Sivun näyttöjä yhteensä

22. joulukuuta 2009

Hautauhrin tuojat



Otsikon kirjoitusmuoto ei liene enää käytössä, mutta olen itse oppinut liittämään sen Aiskhyloksen Oresteiaan.

Agamemnon oli heittänyt veivit ja perikunta kokoontui rettelöimään keskenään haudalle. Ruumiitakin tulee aivan kiitettävästi, ja myös raivottaret esiintyvät.

Luotan siihen, että oikeusministeriö on ottanut tämän korvaamattoman lähdeteoksen eli näytelmäsarjan huomioon. Siinä tiettävästi ensimmäistä kertaa esitetään tuomioistuinlaitoksen uudistamista, itse asiassa rikosprosessin kohentamista syyllisyyden tasapuoliseksi selvittämiseksi.

Kirsti Simonsuuren pätevä suomennos löytyy kaikista hyvin varustetuista kirjastoista.

Olen kai sanonut ennenkin, että jokseenkin kaikki olennainen on esitetty kreikkalaisissa draamoissa. Olen ollut joskus suuresti mieltynyt Sofokleeseen, jonka Kuningas Paksujalka (Oidipus) on melkoinen hahmo.

Sääli vain, että herrojen kielenparsi on minulle nykyiselläni ylivoimaista. Se nimittäin poikkeaa paljon jonkin verran nuoremmasta Aristoteleen ja Platonin kielestä. ”Normaali” vanha kreikka on Uuden testamentin kieli, koinee, joka on kevytversio näistä aikaisemmista.

Ystäväni kertoi hiihtäneensä Hietaniemen suunnalla ja menneensä tarkoitukseen varattu reppu mukanaan Paavon haudalle, jossa hän oli valuttanut punaviiniä pullosta asianmukaiseen viinilasiin ja siitä haudalle. ”Hyvää joulua, isä.”

Taidatko enää kauniimmin tehdä?

Libatio eli hautauhri on todellakin päässyt taantumaan luterilaisessa maailmassa, toisin kuin esimerkiksi idässä. Perinteenä se on paljon tätä uskontoamme vanhempi.

En viitsinyt vaihtaa puheenaihetta, mutta olin kuin olinkin kerran, kauan sitten, Heinävedellä jossain tilaisuudessa, jossa vaellettiin hiljattain kuolleen Pentti Saarikosken haudalle. Se on siis Uudessa Valamossa.

Tuossa yhteydessä mieleen tuli äkisti ja odottamatta Horatiuksen säe

non omnis moriar, multaque pars mei
vitbit Libitinam…

Näin on myös käynyt. «En kuole kokonaan – suuri osa minusta jatkaa elämää… »

Kysymys ei ole ylösnousemuksen toivosta – Q. Horatius Flaccus eli ja kuoli hiukan ennen ajanlaskumme alkua, eli kristinuskoa ja siihen liittynyttä intensiivistä ylösnousemususkoa ei ollut vielä olemassa.

Sama Horatius oli muutenkin kova leuhkimaan maineen kuolemattomuudella. Se oli juuri hän, joka meni murjaisemaan « Exegi monumentum…» eli « rakensin itselleni vaskea vahvemman muistomerkin», tarkoittaen kirjallista tuotantoaan.

Tiedetään ihmisiä, jotka lukevat Saarikoskea ja pitävät lukemastaan.

Yritys kirjoittaa jotain kuolematonta on perinteisesti täyttänyt niin ikään Hietaniemen suunnalla, meren rannassa olevaa palvelulaitosta. Ehkä vika on yrittämisessä.

Silti, on mieluisaa seurustella kuolleitten kanssa, lukea heidän puhettaan. Suomentaminen ei ole ongelma, koska hyvän runouden kieli on aina vieras kieli.

Wallace Stevens:

V
Meren lehdet joutuvat suunniltaan.
Oli kerran puu joka oli isä.
Me kävimme sen alle laulut laulamaan.

VI
On kylmää olla ikuisesti nuori,
saapua murheelliseen rantaan virtaamaan
vihreänä ylitse auringon kirkastamain kivien,
jotka ovat vanhuksille heidän aikalaisiaan.

15 kommenttia:

  1. Eli virkamies virassaan laulaa niitä lauluja kenen leipää syö.

    Onneksi eläkeellä sitten on varaa "rutista", eikä eläkettä voi rutisijalta viedä.

    VastaaPoista
  2. Jokasyksyiseen perinteeseemme kuuluu kävellä Ville Wallgrenin haudalle tiettynä päivänä, pitää siinä pieni puhe yhteisöllisyydestä, mukavasta elämästä ja elämän arvostamisesta.

    Sitten otamme naukun, ja Villelle kaadetaan myös. Tälle toimelle meillä ei ole minkäänlaista lupaa, mutta tunnemme kunnioittaneemme jotakin yhteistä.

    Onneksi kukaan ei vielä ole pahastunut -- meillä on hyvä tahto.

    Myöhemmin sitten menemme meille ja panemme fonduen tulille, sekä istumme ja ratkaisemme elämän arvoituksia. Elämämme tarkoitus / ikävän on karkoitus!

