Sivun näyttöjä yhteensä

12. joulukuuta 2009

Jorfvas



Eilen sain silmiini ruokakaupan kassajonossa kirjan kylästä, jossa asun. Luettuani sen ymmärrän ympäristöstäni ja elämästäni joitakin asioita, jotka ovat olleet viimeksi kuluneet 35 vuotta lähinnä kummastelun ja kiukun aiheita.

Niin pitkä aika on kulunut siitä, kun muutimme tänne. Meillä oli, tällä pienellä joukolla, joista aivan alkuperäisiä on täällä edelleen kolme perhettä kahdeksasta, erilaisia päättömiä ajatuksia, jotka eivät onneksi toteutuneet. Toisin kuin useimmissa haaveellisissa yhteisöissä meillä sattui olemaan mukana ammattilaisia ja muutenkin lujarakenteisia ihmisiä, joten hanke ei ollut millään muotoa fiasko, vaikka suuret suunnitelmat eivät onneksi toteutuneet.

Ei täällä ole koskaan mitään ihmeellistä ollut tekeillä. Tavanomaisia aikakausien virtauksia vain.

Luin kyläkirjan aivan ihastuneena. Olen suhtautunut seutuun ja kuntaan välillä välinpitämättömästi, välillä ylimielisesti.

Niinpä luin häpeän puna poskilla. Minulla on paperit ja petyykit kulttuurihistoriasta, mutta kävi ilmi, että osa keskeisistäkin käsityksistäni tämän, 35 vuotta ympärillä olleen alueen historiasta, oli aivan virheellisiä ja osa puutteellisia. Muutamassa kohdassa olin oikeassa.

Kai se on sitten totta, että kukaan ei ole suutari omalla maallaan.

Helsinkiä ympäröivät erilaiset mökkiläisalueet, joita määrittelevät kulkuyhteydet. Varattomankin väen on täytynyt asua. Niinpä jokin Malmi tai Tapanila, Lintuvaara tai Puotila eivät kai ole kuuluneet himoituimpiin kohteisiin kiinteistömarkkinoilla.

Pääkaupunkiseudun rakenteen toinen määrittelijä on tehtaat ja kolmas oli maanviljely. Ei Sörkka olisi ollut työläiskaupunginosia ilman työpaikkoja, ja niitähän oli. Kirkkonummella tehdasseudut ovat kirkonkylän tuolla puolen (Kaapelitehdas, Sokeri), mutta tehdaspaikkakunta on myös Jorvas. Täällä oli Airam ja on edelleen Ericsson.

Espoossa ja Vantaalla on komeanimisten sukujen kartanoita vaikka kuinka. Minulle toistaiseksi hiukan hämärästä syystä Kirkkonummella ei ole ihmeesti valtakunnallisesti merkittäviä herraskartanoita eikä sellaisten omistajasukuja. Malliksi tietysti – kirjavia vaiheita kokenut Dannebrog, joka tunnetaan tällä hetkellä Pokrova –nimellä luostarina, oli eräiden Aminoffien omistama. Se on lähinnä yhteensattuma, että tällä kylällä tunnetaan sukunimi Adlercreutz – saman suvun edustajat olivat 150 vuotta sitten todellisia mahtimiehiä.

Muutoin Jorvas on rautatien räjäyttämä paikka. Junat alkoivat ajaa ihan Karjaalle 1903, eikä matka Turkuun kestänyt junalla kuin viisi tuntia. Helsinkiin paikallisjuna kolkutteli puolitoista tuntia – nyt 35 minuuttia. Vaikutus oli yllättävä. Kehä III:n lähellä oleva Mathildberg oli luultavasti Suomen suurin ruusutarha, joka myi tuotteensa etenkin Pietariin. Töölön sokeritehtaan palveluksessa ollut Liljelund tuotti myyntiin 50 000 kiloa omenoita parhaina vuosina ennen sotia – puita oli kaksi tuhatta.

Jokseenkin kaikki puut ja pensaat paleltuivat Talvisodan talvena.

Sitten tuli parenteesi, kuten ruotsinkieliset sanovat, Porkkalan vuokra-alueen aika, jolloin Jorvas oli vuokra-alueella, mutta osa Masalaa, neljä kilometriä tästä, oli taas Suomea.

Kylällä oli iso mylly ja puutarhavijelyä harrastamassa Hangon Keksin omistaja, Tillanderin kirjapainon omistaja ja tuon hortikulttuurin eli puutarhahomman huippuna Bengt Schalin, maisema-arkkitehtuurin ensimmäinen professori ja monien julkisten puistojen suunnittelija.

