna heille koskaan anteeksi.

    Mieheni vaatii aina avata säilykepurkit Mora-puukolla ja minä hyppelen ympärillä, koska minulla on tarkoitukseen paljon parempi väline: halpakaupasta ostettu lyhytteräinen, mutta teräväkärkinen talousveitsi, joka on niin halpa, että joutaa vaikka katkeamaan. Säilykepurkki houkutellaan tussahtamaan, ei pakoteta.

    Siihen aikaan, kun valokuvia ei vielä käsitelty digitaalisesti, mattopuukko oli valokuvaajan paras ystävä. Sillä sujui kuvan rajaus.

    VastaaPoista
  12. Niksi-Purkki

    Tiiviön avaamiseenhan ei kannata käyttää veistä. Useita olen tällä menetelmällä rikkonut, sekä purkkeja että veitsiä.

    Tarkoitukseen soveltuu tukeva pikkulusikka, jossa on tylppä ja kapea pää. Esimerkki: Stainless steel, Made in Japan - hämmästyttävän mahtava monialayritys tämä Stainlessin Teräs.

    Haetaan lusikan varren päällä peltikannen ja lasikierteiden välistä sopiva lovi, nykäistään peltikannen reunaa vasten taivuttaen. Jo kuuluu iloinen porina ja säiliön avaaminen käy vaivattomasti.

    Vanhan kansan lämmitys- ja kylmetysniksit ovat tämän rinnalla teholtaan kapista humpuukia. Valitettavasti tämäkään menetelmä ei ole tehonnut vuonna 2002 säilömääni sienipurkkiin, jossa välikumi on liimautunut lasipintojen väliin tehokkaammin kuin mikään jeesusteippi. Vasaralla olen yrittänyt hakata ja saanut lohkaistuksi purkista paloja, mutta kansi on kiinni ja pysyy.

    Olen nyt jättänyt tämän murheenkryynin kellariin perinnöksi myöhempien aikojen pyhien harjoittamaa arkeologista tutkimusta varten. Kun purkilla on näin valtava imuvoima ympäristöönsä nähden, pelkään että siitä kehkeytyy seuraavan 10000 vuoden kuluessa musta aukko.

    VastaaPoista
  13. Saanen onnitella syntymäpäiväsankaria! Toivottavasti tulee aatonaattona vähintään kakku. Isommat pileet taitavat jäädä väliin.

    VastaaPoista
  14. Mahtaako se sittenkään olla Ameriikoissa ankkateippiä: duck on kyllä ankka, mutta duct on, kuinka ollakaan, ilmastointiputki yms. Kaupoissa on muuten saatavana myös huomattavan huonoa ilmastointiteippiä joka ei tartu mihinkään, joten tarkkana pitää olla.

    VastaaPoista
  15. Kekkos-Leskis-pussikuvasta porilaisten marsseineen saisi oivan multimedia-suomi-bränditunnuksen. Tosin wikipedian mukaan kassissa olisikin ollut suklaata eikä viinaa, tiedä häntä...

    VastaaPoista
  16. Ei se ole "duck" tape eli mikään ankkateippi vaan DUCT tape.

    VastaaPoista
  17. Veitset sopivat tietysti herrasmiehille, mutta lastiikkakauppa Etolasta (kiistämättä puoti, johon kuldurelli yksilö menee mieluummin naamioituneena; nimi brändin mukainen)ainakin Tampereella saa ihmemuovikankaan lipareita, jotka auttavat hontelonäppistä korkin / kannen / muovin väännössä. Hieno nenäliinakokoinen valkoinen pitsiä jäljittelevä lastiikkapala alle parilla eurolla! Suosittelen.

    VastaaPoista
  18. Ankkateippi eli Duck tape on korruptoitunut alkuperäismuodosta Duct tape, joka tarkoittaa juurikin (ilmastointi)kanavateippiä.

    VastaaPoista
  19. Hauska juttu. Vaan ei kai se sentään ankkateippiä englanniksi ole, vaan nimenomaan ilmastointiteippiä. Eroa on kirjoitettuna vain yksi kirjain, kuulostaa samalta. Duct tape.