    VastaaPoista
  3. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvainpalvonta
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Hieronymus

    Non mihi si linguae centum sint oraque centum, ferrea vox, omnis scelerum comprendere formas, omnia poenarum percurrere nomina possim.
    Les cent voix de la renommée ne suffiraient pas pour faire l'énumération des maux qu'ils endurent.
    Vaikkapa kieliä mull' satamäärin ois, sata suuta, kaikkia vaivoja en luetella ma ehtisi kuunaan.
    Not if I had a hundred tongues, a hundred mouths, and a voice of iron, could I include all the shapes of crimes or go through the names of all the punishments.
    Not if I had a hundred tongues, a hundred mouths, and a voice of iron, could I repeat all the types of wickedness, and run over all the names of penal woes.

    Mikael Agricola liitti Davidin Psalttarin - http://fi.wikipedia.org/wiki/Dauidin_Psalttari - http://fi.wikipedia.org/wiki/Psalmien_kirja - suomennoksensa esipuheeseen mm seuraavaa:

    Coolludhen hautijn Rooca wietin,
    ioissa walitin, parghutin ia idketin.
    menningeiset myös heiden Wffrins sait,
    cosca Lesket hoolit ia nait.

    Ja siitä ei suinkaan tule mieleen M.A. Castrén, eikä edes Julius Krohn, vaan se hautakivi joka isäni haudalla on - Hietsun uimarannalle jos ei nyt aivan näy, niin ainakin kuuluu siltä kohden hyvin.

    Aloin joskus ripustelemaan seinille tauluja ja kuvia ja muita koristeita, ja sitten joskus palasin takaisin tuhon tapaan - en kuitenkaan sisustussuunnittelijana. Laskin tuossa juuri suurinpiirtein, että seinilläni on noin 570 kuvaa, ja lisäksi joitakin kymmeniä joidenkin taitavampien kirjoittamaa runonpätkää. Kehyksissä ja ilman. Taitavat olla kaikki jo kuolleiden - siis ne kuvat, että runot. Tuolla on ainakin yksi siitä Saarikoskesta ja tuolla Baudelairesta. Tuolla on Kafkan kuva, sitten järjestyksessä - oho toi elää, eli James Ellroy - F. Scott Fitzgerald, Felix Nadar - se kuumailmapallokuva ja se kun se oli nuorempi, pitkähiuksinen ja hyvän rakastelijan näköinen, Albert Camus (useampia), Anatole France olkkarissaan suuren takan edessä, Evelyn Waugh, Robert Musil (iso piirros), Tennessee Williams, Egon Friedell, Ernst Hemingway, Mika Waltari tupakalla, John Updike, Orson Welles, sitten on tää Louis Vuittonin mainos jossa lukee Inside every story, there is a beautiful journey ja siinä makoilee Sofia Coppola isänsä Francis Ford Coppolan jalkojen juuressa (pidän kuvasta todella paljon, ja toivon aina sitä katsoessani, että minulla olisi nuorimmaiseen tyttäreeni yhtä hyvä suhde) - http://lh3.ggpht.com/_3ErGYKqrR-E/SsCFp3ob8hI/AAAAAAAACt4/CJJvaOuJLB0/s800/Francis%20Ford%20Coppola%20and%20Sofia%20Coppola.png - sitten on Norman Mailerin kuva ja Saul Bellowin ja toinen Saul Bellowin ja sitten muutama Bukowskin kuva ja sitten ton Buster Keatonin kuvan vieressä on Stan Laurel ja Oliver Hardy, joita rakastan hyvin paljon, sitten on taas Saarikosken kuva ja sitten Immanuel Kant, jonka yläpuolella on Frank Sinatra, jonka vieressä on Fred Astaire tanssimassa Cyd Charissen kanssa siinä Band Wagonissa. Cyd Charisse on minusta yksi 1900-luvun kauneimmista naisista, ja jos on aikaa, niin kannattaa kuunnella vaikkapa tämä juttu; http://www.youtube.com/watch?v=XX6dps4WdVo - tosin parempaa naistanssijaa taas tähän kohtaukseen ei olisi vonut mistään löytää; http://www.youtube.com/watch?v=7YWBOfsXsDA&feature=related - tai tähän; http://www.youtube.com/watch?v=rc16m2B2K1g

    No joo selän taakse en nyt katso, siellä on lisää kuolleiden kuvia. Ja nämä mainitut oli siis vaan täällä keittiössä, ja Kurt Wonnegut unohtui, kun sen kuvia on joka paikassa muutenkin, ja sitäpaitsi herran kuva on täältä katsoen osittain tuon seinään ripustamani nahkaisen lentäjän päähineen ja verhon takana.

    http://www.youtube.com/watch?v=MWrMF91tJBM&feature=related

    Among twenty snowy mountains, 
The only moving thing 
Was the eye of the blackbird.

    VastaaPoista
  4. Kuuntelin tuossa sunnuntaina radiosta joululauluja Pikku Ykkösen aikaan ja aloin miettimään kappaletta "Soihdut sammuu". Eikös siinä kuvata uhripitoja?