Tuo yhdentoista vuoden vuokra-aika oli kammottava kokemus, ja venäläisten tekemisistä on alettu puhua ja kirjoittaa vasta viime vuosina. Joka ihmettelee Karjalan kuntoa, voi käydä Kirkkonummen kirjastossa katselemassa kuvia ja tietoja Kirkkonummen tilasta vuonna 1956.

Vuokra-aluen oli minun tulkintani mukaan pelkästään poliittinen temppu; sotilaallista merkitystä alueella ei ollut edes 1945 – ellei nyt Kantvikin rantakallioihin louhituilla sukellusvenesuojilla.

Kun alue oli niin surkeassa kunnossa, niin hyvistä yhteyksistä (maantie ja silta Espoonlahden yli 30-luvun lopulla), kunta melkein säästyi Moskovan malliselta aluerakentamiselta. Superrikkaiden vuoro tuli vasta 2000-luvulla, mutta heitä ei paljon näe. Herlinit ovat asuneet täällä sata vuotta.

Mutta pitkiä ajatuksia herättää kansakoulun kivijalka tuossa päällystämättömän tiemme poskessa, nyt kadonneet kaksi kauppaa, poistunut posti ja juuri kumoon jyrätty huoltoasema.

Naamioitunut kylä ja piiloutuva kunta.

Täällä saa kulkea pitkään huomaamatta, että eräät viljelmät ovat keskiajalta ja maantiemme valtaväylä viimeistään rautakaudelta, joka tapauksessa pakanuuden ajalta. Harmaakivikirkko oli ollut paikallaan 200 vuotta, kun Helsinkiä keksittiin.

27 kommenttia:

  1. Olihan Friggesbyssä lentokenttä, oikein metallipäällysteinen (kvg marsden matting) ja suihkukonekelpoinen. Olis Helsingin voinut pommittaa paskaksi kyllä. Pelotevaikutus lienee tarkoituksellinen vaikka strateginen merkitys tukikohdalla ei noussut tekniikan kehittyessä korkealle. Saivat kuitenkin Suomenlahden tykinkantaman sisään Virosta ja Porkkalasta.

    VastaaPoista
  2. Venäläiset luopuivat Porkkalasta vapaaehtoisesti. Pakkoahan heillä ei ollut. Niemi oli hirvittävässä kunnossa, kuten Karjala nykyisin.
    Voisiko tämän perusteella odottaa jotain...

    Himmee historioitsija

    VastaaPoista
  3. Tässä yhteydessä kaikkitietävä blogisti olisi voinut pohtia enemmänkin nykysuomen maaseudun henkistä ja aineellista tilaa, joka ulkonaisesti ilmenee rakennuskulttuurin täydellisenä rappiona. Jorvas ei liene mikään poikkeus, eikä katsetta tarvitse kääntää pois menneisyyteen eikä rajojen taa. Esim. Kauhava lähikuntineen voisivat käydä hyvinä esimerkkeinä.

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi - rakennuskulttuurista - olen kyllä samaa mieltä. Suomen kirkonkylien järjestelmällinen tuhoaminen 1960-1980 oli vertaansa hakeva tihutyö. Tekijöinä olivat pankit ja kaupan keskusliikkeet.

    Tässä mielessä muuten Jorvas ei ole kovin paha, ja Kirkkonummen keskusta on lähes sympaattinen. Tosin sinne ängettiin Suomen suurin koulukompleksi, mutta torin seutu ja kirjasto sekä kirkko on miellyttävä. Tosin kirkko on pilattu jo 1800-luvulla sommittelemalla harmaakivikirkosta ristikirkko. Mutta ainahan voi ajaa Lohjalle tai vaikka vain Siuntioon. Espoon vanha kirkko on suorastaan piilotettu niiden kammottavien asemanseudun rakennusten taakse.

    VastaaPoista
  5. Neuvostoliiton ja Leningradin turvallisuuden kannalta Porkkalalla ei ollut merkitystä, Suomen ja Helsingin turvallisuuden kannalta oli paljonkin. Kun Porkkalaa tyhjennettiin 1956, junissa oli aika paljon tankkeja.