    VastaaPoista
  20. Mä en ymmärrä noita puukkopuheita säilyketölkkien avaamisen yhteydessä. Mihin sitä tarvitaan?

    Jos kansi on tiukassa, sen reunoja koputellaan vaikkapa veitsen painavammalla kahvapuolella ja käännetään hellävaraisesti auki. Luulin, että kaikki tiesivät tämän.

    VastaaPoista
  21. Lastiikkapussi ei kuulu sotilaan lomavarustukseen, sanottiin 1976 ainakin laivastossa.

    VastaaPoista
  22. Arkinen ihme on tämän postauksen aihe, vähän kuin Elimäen tarkoitus- valaiseva ja avoimen innostava joululahja kommentoijille, lähes mahdoton kommentoida tyhmästi; kokeillaan.

    Apple iPhone( joko Kemppinen hankki?) kulkee yleisesti Jesus Phonen nimellä. Kuten kaimansa, se ei esitellyt juuri mitään uutta ja omaa (ks patenttiriidat ja synkretismi), mutta kokonaisuus on käyttöliittymältään, tähänastisen huipentaja valituille ja pakanoille, ylivertainen. Toki eksklusivinen levitystapa on ollut ongelm, mutta nythän Vodafone ja ekumenia tasapainottavat kuvion.

    iPhonen SIM-slot on tavattoman epäkäytännöllinen: se aukeaa pienen pienestä reiästä vetämällä. Tarkoitukseen on toimituspaketissa genitaalimuotoillussa läpässä ääniraudan pienoismallia muistuttava instrumentti. Kun se katoaa, on vaivaa löytää sopivan ohut klemmari väännettäväksi. Kätevä tähän on Victorinoxin Swiss Card, lompakon luottokorttiöaikkaan melkein mahtuva alusta mm. huipputerävälle veitselle, saksille, monipääruuvarille ja ohuelle neulalle, jolla em. SIM-kelkkakin aukeaa. Toki Swiss Cardkin on kielletty lennoilla, eli joutuu luovuttamaan turvallisuustarkastuksessa (jota ainakaan Suomessa ei hoida tulli, vaan nykyiiskn Ilmailulaitos on ulkoistanut sen SOL-yhtiöille, taskut puhtaiksi!)

    VastaaPoista
  23. Säilöntään käytetyt lasipurkit ilmataan tietysti metallilusikan varren päällä. On sopivan tylppä ja riittävän paksu, ettei väänny tai katkea. Eikä käy sormiin tai hirvitä vääntäessä.

    VastaaPoista
  24. Jeesus-teipissä löytyy myös punaisena. (vrt. tekstiililiikkeen ilmoitus:"Poikain housussa löytyy ruskeana".)

    Punaisella on paikattu mm. Skoda Felician läpiruostunut takaluukku.

    VastaaPoista
  25. Roskapussit ostetaan rullana esimerkiksi Lidlistä. Tarkoitukseen tehdyn kohtuukestävän roskapussin hinnaksi muodostuu muutama sentti. Kaupan irtolaiskassien käyttäminen roskapusseina on a) taloudellisesti tyhmää b) luontoa rasittavaa. Kangaskassi kauppakassina on paras vaihtoehto tietenkin, mutta sillä edellytyksellä, että se on kestävää kangasta ja saumat viimeisteltyjä. Tässäkin Lidlin tavara on parasta ja jos se iso logo siinä kyljessä haittaa, niin kassi kannattaa kääntää väärinpäin. Tai se kannattaa tehdä joka tapauksessa, koska liike ei anna mainostamisesta palkkiota ja kassikin pitää maksaa.

    Mitä tulee noihin lankasatseihin, niin onko tehty käyttäytymistieteellistä tutkimusta siitä, miten sukupuolet toimivat lankaa neulaan laitettaessa. Liikkuuko lanka vai neula? Siinä sitä olisi aihetta tutkimukseen jollekin dosentiksi aikovalle.