    Tontut, jotka hiipivät "alta sillan", eivät ole kotoisin Korvatunturilta. Ne ovat osa talonväkeä, kotoisin lattiasillan alta.

    Jouluruoka on jäänyt katettuun pöytään tarkoituksella: "Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki / raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki". Kyse ei siis ole kutsumattomista vieraista vaan tietoisesta ratkaisusta jättää ruoka tonttujen syötäväksi. Ja lopuksi tontut palaavatkin lattian alle, "alle sillan", tyytyväisinä ja väsyneinä juhlinnastaan.

    Runona tämä perinteinen joululaulu voisi olla peräisin Hesiodokselta. Varsin onnistunutta tietoista (vai alitajuista?) arkaismia Alfred Smedbergiltä.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi#1: "Eli virkamies virassaan laulaa niitä lauluja kenen leipää syö."

    Jolloin virkamies olisi kansalaisten asialla?
    Pitäisi kyllä olla, mutta ei se oikeasti ihan näin mene.

    Eero Raunio, onneksi ette Villelle tarjoa fondueta...

    VastaaPoista
  6. Hangossa on slobojen vuokra-aikaan liittyvä hautausmaa. Osa varmaan tapettu taistelussa. Siellä oli joskus paikalla käydessäni jätetty votkaa ja ruishlebää joillekin haudoille. Epäilen vahvasti, että Krasnaja Gangut on sloboille elämää suurempi paikka, koska harvoin niiden sotilaita on haudattu säällisiin hautausmaihin.

    VastaaPoista
  7. Ad Erastotenes Aleksandrialainen: - kyllä Hesiodos on hyvinkin todennäköinen tekijänoikeuden haltija. Välivaiheena on ilmeisesti "genius locii", tässäkin blogissa välillä pohditu "paikan henki".

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi: - Vai että Hangossakin. - Yhteisen rahvaan tiedoksi: paikkakunta, joka oli välirauhan ajan Njeuvostoliitolla vuokrattuna, sai nimensä muodosta Gangö udd, josta Gangut samalla tavalla kuin Gelsinki. Slobon kuten monien muidenkaan kunnon muukalaisten kieli ei hevin taivu sananalkuiseen h:hon noin vain. Toisaalta kielessä on esim. tämä hljeb, leipä.

    VastaaPoista
  9. Haudalle palaaminen on kaunista. Meillä nyky-Suomessa se on esimerkiksi jouluisin vahva perinne. Kyllä se on uskontoa, mutta ei Kiesuksen uskoa. Kivimäki et al julkaisivat viime vuonna Hautojen laulun, "antiikin Spoon Riverin". Teronen ym puolestaan myy hyvin urheilijoiden haudoilla (Kiveen hakatut).

    Saarella palaa. Mainitun Runoilijan hauta on mantereella, petollisia ovat jäät. Hänen runoissaan on taikaa, vaikka tempun toki näkee. Saarikosken, jonka Uudessa Valamossa ihmeekseni lapsena näinkin, käännökset olivat runoutta, proosakin. Simonsuuri on pätevä kääntäjä, mutta runouteen hän ei taida; Shakespearen sonettikäännöksensä oli pahimpia virhehankintojani aikoihin.

    VastaaPoista
  10. Gangö

    Samoin partikkeli kiva lienee kauppiaallista kehumista murretulla suomella. Venäjässä ei ole y-kirjainta eikä oikein äännettäkään, on ы eli taka-i. Etu-a eli ä on myös outo.

    Hyvä--> giva.

    Хлеб onnistuu kun ei ole vokaalia hoob jälkeen, jolloin kyseessä on oikeastaan vain laillistettu rykiminen.

    VastaaPoista
  11. Mulla on sellainen tapa, että jos syön avoimen taivaan alla, viimeistä palaa ei koskaan panna suuhun, vaan heitetään "tuntemattomille". Vaimoa se vähän ärsyttää, mutta itselläni se on liki refleksi, jota joutuu pidättelemään jos on olosuhteissa, jossa se ei sovi.

    VastaaPoista
  12. Hangolla on Venäjän laivastolle myyttinen merkitys Gangutin meritaistelun (1714) vuoksi. Niinpä tsaarinkin laivastossa oli Gangut-niminen taístelulaiva ja -luokka.

    VastaaPoista
  13. Hangossa on varmaa kyse tästä:

    Täktomin neuvostomonumentti Täktomintiellä. Muistomerkin luokse on haudattu 453 neuvostoliittolaista sotilasta (heistä 267 tuntemattomia), jotka kaatuivat jatkosodan taisteluissa.

    lähde: tourism.hanko.fi

    VastaaPoista
  14. Rienzi:

    kiva < kiivas

    Näin todistavat suomen murteetkin. Mainitsemasi etymologia on toki esitetty ja tuttu, mutta ei uskottava. Ks. NSES (Häkkinen), SSA ja SKES.

    VastaaPoista
  15. Koineekreikka on hieno kieli. Euroopan ensimmäinen lingua franca. Suosittelen Epiktetosta ennen Uutta Testamenttia.

    VastaaPoista