    VastaaPoista
  6. Radiossa tulee ohjelmasarja radiopersoonista, nyt n luultu Pekka Tiilikaisen arkistoainestoa. Paljon on tullut sotienaikaista, hänhän oli Äänislinnan radion kantava voima. Kysellessään miehiltä tuoreeltaan kokemuksia vanhan rajan ylittämisestä, moni tuo esille kuinka tiet (ojittamattomia) ja metsät (pöpelikköä) ovat silmiin epäsiistimpiä.

    Minulla on runsaasti omakohtaista kokemusta Länsi- ja Itä-Suomen eri alueiden siisteyskäsityksistä, mutta jotenkin vaistomaisesti olen epäluuloinen kun automaattisesti leimaamme. Hanko ja Porkkala olivat kaikella todennäköisyydellä sotilasvuokra-alueina täysin miehistön perusaineksen armoilla, sehän on varmaan kaikissa armeijoissa ja viriilien miesten porukoissa yleensäkin kovin ronski ja vastuuton ympäristöönsä nähden. Älkää luulko, että edes tiukasti valvottujen varusmiestemme leirit olisivat jotenkn siistejä, talvella "Teksasin keltaruusuja" jne. on miten sattuu tarve olemaan.

    Yksi mielenkiintoinen esimerkki sotilastukikohtien ja ymäristön aika idylliseltä vaikuttavasta suhteesta ovat Britannian suuret alueet Kyproksella. Mutta siinä on suuri ero meidän lähihistoriaamne, kulttuurisen lähihistorian ja "vihollisten" (en uskalla olla käyttämättä sitaatteja kun kyse on unionimme nyky- ja ehdokasjäsenten suhteista) piirteet siellä yhdistävät vuokra-alueen rajan yli hyvin voimakkaasti.

    Kiitoradasta tekninen kysymys: pommikoneen ja hävitäjän tarvitsemat parametrit kai eroavat paljon, olisiko Porkkalaan voinut laskeutua/sieltä nousta pommikoneella? Epäsuora tuli (tykistö) olisi tietysi voinut ajaa samaa asiaa, laivasta ja laivalla tuoduista kanuunoistakin ammutut kranaatit eivät olisi paljoa pommeista poikenneet, ampumasäde oli varmaan jo tuolloisella kalustolla yli 20 km.

    VastaaPoista
  7. JK: " Tässä mielessä muuten Jorvas ei ole kovin paha, .."

    Varmaan saamme paljolti kiittää säästymisistä kahta paljon kirottua arkkitehtiamme. Toinen toimi tietääkseni myös Teknillisessä korkeakoulussa professorina ja seuraajaa pidettiin muutoin änkyränä rakentajapiireissä. Vasta nyt heidän arvonsa laajasti huomataan.


    JK: "Täällä oli Airam.."
    Taisin olla silloin ympäristölautakunnan puheenjohtajana, kun Airamia tänne hankittiin. Lautakunnan edes jonkinasteisesti myötämielinen lausunto ei ollut kovin helppoa saada aikaiseksi. Valitettavasti kunnolla Airam ei koskaan tehdashanketta täällä loppuun saattanut, vaan uudet tilat siirtyivät kiinteistöjalostuksen puolelle ja maankuulu parkettimestari Vinell asensi sinne suuren tanssiparketin naapurien protesteista huolimatta. Tanssipalatsi toimi näissä tiloissa muutaman vuoden, kunnes omistajat saivat vuokrattua ne paremmin tuottavasti kotelotehtaan tarkoituksiin.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi kirjoitti...

    .. oli hirvittävässä kunnossa, kuten Karjala nykyisin.

    Totuuden ei anneta karjalasaagaa paljon häiritä.

    VastaaPoista
  9. J.Kemppinen: "Ad Anonyymi - rakennuskulttuurista - olen kyllä samaa mieltä"

    Onko rivien välistä luettavissa se, ettei rakennuskulttuurin tila heijasta millään tavalla maaseudun henkistä ja aineellista tilaa?

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi: - rivien välistä - ei ole luettavissa. Nähdäkseni koko esineellinen kulttuuri on henkisen ja aineellisen tilan kuva.

    Aihe on vain kovin vaikea. En tiedä, voiko sen operationalisoida - voisiko henkistä tilaa kohentaa parantamalla aineellista tilaa, esimerkiksi rakennuskantaa. Luultavasti voisi.

    VastaaPoista
  11. Ad Anomyymi - Airam - en todellakaan tunne Airamin enkä Fiboxin tarinaa - Ericsonin kyllä, jossain määrin.