    VastaaPoista
  26. WD-40 oli minulle entuudestaan tuntematon ihme. Pitääpä hankkia. Kiitos vinkistä.

    Vastoin Kemppisen väitettä, jeesusteippi toimii myös ilmastointiputkien tiivistämisessä. Kokemusta on. Erityisen kiitollinen sen ominaisuuksille olen kuraisessa Roskilden festivaalimaastossa, jossa kengiltä vaaditaan suurta pitävyyttä ja jaloissapysyvyyttä.

    Lastenhoidosta tuli vielä mieleen; äitiyspakkauksessa olisi hyvä olla myös kloroformiannos.

    VastaaPoista
  27. Tiskialtaaseen kuumaa vettä 10 senttiä. Pohjalle foliopala, kooltaan vaikkapa 30 x 30 senttiä. Desi suolaa veteen, antaen liueta. Jalometalli puhdistuu sekunnissa folion päällä, hopealusikat ja -korut vielä nopeammin.
    Jätin yöksi likoamaan yli 20 vuotta pahoin tummuneet hopealusikat, jotka aamulla olivat kuin uudet.


    Valkoista kynsilakkaa paidannappien taakse, niin eivät purkaudu.

    Osta kaksi silliä. Kääri ne paperiin. Mene pankkiin. Avaa tallelokero jonne laitat kalat. Tule takaisin vuoden kuluttua.

    VastaaPoista
  28. Vetoketju on muuten hieno keksintö, mutta sen vikasieto on mitätön - pienikin vika ja korjata ei voi. Uusin juuri talvitakkiini vetoketjun jo kolmannen kerran. Viisikymppiä.

    Totesin ilokseni Fiskarsin pikkiriikkisen retkikirveen loistavaksi kapineeksi. Sillä veisteli joulukuusen jalkaan sopivaksi hetkessä. Täydellisesti tasapainoitettu. Sopii pompan taskuun.

    VastaaPoista
  29. Tiedätkö mitä on tehty sillä metallinauhalla, joka jäi yli vetoketjujen tekemisestä? Isäni oli suomalaisen Kiitoketjun toimitusjohtajana, olisko ollut 70-luvulla, en muista. Myöhemmin firma myytiin kansainväliselle, höm, ketjulle, vetoketjufirma Optille. Innovatiivisena ihmisenä isä keksi, että kallis materiaali olisi jatkojalostettava. Ystävänsä Timo Sarpanevan kanssa kehittivät mm. teemukin pitimen, jota Iittala edelleenkin myy. Reikäkuvio siis syntyy vetoketjun hampaista. Muitakin ideoita oli, mm. joulukoristeiden tekeminen kauniista reiällisestä metallinauhasta, mutta tähän tarkoitukseen materiaali oli liian raskasta.

    VastaaPoista
  30. Hyvää joulua Jukka!
    Kauhavalla satelee lunta.
    Kiitos tästä blogistasi! Se on arvaamaton ilo ollut.

    VastaaPoista
  31. Ad JarMom

    Miksi hopealusikoiden pitäisi kiiltää.
    Itse nautin siitä, että hopeassa näkyy tummentumat. Mm. eräät vaimolleni tekemätä korut , kuten tuon, http://www.ihmiskunta.org.index.php?option=com_content&view=article&id=345:koruja-kammioistani-7-vaimoni-vasara&catid=45:muotopuoli&Itemid=59, vasiten tummennan, jotta sitten korun kokotodellisuus, niin kuin elämässä, syntyisi tumman ja kirkkaan vaihteluista.

    Ja napit pysyvät, kun ne ompelee oikein, koska se on vaikea selittää, teen siitä joskus videon.

    VastaaPoista
  32. Yrittäkääpä avata lusikalla esimerkiksi Felix-purkkeja, joissa kannen reuna käpertyy kierosti sisäänpäin heti lasisen vahventuman yläpuolella. Siihen rakoon ei mene kuin jokin terävä kärki, Sitten sitä varovasti houkutellen taivutellaan ulospäin, kunnes kuuluu pieni tussahtava ääni.

