Sivun näyttöjä yhteensä

9. elokuuta 2015

Alahuhta perkeles





Otsikon korostus on nykyisin samaa Kauhavan kuntaa olevan synnyinseutumme tapa painottaa sanotun tärkeyttä. Heikki Klemettikin muistetaan kuoronjohtajana myös repliikistä ”forte, perkeles”.

Alahuhdan hallitukselle lausuma koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen leikkaamisesta oli asiaa, kuten odotinkin. Hallituksen hankkeet eivät sitä ole, kuten en odottanutkaan. Esimerkiksi työajan pidentäminen – laskuvirheeseen perustuva hanke – on yksityiskohta. Asia on työn kannattavuus eli rahan saaminen.

Globalisaatio ja digitointi ovat vaikeita sanoja, mutta ”työ” on vaikeampi. Väitän – ja suuntaan sanani Alahuhdalle, Herlinille ja heidän kavereilleen, että tuotteiden ja palveluiden informaatiotiheys on se pääasia. Maa ei valitettavasti vaurastu hakkauttamalla lisää koivuhalkoja, ei edes Billnäsin kirveillä.

Joku kirjoitti hyvin matkailupalvelujen tehostamisesta, ala kun on maataloutta suurempi. Tuotteista saisi myyvempiä virtuaalitodellisuutta käyttäen. Lisätyn todellisuuden aineisto on olennaisesti kirjastoissa ja arkistoissa (Kansalliskirjasto, Kansallisarkisto, Kavi jne). Se ei ole todellisuudessa käytettävissä, koska sitä on niin paljon ja se on niin vanhanaikaisesti järjestettyä.

Esimerkki. Myyvempi kuin Googlen kamerakuvat kaduista ja kohteista olisivat kuvat kaduista ja kohteista 5, 15 ja 50 vuotta sitten. Pelien lisäksi niitä kaivattaisiin mm. kaavoituksessa ja täydennysrakentamisessa. Viimeksi eilen mietimme, missä yhtiömme kiinteistöllä on kunnan vesi ja miten pannuhuoneen sähköt on kytketty. Meillä 43 vuotta sitten tehdyt sellofaanit ovat tallella. Kunta ei niitä löytäisi, vaikka ne on tietenkin arkistoitu sinne.

Minulla on nyt tulevaa kirjaani varten verkosta käsin poimittuja ja muokattuja Lapin läänin 1960-luvun karttoja 486. Niistä näkyy suoraan Sodankylän kylät ja talot 50 vuotta sitten ja samoin nykyisten luonnonsuojelualueiden kehitys ja suot ja tunturit ennen ojituksia ja metsäautoteitä. Kysymyksessä on merkittävä ympäristötaseen osa.

Esimerkki. Samaan kaunokirjalliseen antologiaan (Pohjankirja) olen saanut perustiedot Suomen tilastollisesta vuosikirjasta, jotka Tilastokeskus on ansiokkaasti skannannut. Kävi näet ilmi, että Lapin läänin historiaa – asutus, työpaikat, koulut jne. – ei ole tutkittu oikeastaan lainkaan. Tuo entinen lääni on luulojen maa, ei tietojen. Luulot riehuvat mm. väittelyssä saamelaisten maanomistusoloista.

Etenkin 1800-luvun puolelta olevat tilastot ovat hiukan vaikeakäyttöisiä. Joutuu opettelemaan. Itse opin muinoin, kun löysin sensaatiomaisesti Oikeustilaston. Venäjän vallan ajalta rikokset oli tilastoitu lähes 20 muuttujan mukaan niin että niistä voi suoraan lukea, myös ranskaksi, mitä sukupuolta ja tuloluokkaa ja minkä ikäisiä olivat vääränrahan vaihettajat. 1930-luvun pulakauden rajun epätasainen ja epäoikeudenmukainen painottuminen maan eri puolille näkyy suoraan ulosottotilastosta ja vekselituomioista (Viipurin läänissä 7 kertaa enemmän kuin Uudenmaan läänissä).