    Viittaus arkkitehteihin jää vähän hämäräksi, enkä muutenkaan mene mielelläni nimiin. Teen tämän poikkeuksen: ammattilaisista kirjoittaessani ajattelin oikeastaan professori P. Sarkomaata, joka jäi hiljan eläkkeelle; hän suunnitteli nuorena miehenä asunto-oskeyhtiömme laitteita - ei asunut täällä mutta oli perustajajoukossa. Hän, Heikki Kukkonen, Göran Nyman ja Johan Horelli olivat löytämässä esivalmistettua puutalotyyppiä, joka on tasakattoja lukuun ottamatta osoittautunut erittäin hyväksi. Perusidea on muuten tietääkseni napattu Bauhausista.

    Muutoin en välitä kirjoittaa tästä omasta alueestamme. Olimme nimittäin kaikki viheliäisen nuoria, kun ostimme velaksi maata ja ryhdyimme toimeen, alta 30 melkein kaikki.

    VastaaPoista
  12. Jukka Kemppinen:
    En tiedä, ...
    voisiko henkistä tilaa kohentaa parantamalla aineellista tilaa, esimerkiksi rakennuskantaa. Luultavasti voisi.


    Seinät tee ketään onnelliseksi, minulla on v. `46 rakennettu pientalo. Viihtyisin paikka maailmassa, minulle, mitä nyt ullakon (enimmäkseen tyhjillään olleesta) vierashuoneesta vielä muuntelin ateljeen.
    Tällaisia talo- ja mökkivanhuksia löytyy sieltä unelmienne/kauhukuvienne Karjalasta. paikoin rintarinnan aivan mielettömien öky-hirsilinnojen kanssa.
    ovatko sitten, kummanko pytingin asukkaat onnellisempia?
    Voivat olla, voi olla etteivät. Mutta ei se venäläisessä elämänmuodossa näyttäisi paljon, siellä, häiritsevän.
    Täällä ehkä enemmänkin.
    Laitanpa tuosta pienen kuvasarjan framille kun ehdin.

    VastaaPoista
  13. Kotikirkonkyläni on varmaan "parhaimpia" esimerkkejä perinteisen suomalaisen maaseutuarkkitehtuurin tuhoamisesta. Maaherrakin kerran ehdotti kunnanpyromaanin viran perustamista...

    Siellä on kuitenkin tehty suurtyö kotiseututalon aikaansaamiseksi vanhasta kansakoulurakennuksesta, mitä Suomen Kotiseutuliiton edustaja, arkkitehti, kävi taannoin kiittelemässä. Talon aikaansaaneet ihmiset ansaitsevat työstään lämpimän tunnustuksen!

    Tulevalla arkkitehtipojallani luulisi olevan laaja työkenttä meikäläisen rakennuskulttuurin kehittämisen parissa.

    VastaaPoista
  14. Mitäs Isäntämme nyt höperehtii?
    "voisiko henkistä tilaa kohentaa parantamalla aineellista tilaa, esimerkiksi rakennuskantaa. Luultavasti voisi." Ja vielä: "Olimme nimittäin kaikki viheliäisen nuoria... alta 30 melkein kaikki."?
    Varmasti voi parantaa henkistä tilaa, jopa fyysistä tilaa voi parantaa, kun parannetaan rakennuskantaa!
    Ja että "viheliäisen nuoria"?!
    Fiksu mies on parhaimmillaan kolmikymppisenä! Muistelkaas vaan, poijat. Tytöistä puhumattakaan...
    Alvar Aalto oli siinä kinttaalla, kun suunnitteli Paimion parantolan! Eikä vähempää kuin tubi-kuoleman voittaminen oli tavoitteena!
    Mielestäni minkään sortin häppeileminen ei kuulu Kemppiselle! (Vilkaise toveri Virolaista; kuinka upeasti jaksaa painaa oikeuden ja kohtuuden puolesta blogissaan. Eikä tyrkkivä-Jyrkikään enää mikään poikanen ole!
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  15. JK kommentti: "Viittaus arkkitehteihin jää vähän hämäräksi"

    Varsin hyvä oikaisu, pahoittelen aiheuttamaani sekaannusta. "Säästämisessä" ajatukseni liikkui entisissä kunnanarkkitehdeissa eikä ko. asuinalueella asuvissa arkkitehdeissa, jotka myös toisiaan vaikuttivat TKK:lla. Porkkalan palautuksen jälkeen rakennuslupa oli nimittäin useinkin kiven alla, kun hyväksyttyä yleiskaavaa ei ollut. Moni hanke tyssäsi poikkeuslupamenettelyn hankaluuksiin.