    Eräs painajainen olivat ne litran olutpullot, jotka kapenivat hyvin pieneen muovikorkkiin. (Koko pullo oli inhokki, mutta valitettavsti äitini piti niistä ja tyttärellinen velvollisuuteni oli avata.) Korkin piti aueta kiertämällä ja jättää pulloon muovirengas; yleensä tehtaalla olivat unohtaneet leikata sen raon auki. Siinäpä sitten vaihtoehtoisesti nyrsi sitä rakoa auki nyrsimättä sormiaan tai yritti pujottaa koko härdellin alle terää ja pakottaa sen vääntämällä auki kaatamatta pulloa ja vähentämättä sormiensa lukumäärää.

    Kelvotonta tuotesuunnittelua, sanon minä! Ihmiskunta on päässyt Kuuhun, mutta ei ole keksinyt punajuuripurkkia tai olutpulloa, jonka saisi auki.

    VastaaPoista
  33. ad valopilkku

    Mainitsemasi Kiitoketju oli aikoinaan hyvin innovatiivinen firma. Jo Simbergin ajalta oli monia käteviä patentteja. Olen tavannut joitain
    Simbergin lukkoja jopa Ranskassa ja Etelä-Amerikassa, siis massavalmistuksessa.

    Taisipa olla se mainitsemani saksalainen "Petentgehäuse" , joka puristeli ja suuteli tämän suomalaisen yrityksen hengiltä ja liitti omaan taloonsa. Silloin oli joillain patenteilla ja suojarakenteella niiden ympärillä (Patentgehäuse) iso vääntömomentti!

    VastaaPoista
  34. NAPIN OMPELU

    ad Petja

    JUU napin ompelu on tarkea "luonnonvara". Olen kasvanut kyläräätälin pirtissa ja oppinut ompelemaaan napit niin, että pysyy !!
    Puuvillalankojen aikaa oli hiukan vaikeaa, kun ainoastaa nollan numeron Karhu-lanka kesti.
    Nykyään on ihanaa, kun on naita 100% polyester ompelulankoja; ne kestää!

    Prosessi on seuraava: Oletus neljä läpinen nappi. Vaihe yksi: pistele vapassa järjestyksessä
    lävitse napin reikien ja takin tai paidan materiaalin, vaikkapa 8 tsi 18 kertaa. Vaihe kaksi (tärkein): kieputa napin alla (siis napin ja kankaan välissä) ompelulankaa tiukasti ehkäpä jälleen 8 tai 12 kierrosta. Vaihe kolme on lopetus, eli pistele lanka neulallasi muutaman kerran lapi kankaan ja muista viimeksi tehdä aito tupla solmu. --Nain ommeltua nappi pysyy ja pysyy! Niitten tehdasommeltujen nappien kanssa on aivan toisin; liian moni tippuu.

    Tämä "know how" yllä on tarkoitettu joululahjaksi kaikille Jukka K:n blokin lukijoille.

    -- Hyvää Joulua! --

    VastaaPoista
  35. JarMomille kiitos foliosta ja Joulua kaikille.

    VastaaPoista
  36. Onnittelut myöhästyivät hieman.
    Siunausta uudelle vuodelle!

    JOULUILOA! :-)

    VastaaPoista
  37. Jossain lehdessä testattiin vetoketjun korjaussarjan toimivuutta ja havaittiin hyväksi.
    Nyt korjaussarjaa näytään myytävän Clas Ohlssonilla.
    (Tästä ei ole kauan kun heitin muuten hyvän makuupussin roskiin.)

    VastaaPoista
  38. Tuo kynsilakkajuttu oli varattu niille, jotka ostavat hyvin istuvia valmispaitoja, eivätkä itse viitsi leikkailla, ommella ja näperrellä niiden kimpussa.

    VastaaPoista
  39. huomaakohan tätä kukaan enää, mutta pakko silti hehkuttaa jeesusteipin kaikenkorjaavaa voimaa.
    On sillä korjattu esim kuuautokin. googleen hauksi nasa moondust and duct tape

    VastaaPoista