Tilastokirjat lainasin Elinkeinoelämän keskusliitosta, jossa eräs ystäväni oli töissä. Niitä ei ollut kukaan koskaan ennen käyttänyt. Myös tilastokirjasto lepäsi pölyssään kun kaivelin sieltä punavankien tappotilastoja. Vuosi oli silloin 1990. Sain satikutia huolimattomasta työstä, kun olin jäljentänyt lukusarjat väitöskirjaani kirjoittamalla käsin kynällä tai koneella painetusta tekstistä. Aihetta oli. Tosin löysin vastauksen tutkimuskysymykseeni, mitä tuomioistuimissa todella tehdään.

Esimerkkieni tarkoitus on selvä. Innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen aineisto löytyy vain menneisyydestä. Emme voi noutaa tulevaisuudesta mitään.

Koulutus on valmiiden tietojen uudelleen paketointia. Ja missä ne tiedot ovat nyt? Hyvin vaikeasti tavoitettavissa. Digitaalinen vallankumous ei ole edelleenkään ehtinyt korkeakouluihin eikä työpaikoille.

Uudet tiedot perustuvat vanhoihin ja nykyisiin tietoihin.

Taloudellinen menestyksemme riippuu siitä, käsittävätkö riittävän monet, että globalisaatio ja digitaalisuus ovat sama sana, sama asia. Työn lisäksi informaatio on käytön kannalta revähtänyt maapallon mittakaavaan. Kysymys on kilpailusta. Me olemme varustautuneet tuohon kilpailuun hyvin huonosti. Meillä on maailman paras informaatio (väestötilasto jne.), mutta juuri kukaan ei mieti, miten sitä voisi myydä.

Tarvitaan rahaa ja erittäin suuri elinkeinoelämän, valtion, kuntien ja seurakuntien yhteishanke, jota johdetaan barbaarisen väkivaltaisesti. Vaikka olet kiltti mies, olen silti ajatellut Sinua johtajaksi, Alahuhta.




13 kommenttia:

  1. Hyvä ehdotus.

    Mutta toki opetuksessakin leikattavaa on, paljonkin. Vai väittääkö joku, että opetusapparaattimme on juuri tällaisenaan optimiinsa hiottu täydellinen järjestelmä?

    Kysymys on resurssien kohdentamisesta ja priorisoinneista. Ja sitä tuo opetusapparaatti ei ise tee - se pyrkiin aina vain vain haalimaan lisää resursseja kaikkialle purkamatta vanhaa, tuottamatonta ja tarpeetonta. Kuten kaikki byrokratiat.

    Joten toeteutetaan blogistin ehdotus kohdentamalla opetusmäärähat paremmin ja lähetetään ylijäänyt säästö vaikka Kreikkaan. Ei ole mitään "opetuksesta leikkaamista" esim. se, että opiskelijoiden tyhjää notkumista yliopistoilla pyritään vähentämään taloudellisilla kannusteilla. Tämä yhtenä esimerkkinä. Miksi ylläpitää oppilaitoksia, joihin ei ole tulijoita ja/tai jotka kouluttavat ammatteihin, joissa ei ole näkymää? Paljon on leikattavaa.

    Asian avain ei ole opetukseen suunnatun rahan määrä vaan sen kohdennus ja sille asetetut tavoitteet. Johtamiskysymys - ja Alahuhta on tunnetusti hyvä jotaja ainakin teollisuuden puolella. Voiko julkista puolta yleensä muutosjohtaa, en tiedä, kun näyttöjä ei juuri ole.

    VastaaPoista
  2. 80-luvulla haihateltiin jostain, jota kutsuttiin vapaa-ajan yhteiskunnaksi, mutta jo pidemmän aikaa on näyttänyt siltä, että se mikä saatiin aikaiseksi on paremminkin pakkotyöyhteiskunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyajan orjilla on palkkarahaa joillakin paljonkin mutta ei aikaa kuluttaa sitä ylimääräiseen turhuuteen.
      Järjetön työssä puurtaminen on elämän ylhäältä annettu tarkoitus jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa laiskurin leimaa peläten.
      (Blogivaeltaja)

      Poista
  3. Olisi kiva saada tilasto Koneen hissien vuotuisista huoltokustannuksista, sekä kuka maksaa hissin käyttökulut?