    VastaaPoista
  16. Lähde inspiroivale matkalle taiteen ja kulttuurin maailmaan - tutustu suomalaiseen maaseutuun, ja kaupunkiin. Löydä sen maku ja muoti, piparit ja mämmi. Osta joulukuusi ja avotakka, ja hyvä puukko. Kerää pieniä kiviä ja asettele ne Alvar Aaallon suunnittelemaan vaasiin. Osta reki, tai pulkka ja sukset. Hoe: Exegi monumentum aere perennius, ja tee poikkeus. - Se oli kuvaus isästäni.

    Kysymys kuuluukin, että miten kauneuteen liittää ironian - siis jos ei halua olla romantikko kuten esimerkiksi Sokrates, josta tosin ei jäänyt jäljelle kuin se dialogi.

    Teoksessaan - nykyään puhutaan kirjoista, ja kohta jostakin sellaisesta, minkä saa yhdeksällä eurolla, ja joka ei rasita silmiä lukiessa - Das älteste Systemprogramm des deutschen Idealismus - joka on kirjoitettu ennen vuotta 1968 - Hegel kirjoittaa - lyhennellysti tulkiten, että meidän pitäisi saada uusi mytologia, joka pitäisi asettaa ideoiden palvelukseen, ja että sen pitäisi ollä järjen mytologiaa. Ja sitten Hegel täsmentää että se ideoiden esteettinen muoto on nimenomaan juuri tuo noin löydetty mytologia, ja että vain se yhdistää sekä valistuneet, että ne jotka eivät sitä ole.

    Tuo oli oma surkea tulkintani asiasta - It sucks. Ja se oli kirjoitettu hetkeä ennen atomipommin keksimistä - suunnilleen samoihin aikoihin kun se Keskusta Puolue perustettiin, eli silloin kun se meidän pääministerimme ei vielä ollut ministeri.

    Tosin Norman Rockwellin tulkinta samasta asiasta on mielestäni parempi - The Connisseur vuodelta 1962, joka löytyy googlettamalla, ja joka huvittaa entistäkin enemmän, jos muistaa, että - no vaikkapa sen suomenkielisen Wikipedian mukaan - mitä Jackson Pollock aikanaan sanoi; »Kun maalaan, olen tietoinen siitä, mihin pyrin. Pystyn kontrolloimaan maalin virtausta: sattumaa ei ole olemassa."

    Johon ei oikeastaan voi muuta sanoa, kuin että suicide runs around my unwiped ass.

    VastaaPoista
  17. Ad Anonyymi pekka s-to: - on yksi asia, jota alle kolmikymppiseltä puuttuu: raha. Ja pankkilaine oli tiukan takana! - Opinnot itse kustannettuina, kaksi lasta...

    Rehellisyyden nimessä: inflaatio kyllä sitten auttoi asuntovelallista, 70-luvulla.

    VastaaPoista
  18. Ad -rh- : on asia noinkin. Tällä historialla uskoisin itsekin viihtyväni vintillä, mutta entä nuoret perheet?

    Siitä emme saa erimielisyyttä syntymään, että turha tavara etoo. Olin aamulla marketissa. Nyt sinullekin jouluksi limonadikone, vai mitä?

    VastaaPoista
  19. Suomen kauneinta kirkonkylää ei enää ole, eikä sen puoleen Suomen kauneinta maitotietäkään, puhumattakaan, että näköala Haminavuorelta olisi Maamme-laulun säkeistö.

    VastaaPoista
  20. Yhtä mieltä rahasta, Kemppi.
    Lainaa ja lapsia oli kai suht saman verran meilläkin. Aalloille tuli mies Jouluaattona ja lätkäisi ulosmittauslapun Ainon pianoon ja ruokapöytään. Kaksi pientä oli heilläkin Hanni ja Hamilkar. Silti; rakentamalla ihmisten elämää parannetaan ja arkkitehdin vastuu on valtava: "Valoa, ilmaa, hygieniaa!"
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  21. Entisenä jorvaslaisena tervehdin blogiasi!

    VastaaPoista
  22. SAAPIKO OLLA ERI MIELTÄ?

    Porkkalan vuokra-alueella oli mielestani erittain suuri strateginen merkitys 1945-1948,
    siis YYA sopimukseen asti (ainakin).

    Sehan teki suomalaisille jääräpäille selväksi, etta Sovietti voi panna Helsingin matalaksi, koska tykkää. Edelleen sitä kautta Suomi olisi voitu pakottaa kahden rintaman sotaan koska tahansa. Jos Porkkalaan olisi tarvinnut kasata sen verran rautaa kuin oli Valkeasaaressa 9.6.1944, olisi Helsinki ollut 'entinen' vuorokauden sisalla ja Sovietin miehittama.

    Porkkala oli se viimeinen nauta suomalaisten arkussa! Eli suomalaisten oli kasitettava, etta oli alettava tulla toimeen Sovietin kanssa!
    Ja niin sita alettiin [tulla toimeen]! Tama oli strateginen kuvio, milla Suomi kesytettiin!

    Tuliko riita?

    VastaaPoista
  23. Porkkalan strateginen merkitys väheni kun aseet paranivat. Porkkalan vastapäätä - lahden toisella puolella venäläisillä oli Naissaaressa samanlainen miehitys, eli koko lahti olisi voitu ainakin teoriassa sulkea sitä kautta - siis jos sitä silloista Leningradia olisi pitänyt puolustaa. Uudet aseet - ja uudet kujeet muuttivat tuon ajattelun. Sama koski tietysti Helsingin mahdollista kohtaloa. Toinen juttu oli sitten ne lähestyvät presidentinvaalit. CCCP liputti Kekkosta, sitä paitsi Porkkalan palautuksen ehtona oli, että YYA-sopimusta jatkettiin 20-vuotta.
    Paasikivi kävi Moskovassa syksyllä 1955 - mukana oli Emil Skog ja UKK - ja sieltä palattuaan se Paasikivi sanoi radiossa sen ”Kynä on korjannut sen, minkä miekka on särkenyt”.

    VastaaPoista
  24. Rienzi kirjoitti: "Hanko ja Porkkala olivat kaikella todennäköisyydellä sotilasvuokra-alueina täysin miehistön perusaineksen armoilla, sehän on varmaan kaikissa armeijoissa ja viriilien miesten porukoissa yleensäkin kovin ronski ja vastuuton ympäristöönsä nähden."

    Juu, kuulemma suomalaisetkaan eivät jättäneet kovin sotilasalueita kovin siistiin kuntoon lähtiessään Itä-Karjalasta.

    Sitten täytyy ottaa huomioon myös erilainen kulttuuri. Ensinnäkin uskonto/ideologia: suomalaisia kauhistutti erityisesti esim. kirkkojen kohtalo. Neukut kai kauhistelivat mitä Leninin ja Stalinin kuville oli tehty. Vihollisen "häpäisy" kuului asiaan.

    Toiseksi käsitys siitä mikä on kaunista ja mikä rumaa on erilainen. Se käy ilmi selvimmin hautausmailla, mutta myös asumuksissa.

    VastaaPoista
  25. Marjo - jos kirkko muutetaan paskahuusiksi, niin ei se nyt ole ihan sama kuin se mitä niille Leninin ja Stalinin kuville oli tehty - varsinkaan näin jälkikäteen ajatellen. Enkä oikeastaan viitsisi puhua edes kovin tuttavallisesti "Neukkulasta" - vähän samanlainen ilmaisu kuin vaikkapa; naapurin mukava natsi-setä.

    VastaaPoista
  26. Anonyymi kirjoitti: "jos kirkko muutetaan paskahuusiksi, niin ei se nyt ole ihan sama kuin se mitä niille Leninin ja Stalinin kuville oli tehty - varsinkaan näin jälkikäteen ajatellen."

    Ei meidän kannalta, mutta entäpä niiden NL:laisten kannalta, joille nuo kuvat olivat pyhiä? Vihollisen pyhän häpäiseminen on yhtä vanhaa kuin sodankäynti.

    Samaa ovat aikoinaan tehneet myös luterilaiset katolisille/ortodokseille ja päinvastoin.

    VastaaPoista
  27. Noista Kantvikin väitetyistä sukellusvenesuojista olisi kiva kuulla enemmän. Säännöllisesti kuulee legendaa Neuvostoliiton rakentamista sukellusvenesuojista Porkkalassa, mutta kirjallisuudesta ei tunnu löytyvän mitään viittausta tällaisiin rakenteisiin. Olisikohan kyseessä puhtaasti urbaani legenda?

    VastaaPoista