    Mitä korkeampi kerros, sitä kalliimpi neliöhinta?
    Mutta sitä vähemmän maksat khissimatkasta, mitä korkeamalla asut?

    VastaaPoista
  4. Eräs esimerkki: Terveystieteiden keskuskirjaston lääketiteteellisiä lehtiä ei pääse lukemaan kotoaan, vaikka olisi valmis maksamaan kirjastolle lukuoikeudesta. Pitää olla Helsingin yliopiston tai ehkä jonkin muun yliopiston palkkalistoilla, voidakseen päästä keskuskirjaston lehtiä lukemaan netin kautta. Pitää ajaa autolla Meilahteen, maksaa parkkimaksu, jonka jälkeen voi mennä istumaan kirjastoon lukeakseen haluamansa lehdet tietokoneen ruudulta.
    Johtopäätös: ATK on tehty viimeisen päälle mutta hallinnollisella päätöksellä lääkäri (lääkärit) eivät saa lehtiä kotoaan käsin lukea.

    VastaaPoista
  5. Irtosiko 43 vuotta sitten lainaa, vai mentiikö vekselillä?

    Nykynuoriso tuskin tunnistaa vekselin.

    VastaaPoista
  6. Kolmannesta pankista - seitsemän vuoden takaisinmaksuaika ja 12 prosenttia vuotuista...

    VastaaPoista
  7. Työajan pidentämispuheissa lienee kyse siitä, että tavoitellaan palkan alennusta. Siis, sovitaan vaikkapa 10% pidennyksestä ja sitten sovitaan siitä, että tehdäänkin entinen työaika, jolloin palkka on alentunut n. 10 %. Mitenhän tätä voisi soveltaa eläkeläisiin? Vanha kunnon devalvaatio olisi poikaa. Hube.

    VastaaPoista
  8. Odotamme Pohjolan kirjaa. Joukkorahoitus kustannustoimittajalle ja/ tai oikolukijalle. Tuttuja on varmasti, mutta heille keräys palkkaa varten. :) Samalla rahoitukselle Kemppiselle sihteeri.

    VastaaPoista
  9. Neuvos kirjoittaa "vääränrahan vaihettajista." Muistan jostain kuulleeni, että ensimmäinen kirjoihin ja kansiin viety rikos ja tuomio Venäjällä olisi ollut juuri vääränrahan tekeminen. Lieneekö totta?
    /Y

    VastaaPoista
  10. Ainoa hyöty ruosta "yhteistyöstä" on ollut, että kv. höpöselvityksissä Suomelle on rapissut pisteitä ns. innovatiivisuudesta ja ns. kilpailukyvystä:

    "Suurin vaikutus Tekes-leikkauksella on yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusrahoitukseen, josta leikkaukset vievät sata miljoonaa euroa.
    "Se ei ole oikea päätös. Se iskee yliopisto- ja yritysyhteistyöhön, innovaatioketjumme kansainvälisestikin arvostettuun vahvuuteen. Tätä päätöstä pitäisi harkita uudelleen", Alahuhta toteaa.

    VastaaPoista
  11. Opetusministeri puhui juuri TV:ssä digihypystä. Olisi korkea aika toteuttaa se ja saada yhtenäinen järjestelmä koko maahan Viron tapaan, vaikka maksaisikin. Eikös Sipilä puhunut parista miljardista? Parikymmentä vuotta sitten käytiin Tallinnassa Riigikogun kokoushuoneessa, ja se oli täysin paperiton, vain tietokoneet jokaisen paikalla. Ystäväkunnastamme Leisistä oli samoihin aikoihin kouludelegaatio käymässä täällä. Puhuttiin valokuitukaapeleista, ja joku meikäläisistä sanoi (alentuvasti?): "Kahdenkymmenen vuoden kuluttua teilläkin on varmasti sellainen." "Meill on see küll," sanoi rehtori. Ruotsista oli vedetty kaapeli Saksaan ja pohjois-Saarenmaa oli saanut sen siinä samalla. Meillä niitä nyt asennetaan. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viro onnistui, koska maalla ei ollut vanhoja järjestelmiä, tai tietoja ;-) joilla olisi ollut arvoa.

      Poista